torstai 10. maaliskuuta 2011

PäiväNasuja

Tänään koin yhden hienoimmista tähänastisista hetkistäni tiellä eläinlääkäriksi. Jaksaa hymyilyttää edelleen :)


Aamulla sikalalle saapuessani isäntä ilmoitti heti, että edellisinä päivinä tarkkailemamme emakko (LA 7.3) porsii. Ensimmäinen pikkuinen oli kuulemma nähnyt päivänvalon illalla puoli yhdentoista maissa ja puoli neljään mennessä maailmaan oli saapunut jo kuusi. Nyt puoli kahdeksalta aamulla possuja parveili karsinassa kahdeksan ja emakolla näytti edelleen olevan polttoja. Isäntä harmitteli, että kohdun supistuksia voimistavaa oksitosiini-hormonia ei tähän hätään ollut käsillä, mutta ehdotti, että ajaisimme emakon pystyyn toivoen, että se vaihtaisi kylkeä, jolloin synnytys saattaisi päästä jatkumaan helpommin. Näin teimmekin.

Heinät ja oljet jaettuani sekä sonnat kolattuani palasin katsomaan emakkoa. Se oli laskeutunut jälleen makuulle, mutta harmiksemme taas samalle kyljelle kuin aikaisemminkin.

Tässä kohtaa isäntä sitten ilmoitti, että olisi varmaan parasta katsoa, onko synnytyskanavassa kuollut tai väärässä asennossa tuloillaan oleva porsas tukkeena, ja minähän tietysti innostuin kovasti ajatuksesta päästä näkemään moisen toimenpiteen!

Pian isäntä saapuikin pesuainepullon, vesiämpärin ja tyhjän rehusäkin kanssa ja kehotti minua ottamaan haalarini yläosan ja pitkähihaisen hupparin pois päältä. Minä en nimittäin vain pääsisi näkemään kyseistä toimenpidettä. Ei, minä olisin se, joka pääsisi tekemään sen.

Hetken aikaa usko omiin kykyihin - tai siis oikeastaan sen puute - uhkasi saada mut kieltäytymään kunniasta. Isäntä kuitenkin vakuutteli, ettei mikään voi mennä vikaan, joten pesin käteni, liukastin sitä hiukan ja työnsin sen hitaasti olkavartta myöten emakon synnytyskanavaan kyljelläni lattialla maaten.

Ja voi ihmettä, siellä oli jotakin! Tarkemmin tunnustellessani saatoin erottaa pään muodon sekä hiukan pikkuisia raajoja. Varmistettuani ensin isännältä, mistä uskaltaisin tarttua kiinni, aloin vetää possunlasta hitaasti ulos kanavasta. Pelkäsin koko ajan, että porsas menisi keskeltä kahtia tai siltä lähtisi esimerkiksi raaja irti, kuten olen joskus kuullut tapahtuvan. Maailmaan pullahti kuitenkin lopulta ihan kokonainen pieni porsas ja mikä parasta - elossa!

Syntymän ihme

Siinä kohtaa meinasi itsehillintä pettää ja kyyneleet nousta silmiin. Toinen oli niiiiin pieni ja suloinen ja avuton ja märkä. Ja niin elossa! Isäntää hiukan huvitti mun lepertelyni.

"Heeeiii kulta pieni! Voi murukulta! Tervetuloa maailmaan!"

Mutta kun toinen oli vaan niin... hellunen!



Puhdistin possun kalvoista ja varmistin, että sen hengitystiet olivat auki. Sitten vein sen  lämpölampun alle kuivattelemaan. Uskomattoman nopeasti tuollainen pikku possukin on valmis toimimaan. Ei nimittäin mennyt montaa minuuttia, kun vastasyntynyt jo hamusi nisää maitobaarissa.


