maanantai 5. elokuuta 2013

Taudin kourissa


Terveisiä sairasvuoteen pohjalta. Eilisen työpäivän aikana alkoi heikotus, loppuvuorosta kävin oksentamassa. Oli pakko soittaa O hakemaan mut kotiin. Oksentelu jatkui loppuillan - kerran en ehtinyt edes vessaan, joten katsoin viisammaaksi kaivaa siivouskomerosta ämpärin itselleni kaveriksi. Siinä vaiheessa, kun tilkka vettäkään ei pysynyt kauaa sisällä aloin jo huolestua: jos olisin kissa tai koira, olisin kutsunut itseni klinikalle hakemaan pahoinvoinninestolääkettä, mahansuojalääkkeitä ja suonensisäistä nesteytystä. Pitäisikö vetäistä kissalta jääneet pahoinvoinninestolääkkeet huiviin ja toivoa parasta vai odotella nestehukan pahenemista, kunnes on lähdettävä tiputukseen. Mieleen nousivat kauhukuvat S:n parin vuoden takaisesta ruokamyrkytyksestä Vantaalla. Se perjantai, kun tunnin-parin oksentelun jälkeen S:n jalat eivät kantaneet, puhe ei kulkenut ja jouduimme lähtemään taksilla Peijaksen sairaalaan, jossa S:n epäiltiin aluksi vain nauttineen runsaasti alkoholipitoisia virvokkeita. Samoja epäilyksiä olisi voinut herättää myös tämä sunnuntaipäivälle sattunut olotilani.

No, onneksi tällä kertaa ei tarvinnut lähteä testaamaan sairaanhoitohenkilökunnan palvelualttiutta, vaan oksentelu helpotti illan mittaan ja neste alkoi pysyä sisällä minuuttien sijasta tuntien luokkaa. O oli maailman kultaisin peruessaan pyytämättä kaikki iltasuunnitelmansa ja juostessaan hakemaan mulle kaupasta milloin mitäkin. Hiilihappopitoiset juomat ja lapsuuden oksennustaudeista tuttu kurkku sekä suolapitoiset eväät osoittautuivat luottotuotteiksi tälläkin kertaa, Jaffaa tai muuta vastaavaa en pysty lapsuuden oksennustautitraumojen jälkeen ajattelemaankaan. Tauti nostatti kuumeen ja lihaskivut, mutta sunnuntaileffa O:n kainalossa kelpasi ajanvietteeksi vallan mainiosti. Edelleen olo on varsin hutera, mutta oksentelu näyttäisi vihdoin loppuneen.

Tämä episodi sai minut kuitenkin taas miettimään ihmisten ja eläinten välisen sairaanhoidon eroja. Miksi eläimen kiikuttaminen lääkäriin on paljon matalemman kynnyksen takana kuin oman itsensä? Miksi meidän huushollista löytyy eläimille kaksi laatikollista ensiaputarvikkeita ja lääkkeitä, mutta ihmisille vain yksi säälittävä? Alavalintani toki selittää osan erosta, mutta voin vakuuttaa, että tilanne oli vastaava jo ennen opiskelemaan päätymistäni.

Onko ihmispuolen lääkäreillä toisin päin? Miksi en edes tiedä mitään ihmispuolen oksennustaudin hoitotuotteita? Millaisia ne ovat?


Vasemmanpuoleinen ja keskimmäinen laatikko eläinten, oikeanpuoleinen ihmisten terveydenhoitotuotteille.

Eläinklinikoille soittelee päivittäin huolestuneita omistajia, jotka kyselevät punkeista, pienistä haavoista, ampiaisenpistoista ja eläimen oksentelusta +/- ripulista. Ja hyvä niin, soittaa saa ja pitääkin, kaikkia neuvotaan tapauksesta riippuen joko ongelman kotihoitoon tai tulemaan vastaanotolle. On parempi katsoa kuin katua - ja mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Itsekin olen vuosien mittaan vieraillut paljon useammin eläin- kuin ihmisklinikalla.

Olisikin mielenkiintoista tietää, soitellaanko ihmispuolelle yhtä hanakasti vastaavista huolista. Jos oksennat, kuinka helposti lähdet lääkäriin? Jos saat haavan, otatko särkylääkkeen? Jos lemmikkisi saa haavan, haluatko sille kipulääkkeen? Mututuntumalla uskoisin, että useimmilla meistä lemmikinomistajista jälkimmäinen kysymys saavuttaa helpommin myönteisen vastauksen. Lemmikkien kipua on vaikeampi arvioida, joten "parempi pöllyissä kuin kivuissa". Monilla lemmikit vertautuvat lapsiin, joista halutaan pitää parempaa huolta kuin omasta itsestä.


