lauantai 7. kesäkuuta 2014

Intian matka, osa 4


Pahoittelut postaustauosta. Kulunut viikko oli toistaiseksi viimeinen viikkoni eläinsairaalalla, joten aika on kulunut lähinnä opiskeluun liittyvien asioiden hoitamisessa. Jatketaan kuitenkin vielä Intia-teemalla. Nyt olisi luvassa muita näkemiämme keissejä ja varoitan jälleen, että kuvamateriaali ei ehkä sovellu herkimpien silmille.

Yllä olevassa kuvassa näkyy toinen kahdesta aivan samannäköisestä pennusta, jotka löydettiin kadulta ja tuotiin klinikalle hoitoon. Ainakin toinen pennuista kärsi ripulista, joka kuitenkin ymmärtääkseni saatiin hoidettua kuntoon ja niin pennut jäivät toistaiseksi asustelemaan klinikalle. Huomasin kuvaa ottaessani, että pennun etujalkaan kiinnitetty side oli liian tiukalla ja varpaat turvonneet, joten side irrotettiin heti kuvan oton jälkeen ja varpaat palasivat ennalleen.


Toinen epäonninen klinikalle toimitettu pentu oli tämä pieni kissanalku. Se oli tullessaan märkä, alilämpöinen ja väsynyt, joten sitä lämmitettiin hiustenkuivaajan ja lämpöpullojen avulla sekä pakkoruokittiin emonmaidonvastikkeella ja sokeriliuoksella.



Brittimentorimme asensi lisäksi pennun reisiluuhun neulan, jonka kautta pikkuista nesteytettiin. Noin pieneltä ja huonokuntoiselta pennulta kun ei oikein suonia tahdo löytyä. Oli muuten ensimmäinen luunsisäinen nesteytys, jonka olen koskaan nähnyt, mutta hienosti se onnistui konkariltamme. Pentu sinnitteli hengissä vain reilun vuorokauden, vaikka sitä hoivattiin ympäri vuorokauden parin tunnin välein. Eläinlääkärit epäilivät kissaruttoa, sillä nesteiden annon jälkeen pennun huomattiin ripuloivan runsaasti.


Pentuteemalla jatkaakseni: joskus käy näin. Tämä narttu ehti synnyttää kenneliin ennen skalpellin alle päätymistään ja sai sitten yksityislukaalin pentukammarikseen. Pentujen jatkosijoitussuunnitelma jäi itselleni epäselväksi.


Ja vielä lisääntymisasioissa pysyäkseni yllä kuva jo aiemmin mainitusta TVT:stä eli transmissible venereal tumourista uroksella. Kuten kuvasta näkyy, kasvaimilla oli taipumus vuotaa verta. Niitä ei poistettu, mutta TVT-koirat pidettiin eristyksissä muista ja ymmärtääkseni sairaita oli tarkoitus hoitaa lääkkeellisesti.


Jotkut meistä pääsivät suorittamaan myös piilokivesleikkauksia.


Katukissaongelmaa Intiassa ei ole, joten kissat olivat potilaina varsin harvinaisia. Yksi kurssilaisistamme pääsi tekemään kissan kastraation ja yksi sterilaation.


Muihin harvinaisempiin potilaisiin kuului tämä vapaana kulkenut aasi, josta kyläläiset olivat soittaneet huomattuaan sen kyljessä ammottavan haavan.


Yritimme hahmottaa, mitä rakenteita kyljestä pullottaa ja että olisiko haava korjattavissa, mutta todettuamme aasin tiineeksi päädyimme sen kohdalla ystävällisimpänä pitämäämme ratkaisuun, eli eutanasiaan. 


Tämä kili puolestaan tuotiin klinikalle koiran purtua sitä korvaan ja takapäähän. Se selvisi tapahtuneesta haavahoidoilla.



Sitten taas takaisin koiriin. Tässä amputoidaan muistaakseni avomurtumasta kärsineen koiran takajalkaa polven kohdalta.


