keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Ne karanneet on Hitchcockin linnuista kai


Viikko on pyörähtänyt tällä kertaa yllättävän kivuttomasti käyntiin. Eilen meillä oli vain koirien ontumatutkimusharjoitus, johon Iippu pääsi jälleen koekaniiniksi. Ei löytynyt ontumia, patellaluksaatiota, pinnallisen varpaiden koukistajan (eli akillesjänteen - tai oikeammin sanottuna sen osan) luksaatiota - siis shelteille tyypillistä "kinnervikaa", ei lihasjumeja, eikä minkäänlaista aristusta C:ksi kuvatun, mahdollisesti traumaattisesti vahingoittuneen lonkankaan puolella. Mikä helpotus - olin nimittäin henkisesti valmistautunut huonoihinkin uutisiin.


Harjoituksessa tarkkailtiin siis koiran liikkumista ja seisoma-asentoa sekä käytiin läpi koiran raajat, nivelet ja ranka mahdollisia poikkeavuuksia etsien. Harjoittelimme mm. lonkka- ja patellaluksaation sekä ristisidevammojen diagnosoinnissa tehtäviä manipulaatioliikkeitä. Ei mikään läpihuutojuttu - monta kertaa sai oikein miettiä, mitä on tekemässä ja mitenkä ne nivelet nyt taas toimivatkaan. Onneksi apuna oli myös koiran luuranko ja muutamia 3D-malleja, joista rakenteiden hahmottaminen on aina helpompaa kuin kirjan kuvista kotona.

Tänään puolestaan kävin tekemässä yhden klinikkaeläinhoitajan tuurauksen, mikä vie aina ajatukset mukavasti pois kouluarjesta ja tuo hyvää vastapainoa ainaiselle pänttäykselle. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta on se asiakaspalvelutyö kyllä mukavaa. Etenkin nyt, kun alkaa jo oikeasti osata ja ymmärtääkin alastaan jotakin konkreettista, niin ettei jokaista pientäkin asiaa joudu tarkistamaan muilta.

Lyhyiden päiväunien ja pikaisen luentoprujujen läpikahlaamisen jälkeen suuntasin ainejärjestömme tiloihin kuuntelemaan Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n pitämää lemmikkilintuesittelyä.


Olen ollut useampaan otteeseen samoilla messuilla lintuihmisten kanssa ja käynyt monesti ihastelemassa heidän lintujaan ja kyselemässä kaikenlaisia yksinkertaisuuksia. Jossakin vaiheessa jopa hiukan harkitsimme oman siivekkään hankintaa eksäni kanssa, mutta silti tuntuu, että linnut ovat itselleni varsin vieras potilasryhmä. Vieras, joskin kiinnostava.

Halukkaille oli tarjolla kunnon karppimättöä. Eiku.

Yhdistys piti hyvän luennon ja kysymyksiä sateli. Samaan aikaan päittemme yllä (ja välillä päälle) lenteli viisi papukaijaa, joiden kommunikaatio yltyi välillä niin korvia huumaavaksi huuteluksi, että luennoitsijakin joutui pitämään taukoa.


Opin aika tukun uusia asioita, joskin käsittelyharjoituksiin ei tässä yleisömenestystä nauttineessa tapahtumassa valitettavasti tarjoutunut mahdollisuuksia - lintujen omaehtoista olkapäillä keikkumista lukuunottamatta.




Kirjoittelin pieneen karkkikantiseen inspiraatiovihkooni seitsemän sivua muistiinpanoja kynä sauhuten, mutta jos linnuista oikeasti jotakin ymmärtää tahtoisi, pitäisi oppi varmaankin lähteä ammentamaan ulkomailta ja käytännön töistä.

Niin vähäistä on tuo eksojen opetus perustutkinnossamme, että suurin osa eksoottisiin erikoistuneista eläinlääkäreistämme on valmistunut ja muuttanut tänne muualta - eikä heitä tosiaankaan ole montaa. Lemmikin omistajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntevia eläinlääkäripalveluita saa hakea joskus monen tunnin ajomatkan päästä. Sama tilanne, olipa kyseessä sitten lintu, matelija, siili tai sokeriorava - hätätapaus tai useita eläinlääkärikäyntejä vaativa pitkäaikaissairas.

