lauantai 24. marraskuuta 2012

Kissanpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Muutama kännykkäkuva viime päiviltä, Instagram-ehostuksin. Onko se nyt sitten hienoa, että muokataan lähtökohdiltaan suht tarkat kuvat pikselimössöksi ja väännetään niihin vanhanaikaiset värit - en ole vielä päättänyt. Halusin kuitenkin kokeilla.

Käteväähän tuo kännykällä kuvaileminen on silloin, kun järkkärin akku simahtaa tai kamera unohtuu kotiin.

Tai kun on sydän niin huolia pullollaan, ettei ehdi laittaa akkua lataukseen.



Keskiviikkona oli EKY:n (ja parin muun ainejärjestön) pikkujoulut Fredan Tivolissa. Houkuttelin O:n mukaan - ja O puolestaan kolme koulukaveriaan. Etkoilimme meillä ja jossakin vaiheessa seuraan liittyi myös pari mun kurssikaveriani. Leivottiin tämän vuoden ensimmäiset (ja luultavasti viimeiset) joulutortut ja hankittiin kaupasta hiukan muutakin tarjottavaa. Lämmikkeiksi keiteltiin Blossaa ja heisse Elsässeriä. Oli kivaa huomata, että O on löytänyt ympärilleen samanhenkisiä kavereita ja päästä vähän löysäilemään.

Yleinen fiilis ei tosin ollut ainoa löysä asia kyseisessä päivässä. Taikkis, meidän vahvavatsainen nuori ärrierimme oli nimittäin onnistunut noukkimaan jostakin ärhäkän vatsapöpön, niin että ulos sai juosta (tai vaihtoehtoisesti luutata lattioita) parin tunnin välein. Iipulla on taipumusta uusien ruokien aiheuttamaan herkkävatsaisuuteen, joten mistään uudesta ilmiöstä ei sinänsä ollut kyse - joskin paljon pidempikestoisesta sellaisesta. Jouduin jopa ensimmäistä kertaa elämässäni vääntämään toipilasruokaa, eli runsaassa vedessä keitettyä riisiä.


Torstaina, Taikkiksen tilan jo hiukan rauhoituttua oireilun aloitti Utu. Ensiksi herra heittäytyi syömättömäksi, minkä pistimme aluksi nirsoilun piikkiin, mutta kun iltaa kohden kissa alkoi myös oksennella ja muuttui iloisasta ja eloisasta persoonastaan apaattisena kököttäväksi vanhukseksi, huolestuimme toden teolla. Kissallehan päivänkin paasto voi koitua kohtalokkaaksi ja kuivuminen uhkaa varsinkin nuorta, hoikkaa eläintä varsin nopeasti.


Saimme pakkojuotettua ja -syötettyä Undoa himppusen ja aamulla kävin noukkimassa lähiapteekista melkoisen arsenaalin erinäisiä kissan ruuansulatuskanavan toimintaa tukevia tuotteita. Ruiskulla suuhun tuupatut ruoka ja vesi eivät kuitenkaan kauaa pysyneet sisällä, joten lääkäriinhän sitä oli lähdettävä - lineaarisen vierasesineen pelko mielessä.

On se niin eri juttu, kun oma eläin sairastuu.


Jouduimme odottelemaan melko kauan ennen hoitoon pääsyä, mutta koko sen ajan Undo jaksoi kehrätä sylissäni. Ylläoleva kuva antaa virheellisen kuvan sen vireystilasta. 

Röntgen- ja varjoainekuvaukset eivät antaneet viitteitä vierasesineestä suolistossa, joten hoidoksi riitti tällä kertaa nahanalainen nesteytys (joka oli aivan pyllystä Undon mielestä - ei jäänyt varmasti epäselväksi seuraavassakaan huoneessa...), oksennuksenestolääkitys ja antibioottikuuri todetun kuumeen vuoksi.

Hoidoista huolimatta meillä on täällä edelleen yksi kovin nuupea ja apaattisena nököttävä kissalapsi, joka ei suostu oma-aloitteisesti syömään tai pesemään edes turkkiaan. Vettä on sentään lipitetty muutama kulaus.

Pitäkääpä peukkuja, että kissun vointi lähtisi tuosta kohenemaan, emmekä joutuisi uusimaan lääkärivisiittiämme huomenna. Vinkkejä kissan ruokahalua herättelevistä tuotteista  (tähän asti kokeiltuja: sydän, maksa, purkkiruoka, kissanmallas, Nutriplus cat, valmiit kissan herkkupalat...) otetaan myös ilolla vastaan!

19 kommenttia:

  1. Meillä ainakin yhden kissan mielestä ihan TOP 1 ruoka on pakastesei. Hirveä kehrääminen ja puskeminen alkaa jo kun ottaa paketin pakastimesta ja koko sulatuksen ajan vahditaan mikron vieressä ja pusketaan mikroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww, mikron puskenta <3 Utu on syönyt seitä varmaan kerran, eikä ainakaan silloin saavuttanut suurta suosiota. Annat sen siis kypsentämättömänä?

      Poista
  2. Tsemppiä Utulle paranemiseen!

    Meillä noiden suurinta herkkua on eläinkaupoissa koiranmakkaran kokoisissa pötköissä myytävät raakalihat. Jauhettu broilerinsiipi on parasta, ihan vain sulatettuna sellaisenaan. Ajattelisin, että jauhettu menisi paremmin, kuin vaikkapa kokonainen sydän, jota täytyy vielä ryhtyä järsimäänkin?

