lauantai 3. marraskuuta 2012

Poikkileikkaus

 Lumi tuli. Lumi meni.



Kaupunkilaislasten on ilmeisesti revittävä ilonsa pienestä ;)


Opinnot kohti eläinlääkäriyttä ovat jatkuneet kirurgian merkeissä ja anatomiakin on vaatinut jälleen kertausta. 

Kirjat paksunevat vuosi vuodelta

Kurssiin kuuluu sekä pehmytosakirurgiaa että ortopediaa ja tämän viikon aiheisiin ovat kuuluneet mm. erilaiset ontumat, abdominaali- ja ruuansulatuskanavan kirurgia (kuten mahalaukun kiertymä -leikkaukset ja suolen osapoistot) sekä tietenkin jokaisen eläinlääkärin perustaitoihin kuuluvat kastraatio ja sterilaatio, joita opeteltiin niin luentojen, ryhmätöiden, videoiden kuin leikkausharjoitustenkin avulla.


Undon ilme, kun kerroin, mitä luen.


Tiistaina ja torstaina harjoittelimme leikkauksia ja ompelemista raadoilla eli ruumiilla.  Instrumenttini kokivat siis ensimmäisen tulikasteensa. Onneksi on tullut harjoiteltua ompelemista - helpotti huomattavasti oleellisempiin asioihin keskittymistä.

Ruostumisen pelossa pesin ja kuivasin instrumenttini uudestaan vielä kotona. Saisikohan apteekista jonkin pätevän desinfiointiaineen näille?


Aika tiukoista päivistä koostui tämäkin viikko: puolen päivää luentoja, puolen päivää pakollisia harjoituksia. Illat kertaukseen.

 Eläinlääkiksen rankkuutta pohtiville voisin tämänhetkisen kokemukseni perusteella sanoa, että 1.-3. opiskeluvuosi eivät ole erityisen rankkoja. Neljäs on.


Onneksi oma elämäntilanteeni sattuu nyt olemaan siinä määrin tasapainossa, että pystyn panostamaan opiskeluun. Ei tarvittaisi välttämättä kovinkaan pahaa henkisen puolen vastoinkäymistä veneen keikahtamiseen - sen verran äärirajoilla tässä saa oman jaksamisensa suhteen jatkuvasti olla. Vapaa-aikaa ei ole liikaa, mutta tämän uhrauksen olen valmis tekemään. Onhan sitä ennenkin luettu varsin intensiivisesti. 

Kerran yhdestä koulusta pois päästäkseen, kerran toiseen kouluun päästäkseen.

On kuitenkin onni, että meitä on nyt kaksi ihmistä saman katon alla pitämässä huolen kodista ja laumasta. Ettei tarvitse olla ainoa, joka herää yöllä siivoamaan koiran ripuleita lattialta tai huolehtii kissan turvallisesti alas liukuovien päältä.


Utu eli Undo eli Utski on muuten kehittänyt komeat tabby-raidat otsalleen. Piti sitten oikein vaihtaa virallinen värikin rekkareihin.


 Jänniä nämä kissamaailman kuviot.

Tämän viikonlopun ainoa tavoite on rentoutuminen ja enteeyhtäänmitään-tyyppinen eloskelu. Pikku hiljaa alkaa ajatuksista vapautua tilaa myös eräälle toiselle varsin suositulle juhlapyhälle.




Rentouttavaa viikonlopun alkua!

12 kommenttia:

  1. Moi! Onko totta että kaikki eläinlääketieteen oppikirjat ovat englanninkielisinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, totta on. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta ei sitä kannata pelästyä, äkkiä siihen tottuu ja luennot + luentomateriaalit ovat kuitenkin pääsääntöisesti suomeksi, mikä helpottaa paljon :)

      Poista
    2. okei :) eläinlääketieteellinen on ollut jo monen vuoden suuri haave, mutta kehno englannin oppimistaitoni hieman sotii tätä unelmaa vastaan :D

      Poista
    3. En oo kuullut kenestäkään, jolla opinnot olisivat jumittaneet englannin takia, joten pelkästään sen takia ei kannata unelmaa haudata :) Englannin kieltään voi kuitenkin aina kehittää.

