maanantai 13. elokuuta 2012

Vastauksia, osa I

Karppaus



Miksi aloitit karppaamisen, tai mistä innostuksesi siihen lähti? 
Ennen karppausta elin hyvinkin tiukalla virallisterveellisellä ruokavaliolla, mutten voinut hyvin. Viljat aiheuttivat vatsavaivoja, nälkä ei tuntunut pysyvän poissa ja ihon kunnossakin oli toivomisen varaa. Sitten törmäsin netin keskustelupalstoilla karppaukseen ja luin karppaajien positiivisia kokemuksia terveydentilansa paranemisesta. Kiinnostuin kokeilemaan ja sillä tiellä ollaan edelleen, 4,5 vuoden jälkeenkin.


Kuinka tarkka olet hiilareiden kanssa, syötkö fiiliksen mukaan vai onko jotkin ruoat tiukasti kiellettyjen listalla?
Syön aikalailla fiilispohjalta, en laskeskele mitään. Pyrin alakarppaukseen, eli saamaan n. 40-60 grammaa hiilareita päivässä. Kiellettyjen ruokien listalle kuuluvat viljat, peruna, sokeri, viinirypäleet, useimmat hedelmät...

Miksi koit silloin joskus, että sun kannattaisi noudattaa jotain erikoisruokavaliota (karppausta)?
Omaa oloani ja vointiani parantaakseni.




 
Voisitko kuvitella luopuvasi joskus karppauksesta?
Hyvästä syystä kyllä. Tällä hetkellä en näe mitään syytä palauttaa viljoja ja sokeria ruokavaliooni ja ajatus siitä, että joskus näkisin, tuntuu kaukaiselta...

Kuinka lähipiirisi suhtautuu karppaamiseesi? 
Aika moni lähipiiristäni on innostunut kokeilemaan karppausta, vaikka en sitä kenellekään tyrkytäkään. Harva karppausta on kuitenkaan pidemmäksi aikaa jäänyt noudattamaan. Siinä kun vaaditaan kuitenkin aika paljon tahtoa ja syitä haluta jatkaa. Tavisruokavalioon repsahtaminen on pelottavan helppoa. Ihan hyvin nuo kuitenkin suhtautuvat, mitä nyt äitini kotipuolessa välillä jaksaa valittaa, miten vaikeaa mulle on tuoda kaupasta mitään syötävää. Tämä siitäkin huolimatta, että äitini on myös karpannut ja että jääkaappimme ovesta kotipuolessa löytyy kyllä lista ruuista, joita voin ja haluan syödä...


O ei ole koskaan kokenut vastaavia ongelmia, vaan osaa hyvinkin tarkasti tuoda kaupasta juuri oikeita juttuja ja tsekata hiilarit. Samoin ihanat ystäväni jaksavat kerta toisensa jälkeen varata illanviettoihimme tummaa suklaata tai pähkinöitä hankalan karppaajakaverinsa iloksi, vaikka en mitään suuhunpantavaa odottaisikaan. Kiitos siitä




Oletko ikinä törmännyt sen tiimoilta "ongelmiin", esim. ettei joskus ole löytynyt sinulle sopivaa syötävää? Kannatko mukana omia eväitä kyläillessä ja matkustaessa, vai syötkö silloin ns. "vapaammin"? 
Todellakin, mutta aika harvassa ovat kuitenkin ne tilanteet, joissa ihan oikeasti turhaudun. Omia eväitä en kanna mukana kuin töissä (ja koulussa). Ei ole ollut tarvetta. Jos kyläpaikassa ei ole otettu mun karppausta huomioon, en nosta asiasta meteliä, vaan jätän vain ko. aterian välistä. Se on mun oma, henkilökohtainen valintani ja vastoinkäymiseni. Kuitenkin oikeasti melkein kaikki mun karppauksestani tietävät pyrkivät aina varaamaan mullekin jotain, vaikka sanoisin, ettei tarvitse.

Lähes kaikissa ravintoloissa saa perunalisäkkeen tilalle vaihdettua kasviksia tai salaattia. Joskus syötän viljamössöt muille halukkaille tai jätän ne vain syömättä. Ulkomailla syön aika paljon kasviksia, salaatteja, juustoja, pähkinöitä ja leikkeleitä, mutta toki tiukassa paikassa on joskus pakko löysäillä ja syödä jotain hiilaritiheämpää. Ei mun karppaus siihen kaadu.


 

Entä saatko mitään oireita liiasta viljasta tai sokerista? 
Joo, vatsavaivoja, jatkuvan sahaavan nälän, väsyneen olon, epäpuhtaan ihon ja ylimääräisiä kiloja.




Lemmikit



Onko laumaan suunnitteilla lisää jäseniä?
Noh, näistä itämaisista sanotaan, että niitä ei olisi hyvä pitää ainoina kissoina. Koira voi jossain määrin paikata kissakaverin paikkaa, muttei tietenkään täysin. Niinpä luvattiinkin Utun kasvattajalle harkita toisen kissan hankkimista, jahka tämän yhden kanssa kaikki sujuisi hyvin. Tällä hetkellä olisin aika valmis ottamaan toisenkin itskun, toisaalta O ihastui abessinialaisiin ja somaleihin, joten saapa nähdä...

Milloin päivittyy tuo Blogin otsikkokuva sellaiseksi jossa on kisu mukana? 
Hyvä kysymys! Pitäisi kyllä päivittää se. Oon vaan vähän sellainen, että tarvitsen kaikkeen tuollaiseen luovaan puuhasteluun inspiraation - väkisin ei onnistu yhtään mikään. Eli sitä inspiraatiota odotellessa, heh...