Kiinnostusta niiden hoitamiseen eläinlääkäriopiskelijoilla kuitenkin selvästi riittäisi. Toivon, että tiedekunnassammekin havahdutaan vielä jonakin päivänä vastaamaan tähän kiinnostukseen - kuten myös kentältä kantautuvaan tarpeeseen.  

Till then, on hienoa, että tällaisia tilaisuuksia pystytään järjestämään vapaaehtoisvoimin!


Ja tiedättekö mitä? Olen ollut välillä vähän hämilläni siitä, että aina kun mainitsee omistavansa itämaisen kissan, esittävät ihmiset heti epäluuloisina kysymyksen sen äänekkyydestä.

Nyt tiedän vihdoinkin, miten vastata. Tästä eteenpäin aion vain lämpimästi suositella vierailua kakaduperheessä ;)

17 kommenttia:

  1. Mulla on ollut afrikkalainen kääpiösiili ja voin sanoa, että vähän aikaa kesti ennen kuin löydettiin niihn erikoistunut lääkäri täältä Turusta. Tosin sitten kun sellainen löytyi niin hoito oli aivan erinomaista ja tuntui että nyt ollaan hyvissä käsissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on kanssa ja niiden käyttäminen lääkärillä oli aina luku sinänsä. Joskus piti itse selvittää diagnoosi + siihen käytetty lääke ja marssia niiden kera kunnalliselle ;) Vaikka on niille eksperteillekin sitten jouduttu ajelemaan.

      Poista
  2. Kiva postaus ja kurkistus eläinlääkisopintoihin! :)

    VastaaPoista
  3. Ihana karkkivihko! Mistä tuollaisia saa? :D kiva kun olet postaillut useasti viime aikoina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiimarista sai ainakin alkusyksystä! Ja eiks ookkin - munkin oli vain pakko ostaa tuo, vaikken varsinaisesti tuon kokoista vihkoa tarvinnutkaan :D

      Poista
  4. Meillä on tässä lähellä papukaijapuisto (huonosti pidetyille, hylätyille ja sairaille), olen monta kertaa miettinyt, miten siinä vieressä voi asua (tai paremmin nukkua), kun niistä lähtee sellainen mieletön melu.
    Kun viimeeksi olin siellä, kuului ynt´äkkiä "haloo", se oli niin ihmisen äänen kuuloista, että säikähdin, kun en ollut huomannut, että joku olisi tullut... Ne sanovat myös mielellään "huomenta", vaikka olisi jo iltapäivä, eivätkä suuremmin välitä, vaikka huomauttaisin siitä.
    Ovathan ne kivoja, mutta en minä oikein osaisi sellaisen kanssa elää, nelijalkaiset sopivat minulle paremmin.

    Luen blogiasi mielelläni ja iloitsen aina, kun olet kirjoittanut uuden postauksen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, papukaijapuisto?! :o Missä päin tuollainen on? Haha, voin kuvitella, kuinka creepyltä tuo tuntuu :D

      Mä luulen kanssa, että nelijalkaisissa pitäytyminen on varmempaa - linnut (no, papukaijat ainakin) vaatisivat aika lailla koko elämän remppaamisen :) Kiitos kommentista!

      Poista
    2. Asun Saksassa, täällä taitaa olla papukaijoja enemmän.
      On kurjaa nähdä niitä lähes sulattomina tai ihan apaattisina, mutta sitten ne pirteät ja huutelevat tuovat vähän paremman mielen, kun voi ajatella, että ehkä niistä muistakin tulee vielä sellaisia.
      Tuo tämänpäiväinen postauksesi (9.11.) on yksinkertaisesti ihana. Koirat eivät olleet pääosassa, mutta silti: shelttejä ei voita mikään (bordercollie pääsee kyllä aika lähelle...).

      Ja turhaan mietit (vastauksesi toiseen kommenttiin), minusta parasta ovat juuri sinun kertomuksesi arkipäivästä ja opiskelusta.

