Kesätyöahdistusta

Angst angst kun angstailuttaa. Ranteet auki ja sitä rataa. Mulla on nykyään hyvin harvoin huonoja päiviä, mutta tää on yksi niistä. Tai no ei päivässä mitään vikaa ollut - palailin arkeen leikkelyjen ja luennon merkeissä ja sain jopa vähän kotonakin opiskeltua. Mutta vain vähän, kun aivot ovat vielä jossain vappulomalla. Tai ehkä jopa kesälomalla jo. Voi olla, etten edes lopulta tätä avautumista viitsi julkaista, mutta pakko päästä vähän purkautumaan.

Siis ihan oikeasti - kuinka vaikea tässä kaupungissa keskimäärin on saada kesätöitä? En haluaisi lähteä kesäksi kotipaikkakunnalle enkä harrastaa mitään palkatonta puuhastelua, mutta alkaa vaikuttaa siltä, että se on ainoa vaihtoehto. Olen valehtelematta kysellyt töitä varmaan 40 oman alan/sitä sivuavan alan paikasta ja paristakymmenestä muusta, mutta [angst!] kun täältä aina vain löytyy joku parempi ja koulutetumpi ja kokeneempi, niin että vaikka pääsisi haastatteluunkin asti niin ei, ei, ei, ja ei! Juuri äskenkin huomasin, että yksi paikka, josta elättelin toiveita, oli kadonnut listoilta eli työntekijä oli löydetty. "Kiitos hakemuksestanne, valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut Teihin". Kiitos ja näkemiin.

Pikkupaikkakunnilla kaverit ovat työllistyneet paljon helpommin, mutta itsellä ovat ne vaihtoehdot aika vähissä, kun omalla kotiseudulla ei liikaa noita paikkoja löydy [angst!]. Nyt olen kyllä jo siinä vaiheessa, että ahdistus alkaa hipoa vähintäänkin katonrajaa ja lähes mikä tahansa p*skaduunikin kelpaisi, mutta kun ei niitäkään tunnu lohkeavan. Aina on joku, joka on lapannut vielä vähän enemmän tai paremmalla koulutuksella sitä p*skaa. Että sellaista. (Pahoittelen voimasanojen käyttöä, mutta joskus tilanne vain vaatii.)

Suuresti tällä hetkellä tökkii myös muutaman ihmissuhdekuvion ajautuminen karille tai minne lie pöpelikköön ennen kuin selviä vesiä on edes nähtykään. Lomaa mulle näistäkin draamailuista, jookos kiitos.

Olin myös suunnitellut järkkääväni jonkin sortin kekkerit ylihuomisten 22v. synttärieni kunniaksi perjantaina, kun tytöt vähän pyytelivät, mutta juuri napsahti maililistalle viestiä, että eräs kurssikaveri järkkää muuten-vain-pippalot samana/seuraavana päivänä, eli taidan suosiolla jättää välistä ja järkätä omani myöhemmin, jos saan vielä aikaiseksi. Että se sitten siitäkin ilosta. Hyvää synttäriä vaan mullekin!

Ainoana pienenä valonpilkahduksena tässä taistelussa tuulimyllyjä tai ehkä pikemminkin -voimaloita vastaan oli herttainen puhelu äitini kanssa tänään. Tai en tiedä oliko itse puhelu niin herttainen, mutta jälleen kerran tästä kesätyöahdistuksestani hänelle avauduttuani äitini kertoi, miten oli juuri jossakin kokouksessa noussut puolustamaan oman alansa (lastentarha) nuorten kesätyöpaikkoja ja nuorten työllistämistä sekä ylipäätään nuorten työntekijöiden yhteydenottoihin vastaamista (jep, edes se pelkkä "ei" olisi kiva välillä saada sähköpostihakemukseen syvän hiljaisuuden sijaan...).

Ja tämä kaikki ihan vain siksi, että äitini itse työpaikkansa "pomona" oli kokenut jonkin sortin herätyksen nyt tyttärensä taistelua, toivon heräämistä ja sen sammumista jokusen kerran tässä sivusta seurattuaan. Niinpä voin mennä nukkumaan ainoana pienenä ilonani ja lohtunani se, että ehkä tämän taisteluni ansiosta jossakin joku, jonka unelmana eläinten sijaan on hoitaa lapsia, saa lähiviikkoina iloisen puhelun ja unelmiensa kesätyöpaikan.