Amputointi on Intiassa muutenkin paljon käytetty hoitomuoto, sillä kalliisiin ortopedisiin leikkauksiin ei löydy rahaa tai resursseja. Onneksi katukoirien kevyt rakenne mahdollistaa ongelmattoman kolmella jalalla kulkemisen.


Yksi mielenkiintoinen tapaus oli myös tämä peräsuoliprolapsi koiranpennulla, jonka tiedettiin oksennelleen matoja.


Kuolioon mennyt suolen osa poistettiin leikkauksella ja suoli kiinnitettiin paikoilleen, mutta pennulla oli ollut samaan aikaan myös intussusseptio eli suolen tuppeuma, jota ei ilman ultraääntä onnistuttu diagnosoimaan, joten pentu kuoli verenmyrkytykseen parin päivän kuluttua.

Näimme katukoirilla myös runsaasti erilaisia iho-ongelmia, joista tavallisimpiin kuuluivat ulkoloiset.


Punkit olivat tuolla messevän kokoisia ja niitä näkyi runsaasti. Anestesiaa valvoessa ehti välillä nyppiä niitä irti. Inhottavia otuksia.


Kirppuja vipelsi myös melkein joka koiralla. Ainakin oppi tunnistamaan nekin! Suomessahan kirppuongelmaan ei koirilla juuri törmää, mutta etelämpänä Euroopassa ne ovat todellinen riesa.


Jonkin sortin ihotulehdus nartun nisissä.


Yhdeltä leikkaamaltani koiralta tuli paksua siimaa etujalan ihon sisältä ja näytti siltä kuin siima olisi kasvanut ihon sisään. Eläinlääkärien mukaan tämä ei ollut ensimmäinen vastaava tapaus. Oma veikkaukseni on, että kyseessä oli jonkinlainen riistaeläimille viritelty ansa, johon koira oli juuttunut. Kun siiman tuloaukkoa viillettiin auki ja sima katkaistiin, lähti se kokonaisena lenkkinä jalan ympäriltä. Haava ommeltiin kiinni ihotikillä.


Samaisen koiraparan takajalan ammotti puolestaan tämännäköinen haava.


Se päätettiin hoitaa avoimena.


Sen lisäksi, että haavat olivat tuolla usein isoja ja infektoituneita, saattoi niissä monesti pesiä myös kärpäsentoukkia.

Kärpäsentoukat piti nyppiä haavoista yksitellen ja avata kaikki mahdolliset taskut, joissa niitä voisi pesiä. Lisäksi niiden tappamiseen saatettiin käyttää loishäätöaineita.


Tämä haava sai toukkien poiston ja haavan tuoreistamisen jälkeen parantua neljän päivän ajan sidetaitosten alla.


Neljän päivän kuluttua se näytti tältä. Haavaan muodostunutta granulaatiokudosta poistettiin sen verran, että haava saatiin suljettua.


Valmista tuli!

Kuten huomata saattaa, useimmat hoitoon tuoduista eläimistä olivat jo lähtökohtaisesti aika huonossa kunnossa ja virustaudit sekä loiset, joita voitaisiin helposti ennaltaehkäistä, jylläsivät. Ihan kaikkia elämiä emme siis saaneet pelastettua, mutta uskoakseni onnistuimme ainakin helpottamaan aika monen oloa.

Palkkioksi riitti varovainen hännänheilutus toimenpiteen jälkeen.

15 kommenttia:

  1. Voi hyvänen aika tuota viimeisen koiran haavaa. Kuinka ihmeessä se on saanut tuohon kohtaan noin suuren reiän. Ihmeen nopeasti se näyttää parantuvan kun toukat ja tulehdus saadaan kuriin. Hienoa ja arvostettavaa työtä olet käynyt siellä tekemässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, voi olla ollut vaikka tappeluhaava alkuun, joka on sitten tulehtunut pahaksi :/ Hyvin kuitenkin saatiin kiinni :)

      Poista
  2. Toi ensimmäinen kuva <3 Mun sydän sulaa. Tuliko koskaan hinkua pelastaa joku aivan ihana ja herttainen reppana, joka ansaitsisi aivan toisenlaisen elämän?