Voisi ajatella, että toisinaan eläimet saavatkin parempaa hoitoa kuin ihmiset. Olen kuullut useammankin asiakkaan suusta kiitosta siitä, että eläinpuolella asiat etenevät nopeasti diagnoosista toimenpiteisiin. Ei ole kuukausien mittaisia leikkaus- tai kuvantamisjonoja.

Toisaalta joskus kuulee valituksia siitä, että eläinlääkärikustannukset saattavat helposti nousta korkeammiksi kuin ihmisten. Ei ymmärretä, että ihmisten terveydenhuoltoa kustannetaan verovaroin sekä työnantajien ja Kelan toimesta. Ilman niitä touhu olisi vähintäänkin yhtä kallista. Eläinpuolella maksut lankeavat aina kokonaisuudessaan lemmikin omistajalle - ei ole mitään muuta tahoa, joka tämän täysin vapaaehtoisen harrastuksen tai pikemminkin elämäntavan kustantaisi. Lemmikkien omistaminen on oma valinta. Onneksi niillekin saa nykyisin sentään sairauskuluvakuutuksia, jotka toimivat kustannuksia lieventävinä puskureina hätätilanteissa.


Lisäksi käyttämänsä klinikan saa toki valita ihan vapaasti ja tehdä hintavertailua eri paikkojen kesken. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että kalliiden "kiskurihintojen" takana on harvemmin suoranainen rahanahneus, vaan kalliimmissa paikoissa omistaja saattaa maksaa esimerkiksi siitä, että hänen lemmikkinsä elintoimintoja valvoo leikkauksen aikana koulutettu hoitaja, anestesia toteutetaan ns. kenttäanestesian sijaan turvallisempana pidettynä inhalaatioanestesiana - joka vaatii toki kalliimpia laitehankintoja - eläinlääkäri on hankkinut kirurgista jatkokoulutusta ulkomailla ja lemmikki saa heräillä kaikessa rauhassa valvotussa, lämpimässä heräämössä happimaski kuonollaan. Itse olen ainakin valmis maksamaan tällaisista turvallisuusnäkökohdista hiukan enemmän.


Millaisia kokemuksia tai ajatuksia teiltä lukijoilta löytyy? Kiikutatteko Murren tai Mirrin helpommin lääkärin vastaanotolle kuin itsenne? Tuntuvatko eläinlääkärien taksat ryöstöltä?

26 kommenttia:

  1. En oksenna koskaan! Olen viimeks oksentanut joskus 6-vuotiaana, joten jos oksentaisin, olisin TODELLA huolissani, haha! Viime vuonna palasin Intiasta ruokamyrkytyksen kera ja silloin olisin kyllä oksentanut jos olisi ollut mitä oksentaa (inhottavaa!). Mulla on kai jonkinlainen oksennuspelko, eli en varmana kyllä helpolla oksenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä oksennan, mutta tällaista tautia ei ole sattunut päälle sitten lapsuusaikojen :o Ns. syystä oon kyllä oksentanut ja mielelläni sen teenkin, jos sillä vain pääsee siitä kuvottavasta pahanolon tunteesta eroon, sitä mä en kestä! :D

      Poista
  2. Kyllähän ne hinnat joissain paikoissa ovat huomattavasti tyyriimpiä, esimerkisksi Keski-Suomessa pelkät klinikkamaksut ovat puolet kalliimpia kuin Länsi-Suomessa. Tosin eipä se paljoa meitä ole haitannut. Kymmenisen vuotta sitten jouduimme reissaamaan Tampereelle asti muutaman viikon välein erittäin sinnikkään sisäkorvatulehduksen vuoksi, muutamien kuukausien ajan. Lopulta "korvatulehduskulut" olivat samaa luokkaa koiran hinnan kanssa. Eutanasiaakin pohdittiin ja ehdotettiin, laskujen lähenevän tuhatta euroa, mutta nuoren koiran ollessa kyseessä päätimme jatkaa hoitoja, emmekä päätöstä ole ikinä katuneet! Koira on nyt 12-vuotias, terve ja energinen. :D Tulee muiden koirien lääkärilaskut olemaan kuinka tähtitieteellisiä tahansa, rajansa kuitenkin muistaen lemmikin kärsimyksestä, olemme sen valmiit maksamaan.

