lauantai 15. lokakuuta 2011

Kuin sieniä sateella

Viime viikonloppuna raahasin O:n kanssani metsään testatakseni, miten onnistuu ensikertalaiselta sienestys. Mullahan oli joskus pienenä vain kaksi vaatimusta tulevalle miehelleni: a) sen pitää tykätä eläimistä b) sen pitää tykätä sienistä. Siis ihan näistä ruokasienistä. Luulen, että sieniruokia on helpompi maistaa, jos on itse ollut mukana poimimassa raaka-aineita. Retkellemme oli siis tuikitärkeä syy ;)

Valitsin sienipaikaksemme lempparini: pinta-alaltaan suhteellisen suppean metsäkaistaleen, jonne ei ole pitkä kävelymatka tieltä ja jossa kasvaa yleensä varsin tiheästi suppilovahveroita, muista en juuri edes perusta.


Tälläkään kertaa paikka ei tuottanut pettymystä, vaan suppilovahveroita oli aivan vieri vieressä niin paljon, että niitä oli pakko kerätä kimppuina ja lopulta teki vain mieli sulkea silmät ja palata takaisin autolle. Huhut hyvästä sienivuodesta pitävät siis paikkansa!






Lopulliseksi saldoksemme kertyi vajaa 9 kg sieniä, enempää emme olisi jaksaneetkaan kantaa. Lisäksi ihan loppuvaiheessa alkoi sataa, joten loput sienet oli vain raa'asti jätettävä muiden löydettäviksi.


Taikkikselle sienimetsä oli suuri elämys. Se poukkoili mättäiden välissä kuin pieni peura maistellen kaikkea tielleen sattuvaa. Iippu sen sijaan pysytteli visusti O:n jaloissa. Ja mikäkö oli sitten ensikertalaisen sienestäjän tuomio retkestämme? Kuulemma yllättävän kivaa! Asiaan vaikutti varmasti osakseen kiitollinen sienipaikkamme ja löytämisen riemu - kukapa siitä ei pitäisi.

Peratuista sienistä useampi pussi lähtikin sitten herran matkaan - mielenkiinnolla odotan, mitä hän raportoi niistä saaneensa aikaan ;)

Itse olen kuitenkin todennut ehdottomasti parhaaksi sienireseptikseni seuraavalla ohjeella tehdyn piirakan (karpinnettu ohje, alkuperäisessä 3 1/2 dl vehnäjauhoja ja 150g voita, maussa ei eroa):

Juustoinen sienipiirakka


3 kananmunaa
150g emmental-juustoraastetta
2-3dl suppilovahveroita (joista höyrytetty vesi pois)
loraus kermaa
voita paistamiseen
sipulia/sipulijauhetta, yrttisuolaa (valkosipulijauhetta)

100g pehmitettyä voita
1dl juustoraastetta
80g mantelijauhetta
(1tl?) psylliumia tai Pofiberiä


Aloita sekoittamalla keskenään pohjan ainekset eli pehmitetty (tai sulatettua) voi, 80g mantelijauhe, psyllium ja juustoraaste keskenään. Painele voidellun (ja korppu- tms. jauhotetun) vuuan pohjalle. Esipaista 225 asteessa uunissa vaaleankeltaiseksi.

Ruskista sillä välin sienet ja sipuli voissa, mausta yrttisuolalla ja valkosipulijauheella. Sekoita sienten joukkoon muut täytteen ainekset eli kananmunat, juusto ja kerma. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle ja paista koko komeutta vielä niin kauan, että väri miellyttää silmää.

Piirakka on omasta (ja monen muunkin) mielestäni parasta seuraavana päivänä ja vieläpä kylmänä, kun maut ovat hieman saaneet tasaantua. O  pääsi maistamaan kyseistä herkkua eilen ja kommentoi, että: "Ei mulla mitään ennakkoluuloja ollut, mutta en mä uskonut, että sienistä jotain näin hyvää saisi aikaan".

Mies, joka pitää eläimistä ja sienistä - check.

2 kommenttia:

  1. Itse en ole koskaan oikein sienistä perustanut, mutta hyvähän on jos joillekkin maistuu niin eivät jää metsään mätänemään ! (;

    Täällä on satanut koko viikon, mutta onneksi syksyn jälkeen koittaa aina kunnon talvipakkaset
    -> ne ovat minun mieleeni !

    Hauskaa loppusyksyä ja talven odotusta (?) !

    // Julia

    www.pirteanapomppimassa.blogspot.com

    VastaaPoista
  2. Jep ja ikävää se olisi, jos kaikki tykkäisivät - ei jäisi meille mitään ;) Täällä kanssa odotellaan jo kovasti talvea, lunta (-> valoa!) ja joulua :) Hauskaa loppusyksyä sinnekin!

    VastaaPoista