    Ja Herranjestas noita haavoja. Tuntuu pahalta, että järkyttävät määrät eläimiä poukkoilee oman onnensa nojassa moisilla vaivoilla ja haavoilla varustettuna :-( Onneksi edes ripaus näistä saa apua siellä. Sait reissussa varmasti oikein kunnon haavanhoitokokemuksen. Näkeekö tollasia edes Suomessa, varmaan aika harvoin. Tuliko koskaan sellainen olo, että mistäs sitä oikein aloittaisi ja saadaanko haava koskaan umpeen, jos tuli joku tosi paha haava vastaan? Toi aasi ja koira, jonka selässä on mojova haava, on ihan kauhean näköset. Raukkaparat :-O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, mutta etäisyys kotimatkasta ja oma täysi koiraluku pitivät nuo haaveet aika kaukana ;) Tosi kivoja(kin) koiria siellä kyllä oli! Ja eipä noita tosiaan Suomessa tule tuossa mittakaavassa vastaan, eikä etenkään noin isoja ja tulehtuneita. Vakkarieläinlääkärit olivat kuitenkin nähneet noita niin paljon, etteivät säikähtäneet pienestä, vaan tiesivät suunnilleen, mistä aloittaa :) Haavat on usein pahannäköisiä, mutta monesti kiitollisia hoitaa. Se suretti eniten, että joku eläin on joutunut kestämään kipua pitkäänkin - tuo aasi etenkin :(

      Poista
  3. Hurjan näköisiä haavereita! Nostan hattua sulle, että pystyt tähän hommaan. On ihailtavaa, että pystyt rankoissakin tilanteissa ja olosuhteissa hoitamaan ja auttamaan sairaita eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :) Kyllä nuo on aika kasvattavia kokemuksia itsellekin.

      Poista
  4. Karuja kuvia, mutta sydäntä lämmittää ajatus siitä, että nuo eläimet ovat saaneet hyvää hoitoa, vaikka kuolemantapauksilta ei vältyttykää. Mutta kun ajattelee, niin mieluummin kuolema kuin jatkuva kipu ja tuska.

    Tämän takia haluan eläinlääkäriksi, haluan auttaa noita kauniita luontokappaleita. Teitte arvokasta työtä! <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos kiitos taas mielenkiintoisesta postauksesta!
    Kyllä sydäntä ahdistaa katsoa näitä raukkoja, ja samalla tuntuu hienolta, kun saavat noin hyvää hoitoa.
    Tottuuko tuohon kaikkeen jollain tapaa, vai itkettääkö eläimen eutanasia joka kerta?

    Minusta ei tulisi etenkään tuon asian takia eläinlääkäriä, sairaanhoitajana ei onneksi ole yhtään paha olla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, täytyy sanoa, että ei ole tullut vielä vastaan tilannetta, jossa eutanasia olisi ollut eläimen kannalta huono vaihtoehto. Sen tarkoitushan on säästää eläin turhalta kivulta ja tuskalta, joten useimmiten se on vain helpotus. Omistajien tuskaan samaistun kyllä helposti ja onpa sitä joskus tullut muutama kyynelkin vuodatettua niissä tilanteissa.

      Poista
  6. Mua jäi kiinnostamaan tuo kärpäsentoukkien rooli. Parilta tuttavaltani on jouduttu lopettamaan vanha kani niiden saatua kärpäsentoukkia peräpäähänsä. Toisessa tapauksessa kani oli jo sen verran vanhuudenkankea, ettei saanut enää puhdistettua itseään kunnolla ja sillä oli ilmeisesti jäänyt löysää kakkaa peräpäähän johon kärpänen oli muninut. Madot olivat kaivertaneet käytäviä kanin ihoon ja iho oli myös rikki hännän vierestä. Matoja ja munia oli kaikkialla. Eläinlääkäri sanoi etteivät kärpäsentoukat syö elävää kudosta, joten ne ovat kanille vaarattomia. Kuitenkin ne olivat selvästi kaivaneet käytäviä kanin ihoon, ja aiheuttivat kanille kipuja. Mielestämme kanin iho ei ollut ollut rikki ennen matojen ilmestymistä.