Mun tehtäväni eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Vielä piti varmistaa, oliko synnytyskanavassa muita jumissa. Käsi pesuun ja uudestaan emakon sisään, kunnes vastaan tuli möykky, jolta pystyi erottamaan leuan kaaret. Ei muuta kuin hyvä ote porsaasta ja rauhallinen veto. Emakkokin auttoi välillä tuuppaamalla hiukan itse. Näin maailmaan saapui toinen pikkupossu, joka kuitenkin valitettavasti oli ehtinyt ylittää sateenkaarisillan jo ennen kuin näki päivänvalon.

Sateenkaarisillan asukki

Muitakin saattoi kuitenkin olla vielä tulossa, joten käsi pesun kautta takaisin emakkoon tunnustelemaan. Tuntuihan siellä sitten vielä kolmaskin lapsonen, joka saapuikin sitten maailmaan jo huomattavasti muita rivakammin, kun emakkokin jaksoi osallistua aktiivisesti projektiin. Suureksi ilokseni tämäkin ihana pikkuinen oli elossa!

Tässä kohtaa purin ilmoille pienoisen harmituksen kohteeni: miksi en ollut juuri tänään sattunut ottamaan kameraa mukaan! Isäntä vastasi tähän ilmoittamalla menevänsä hakemaan omansa sisältä ja napsi muutaman kuvan koko toimituksesta. Niitä siis näette tämän postauksen kuvituksena.

Vielä neljännenkin porsaan sain lopulta vetää ulos maaliskuista aamua ihmettelemään, sen enempään ei käsi ainakaan ulottunut. Aivan mahtava fiilis ja mieletön kokemus! Kiittelin isäntää kovasti siitä, että antoi mun tehdä tämän :)


Illalla sain kuulla, että päivän aikana oli syntynyt vielä pari elävää ja yksi kuollut porsas, eli aika valtavia ovat nuo sikojen pahnueet!

Yksi meinasikin myöhemmin litistyä istumaan nousseen äitinsä alle (syy porsitushäkkeihin, btw) ja oli jo aivan sininen ja haukkoi henkeä kieli suusta roikkuen. Minähän sinne sitten hätiin juoksemaan ja kaivamaan veltoksi muuttuvan vauvan esiin. Hieroin pikkuista rivakasti (en tiennyt mitä ihan oikeaoppisesti olisi pitänyt tehdä) ja pikku hiljaa sen väri alkoikin palautua sinisestä vaaleanpunaiseksi ja suustakin kuului muutama hento kirkaisu. Kieli oli hiukan ehtinyt kuivua jo reunoiltaan, joten kiikutin porsaan rehukeittiöön ja kastelin sen suun limakalvoja vedellä. Henkiin se rassukka lopulta jäi, ainakin toistaiseksi. Sinne muiden sekaan lämpölampun alle kellimään. Palanen mun sydäntä mukanaan.

Voin kertoa, että tästä pahnueesta tuli nyt mun erityinen silmäteräni.

Tämä päivä oli hieno päivä. Tämä päivä oli se päivä, jona pikkupossut toden teolla jättivät sorkanjälkiä sydämeeni.

16 kommenttia:

  1. Aivan ihana tarina! Ja hienoa, että sait pikkuisen vielä elvytettyä. :)

    Hei täällä on tyhmiä kysymyksiä tulossa: Miten porsaan (tai koiran tai muun sellaisen eläimen, jolla jälkeläisiä on paljon) istukka ja napanuorat sijoittuvat? Ihmisillä kun lapsia harvoin syntyy enemmän kuin kaksi kerralla, joten meidän oppikirjoissa ei ole minkään sortin kaavakuvaa kolmosista saati sitten esimerkiksi vitosista. Kaksosillakin napanuorien sijainti on kuitenkin kovin tarkkaa, että molemmat säilyvät elinkelpoisina.
    Ja koska ykssikiöraskauksissakin napanuora kiertyy helposti kaulan tai vartalon ympäri, miten porsaat eivät ole piuhoineen aivan solmussa siellä kohdussa? :D
    Miten emä katkaisee napanuoran ollessaan porsitushäkissä? Tuon sun tarinan perusteella kun kukaan ei ollut valvomassa porsimista koko ajan.
    Hmm, mitäköhän muuta vielä keksisin!? :D

    VastaaPoista
  2. Köhköh, heti perään tajusin, että eiväthän ne possut identtisiä ole vaan eri munasoluista peräisin ja omien kalvojensa sisällä. Ja jokaisella siis on oma istukkansa..? Mikä sitten määrää syntymisjärjestyksen?