      Poista
  2. Jaksamisia opiskeluun! Mulla loppui juuri tämä karmea syksy ja tenttiputki ja parin viikon päästä alkaakin keskiklinikka. Todella toivon, että ne rankimmat vaiheet opiskelusta ovat nyt takana päin!

    Olen muuten aiemminkin miettinyt, että ihan tottako teillä täytyy olla oma suturaatiosetti? Entä työskennellessä, tarjoaako työnantaja välineet vai onko kaikki hankittava itse? Toisaalta, ainakin mun käyttämät pieneläinklinikat ovat olleet niitä 1-3 eläinlääkärin putiikkeja ja iso osa ell kai toimii yrittäjinä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Marika :) Meillä ei helpotusta liene luvassa koko vuonna (tosin tuotantoeläinten kohdalla luulen päästäväni itseni hiukan helpommalla) ja ensi vuosi klinikalla lienee sekin aika rankka.

      Juu, kyllä meidän odotetaan omat setit hankkivan ja kimppatilauksena ne tilataan. Useimmilla yksityisillä klinikoilla (joita itse olen eniten nähnyt) on kyllä työvälineet klinikan puolesta, mutta jos tekee kunnassa töitä, on hankittava omat välineet (jo kandikesäksi), joten sitä palvelemaan on tämä tapa kai alkujaan aloitettu. Ja meillä on (ainakin omasta mielestäni) aivan liian vähän ompeluharjoituksia koulun puolesta, joten on ihan kätevää omistaa omat välineet, joilla harjoitella tikkauksia itsenäisesti tai kaverien kanssa :)

      Poista
  3. Kuulostaa aika tiukalta setilta tuo nelosvuosi! Tsemppiä opiskeluihin ja nythän jo alkaa joulunodotus ja jouluna ainakin pääsee rentoutumaan opiskelukiireistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se! Kiitos! :) Joulua odotellessa, tosiaan. Vaikka sekin taitaa hurahtaa ainakin osittain töissä. Tää on tätä, opiskelijaelämä ;)

      Poista
  4. Miltä tuntuu ajatus tehdä tuollaisia astetta vaativampia leikkauksia kuten tuo poikkileikkaus (tai joku muu, jos tuo on peruskamaa)? Onko koskaan arvelluttanut se, että pystyykö itse selviämään joistain vaativista asioista?
    Rakentuuko itsevarmuutta opiskelun ohessa? Itse olen totutellut hyvän aikaa ajatukseen kirurgiasta, mutta vielä jotkut monimutkaiset tai vaativat asiat tuntuvat.. noh vaikeilta.. kuten vaikka joku äkillinen tapaus, jolle pitää osata tehdä jotakin heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi, eihän tässä olla ollenkaan varmoja vielä edes minkään perusleikkausten suhteen, joten kyllä arveluttaa :) Toisaalta tiedostan, että tällainen epävarmuus on hyvinkin normaalia valmistuvien eläinlääkärien keskuudessa ja jos muut ovat sen onnistuneet ylittämään, miksi en minäkin?

      Toivon, että klinikkavuosi ja mahdolliset uudet työkuviot tuovat hiukan varmuutta käytännön töihin, mutta kyllä

      se todellinen varmuus taidetaan saavuttaa vasta työvuosien karttuessa. Toisaalta eihän vastavalmistuneen eläinlääkärin vielä aivan kaikkea tarvitse osata, vaan voi keskittyä ottamaan haltuunsa tärkeimmät asiat (kuten juurikin nuo perusleikkaukset, elvyttämiset ja muut hätätapausten hoidot), niin vaikeampia tapauksia (kuten mahalaukun kiertymät tai ortopediset keissit) voi sitten perusstabiloinnin jälkeen lähettää osaavampiin käsiin ja yrittää ehkä myöhemmin opetella itsekin hoitamaan :)

      Poista
  5. voimia lukuihin! joskus se 4. vuosikin on ohi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Joo, ensimmäinen puolikashan on aika lailla jo voiton puolella!

      Poista