keskiviikko 28. elokuuta 2013

Like a bird


Suuren suuret kiitokset aktiivisesta osallistumisestanne edellispostauksen arvontaan! Olette jo ylittäneet kaikki odotukseni, mikä lämmittää mieltäni kovasti :)

Tässä kuitenkin muutamia arkisia kuvia viime päiviltä.

Sunnuntain kuulasta auringonpaistetta ihastellessani tuli sellainen olo, että pukeutumisessakin pitäisi varmaan pikkuhiljaa alkaa siirtyä syysväreihin, eli minun kohdallani violettiin, turkoosiin, ruskeaan ja burgundyyn. Valitsin kaapistani syksyisimmät vaatteet, jotka löysin ja pyysin O:ta arvaamaan, mitä aion pukea ylleni. Jostakin kumman syystä O veikkasi lintumekkoa.

Sitä, jonka kotiutin ihastuksissani toissatalvena H&M:stä. Sitä, jota en ole tainnut kertaakaan oikeasti käyttää. Sitä, jonka itse olin jo melkein unohtanut.

Mikäs siinä, tuumasin ja sulloin itse valitsemani vaatteet takaisin kaappiin. Lintumekolla mentiin ja hyvillä mielin mentiinkin!


Arki on asettunut jälleen uomiinsa, sillä tällä viikolla O:kin palasi koulun penkille insinööriopintojaan jatkamaan. Omalla kampuksellamme pyörii innokkaita, tuoreita fukseja, jotka tuovat auttamatta mieleen oman ykkösvuoteni kaikkine odotuksineen ja innostuneine mielialoineen.

Tosin ketä mä huijaan? Yhtä innoissani taidan olla edelleenkin. Nyt vain eri asioista.

Julkisilla liikkumisen sijaan siitä, että eläinsairaala sijaitsee pyöräilymatkan päässä. Aikaisten kotiinpääsyjen sijaan siitä, että ehdin nähdä monta potilasta päivän aikana. Avauksissa löytyneiden anatomisten rakenteiden sijaan jokaisesta onnistuneesta verinäytteenotosta, kanyloinnista ja potilastilanteesta. Jokaisesta uudesta oivalluksen tunteesta.

Koulun ulkopuolella iltojamme rytmittävät jälleen opiskelu, koiralenkit ja ruuanlaitto.  Juuri sellaista tylsää arkea, josta ei oikein riitä kerrottavaa, mutta muutama kuva sentään.


Karppiomenapaistos on syntisen hyvää! Suurin irtiottomme taisi silti olla laittaa englantilaista aamiaista iltapalaksi. Hehe.


Mielialani on aikaisista aamuista huolimatta säilynyt pääosin erittäin positiivisena, mutta olen huomannut, että pitkien, jatkuvaa kommunikaatiota ja yhteistyötä vaativien klinikkapäivien jälkeen olen oppinut arvostamaan omaa rauhaa ja hetken hiljaisuutta entistä enemmän. Tuntuu, että oppimista tapahtuu nyt joka päivä aivan valtavasti - niin koulussa kuin kotonakin ja tätä kaikkea tasapainottamaan kaipaa nyt ihan jotain muuta ajateltavaa.

Eilisenkin päivän huippuhetki oli remmilenkki Taikkiksen kanssa myöhään illalla, ihmisistä tyhjentyneillä kaduilla. Ainoana viihteenä korvanapeista soinut musiikki ja omat ajatukset.

Onneksi kadut ovat avoinna 24/7.

10 kommenttia:

  1. Moi! Olisiko sulla jotain ohjetta tohon karppi-omenapaistokseen? Joskus tekisi mieli vähän muutella sitä perinteistä versiota, ja tämä kuulosti kokeilemisen arvoiselta idealta.

    Kiitos vielä ihan loistavasta blogista, jonka postauksia odottaa aina innolla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, laitetaan tulemaan :) Tää on kyllä maailman helpoin. Kiitos :)

      Poista
  2. Tosi kaunis mekko! Ja nyt tekee mieli omenapaistosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten vaan tekemään! Omenapaistos kuuluu syksyyn :)

      Poista
  3. Taas niin kauniina. :) Mistä tuo ihana kaulakoru?

    -Heidi-

    VastaaPoista
  4. Omenapaistoksen ohjetta kaivattaisiin täälläkin : )

    VastaaPoista
  5. Heippa!
    Ajattelin vain tulla kiittämään tästä hienosta ja inspiroivasta blogista! :) Löysin tämän kevättalvella ja olen kyllä hirmuisen aktiivisesti seurannut siitä lähtien kirjoituksiasi! :)

    Itse asiassa hain tuossa keväällä eläinlääkikseen, pikkutytöstä asti olen siitä haaveillut, mutta sisäänpääsy jäi vain muutamasta pisteestä kiinni. :/ Olen siis tämän kevään abiturientti, ja tiedossa oli, että vaikeaa on ensimmäisellä yrittämällä sisään päästä. Nyt sitten olenkin aloittamassa kemian opinnot yliopistossa, ja ensi keväänä uusi yritys elukalle! ;) Niin kauan haetaan, kunnes ovet aukenee, heh! :D

    Haluan vain kiittää kovasti kaikista vinkeistä, mitä olet tänne blogiin kirjannut ja toivottaa paljon tsemppiä klinikkavuodelle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hups, oli tosiaan vilahtanut tämä ohi silmien (tai aivojen? :D), sori! Pari pistettä ei ole mikään mahdottomuus vuoden aikana kirittäväksi, joten onnea ja voimia koitokseen! Oikea asenne ja ihan totta, useimmat vaativat pari yritystä ennen pääsykokeen selätystä :) Kiitos itsellesi kivasta kommentista ja tsempityksistä :)

      Poista