Jos sanani syön, niin...

Haha, enpäs malttanutkaan pysytellä vielä poissa. Työpäivän mokailujen masentamana mun oli pakko poiketa kauppareissun yhteydessä kirppikselle ja (anteeks, mun on pakko :D) katsokaa!

Ruskeaa nahkaa! Mulla! Vähintäänkin hämmentävää, ollaan nimittäin meidän äidin kanssa inhottu ruskeaa nahkaa (ainakin itsellämme) vähintäänkin aikojen alusta. Nyt siihen on kai jo silmä siinä määrin turtunut, että hupskeikkaa, kun tuli itsekin sorruttua :D Aika tosin näyttää, saanko tätä ruskeaa yksilöä koskaan minkään kanssa yhdisteltyä vai jääkö kaapin pohjalle pölyttymään. Tarvitsi(si)n kuitenkin tuollaisen astetta isomman uuden laukun ihan aikuisten oikeasti ja kun mustaa ei löytynyt ja tällä lähes uudenveroisella veskalla oli hintaa huikeat 1€, niin menetys ei missään tapauksessa ollut suuri ;)

Nappasin mukaan myös ihan perusmaljakon valo-oksilleni (koska niiden alkuperäinen maljakko on nyt kukkien juottolana) niinikään eurolla ja tällaisen kivan pitkän, lähes käyttämättömän satiinitopin/tunikan 1,5 €:lla. Kannatti siis poiketa :) Mä saan shoppailusta helposti jälkikäteen morkkiksen, mutta kirpparilöytöjen jälkeen omatunto on yleensä varsin puhdas. Ei tunnu niin syntiseltä hamstrata tavaraa, kun tietää kierrättävänsä jo "olemassa olevaa" ja lisäksi siinä säästää tietysti ihan mukavasti rahaa. Siitä huolimatta odotan kyllä jo kovasti ensi viikon ensimmäistä kunnon palkkaa ja sitä hetkeä, kun saa ainakin hetken tuntea olevansa varoissaan :) Lukuisia rahanreikiä on kyllä jo valmiina odottamassa!

Nappasinpa samalla kuvat myös tuosta uudesta lipastostani (sekin kierrätyskeskuksesta 15€) ja käyttökoruistani seinillä sekä korupuussa lipaston päällä. Tykkään jotenkin siitä, että sain ne vihdoin esille sen sijaan, että ne olisivat solmussa jossakin laatikon pohjalla. Peilin (IKEAn halvin, n. 8€) raamit kaipaavat kipeästi maalausta, kun vain joskus saisi aikaiseksi...

Toivon kovasti, että juhannus johdattaisi porukkamme joko Yyteriin tai Himokselle, mutta jos vettä sataa solkenaan, saattavat menohalut tyssätä johonkin lähiseudun pöpelikköön mökille. Ei sillä, etteikö sekin voisi toimia :) Oli myös puhetta, että tänä kesänä voitaisiin yrittää päästä näkemään kaksi uutta majakkaa Rauman seudulla (rakastan majakoita ja tähän asti olen päässyt käymään vasta Bengtskärin ja Isokarin majakoilla...). Onpahan taas, mitä odottaa :)

Loppuun vielä opiskelijalle niin tutut laiskottelu- ja nuukuuspäivät pelastava maailman helpoin ja nopein tonnikalapihviresepti, jota (taas) tänään hyödynsin, kun en viitsinyt ostaa kaupasta enää mitään ruokaa juhannukseksi jääkaappiin pilaantumaan. Lisäksi ruoka on omiaan niin proteiinitankkaukseen kuin täyttämään rasvaisen kalan syöntitarvetta (2-3x viikossa).


Helpot ja herkulliset tonnikalapihvit (4 pientä pihviä)

1 tlk tonnikalapaloja öljyssä (valutettuna)
1 kananmuna
1-2 rkl Pofiberia tai vähän vähemmän ksantaamia (sitomaan seosta yhteen) / ei-karpille vehnäjauhoja
mausteita (esim. yrttisuolaa, paprikaa/chiliä, pizzamaustetta, lime- tai sitruunamehua)

Kaikki aineet yksinkertaisesti sekoitetaan kulhossa mahdollisimman hienojakoiseksi ja tiiviiksi seokseksi ja annetaan tekeytyä (jauhojen turvota) muutaman minuutin ajan. Seoksesta annostellaan ja muotoillaan lusikalla 4 pientä ja mahdollisimman tiivistä pihviä pannulle. Paistetaan hyvällä lämmöllä riittävässä rasvassa (jotteivät tartu kiinni) kauniin kullanruskeiksi, pari minuuttia molemmin puolin. Ei saa yrittää kääntää liian varhain, repeävät raakoina helposti!

Ensimmäinen satsini näitä pihvejä meni mönkään, koska en malttanut sekoittaa aineksia tarpeeksi sekaisin, enkä käyttänyt ollenkaan jauhoja. Sittemmin viisastuttuani olen saanut ihan kauniita pihvejä aikaan. Suosittelen kyytipojiksi nokaretta maustettua tuorejuustoa (esim. chili tai aurinkokuivattu tomaatti) raikasta fetasalaattia sekä kesäkurpitsapastaa, josta onkin tullut yksi suosikkilisukkeeni, etenkin kun kesäkurpitsa on nyt satokaudellaan varsin halpaa. Nams :)