    Rakkaudella kun ei ole hintaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mutta juuri kalliimpaan klinikkamaksuun saattaa kätkeytyä kalliimmat laite-, vuokra-, palkka-, koulutus- ym. kulut :) Toki eroja löytyy puhtaasti maantieteellisistäkin syistä, mutta osansa esim. pk-seudun kalliimpiin hintoihin tekee kalliimmat tilavuokrat. Mutta juu, kalliiksihan tuo eläinten hoidattaminen tulee. Isompi vahinko päivystysaikana ja lasku voi kohota pariin tonniin jo yhden käynnin osalta. Kiitos kun jaoit tarinanne, kiva kuulla, että sillä oli onnellinen loppu :)

      Poista
  3. Hyviä pointteja nuihin hintoihin liittyen - lääkärien laitteet, lääkkeet ym on kalliita mutta mielummin maksaa hyvästä hoidosta kun kyse on kuitenkin perheenjäsenestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä aloin pohtimaan, että tuohon varmaan se nurina kulminoituukin: ei tiedetä mitä sillä halvemmalla vs. kalliimmalla hinnalla saa.

      Poista
  4. Mä itse pyrin käyttämään (itsehoito)lääkkeitä niin vähän kuin mahdollista. En vaan nää siinä mitään järkeä koska kyllä ne vaivat menee ohi itestäänkin. :D Päänsärky on ainoa vaiva mitä en pysty kestämään, siihen on pakko ottaa ottaa kipulääkettä koska jos päätä särkee niin en voi tehdä yhtään mitään. Lääkärillä tulee käytyä myös erittäin harvoin.

    Meillä ei kyllä myöskään ole kovinkaan paljoa lääkkeitä kissoille. Mieluummin vien suoraan eläinlääkäriin kun lääkitsen itse. En katso hintaa kun rakkaista kissoista on kyse, ja mä kuulun vielä niihin jotka ajattelee että mitä kalliimpi niin sen parempi. :D Meillä on Hugolla myös vakuutus, mutta irtisanotaan se kyllä sitten kun mun opiskelut päättyy koska se on aika kallis, mieluummin laitan rahaa säästöön kissoja varten kun maksan kallista vakuutusta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkään en siedä päänsärkyä yhtään, mutta en mä kuumettakaan mielelläni lusi :D Tulehduskipulääke onkin liki ainoa, mitä meillä kuluu.

      Tuo olisikin hyvä, kun oikeasti saisi säästettyä vaikka joka kuukausi tietyn summan rahaa, mutta siinä pitää kyllä tuntea itsensä - jos ei ole itsekuria säästää, vakuutus on parempi. Jos pystyy säästämään, ei kannata maksaa kallista vakuutusta. Itse en ole vielä päättänyt, kumpiin kastiin tulen sitten myöhemmin kuulumaan, mutta ainakin toistaiseksi vakuutukset maksellaan meillä kiltisti kaikille :)

      Poista
  5. Meillä oli vielä ennen ipanapan syntymää lääkekaapista 2/3 koirien lääkkeitä/hoitovälineitä. Nyt lapsen tarpeiden myötä ollaan edetty luontevaan 50-50 -tilanteeseen. Kyllä meillä silti koirat edelleen kiikutetaan hoitoon ihmisiä herkemmin. En tiedä, johtuisiko se siitä, että eläimen oireilu ja vaivat voivat olla niin erilaisia kuin ihmisellä, ettei niiden vakavuutta koe kykenevänsä arvioimaan ihan mutulla. Lapsen kuumeinen flunssa on toki kurjaa, mutta kun niitä on itsekin sairastanut n kappaletta, niin ikään kuin tietää, mikä on homman nimi, kuinka kamala olo sillä lapsella nyt suurin piirtein on ja että ei se (valmistunut) lääkäri osaa sille tehdä yhtään mitään meitä vanhempia enempää. Kun koira oireilee, en tiedä yhtään, onko se ihan just kuolemassa, vai onko oireilu verrattavissa johonkin lievään hedariin tms. Nyrkkisääntönä nyt tietysti, että jos oma olo on yhtään epävarma (niin lapsen kuin koirankin suhteen), niin lääkäriin vaan.