    Toisella tutullani 6-vuotias, aivan hyväkuntoinen kani oli nuoremman kanikaveruksensa kanssa ulkona kesää viettämässä ja kärpäset olivat iskeneet tähän vanhempaan. Harmikseni en muista tämän tapauksen yksityiskohtia tarkemmin, että mihin ja miten toukat kaniin vaikuttivat. Joka tapauksessa kummassakin tapauksessa päädyttiin eutanasiaan, eikä kaneja lähdetty puhdistamaan. Tämä oli mielestäni aika outoa varsinkin tuon hyväkuntoisen kanin tapauksessa.

    Itselläni on nyt pari kanivanhusta ulkoilemassa taas kesällä, ja tänään toisen peräpäätä putsaillessani tulivat nuo kammottavat kärpästapaukset taas mieleeni ja jäin miettimään, mikä mahtaa olla se ratkaiseva tekijä että kärpäset pääsevät iskemään, ja miten sitä voisi ennaltaehkäistä. :/ Onko teillä koulussa opetettu jotain kärpäsentoukista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on täällä Espanjassa hevonen, jonka hankin pari kuukautta sitten ja jonka hoito oli täysin laiminlyöty ennen mulle tuloaan (hampaat, kaviot, ruokinta jne..). Tälle oli myös kärpäset munineet silmään niin että niitä tuli sieraimista ulos. Eläinlääkäri yritti samalla kun raspasi hampaat rauhoituksessa puhdistaa noita nenä/kyynelkanavia jotta munat saataisiin pois, mutta oli sen verran pahasti tukkeutunut ettei kokonaan saatu avattua. Enimmät kuitenkin saatiin pois ja siitä lähtien ollaankin kärpäshupun kanssa oltu pihalla päivät. Ell ei kuitenkaan ollut hirveän huolissaan tuosta, vaan sanoi että yritetään seuraavalla kerralla avata ja puhdistaa lisää, seuraava kerta on vasta syksyllä.

      En tiedä siis eroaako pieneläimet jotenkin sitten hevosista (muutenkin kuin koon puolesta :D ) mutta kanit on yleisesti ottaen aika herkkiä sairauksille, tai lähinnä osaavat piilottaa mahdolliset oireet niin pitkään että monesti on liian myöhäistä kun ongelma havaitaan. Olen kuitenkin Suomessa ihan huoletta pitänyt kaneja ulkona, lähinnä tarkkailut etteivät hyttyset yms. ole ihan tuhottomasti niiden kimpussa ollut. Voisiko kärpäset havaita jonkin alentuneen yleiskunnon ja silloin iskeä..?

      Poista
    2. Ai niin, tämä kaniasia jäi vastaamatta. Pahoittelut! Asiasta ei ole juurikaan puhuttu koulussa, mutta olen itse tämän Intian reissun jälkeen koittanut siihen perehtyä ja halusin vastata tähän kysymykseen yhdessä dermatologian kirjani kanssa :)

      Eli eiväthän ne kärpäsentoukat kaniin kuulu ja aivan varmasti aiheuttavat kipua. Osa kärpästoukkalajeista syö elävää, osa kuollutta kudosta. Tavallisimpia ovat eri raatokärpäslajit, joiden toukat voivat kehittyä kuolleessa kudoksessa tai kosteassa ja vaurioituneessa elävässä kudoksessa. Ne aistivat hienoisetkin mädäntymisen hajut ja naaraat imevät kudoksesta eritteitä ennen munimistaan. Munat kuoriutuvat 12-48 tunnissa ja toukat alkavat syödä ympärillä olevaa kudosta kärpäsiksi kehittyäkseen.