    Varmaan vieläkin keksisin lisää kysymyksiä. Sun päivät vaikuttavat kyllä juu tosi mielenkiintoisilta, mutta kyllä mä silti yhä edelleen tunnen olevani oikeassa tiedekunnassa! :D

    VastaaPoista
  3. Olin itse 2300 emakon sikalassa harjoittelussa ja myöhemmin töissä. Pikkupossuja sai kaivella ulos päivät pitkät mutta muistan vieläkin hyvin miten ihana fiilis oli kun sain ensimmäisen elävän ulos. Kuolleelta näytti mutta vähän tekohengitystä (yäk?) ja voilá! Nauti harjoittelusta! :)

    -Laura Ö

    VastaaPoista
  4. Onnea possukätilölle! :)

    Marikalle voisin heittää kuvalinkin sian kohdusta. Possut ovat siis kahdessa sarvessa ja voivat kuulemma tulla ulos vuorotellen molemmista tai sitten toinen tyhjentyy ensin tai sitten näiden välimuoto.

    http://img.hisupplier.com/var/userImages/2010-04/27/susan0540$142520426(s).jpg

    VastaaPoista
  5. Ootko sä vaan niin hemmetin onnekas, vai pääseekö muutkin kokemaan tällaista actionia näinä harjottelujaksoina?

    VastaaPoista
  6. En kestä! Pieniä possuja :') Sydän sulaa!

    VastaaPoista
  7. Marika: Kauhia kun sä kyselet vaikeita pikkuiselta tokaluokkalaiselta, joka ei ole vielä opiskellut lisääntymistiedettä :D

    Mutta juu, jokainen porsas on oman sikiöpussinsa sisällä, eli eivät sotkeudu toistensa piuhoihin. Sen sijaan oma napanuora voi näilläkin toki kiertyä jonkun ruumiinulokkeen ympäri ja aiheuttaa ongelmia. Istukka ei sioilla ole sellainen levymäinen (discoid) rakenne kuin ihmisillä, vaan diffuusi ympäri kalvopussia ulottuva "verkosto".

    Kuva esim. täällä: http://www.vivo.colostate.edu/hbooks/pathphys/reprod/placenta/plac_types.jpg

    -> eli ihmiseltä löytyy tuo "discoid", sialta ja hevoselta "diffuse", koirilta ja kissoilta "zonary" eli vyöhykemäinen ja naudalta "cotyledonary" (noita istukkapalleroita kutsutaan kohtukäpysiksi).

    Tässä vielä vähän parempi kuva tuosta diffuusista, että hahmottuu: http://www.ansci.wisc.edu/jjp1/ansci_repro/lab/lab12_03/images/diffuse_lec.jpg


    Syntymäjärjestys määräytynee sitten ihan kohtuun sijoittumisen perusteella. Jos katsot vaikka kuvaa täällä: http://www.staffyclub.com/file/pic/gallery/5030_view.jpg niin noiden kohdunsarvissa pitkällä olevienhan on pakko syntyä vasta viimeisinä, kun muut ovat jo "poissa tieltä". Selkeää? :)

    Sioilla emakko ei katkaise napanuoraa, vaan normaalin synnytyksen aikana se katkeaa joko synnytysteissä tai porsaan hakeutuessa nisille syömään. (Tätä olin miettinyt itsekin, jouduin selvittelemään :D)

    Ja juu, on kyllä ollut paljon mielenkiintoisempaa kuin olisin kuvitellut! Mä taas tunnen entistä vahvemmin olevani juuri oikealla alalla! :)

    Mutta kyllähän nuo eläinlajikohtaiset erot tuottavat hiukan harmaita hiuksia, kun jo kohtujen muodotkin vaihtelevat eläinlajista toiseen (http://1.bp.blogspot.com/_0jooGJefRwY/TDdNzlZ9VBI/AAAAAAAACYo/fg_TYZHcOnQ/s640/konig2.jpg).