    Ja ei, eläinlääkärien taksat eivät yleisesti tunnu kauhealta ryöstöltä, vaikka välillä vähän naama valkeana sitä pankkikortin tunnuslukua siinä tiskillä näppäilee. Eläinten vakuutusmaksut sen sijaan tuntuvat ja ovat melkoista ryöstöä, enkä niihin välttämättä kauheasti sijoittaisi. Tuo yllä annettu vinkki vakuutusrahojen sijoittamisesta säästötilille on mielestäni tosi hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan varmasti johtuu! Uskon, että tuossa on juuri se asian ydin ja on ehdottoman hyvä, että hoitoon kiikutetaan juurikin niitä oudosti käyttäytyviä kissoja, kaneja yms., jotka pyrkivät peittämään kipunsa hyvinkin tarkkaan. Mutta lähinnä pohdiskeluni liittyi juuri tällaisiin harmittomampiin ongelmiin, kuten punkkeihin, ampiaisenpistoihin ja oksuripsoihin :) Hyvähän niistäkin on toki kysellä, jos ei ole varma. Siksihän me siihen puhelimeen vastaillaan.

      Ja jep, osakseen samaa mieltä tuosta vakuutusasiasta, mutta jos tuntee itsensä ja tietää säästämisen vaikeaksi, on vakuutus ihan kätevä :)

      Poista
    2. Itse olen ainakin sitä mieltä, että vakuutusmaksut eivät omasta mielestäni ole täysin kohtuuttomia. Maksan tällä hetkellä n. 300e vuodessa koirani vakuutuksesta, joka suurimmassa osassa klinikoista antaa suorakorvauksen. Varsinkin, kun tuntuu, että omat eläimet on epäonnisia. Omalta koiralta kaksi kertaa leikattu jalka, melkein kaikki yläetuhampaat poistettu yms ja nämä kaikki vain koiran melekoosen aktiivisuuden takia. Lähiaikoina pitäis vielä lisää hampaita poistaa. Siinä kyllä kiittää, että on vakuutus, kun nelinumeroinen lasku tippuu kolminumeroikseksi.. :P Luulen kyllä, että vakuutusyhtiö ei pidä meistä :D

      Poista
    3. Mua ärsyttää eniten se, että vakuutusyhtiöt huonontavat jatkuvasti ehtoja ja samalla supistavat esim. suorakorvauspalvelun aukioloaikaa. Meillä vakuutukset eivät (vielä, kop kop) ole alkaneet maksaa itseään takaisin, mutta eipä mulla ole valtaisia säästöjäkään, joten näin mennään toistaiseksi :)

      Poista
  6. Täytyy sanoa, että on tullut oltua useammin eläinlääkärissä kuin ihmislääkärissä :D

    Omalle lemmikille kun sattuu jotain, sitä mennään kiitäen eläinlääkärille tai vähintään soitetaan ja tentataan puhelimen toisessa päässä olevalta kaikki mahdollinen. Sitten kun itsellä polvea särkee tai sydän tykyttää vähän miten sattuu, ihmetellään että meniskö vai eikö menis. Ja lopulta siihen lääkäriin menemiseen menee kevyet kuusi vuotta ja tulee diagnoosia vaikka mistä. Ihmettelevät, että miksi et tullut aikaisemmin :D

    Pitäis oikeesti ottaa itseään niskasta kiinni ja ajatella, että oma terveys on vähintään yhtä tärkeä juttu kuin sen rakkaan lemmikinkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri näin! :D Sama vika täällä päässä...

      Poista
  7. Mä veikkaan, että iso syy tuolle on se, ettei eläin kerro miltä siitä tuntuu. Omaa tai läheisen ihmisen vointia pystyy kuulostelemaan ja kyselemään, eläin jättää puolestaan aina jotain arvailujen varaan. Ihminen pystyy sanomaan, ettei tämä tauti vaadi lääkärihoitoa, eläin puolestaan saattaa mun kokemuksen mukaan olla tosi kipeä ihan minimaalisillakin oireilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se tietysti menee, etenkin isompien vaivojen kohdalla. Parempi soittaa, kuin jäädä murehtimaan. Eläimet ovat mestareita piilottamaan kipunsa.

