Lukurutiineista

Joku pyysi mua kommenttiboksissa kertomaan tyypillisestä lukupäivästäni viime keväänä, joten ajattelinpa yrittää palata ajassa sinne asti takaisin. Tämä mun tyyli ei ole mikään oppikirjaesimerkki - ei varmasti terveellisin, tasapainoisin tai missään määrin suositeltavin (vrt. ne esimerkit, joissa syödään, nukutaan ja liikutaan säännöllisesti), mutta mulla se toimi varsin tehokkaasti.

Eli mähän olin kansanopiston valmennuskurssilla yhdeksän kuukautta viime vuonna - syyskuulta huhti-toukokuulle (en muista tarkkaa loppumisajankohtaa ja viime viikkoina en opistolla enää juuri käynyt vaan luin kotona). Ensimmäisinä kuukausina tarvoimme läpi pitkän matematiikan perusteet. Tämä osio vähän venähti, mutta ennen joulua pääsimme kuitenkin fysiikkaan ja kemiaankin kiinni. Ainakin ydinfysiikan taisimme käydä kokonaan ennen joulua. Näitä matemaattisia aineita opiskelimme siis 5h päivässä, kolme kertaa viikossa ja Galenoksen anatomiaa/fysiologiaa torstaisin 5h ja perjantaisin 3h.

Kevätpuolella siirryimme todenteolla fy/ken pariin ja porhalsimme kaikki vanhan OPS:n mukaiset kurssit pl. ykköskurssit ja magnetismin läpi 1-3 lukion kirjan kappaleen päivävauhdilla. Illaksi jäi siis aina ~10-20 laskua ja useimmiten jotain rästitehtäviä myös viikonlopuille. Luin ja alleviivailin tietysti myös teoriaosuuksia ja ainakin tärkeimpiä juttuja pänttäsin myös ulkoa.

 Bilsasta oli niin ikään tehtäviä, esseitä ja tietysti sitä lukemista. Kurssin aikana kaikki Gallen jutut tulivat mulle uusina, en ollut siis ko. opusta aiemmin edes lukenut läpi toisin kuin muut kurssilaisemme. Tuntiopetuksen jälkeen "kotiläksynä" luin aina päivän aiheet ensin Eximian io-tiivistelmästä (toistaen lukemani päässä 2x), sitten sama IFA:sta eli "Ihmisen fysiologia ja anatomia"-kirjasta, jossa monet Gallen epäselvät lauseet on selitetty hieman eri sanoin mutta yleensä ymmärrettävämmin. Nämäkin toistin kaksi kertaa aina päässä lukemisen jälkeen (kertaushan on opintojen äiti ;)) ja lopuksi sama vielä Gallesta toistaen 3x päässä. Voi kuulostaa kovin hankalalta ja helpommallakin varmasti pääsee, sitä en kiistä :D Mulle tämä kuitenkin toimi loistavasti näin.

 (IFA vm. 1977)

 Säännöllisin väliajoin meillä oli Galle-bilsasta ja fy/kestä kokeita, joihin tuli sitten luettua ja laskettua koealuetta aika hyvin läpi. Mulla on aika nuoresta pitäen ollut tapana tehdä koealueesta aina omasanaiset muistiinpanot ja se onkin varmaan ollut aina mun tehokkain keino oppia yhtään mitään - niinpä luotin ko. keinoon myös pääsykokeiden kohdalla. Toiset oppii kuuntelemalla, toiset kuvamuistin kautta, mä muistiinpanojen kautta. Käytännössä ko. muistiinpanot käsittivät tiivistelmän Gallesta ja sivujen vasemmassa laidassa oli aina joku otsikko, jonka perusteella mun piti aina osata kertoa kaikki, mitä tiesin siitä asiasta. Näitä muistiinpanoja kirjoittaessani asiat olivat yleensä jo aika tehokkaasti unohtuneet, joten siinä taas kertasin kirjoittamani 2x päässä pikku pätkissä ja koetta edeltävänä  kävin vielä koko muistiinpanot (yl ~15-20s pikkupränttiä) toistaen 3x. Kokeissa pärjäsinkin yleensä ihan kivasti.