    Että kyllä teillä vaan on helppoa, kun yksi laji riittää ;D

    VastaaPoista
  8. lolander: Vautsi, tähän oot sitten ihan pr0! :D Valtavan iso sikala! Ja kiitos :)

    untu: Tänks! :D Itekkin etsin Marikalle muutaman kuvan :)

    Anonyymi: Kyllä muillakin kuuluu olleen mielenkiintoista sikalassa ja ovat päässeet tekemään jotain juttuja, joita minä en. Ihan kaikille ei varmaan kuitenkaan satu synnytysavun antamista kohdalle, jos emakot porsivat ihan normaalisti ja riippuu tietty isäntäväestä, kuinka paljon antavat harjoittelijan tehdä.

    Mutta navettaharjoittelussahan mun kohdalle ei sattunut oikein mitään jännää, että ihan kiva, että nyt edes tapahtuu :)

    Anonyymi2: Äläpä, ihan ällösöpöjä! <3

    VastaaPoista
  9. Ihana ihana ihana tarina! Tämä postaus sai (jälleen kerran) vakuuttumaan siitä, että tämä tulee olemaan minunkin alani tulevaisuudessa (: Voi vain kuvitella millainen fiilis on saada tehdä jotain tuollaista, auttaa pikkuporsaita maailmaan! ♥ Onneksi isäntä ehti vielä napsia kuvia possueesta, että jää ihan konkreettisiakin muistoja (:

    VastaaPoista
  10. sirunen: Todellakin! Huippukokemus :) Ja kiva isäntä!

    Chanah: Oikeita sydämensärkijöitä <3

    VastaaPoista
  11. Aivan ihana postaus, meinasi itselläkin nousta kyyeneleet silmiin :') Kyllä teillä vaan elukassa riittää opettelemista monen lajin anatomiasta. Itse opiskelen ihmispuolella ja välillä tuntuu että ihmisessäkin on ihan liikaa opeteltavaa :D

    Oon lukenut sun blogia varmaan yli vuoden kohta ja tää on kyllä yks mun ehdottomista lemppareista (mulla on kuitenkin varmaan toistasataa tallennettuna kirjanmerkkeihin) eli keep up the good work ja nauti täysillä sikalaharjoittelusta :)

    VastaaPoista
  12. Anonyymi3: Oi, kiitos kauniista sanoista, yritetään pitää jotain tasoa jatkossakin :D

    Ja tosiaan nuo lajien vaihtelevat piirteet tuottavat kyllä välillä tuskaa, mutta toisaalta se on juuri tämän alan rikkaus, kun eläinrakkaita ihmisiä kaikki tyynni ollaan :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos paljon vastauksista! :) Jotenkin aivan unohdin, että sialla voisi olla kaksisarvinen kohtu vaikka olen joskus kuullut joillain eläinlajeilla sellaisen olevan.. Jotenkin on niin junnautunut tähän ihmisanatomiaan, että on aivan unohtanut muut mahdollisuudet.. Mutta ihan selkeähän tuo nyt onkin, kun pikkupossut ovat jonoissa siellä kohdussa. :)

    Mun blogissa muuten olisi sulle pieni haaste. ;) Hirveästi kiinnostaa tietää, millainen on oikean karpin jääkaappi! :)

    VastaaPoista
  14. Mitä. En viikkoon ehi käydä lukemassa blogia ja sillä välillä täällä on toimittu lapsenpäästäjänä.

    Mutta. Kiintoisa postaus ja hyvin kätilöity.

    / MOH

    VastaaPoista
  15. Marika: Kiva, että selkeni :) Ja ouh, kiitos haasteesta :D Mulla menee hetki, että pääsen oman jääkaappini ääreen ja saan sen taas täytettyä, mutta pitänee laittaa korvan taakse ja toteutukseen!

    MOH: Haha, viikko on pitkä aika, jää paljosta paitsi ;D

    VastaaPoista