maanantai 12. elokuuta 2013

This is the dawning of the rest of our lives


Lomafiilis! Tämän kesän työt on nyt sitten taputeltu. Vähän haikea fiilis - olisin mä viihtynyt noissa hommissa kauemminkin. Samaan aikaan edessä häämöttävä klinikkavuosi aiheuttaa vuorottaisia innostuksen, ahdistuksen ja jännityksen aaltoja. Vuoden aikana pitäisi oppia ihan hurjasti! Toisaalta jos nyt vertaan tietojani ja taitojani vuoden takaiseen on eroa kuin yöllä ja päivällä. Ehkäpä alkavan vuodenkin aikana ehtii vielä tapahtua ihmeitä. Töitä ei vitosen aikana ehdi juurikaan tehdä, sillä päivämme klinikalla ovat koko lukuvuoden ajan luokkaa 8-16 ja lomaakin vain muutama hassu viikko. Onneksi tuli viime vuonna otettua kaikki ilo irti siitä kuuluisasta akateemisesta vapaudesta.

Olen kuitenkin tyytyväinen myös kesän saavutuksiini. Sain kanylointiin, potilastyöhön, verinäytteiden ottoon ja käsittelyyn sekä röntgenkuvaukseen sitä kauan kaivattua varmuutta. Lisäksi sain kertailtua itsenäisesti pieneläinten sisätaudit, oftalmologian, neurologian ja monta muuta pienempää juttua. Lisurikin on kohtalaisella mallilla ja toivon, että tämän viikon jälkeen vielä paremmalla. Tästä on hyvä jatkaa. Miksi mua silti pelottaa?


Kesän 2013 ahkeroinnin kiistaton varjopuoli on se, että lämmöstä ja auringosta nauttiminen on jäänyt edellisvuosia vähemmälle. Olin suunnitellut ottavani tällä viikolla menetettyjä kelejä takaisin, mutta mitä vielä - koko viikoksi on luvattu sadetta! Aamupäivälläkin kastuin läpimäräksi, kun poljin lisurimiitistä kotiin. Oh, the irony. 

Onneksi loppuviikosta kutsuu jälleen kotipuoli, joten onpa edes jotain, mitä odottaa!  

Kursailematon lounassalaattini.
 Lisäksi meillä on tässä käynnissä yksi kiva projekti, jonka toteutumisesta olen haaveillut vuosia.


Akvaario! Ei ihan parisataalitrainen, vaan itse asiassa noin kymmenen kertaa pienempi nano, Fluval Edge, jollaista olen kuolannut siitä lähtien, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Sisustuksellinen muotoilu ja piilotettu tekniikka. Ainekset kauniiseen kokonaisuuteen.

Onnistuin löytämään altaan käytettynä varsin huokeaan hintaan, joten siinä se nyt nököttää ja odottaa kypsymistään aavemaisen autiona. Tarkoitus olisi haalia sinne vielä paljon lisää kasveja, kanto tai pari ja muutama sukarapu kissojen ihmettelyn kohteeksi. Akvaariokasvit ovat kallistuneet sitten viimenäkemän, joten täytyy yrittää metsästää niitäkin muualta kuin akvaariokaupoista. 25 eurolla ei saanut kuin muutaman hassun Anubiaksen.

Mulla on siis aiemmin ollut isompi seuraakvaario ja 80-litrainen sukarapula, joten nanossa lienee sopivasti haastetta. En tosin ole vielä aivan varma sen sijoituspaikasta - voi olla että se siirtyy vielä makuuhuoneeseen.


Taikkiksella on valeraskaus ja Puikkonokka purkaa äidinrakkauttaan mm. Jodaan. Toivottavasti se menee ohi ilman Galastoppia. Siis raskaus, ei rakkaus. Koirien sotatilanne ei ole parantunut, mutta yritämme nyt totuttaa niitä elämään rauhanomaisesti koiraportti välissään, näköetäisyydellä. Ärinöiltä ei ole vältytty, mutta toivon kovasti, että aika tekisi tehtävänsä ja nuo oppisivat vielä sietämään toistensa naamoja. Edes sen portin takaa. Se olisi hyvä lahja O:lle, jolla on tänään syntymäpäivä.


Itse lahjoin herraa maailman parhaimmalla ja tahmeimmalla minttusuklaa-mutakakulla. Vain 13 minuuttia uunissa ja yön yli jääkaapissa - siitä ei kakku kuulkaa parane! Lisäksi annoin lahjakortin, joka oikeuttaa viettämään yhden romanttisen vuorokauden Tallinnassa minun ihastuttavassa seurassani. Hehah.

Tulee varmasti tarpeeseen tuollainen pieni irtiotto tässä alkavan syksyn mittaan, meille molemmille.