      Poista
    3. No mä jo mietinkin, että kuinka pimennossa oon oikein kasvanut, jos en ole kuullut, että Suomesta löytyisi moinen :) Saksa lienee Euroopan sisäisen lemmikkieläinkaupan tärkeimpiä linkkejä - niin lintu- kuin muullakin eksojen puolella ainakin. Ja ihan varmasti papukaijoja hylätään/luovutetaan uusiin koteihin todella paljon - sen verran äänekkäitä, huomiota ja tekemistä vaativia sekä myös kotia sotkevia ja tuhoavia lemmikkejä ne ovat :/ Voi ruppanoita <3

      Ja kiitti :) Mä nyt tällä hetkellä juurikin testailen, että kerkiäisinkö postailemaan useammin, jos pitäisin stoorit lyhyempinä, mutta jos tuntuu, ettei niistä ole mitään iloa kenellekään, niin palataan varmaan takaisin vanhaan, ettei mene ihan sisällöttömäksi tämäkin :D

      Poista
  5. Tosi kiinnostava postaus! Yhdyn yllä oleviin kommentteihin, on aina ihan parasta kun kirjotat uuden jutun, etenkin tykkään noista opiskeluasioista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Mä koitan välillä tykittää paljon postauksia - silloin kun on aikaa, mutta mietin aina, että kiinnostaako ketään, jos vain esim. kerron päivästäni :D

      Poista
  6. Hei! Olisi mielenkiintoista kuulla tulevana eläinlääkärinä ollessasi tämmöinen eettinen puoli lemmikkilintujen pitämiseen. Olen nimittäin etenkin ulkomailla nähnyt kanarialintuja/mitä-lie-pikkulintuja häkeissään, jotka hädin tuskin ovat tuota kynttilälyhtyäsi suurempia! Linnuilla ei siis ole minkäänlaista mahdollisuutta liikkua ja levittää siipiään. Niitä kun seuraa, niin äkkiä tunnistaa monenlaista ongelmakäyttäytymistä: linnut pomppivat ympyrää, yrittävät räpistellä ulos häkin välistä, yms. En tiedä, millainen on lainsäädäntö koskien lintujen pitämistä, mutta en voi kuin kauhistella sitä, kuinka joku kehtaa elävän luontokappaleen sitoa moiseen tilaan, jossa eläin ei voi toteuttaa luontaista käyttäytymistään. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on, että lemmikkilinnut ovat akvaariokalojen ja herppien ohella varmasti huonoiten pidettyjä lemmikkejä maailmanlaajuisesti :( Mäkin näin Espanjassa undulaatteja aivan sydäntäsärkevän pienissä häkeissä ja noin lähtökohtaisesti kaikki eläinkaupoissa myytävät häkit ovat aivan liian pieniä (vaikka laki ne taitaakin sallia). Lintu on luotu lentämään ja sillä tulisi olla siihen mahdollisuus - mieluiten tietysti vapaana esim. ulkotarhassa.

      Silläpä olikin kiva kuunnella Kaijulin tyyppien juttuja - he tuntuvat suorastaan elävän linnuilleen. Isojen papukaijojen omistaja esimerkiksi kertoi, että hänellä on linnuilleen oma huone, ulkotarha ja niitä käydään vieläpä lennättämässä maneeseissa. Näin sen pitäisi ollakin, mutta suurin osa varmasti kärsii hiukan toisenlaisissa oloissa :(

      Poista
    2. Elän optimistisessa kuvitelmassa, että ainakin Suomessa häkki on linnulle turvapaikka ja oma tila. Mahdollisuuksien mukaan sitten häkin ovi avataan niin, että lintu pääsee halutessaan lentelemään. Mutta tällainen kuva mulle on tullut keskustelupalstoja selatessa, eli ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

      Poista
  7. Heippa, voinko saada sulta vähän papukaijakuvia niin laitettaisiin koululaisten lehteen jos kirjoittelen tuosta iltamasta jonkin tarinan? Itsellä oli vain kännykkäkamera eikä siinä tietenkään ole mitään optista zoomia (+ pelkäsin kuollakseni lintuja etten uskaltanut mennä lähemmäs).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toki, jos kelpaavat. Aika tärähtäneitähän nuo on, johtuen kuvausolosuhteista + ennen kaikkea kuvaajasta... :D

      Poista