      Poista
  8. Ihmiset varmaankin vievät eläimet (ja lapset) itseään helpommin hoitoon siksikin, etteivät tiedä, mitä toinen kokee ja mistä on kyse. Eihän sitä syytä omallakaan kohdalla tiedä, mutta yleensä osaa kuitenkin arvioida, miten vakava juttu tämä olotila on.

    Mä en ole joutunut juuri eläinlääkäreitä käyttämään (no sen pitkän purennankorjauskierteen jälkeen) ja luulen, että kissat veisin helpommin kuin koiran. Koiraa on jotenkin helpompi lukea ja noin iso eläin ei ihan yhtä nopsaan kuivu tms. Kovin helposti en ilmeisesti kutienkaan veisi, koska pienet haavat, ampparit ja muut hoituvat kotonakin.

    Tuossa kysymyksessäsi tyytyväisyydestä eläinlääkäreihin vs. ihmislääkäreihin annatkin jo osaa vastauksesta. Eläinlääkärikulut maksetaan omasta pussista, julkinen terveydenhuolto kustannetaan verovaroin. Siispä jonoja on ja ilmaisia asioita ylipäätään arvostetaan vähemmän kuin maksullisia. Arvostetaanhan yksityisiä lääkäripalveluita julkisia enemmän - väitetään osaavammiksikin, vaikka ihan samat ihmiset monesti molemmissa työskentelevät.

    Eläinlääkärien hintojen vertailu maallikon näkökulmasta on hankalaa, sillä vastaanottohuoneeseen ei näe niitä palveluja, jotka maksavat. Vaikka olen kiinnostunut ja kyselen paljon, en tosiasiassa tiedä, miten koirani on nukutettu, kuka on sitä valvonut ja missä oloissa se herää. Omistaja näkee lemmikin monesti vasta sitten, kun se noutaessa tuodaan taas vastaanottotilaan. Näkee vain sen lopputuloksen, vaikkapa kastraation, joka näyttää suurinpiirtein joka paikassa samalta.

    Niin ja ihmislääkärithän ovat tunnetusti ja tilastollisestikin keskivertokansalaista vähemmän sairaana. Toki sairastavat varmasti yhtä paljon kuin muutkin, mutta sairaslomallahan me ei olla, vähätellään ongelmiamme, itsepuoskaroidaan ja taatusti ei kehdata vaivata kolleegaa hakeutumalla vastaanotolle. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri näin. Ja kissoja, alkukantaisia tai taistelukoirataustaisia koiria, kaneja ja jyrsijöitä on vielä erityisen vaikea lukea.

      Se on kyllä aidosti varmaan juuri villakoiran ydin, että asiakkaalle ei välity se, mistä hän maksaa. Kalliimmat klinikat toki saattavat mainostaa sivuillaan tekemiään investointeja, mutta halvimmat tuskin mainitsevat, jos jostakin on jouduttu tinkimään. Ja toisaalta ehkä molemmille on tilausta. Aika moni kissa ja koira jäisi maaseudulla leikkauttamatta, jos kunnaneläinlääkärit käärisivät operaatiosta isot tukut rahaa.

      Ja oon siinä ymmärryksessä, että eläinlääkäreillekin sairaslomat on harvemmassa ja puoskarointia harjoitetaan oman itsenkin kohdalla :P

      Poista
  9. Kyllähän se omat lemmikit tulee vietyä lääkäriin melko nopeasti ja hyvinkin pienistä jutuista..vaikka rahaa on kulunut varmasti ns turhistakin käynneistä voin ainakin olla hyvällä omatunnolla kun lemmikit ei ole joutuneet ikinä kärsimään kauaa.

    Tosin on valitettavasti niitäkin jotka eivät vie lemmikkejään lääkäriin juuri mistään..on ontumista, isoja kyhmyjä, omituista vuotoa jne :/
    Uskomattomin asia oli kun eräs henkilö totesi ettei koiraa ole ikinä tarvinut käyttää lääkärissä..juu ei edes rokotetttavana kun ei ole ikinä mihinkään sairastunut!