9 kommenttia:

  1. Harmillista, että teillä ärinöidään edelleen.. :( oletteko pyytäneet keneltäkään koirakouluttajalta apuja?

    Mutta akvaarioon!! Todella siistiä! Mulla oli vielä muutama vuosi sitten kaksi 180-litraista tankkia käynnissä, aina välillä tulee kauhia tarve päästä puuhailemaan akvaarion kanssa. Ehkä joku päivä, isommassa asunnossa. Itse kun en malta ottaa noita pieniä, ne on ihan liian haastavia mulle, kun ne on paljon herkempiä muutoksille kuin isot. Onhan sulla Kierteissarvikotilot hiekkaa möyhimässä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän käytiin ongelmakoirakouluttajalla heti silloin, kun tämä alkoi ja saatiin sieltä koulutusohjeita. Nyt ollaan vaan odoteltu, että arvon rouvien hormonitasot tipahtaisivat sellaisille leveleille, että järkevä käytös olisi edes mahdollista... Nyt on ensimmäinen hetki, kun tätä porttiaskelta voi edes harkita toteuttavansa.

      Akvarismi on kyllä terapeuttista. Etenkin, kun altaan lopulta saa kivan näköiseksi :) Mä oisin mieluusti ottanut isommankin, mutta O innostui vasta näistä pienistä. Muakin vähän jännittää, miten tämän kanssa käy, kun pienistä aina varoitellaan, mutta toisaalta monet nanoihmiset ovat vakuutelleet, että ei se niin vaikeaa ole. We'll see.

      Ei ole kotiloita, eikä muutakaan elollista (kuin nuo kasvit) vielä :D


      Poista
    2. Kandee kotilot hommaa pikapikaan, ettei pohja pääse tukkeutumaan. Ne pitää sen ilmavana! :)

      Poista
  2. Heippa!

    Palasin blogiisi piiiitkän tauon jälkeen (kiireen syy) ja kiitos, koukussa jälleen :D

    Tosi ikävää tuo koiriesi välinen vihanpito, ja samaa valitettavasti esiintyy omienkin narttujeni (~1v ja 7v)välillä. Aina olen mennyt välittömästi tappelun väliin, ja riidan jälkeen pientä luimistelua lukuunottamatta ovat tulleet taas toimeen. Nyt kuitenkin saivat pitkän sovun jälkeen yllättäen tappelun käyntiin (pihalla ja ilman silminnäkijöitä), jonka seurauksena vanhempi narttu menetti toisen silmänsä. Ja minä kun olin juuri huokaissut helpotuksesta, kun koirat tulivat parhaiten ikinä toimeen. Nuorella oli tuolloin juoksut päällä, ja melkein heti tappelun jälkeen myös vanhemman juoksut alkoivat. Liekö sillä jotain merkitystä.

    Tämän tapauksen jälkeen ilmeni nuoremman riitapukarin toimesta murinaa vanhemman suuntaan, mutta varovaisen totuttelun ja murinoihin välittömästi puuttumisen ja oman johtajuuden korostamisen myötä pystyvät olemaan ongelmitta samassa tilassa. Kuitenkaan yksin en niitä (enää ikinä?) uskalla jättää samaan tilaan, ja koirien välistä käytöstä pitää edelleen seurata myös minun ollessa kotona.

    Että hankalaa on tämä narttujen elämä :D Varsinkin, kun en itse edes tiedä tarkasti tappelujen laukaisevia tekijöitä. En tiedä myöskään kommenttini pointtia, ehkä hieman vertaistukea tilanteeseesi! Toivonkin, että kertoisit välillä miten tilanne teillä edistyy tai mitä keinoja olette omienne kanssa käyttäneet, jos kokeilette jotain mitä et ole jo kertonut. :)Kiitos vielä kivasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww, olipas ihana kommentti :) Musta on tosi kiva kuulla "kohtalotoverien" tarinoita - etenkin, jos ne antavat toivoa tähän meidän tilanteeseen. Tuo silmän menetys on aika hurja juttu, ikävä kuulla! :( Nartut tuntuvat kyllä olevan tosissaan ja siksi mekään ei haluta riskeerata mitään. Meillähän tilanne alkoi juuri samalla tavalla, tosin jo viikkoa ennen nuoremman juoksuja ja vanhempi teki omansa siihen perään.

      Kerron kyllä varmasti, miten meillä edistytään, jos edistytään, mutta mitään ihmekeinoja mulla ei ainakaan vielä ole jaettavaksi :(

      Poista
  3. Kiva juttu et olet hankkinu oman tankin!

    Vikkina voin sanoa ettei se ole enää yhtä ihana, jos sellaisen sijoittaa makkariin ;)

    Nimimerkillä: Yksiössä-surisee-öisin-akvapumppu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla joo :D Tän Edgen suodatin pitää kyllä melkoista ääntä, että siinä mielessä makkari ei ois ehkä se paras... tosin me ollaan kyllä molemmat varsin sikeäunisia ja hyviä nukahtamaan :D

      Poista
  4. Hieno nano! Itselläni on reilu 300l malawila, siinä on tulevalle burmavauvalleni aktiviteettia. Saattaa tassu käydä ruokinta-aukolla (täytyy varmaan peittää) ja nuo malawit on muutenkin ihan hupsuja: tuntevat kotiväen, kerjäävät ja syövät kädestä! Lattia on aina ihan märkä, kun meinaavat syliin tulla jos menee akvan lähelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä oon kanssa aina haaveillut malaweista - juuri tuon niiden persoonallisuuden vuoksi! :) Ehkä vielä joskus!

      Poista