      Yleensä kärpäsentoukat eivät iske terveisiin kaneihin, vaan sille altistaa takapään likaisuus (ripuli, umpisuolipapanoiden takertuminen, jos kani ei pääse syömään niitä esim. ylipainon, nivelrikon, hammasongelmien tai muiden kiputilojen vuoksi tai virtsatahrat). Eritteet takertuvat karvoihin, ärsyttävät ja haavauttavat ihoa ja luovat näin kosteat, ihanteelliset olot kärpäsentoukille kehittyä. Ihanteellisin kuviteltava kohde on siis jo pitempään sairastellut, ehkä pihan perälle unohdettu lasten lemmikkikani, jota ei käsitellä päivittäin.

      Hoitoyritykset ovat mahdollisia, mutta vaativat omistajalta aikaa, kärsivällisyyttä ja rahaa, sillä taustasyy on myös selvitettävä ja hoidettava. Hoito vaatii (mieluusti suonensisäistä) nesteytystä, lääkkeitä ja toukkien poiston sekä haavahoidon rauhoituksessa. Lisäksi toukkia saatetaan joutua poistelemaan useamman kerran, sillä ne vaeltelevat usein sisään ja ulos haavoista ja sidettä joudutaan vaihtamaan usein. Niinpä osa omistajista saattaa mieluummin päätyä eutanasiaan.

      Hevosista en osaa kommentoida muuta kuin että eikö esim. ivermektiinin luulisi tappavan kärpäsentoukat, niin että loputkin saisi huuhdeltua ulos?

      Poista
  7. Aika paljon siellä saatiin hoidettua perustarpeilla hyvin eläimiä, tosi mielenkiintoisia postauksia ja reissu tuntui jotenkin avartavalta lisältä Suomen koulutukseen näin sivusta katsottaessa.

    Varsinkin haavojen hoito avoimina olisi kiinnostanut enemmän eli näitkö mitä sille tassulle tapahtui parantuessa? Niitä ei taideta aina kuitenkaan kursia kokoon paranemisen alettua? Länsimaalaisena on tottunut siihen, että aina ommallaan kiinni tai on lähes tulkoon maailmanloppu tulossa ja ne harvinaiset avohoitotapaukset mistä näkee kuvia tai kuulee, tuntuu parantuvat hämmästyttävän nopeasti ja ilman sen suurempia ongemia, tulehduksia tai kuolioita. Toki antibiootit on varmasti annettu. Tuliko noista haavojen avohoitotapauksista vielä jotain ilmi tai omia ajatuksia? Suomessa omistajat eivät taitaisi herkästi suostua tuohon hoitomuotoon.

    Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä avartavaa :) Tassua en nähnyt enää uudestaan, kun tuo tuli viimeisenä päivänä, mutta siihen siis laitettiin wet-to-dry -kerros alimmaiseksi ja modifioitu Robert-Jones päälle. Kärpäsentoukkahaava tosiaan tuoreistettiin, kolo täytettiin sidetaitoksilla ja haavan ympärille ommeltiin yksittäisiä tikkejä lenkeiksi, joihin kiinnitettiin kanttinauhaa pitämään sidetaitokset paikoillaan. Taitokset vaihdettiin kahdesti päivässä.

      Useimmat haavat olivat hoidon alkaessa infektoituneita, koska eläimet eivät olleet päässeet hoitoon heti (+olosuhteet + lämpö + kärpäset...), minkä vuoksi haavojen sulkeminen ei useimmiten ollut heti mahdollista. Tulehduksen taltuttua ja granulaatiokudoksen kehityttyä (3-4 pv) pyrittiin haavat kyllä sulkemaan (sekundäärinen sulkeminen), mutta esim. tuossa jalassa ei taitaisi nahka myöhemminkään riittää.

      Joitakin kuvia avoimena hoidetuista haavoista näin ja ne olivat kyllä parantuneet hyvin, joskaan ihan niin nättiä jälkeä siitä ei tule. Luulen, että länsimaisille se on tärkeämpi syy kuin keskivertointialaisille ;)

      Poista