    Toisaalta lämmitetty ruoka voisi olla houkuttelevampaa siitä leijailevien tuoksujen vuoksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Marika! Meinaatko kenties Muschin tuotteita? Oisin halunnut niistä perustan Undon ruokavaliolle, mutta valitettavasti ne eivät ole nousseet kovin suosituiksi ja O inhoaa ylikaiken niitä isoja, valuttavia, sulavia pötköjä... Tuota broitskunsiipeä emme tosin ole kokeilleet (ei ole sattunut silmään), pitää laittaa listalle.

      Koitin lämmittää pöperöitä vinkkisi perusteella, ei auttanut :(

      Poista
    2. Meillä pötköt on Maukasta, suosin mieluusti kotimaista ja ovat muistaakseni Muschia edullisempiakin. Niitä erilaisia pötköjä on tosi paljon ja ainut, mikä mulla on valunut sulattaessa on Pusun pöperöön käyttämäni sian sisäelinseos. Siinä jauhetussa broilerinsiivessä on tosiaan paljon rustoa ja luuta, niin tavara on aika paksua. Mutta kissit tykkää erityisen paljon. Toisaalta meidän pojat ei nirsoutta tunne ollenkaan.

      Ihan kokonaistakin broilerin siipeä olen noille koittanut antaa, mutteivat parin tunnin järsimisen seurauksena olleet niitä juuri saaneet syödyksi. Toivottavasti oppivat vielä joskus.

      Poista
  3. ehkä taikkiksella ja undolla on sama pöpö?

    Tsemppia toipilaille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mekin ollaan mietitty. Toisaalta monesti eri lajeilla on eri pöpöt, eli tiedä häntä... Kiitos! :)

      Poista
  4. Suosittelen kans koittamaan jotain lämmintä ruokaa, se on ainakin kaverin kissalle osoittautunut onnistuneeksi sairasruoaksi.

    Ja erityistä herkkua on juuri ollut lämmin kala ja lämmitetty maustamaton kananrinta, joka on valmiiksi revitty sopivankokoisiksi suupaloiksi ja jos se rupeaa kelpaamaan siihen voi koittaa sekoittaa sitä riisiä mukaan.

    Pikaista paranemista vaan potilaille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkeistä, lämmintä ruokaa me kokeiltiinkin. Ehkä pitää lähteä vielä hakemaan kalaa ja kanaa, kun moni on niitä suositellut. Kiitos :)

      Poista
  5. Voi pieniä :( Oletko jo kokeillut sellaista kastikemärkäruuan kastiketta syöttää? Meillä kissa syö oikeastaan ihan mitä vain, itse ehkä kokeilisin vastaavassa tilanteessa kermaviiliä tai jotain muuta sellaista hapanmaitotuotetta. Pikaista paranemista kaveruksille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pelkkää kastiketta, mutta kastikkeellista märkäruokaa kyllä. Muutaman lipaisun Undo tänään siitä kastikkeesta sitten ottikin. Kiitos vinkeistä, kermaviilikin on vielä kokeilematta!

      Poista
  6. Meillä uppoaa AINA kissan tonnikala. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko tuo joku eläinkauppatuote vai marketti-? Kiitti <3

      Poista
    2. Tää on nyt ikivanha postaus, mutta vastaan ihan sitä varten jos joku lukee tätä myöhemmin sydän syrjällään oman kissansa syömättömyyden takia :) Kissan tonnikalaa siis saa ihan tavallisesta marketista, tosin kyllä sitä varmaan eläinkaupassa myydäänkin :)
      t. Kaupantäti ;)

      Poista
  7. Määräsikö ell Utulle Mirtazapin-tabletteja ruokahalun parantamiseksi? Meillä klinikalla suositaan joko Royalin convalescense supportia tai Hill'sin A/D:tä, myös Royalin gastro intestinal ja Hill'sin I/D uppoaa monille toipilasaikana :) Ja jos ei muuten, niin veteen sekoitettuna ja varovasti ruiskulla pakkosyötettynä. Myös tota Nutriplussaa ja Promaxia kannattaa kokeilla pakkosyötettynä. Toivottavasti Utun vointi on jo parempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, eikä mitään muutakaan ruokahalua parantavaa lääkettä :( Harmittaa, etten tajunnut pyytää! Lääkäri oli sitä mieltä, että Cerenia parantaa oloa niin, että ruokakin alkaa maittaa. No, ei kyllä.

      Hill'sin a/d:lla me ollaan tuota nyt ruiskuruokittu ja Nutriplussaa pyyhitty huuliin. Promaxin sijaan meiltä löytyy Inupekt fortea, Tehobaktia, maitohappobakuvalmiste x:ää ja elektrolyyttijauhetta...

      Onhan se jo parempi, mutta heikonlaista tuo märkäruuan syönti, joten a/d:n ruiskutus jatkuu...

      Kiitos paljon vinkeistä!

      Poista
  8. Meilläkin kissä syö pakastew seitä ,mutta se kyllä keitetään ja varsinaista herkkua se on lämpimänä. Kissa yrittää syödä sitä suoraa kattilasta jos sille ei ole vielä antanut.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, keitettyä mäkin kerran kokeilin, mutta ei se mitään _älytöntä_ reaktiota aiheuttanut. Pitää varmaan ryhdistäytyä ja ottaa se ihan vakiruokalistalle!

      Poista