    Itse kyllä raahaan lääkäriin melko pienestäkin vaivasta. Valitettavasti kunnallinen terveydenhuolto on sitä, että usein lähetetään kotiin kun todetaan ettei vaiva tuskin mitään vakavaa voi olla ja takas voi tulla jos vaiva alkaa haitata omaa elämistä merkittävästi. Huh kyllä sitä pitäs olla rahaa kustantaa itselleen yksityiset lääkärikäynnnit niin voisi saada yhtä hienoa hoitoa kun eläinlääkäreissä lemmikit lähes poikeuksetta saavat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, pahempi se on katsella liian pitkään ja jättää vaikka kokonaan viemättä... :/ Kiva, että ajattelet noin, siinä on asenne kohdallaan! Tosin tuosta kunnallisesta terveydenhuollosta mulla ei onneksi ole kovin vankkaa kokemusta tai näkemystä :D

      Poista
  10. Eläin ei voi kerto, mistä kiikastaa ja mihin sattuu. Parempi siis katsoa, kuin katua. Minä ainakin kiikutan koirani eläinlääkäriin heti jos siltä tuntuu. Varsinkin kun tuo meidän pikku soturikoiramme, vaikeista oloista aikoinaan pelastettu, kätkee taitavasti kivun tunteet eikä todellakaan näytä jos sitä sattuu. Varmaan jonkinlainen opittu selviytymiskeino, who knows...? Yhtäkään ELL-laskua en ole jäänyt harmittelemaan, on minun vastuuni huolehtia toisesta, vieläpä itse hankkimastani, elävästä olennosta. Minusta kaikkien lemmikkien omistajien pitäisi ymmärtää, että jos hankkii eläimen, on vastuussa sen hyvinvoinnista ja "kalliiseen" lääkäriinkin on vain mentävä tarpeen tullen, huvitti tai ei. En itse pidä ELL palvelujen hintalappua liian korkeana. Lähipiirissä ko. ammatinharjoittajaa seuranneena tiedän, ettei koko summa todellakaan mene lääkärin omaan taskuun, vaan laitteisiin, tilavuokriin, veroihin, palkkoihin, muihin kiinteisiin kuluihin ja koulutuksiin yms. Hyvä jos maksettavasta laskusta edes se 20% menee työn tehneen lääkärin taskuun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Harvemmin siinä rahaa omaan taskuun kiskotaan - yritetään vain selvitä laitekustannusten ym. juoksevien menojen taakasta. Harmillista toki, että tämä ei välity aina asiakkaille! Ehkä klinikoiden pitäisi avoimemmin alkaa kertoa, mitä kaikkea maksetulla summalla saa.

      Poista
  11. Toivottavasti tulet taas pian kuntoon, tuo on todella ikävä tauti sairastaa! Itsekkin sain huomata kuinka sitä lähtee helpommin viemään oman lemmikin eläinlääkärille, kuin oman itsensä vaikkapa päivystykseen. Sairastin itse juuri pari viikkoa sitten ja olin monta päivää vuoteessa, mutta ei kyllä ollut aikomustakaan lähteä lääkärille :D Ja nyt sitten keskiviikkona vanhemmalla koirallamme alkoi kova ripuli ja oksentelu, jota hoidin aikaisemmin hyviksi todetuilla keinoilla. Mutta kun edes eläinlääkärin suosittelema promax ei pysynyt sisällä, päätin viedä pojan heti eläinlääkärin vastaanotolle. Pistää kyllä miettimään, että pitäisikö sitä itsekkin osata joskus lähteä lääkärin vastaanotolle helpommin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tauti oli onneksi aika nopeasti selätetty :) Ei ehtinyt paljon sairastella, kun piti palata töihin. Mulle kanssa ihmislääkärissä käyminen on oikea mörkö - on ollut sitä pienestä asti :D

      Poista
  12. Nuo laatikot ovat ihania <3 Mistä olet ne hankkinut?

    Tuosta lääkärille menosta, täytyy sanoa että etten mene lääkäriin kovinkaan helposti, täytyy todella suuri kipu tai hengenvaara olla että sinne menen. Lemmikit vien kyllä eläinlääkäriin, elleivät käsikauppatuotteilla tokene. Ymmärrän kyllä silti ihmisiä, jotka hätääntyneenä vievät mustelman saaneen lapsen ensiapuun. Sen sijaan en oikein ymmärrä aikuisia, jokapäiväisiä terveydenhuollon ruuhkauttajia, jotka koostuvat esim. hyttysenpiston näyttäjistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metallilaatikko on jostakin pienestä sisustusliikkeestä, muovilaatikko Yliopiston Apteekista :) Ai ihmispuolellakin on hyttysenpiston näyttäjiä? :D Lapset kyllä ymmärtää :)

      Poista