Seuraavissa postauksissa keskityn vapaa-aikaan - siihen vähään, mitä meillä Intiassa oli. Kurssi oli intensiivinen ja illat kuluivat pääsääntöisesti leikatessa, iltakierroilla, illallista odottaessa ja ehkä tunti-pari omia juttuja puuhaillen. Pimeä tuli kuuden ja seitsemän välissä, eikä sen jälkeen ollut enää suositeltavaa liikkua ulkona. Ainakaan näin länsimaisena naisena.
Intia-viikkojen välisenä lauantaina emme leikanneet, vaan meillä oli pari luentoa mm. inhalaatioanestesiasta ja eksopraktiikasta. Vapauduimme jo kahden aikaan, joten kerrankin jäi aikaa vapaaehtoiselle retkelle. Päätimme lähteä koko kurssiporukan voimin Coonooriin, eli läheiseen isompaan kaupunkiin. Sinne pääsi bussilla läheiseltä pysäkiltä muistaakseni viiden sentin hintaan.
Seisoskelimme yllä näkyvällä pysäkillä niin kauan, että meinasi jo usko loppua. Kaikki ohi ajaneet bussit olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä, eivätkä kaikki edes pysähtyneet. Käytin luppoajan kuvailuun.
Pysäkkiä vastapäätä, eli ehkä parin sadan metrin päässä kurssikeskuksesta oli tien vieressä pari kioskia, joilta kävimme pari kertaa ostamassa vettä, jota tosin olisi saanut keittiöstäkin. Kioskeissa myytiin myös karkkia, sipsejä, muita juomia ja keksejä.
Näkymä pysäkin vasemmalle puolelle. Roskat sievässä läjässä tien pientareella.
Väärään suuntaan ajanut bussi.
Lopulta saimme pysäytettyä yhden bussin, joka oli jo valmiiksi niin täynnä, että meinasin kieltäytyä nousemasta siihen. Jollakin maailman ilveellä tungimme kuitenkin sisään ja osa jäi roikkumaan vielä bussin ulkopuolellekin sen lähtiessä liikkeelle. Sivuovea kun ei ollut.
Yllä oleva kuva on otettu siinä vaiheessa, kun tila oli väljentynyt niin, että sain kaivettua kameran esille. Oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista ja hauskoimmista matkoista ikinä! Mutkaiset vuoristotiet saivat olon tuntumaan siltä kuin olisi ollut huvipuistolaitteessa.
Varmistelimme intialaisilta kanssamatkustajiltamme, missä kannattaa jäädä pois ja onnistuimmekin pääsemään perille. Kurssimme opettaja oli antanut meille yhden shoppailuvinkin, jonka toteuttamiseen vaadittiin riksakyytiä.
Se tarjosikin päivän toisen huvipuistoajelun - hieman pelottavamman vain! Riksakuski ajoi kovaa mutkaisilla teillä Intian jo muutenkin kiljahduksia nostattavassa liikenteessä. Pääsimme kuitenkin turvallisesti perille, eikä kyyti maksanut paljoa.
Riksan jarru.
Kohteemme oli Intian suurinta kahvilaketjua edustanut Cafe Coffee Day ja sen alakerrassa sijainnut tekstiilejä ja muuta laadukasta intialaista tavaraa myyvä Fabindia.
Ryhmämme kahviaddiktit halusivat kuitenkin poiketa ensin kahvilla ja taisivatpa jotkut rohkeimmat jotakin pirtelön kaltaistakin maistaa. Itse pitäydyin tiukasti omassa vesipullossani.
Kahvilan terassilta bongasimme apinoita vastapäisen talon parvekkeella.
Apinat bongasivat niinikään meidät, eikä aikaakaan, kun ne tulivat jo kurkistelemaan kahvilan parvekkeelle, liikenisikö turisteilta herkkupaloja.
Fabindia osoittautui aika kalliiksi liikkeeksi, joten itse en löytänyt sieltä mitään, mutta jokuset muut kyllä tekivät löytöjä. Loppuajaksi porukkamme jakautui kahtia: osa lähti käymään Sim's Parkissa, joka oli nimensä mukaisesti kaunis kukkulalla sijainnut puisto ja osa lähti tekemään eväs- ja muita ostoksia. Itse liityin jälkimmäiseen porukkaan, joka siis palasi riksakyydillä alas Coonoorin oletettavaan keskustaan.
Kävelimme pitkin pääkatua intialaista elämänmenoa ihmetellen ja poikkesimme sivukujan basaariin.
Siellä täällä näkyi ahtaisiin kalterihäkkeihin tungettuja kanoja, jotka myös teurastettiin paikan päällä. Nämä eläinparat olivat yksi ikävimmistä näyistä koko maassa.
Ja tämä selittää, miksi meitä kehoitettiin pitäytymään Intiassa vain kasvisruuissa, mikäli haluaisimme välttyä vatsataudeilta...
Kahvinjuojien pikakahvi oli loppu, joten kahvikoju kutsui.
Pikakahvia löytyi, mutta kuulemma se maistui todella laimealta, sillä kolmannes siitä oli jotakin korvikekasvia. Itse ostin Coonoorista vain O:n yhden tuliaisen ja evääksi hieman suklaata sekä maailman parhaimpia mangoja.
Hökkeleitä joen varrella.
What rules...?
Oli hauska päästä kurkkimaan ihan tavallisten intialaisten arkea, sillä kurssikeskuksessamme olimme kuitenkin aika eristyksissä. Coonoorissa alkoi todella tuntua siltä, että olimme ulkomailla ja jopa lomalla. Paikalliset olivat ystävällisiä ja pysäyttivät meidät muutamaan otteeseen kysyäkseen, mistä olimme kotoisin ja kauanko viivyimme Intiassa.
Olisi tehnyt mieli vastata, että viikon liian vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti