Nasuja

Kuva

No niin, sikalaharjoittelu on nyt sitten pyörähtänyt käyntiin: takana on kaksi päivää ja edessä vielä kymmenen. Päiväni alkavat kello 7.30 lihasikalan siivouksella (lue: sonnan kolaamisella) ja olkien jaolla tilan isännän hoitaessa samat työt porsitussikalan puolella. Tämä on sitä puuhaa, jonka ansiosta olen saanut jalkaani tummemman mustelman kuin mistään koskaan aiemmin.

Kukapa sitä helposti kuljettavia portteja karsinoihin kaipaisi, kun aitojen ylikin voi kulkea! Itse en vain ole mikään varsinainen pukkihyppelijä, joka suoriutuisi aidan yli ketterästi käsivoimin, vaan joudun kiivetessäni ottamaan reisillä vastaan. Aijai-au, tiedän muuten ottaneeni!

Kuva

Ensimmäisenä päivänä kehitin samaisella sonnan kolaamisella itselleni myös rakon käteen, mutta se on onneksi jo parantumaan päin, eikä uusia ole ilmaantunut. Selkälihakset sen sijaan huutavat tänään hoosiannaa. Onneksi S on välillä suostunut hieromaan niitä hiukan auki.

Porsitussikalan puolella olen sitten autellut heinien jaossa, karsinoiden siivouksessa sekä sonnan lapioimisessa ja kärräämisessä lantalaan tai missä nyt ikinä satutaankaan apua tarvitsemaan. Liemimäinen sianrehu tulee lihasioille, karjuille, emakoille ja joutilaille tietokoneen ohjaamana putkia pitkin suoraan sekoittajasta ruokakaukaloihin ja vesi nipoista, joten niistä ei tarvitse huolehtia. Vieroitettujen porsaiden ruokinta-automaatit täytetään käsin, mutta tämä on ainakin toistaiseksi kuulunut isännän tehtäviin.

Kuva

 Illalla työt jatkuvat neljän maissa ja käsittävät suunnilleen samat hommat kuin aamullakin. Kotiin pääsen siinä kuuden-seitsemän maissa.

Erityisesti lattioiden lakaisu ja oljen sekä heinän pöllyttäminen saivat hengitystieni eilen siinä määrin tukkoon, etten ole tänään kyennyt kommunikoimaan kuin hallitsemattomin kiekaisuin (nyt pystyn täydestä sydämestä sympatiseeraamaan äänenmurroksesta kärsiviä teinipoikia!) tai äänen loppuessa kuiskaten. Tuntuu kuin keuhkoissa olisi kilo hiekkaa ja nenä on aivan tukossa. Onneksi iltapäivällä sain nyt käyttööni hengityssuojaimen ja pikku hiljaa lima alkaa irtoilla, joten loppuviikosta olon pitäisi helpottaa. Eipä käy kateeksi heinänuhaisia tai astmasta kärsiviä kolleeganalkuja! Toivottavasti hoksaavat pyytää hengityssuojaimen heti alkuunsa. Keuhkoahtaumataudin on pakko olla tuskaisa tapa kuolla, huh.

Tämä päivä oli eilistä (ja mahdollisesti jokusia tulevia) jännempi, sillä (sen lisäksi, että pääsin imuroimaan liemihuoneen, jonka pölykerroksen alta paljastui mm. kaksi liemikoneen päälle kuollutta hiirtä, nam) kaupungineläinlääkärimme saapui katsomaan paria emakkoa ja porsaita. Lääkärin niskat olivat sairaslomaa parantuakseen vaativan pahasti jumissa, joten minut sitten nakitettiin antamaan  kaikki ruiskeet sioille nyt ja jatkossa. Huippua - jotakin alaan liittyvää tekemistä! :)

Kuva

Kuva

Lisäksi eläinlääkärin pitäisi loppuviikosta tai ensi viikon alussa tulla tekemään myös säännöllinen tilatarkastuksensa, joten pääsen seuraamaan sitäkin!

"Rankkaa, mutta ihan mielenkiintoista" tiivistää mun tämänhetkiset tunnelmat aika hyvin.