keskiviikko 11. joulukuuta 2013

9. luukku


 Hupsistakeikkaa. Innostuin nyt tuon kirurgian kertailusta niin, että on jäänyt tämä kalenterin pakertaminen hiukan vähemmälle. En näköjään pysty keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa. Elättelen kuitenkin vielä toiveita, että pystyisin kuromaan aukon kiinni postaamalla kaksi luukkua päivässä, joten tämä postaus kulkee luukun numerolla 9.

Sen aiheena on meidän pikkuinen, aito joulukuusi! Oltiin tosiaan sunnuntaina jouluostoksilla ja käytiin Ikeassa, jossa ihastuimme molemmat näihin pikkuisiin pöytäkuusiin. Kysyin O:lta, mitä hän olisi valmis maksamaan kuusesta ja kun todellinen hinta alittui muutamalla eurolla, nappasin kuusen kainaloon.


Pelkäsin hieman kuusen kohtaloa kissojen käsittelyssä, sillä erityisesti Utu tykkää nakerrella kaikkia mahdollisia ja osittain mahdottomiakin kasveja. Esimerkiksi muoviset tekokasvit kelpaavat ihan oikeiden lailla. Tätä kuusta ei tarvinnut maistaa kuin kerran ja kasvi sai jäädä sijoilleen. Ilmeisesti piikikäs olemus oli kissankin suulle liikaa.

Koristelin sen muutamalla pienellä, ripustuslenkittömällä kuusenkoristeella. Kuusi on niin tuuhea, että pallot pysyvät paikoillaan ihan vain oksien väliin tuupittuina.


Omiin kokemuksiimme perustuen voin siis suositella tätä pikkuista pöytämallin kuusta myös kissatalouksiin, sillä onhan se nyt sievä!

8 kommenttia:

  1. Tosi kiva! Myös mä olen haaveillut kuusesta ja käytännön syistä tuollaisesta pienestä. Ehkä siis sen käyn nappaamassa. :)

    Meille asennettiin juuri keittiöön seinähyllyt mulle rehuhyllyiksi. Sinne saan yrtit ja kissojen toimesta karsitut anopinkielet turvaan. Anopinhammas ja bonsaipuu on saanut jo kissojen tieltä lähteä, mutta kliiviaan ja kaktukseen ne eivät ole koskeneet. Että ainakin niitä voi suositella. :) Kliiviastani en ole löytänyt yhtään hampaanreikää edes maistamisen merkkinä, liekö siinä sitten erityisen paha haju tai jotain. Ei kuitenkaan omaan nenään ja kyseinen kasvi tekee joinain keväinä isoja oransseja kukkiakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käy ihmeessä, mä oon ainakin onnessani tuosta :) Kliivia ei ollutkaan mulle tuttu - piti oikein googletella. Se näköjään kuuluu lievästi myrkyllisiin kasveihin, joten tällaisen kasvileikkurikissan kanssa joudun ehkä kuitenkin skippaamaan, kun olen vähän neuroottinen ehkä osittain tulevan ammatinkuvan vuoksi :D

      Joskus oon miettinyt, että laittaisi rönsyliljoja ihan niin, että kissat pääsisivät luvan kanssa niitä parturoimaan - nehän ovat myrkyttömiä. Tuntuu olevan niin valtava tuo kissojen tarve nakerrella vihreää, kun tekokasvitkin kelpaavat :)

      Ja tuo rehuhyllyidea kuulostaa kyllä mainiolta, laitahan siitä kuvia jossakin vaiheessa! :)

      Poista
    2. Okei, mä en kliivian myrkyllisyydestä tiennyt. Tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta, koska kissat eivät ole tuohon tehneet pienintkään hampaanjälkeä reilussa vuodessa, eiköhän mun ole turvallista omani pitää. Mutta joo, myös mä olen miettinyt kissarehun kasvatusta, käsittääkseni ohra on ok?

      Ja juu, kuvia on tulossa! :)

      Poista
    3. Joo, tuskinpa ne sitä yhtäkkiä alkaa nakerrella :) Ohra on ok ja ainakin meillä suosittua. Yksi satsi vain on aika äkkiä tuhottu :D Jään odottelemaan mielenkiinnolla! :)

      Poista
  2. Meiän Kisi myös tykkää syödä ihan kaikenlaisia kasveja, myös piikikkäät kaktukset kelpaa :D Niitä se menee puskemaan ja yrittää syödä varsinkin kun kerjää ruokaa tai on tylsisynyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Aikamoista! Luulisi kaktuksen tuntuvan jo melkoisen ikävältä :D

      Poista
  3. Leikkokukat on ihan mahdottoman herkullisia kisujen mielestä, joten niistä on pitänyt kattitaloudessa luopua. Orkidea saa jostain syystä jäädä kokonaan rauhaan, joten meillä on nykyään aina sellainen.

    VastaaPoista
  4. Joo, meilläkin saa melkein kuskata kukkapuskat suoraan parvekkeelle :)

    VastaaPoista