(No Gallen tiivistelmä ?) :D

Joulusta lähtien aloin tehdä valmennuskurssien io-materiaalien tehtäviä - en tosin järin kovaan tahtiin aluksi. Huippuvalmennuksen materiaalit hankin vasta myöhemmin keväällä. Muistaakseni huhtikuun alussa aloin sitten panostaa pääsykokeisiin täysipäiväisesti. Tässä vaiheessa joku peruskäsitys ja -ymmärrys Gallen asioista oli saavutettu, mutta suurin osa esim. Gallen alkupään asioista tai esim. tasapaino- ja suolalaskuista oli iloisesti unohtunut.

Ei siis auttanut muu kuin lähteä jälleen kertaamaan. Muistaakseni ehdin kerrata koko opuksen kokonaisuudessaan 2-3 kertaa ennen pääsykoetta - viimeisin kerta viikkoa ennen koetta. Samalla laskin pääasiassa io-materiaalien tehtäviä läpi n. 40 kpl/pvä (20 kemiaa, 20 fysiikkaa valikoiden joka päivälle eri aiheita ja eri vaikeustasoja). Lisäksi kävin läpi yhden vanhan pääsykokeen per päivä.

Mitään tarkkaa aikatauluesimerkkiä en osaa antaa, koska inhoan tarkkoja aikatauluja tai sitä, että päivät ovat ennaltamäärättyjä ja samanlaisia, joten en yksinkertaisesti tee niin. Pääpiirteittäinen lukusuunnitelmani käsitti vain sen, mitä pitäisi minkäkin kuun lopulla olla luettuna tai laskettuna.

Olen tehokkaimmillani yöllä, en aamulla, joten menin nukkumaan viideltä yöllä ja heräsin 12 päivällä. Hoidin aamutoimet, söin ja aloin laskea. Mulla oli vain kiintiönä tuo 40 laskua (aina 10 jälkeen soin palkaksi itselleni tauon yleensä koneella tai jotain välipalaa napostellen) ja jonkin verran lukemista siihen päälle, niin että sain itse valita järjestyksen ja tahdin, jolla ne kunakin päivänä hoidin. "Jännitystä" elämään toivat koiralenkit (ah, se kevään tuoksu ja lumen alta vapautuvat asfaltit), ruuanlaitto, kaupassa käynti ja joskus muistan ajelleeni vain kylää ympäri autolla ihan vain saadakseni muuta ajateltavaa :)

Sosiaalinen elämä oli aika rajattua, mutta onneksi läheiset ymmärsivät ja välillä sain jopa Iipulle leikittäjää ja kebab-toimituksia lukusessioiden keskelle :) Kämppä oli silloin aivan kaameassa kunnossa - priorisoin lukemisen siivoamisen edelle ja voi miten kivaa olikaan siivota, kun pääsykokeet olivat lopulta ohi :D Yhdestä asiasta pidin kuitenkin tiukasti kiinni - viikonloppujen illanvietoista. Ne oli mulle aina henkireikiä koko viikon kestäneen luku-urakan päätteeksi. Eli siis suomeksi sanottuna kävin ihan viihteellä tai yksillä tai vietin leffailtoja kaverien kanssa. Ne ehkä mut pitikin järjissään :)

Mutta eipä näissä asioissa voi oikein yksiselitteisiä neuvoja antaa - kaikkien oppimistavat, hallintakeinot (rutiinit vs. rutiinittomuus), pohjatiedot ja mieltymykset kun poikkeavat niin vahvasti toisistaan. Tärkeintä onkin vain tiedostaa omat ominaisuutensa ja sovittaa sitten lukuaikataulu sen mukaan.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi tekemään lukutilanteesta itselleen mahdollisimman miellyttävän. Hampaat irvessä ei synny kaunista jälkeä tai ainakin pieni mukavuudentavoittelu ja kivojen juttujen salliminen itselle tekee puuhasta... no, paljon mukavampaa ;)