keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Hermosto sekoittaa/sekoittuu

Alkuviikosta olen nyt koittanut vielä ottaa itseäni niskasta kiinni tuon neurobilsan kanssa, vaikka pahasti aikataulusta jäljessä edelleen olenkin. Onneksi neurofysiologian puolta (synapsit, reseptorit, aistit, aktiopotentiaalit) ei ole nyt peruskurssilla juurikaan syvennetty Gallen anneista, joten ne eivät tuota suurta työtä. Sen sijaan hermoston anatomian latinankielisissä nimissä on kyllä tekemistä. Ja kaikkien ääreishermojen kulussa ja hermotusalueissa ylipäätään. Etenkin, kun tunnun jo henkisesti olevan joululomalla...





Fysiologian kirjamme on muuten älyttömän hyvä - helppolukuista ja selventäviä värikuvia. Tosin joissakin aiheissa teksti jää kuulemma turhan pintapuoliseksi käsittelyksi. Tämä on kuitenkin muokattu versio vastaavasta ihmisfysiologian opuksesta (ei siis IFA:sta), joka minulla oli viime vuonna lainassa kirjastosta pääsykokeisiin lukiessani ja jota muutenkin hyödynsimme valmennuskurssilla. Siinä on todella hyviä kuvia Gallen tekstin tueksi - elukkaan hakevat vink vink ;)









Teetä kuluu...pimeää on, kun lunta ei näy (tänään tosin koitti sataa vähän räntäistä lunta). Hurrasin liian aikasin tuossa aiemmin syksyllä, kun pari viikkoa jopa oli valkoinsena maa. Lisäksi päähäni on iskostunut vanhan psykologian opettajamme ajatus siitä, että lukutilanteesta kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman mukava - niinpä lähellä onkin aina oltava jotakin hyvää juotavaa tai syötävää ;) Etenkin näin joulun alla on ihana nautiskella erilaisia jouluteelaatuja sekä tietysti glögiä.



 


 Onneksi käytäntöäkin olemme jälleen tällä viikolla saaneet harjoitella. Tänään oli fysiologian harjoitustöitä labrassa: lähinnä veren hematokriitin, hemoglobiinin ja punasolujen lukumäärän määrittämistä näytteestä. Iltapäivällä oli sitten neurobilsan demot dissektiosalilla eli saimme katsella hermoston osia muovimalleista, hevosen päästä, pitkittäissuunnassa kahtia halkaistusta koirasta (demonstroi selkäytimen aika kivasti) sekä formaliinilla fiksatuista aivoista ja kokonaisesta koirasta. Yllätyin siitä, miten pienet aivot hevosella (ison appelsiinin kokoiset) ja kissalla (noh, todella pienet) onkaan! Formaliinin katku oli aika ikävä, mutta muuten demoista oli kyllä hyötyä.



 


Tiistaina eli eilen oli puolestaan ohjelmassa refleksien testausta/palpointia (muutamalla vuosikurssilaisen koiralla) ja oftalmologiaa eli silmätautioppia eli koiran silmään kurkkimista oftalmoskoopin avulla. Enpä enää ihmettele, miksi erikoistuneita silmälääkäreitä on niin vähän - ei sieltä oikein tahtonut kukaan edes sokeaa täplää (eli sitä kohtaa, josta hermot ja verisuonet kulkevat silmään) erottaa, yksittäisiä verisuonia vain. Refleksit (mm. patella-, panniculus-, tibialis cranialis- ja koukistusrefleksi) saimme kokeiltua läpi ihan kivasti.








 

 

"Potilaat" olivat hieman stressaantuneita, mutta kovin kilttejä. Voi kun näin olisikin aina, ja voi kun ihmisten asenteet muuttuisivat niin, ettei kuonokopan koiran päähän vaativa eläinlääkäri olisi enää se ilkeä paholainen, vaan ihan normaalia käytäntöä itsensä (lue: kasvojensa/ käsiensä - ainoiden työvälineidensä) suojelemiseksi toteuttava, työturvallisuudestaan huolta pitävä ammattilainen. Nimittäin yksi ensimmäisiä asioita, mitä klinikalla harjoittelemassa ollessani opin, oli että mikä tahansa koira voi purra. Siis _mikä-tahansa_ - vaikka olisi kuinka mamman mussukka kotioloissa. Kun koira on stressaantunut ja kipeä ja tutkiminen pahimmillaan vielä sattuu, ei pureminen ole mitenkään tavatonta. Niinpä kuonokopan käyttöä klinikalla ei omistajan pitäisi ottaa minään henkilökohtaisena loukkauksena tai epäluottamuslauseena koiraansa kohtaan. "Ei se ikinä ennen ole..." on aika vaisu selitys siinä vaiheessa, kun lääkäriltä on kädestä hermot poikki (yhteen tällaiseen elliin olemme jo saaneetkin yliopistolla tutustua). Toivottavasti asenteissa tapahtuu siis kehitystä - keskustelua aiheesta on onneksi lemmikkifoorumeilla jo mukavasti käyty :)

Nyt palaan taas murehtimaan hermoja eläinten - ei ihmisten - raajoissa.Vielä viimeinen rutistus olisi jatkettava - motivaatiota tuovat vähän juuri saadut tenttitulokset: lihaksista nelonen ja biokemmasta vitonen, aijai :)

4 kommenttia:

  1. Toivomus!
    Olisi ihanaa, jos viitsisit mainita noiden ekan vuoden kirjojen nimiä ja kirjoittajia :)

    Toivoo: Elukalle hakeva

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Fysiologian kirjamme on Sjastaad ym: "Physiology of Domestic Animals" ja anatomian kirjamme Dyce: "Textbook of Veterinary Anatomy" (tässä on kuulemma hyvä teksti, mutta aika sekavaa minusta kyllä paikoitellen ja mustavalkoiset kuvat eivät ole kovin hyviä).

    Näitä kahta tarvitaan koko vuosi ja myös jatkossa - lisäksi on sitten biokemiasta, solubilsasta, histologiasta jne. omansa, jotka voi halutessaan hankkkia itselleen, mutta niillä nyt ei ainakaan keväällä hakevan kannata rassata päätänsä :) Eikä ehkä elukan kirjoilla vielä muutenkaan, ettei tule sitten pääsykokeeseen raapustettua jotakin sellaista, mikä ei sitten pädekään ihmisiin...

    Mutta tuota meidän fysiologian kirjaamme vastaavaa ihmispuolen opusta suosittelen lämpimästi, vaikken tietenkään kuolemaksenikaan nyt muista sen nimeä :( Sellainen kovakantinen järkäle kuitenkin... ja perinteinen suomenkielinen IFA eli Ihmisen fysiologia ja anatomia (joka on välillä sanasta sanaan Gallen tekstiä, mutta paremmin kuitenkin yleensä ottaen muotoiltu) on tosi jees myös. Ja toivottavasti uudistunut Gallekin on jo parempi - mielenkiinnolla odotellaan...

    VastaaPoista
  4. Itse asiassa jollen nyt pahasti muista väärin, niin se oli tämä: http://www.bookplus.fi/kirjat/haug,_egil/ihmisen_fysiologia-4239876

    Tuota on ollut ilmeisesti kirjoittamassa sama Sjastaad kuin meidän omaamme ja ilmeisesti juuri siitä syystä monet kuvat ja kaaviot aivan samoja :) Tuo lienee myös helpommin kirjastoista löydettävissä kuin elukan vastaava.

    VastaaPoista