Miksi halusit rotukissan? ja miksi juuri tuon rotuisen?
Me katseltiin myös maatiaisia löytöeläintalojen sivuilta, eli periaatteessa mulla ei olisi ollut mitään sellaistakaan vastaan, mutta melkein jokaisen löytökissan kuvauksessa mainittiin sanat "arka", "ujo", "pelkää", "varautunut" tms. Meidän oli siis alunperin tarkoitus tarjota koti jollekin vanhemmalle rescue-kissalle, mutta alettiin sitten kuitenkin miettiä, että ehkä tähän meidän laumaan sopisi kuitenkin pentu, joka sopeutuisi pienestä pitäen koiriimme ja oppisi pitämään niitä laumanaan. Tätä kautta päädymme sitten muutenkin miettimään, minkä luonteisen kissan haluaisimme. Olin kiinnostunut ragdolleista, sillä olin kuullut niiden olevan koiramaisia luonteeltaan. Rodun terveystilanne kuitenkin mietitytti.

Seuraavaksi kiinnostuin pyhistä birmoista, mutta erään kasvattajan kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen, että sekä birmat että ragdollit saattaisivat olla liian rauhallisia meidän joukkoomme. Kyselin kissaharrastajilta suosituksia koiraperheeseen soveltuvista roduista, jolloin esiin nousivat somali, abessinialainen ja itämaiset. Näistä olisimme sitten voineet kotiuttaa minkä tahansa, tosin itämaiset alkoivat kiinnostaa itseäni jossakin kohtaa eniten. Niitähän kuvataan erityisen seurallisiksi, kaikkeen osallistuviksi, juttelevaisiksi ja aktiivisiksi leikkijöiksi. Kuulosti siltä, että tällaisesta kissasta olisi eniten iloa ja seuraa niin meille kuin kissoja rakastavalle Taikkiksellekin. Kun sitten silmiini osui myynti-ilmoitus balineesipojasta, niin pitihän sitä sitten laittaa kasvattajalle mailia menemään. Loppu onkin historiaa...



Jos tulisi tilanne, että lemmikkisi kuolisi yhtäkkiä mysteerinomaisesti, voisitko/pystyisitkö/haluaisitko ottaa selville lemmikkisi kuolinsyyn(eli kurkata sisälle ruumiiseen)? Olipa erikoinen kysymys :D Tuli vain mieleen kun jossakin postauksessa otit selville possun kuolinsyyn :)
Riippuu vähän tilanteesta, mutta lähtökohtaisesti en. Kyllä sitä noihin omiinsa suhtautuu kuitenkin niin tunteikkaasti. Jollekin kollegalleni voisin tehtävän kuitenkin suoda.
 
Onko sulla koirien ja kissojen lisäksi vielä jotain lemmikkejä Helsingissä tai kotopuolessa? 
Sokerioravat asustavat tällä hetkellä kotipuolessa, muita ei ole.



Mitä blogissa vilahtaneille sokerioraville ja siileille kuuluu?
Viimeisin siilimme kuoli viime vuonna ja sokerioravat elelevät tällä hetkellä tyytyväisinä kotipuolessa. Täällä uudessa kämpässä oli hankalaa järjestää sokruille turvallista jaloittelualuetta, joten oravat pääsivät toistaiseksi parempaan huomaan.

Haluaisitko vielä jotain lemmikkejä vai onko määrä nyt ns. täynnä?
Toista kissaa harkitsemme varmaan jossakin vaiheessa Utun kaveriksi.


Parhaimmat ja ärsittävimmät piirteet/tavat lemmikeillänne yksilöidysti?
Taika: 
 +: iloisuus, rakastavuus, hauskat tempaukset
-: hihnan repiminen hampailla, satunnainen ärinä, jos jokin ottaa päähän, tuhoisat tempaukset

Iina:
+ uskollisuus, helppous, hellyydenkaipuu
-: vahtihaukku, ei tykkää erityisemmin vastaantulevista koirista, isoista miehistä tai lapsista, neitimäisyys

Utu:
+: seurallisuus, kehräysherkkyys, leikkisyys (myös Taikan kanssa!)
 -: määkyminen yksin jäädessä, huonekalujen raapiminen, huonekasvien nakertelu

15 kommenttia:

  1. Eikä! :D Olin tohkeissani kun yhteen suosikkiblogeistani ilmestyi yksi lempparikissaroduistani, mutta nyt sanoit vielä sen toisen taikasanan. Meillä tosiaan on kotona siamilainen ja sijoituksessa oleva aby, jolle on tulossa ensi kuussa pentuja. Saas nähdä miten käy syksyn ekojen kurssien kanssa kun kotona on actionia kerrakseen. Tervetuloa tutustumaan abypentuihin jos kiinnostaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, äkkiä blogi pystyyn, että pääsee näkemään kuvia! :D O:lle niitä ei kyllä paranisi näyttää... ;) Minkä värisiä lapsukaisia sieltä on odotettavissa?

      Poista
    2. Beigejä ja punaisia on tuloillaan, molempiin on todennäköisyys 50%. Oon kyllä harkinnut pystyttäväni webbikameran kun kaveri lupautui lainaamaan moista, saas nähdä! :D

      Poista
    3. Voooi, ihana idea <3 Tänne sitten linkkiä myös, jos sellaiseen päädyt! :)

      Poista
  2. Hei joo, mullakin on kysymys! Jos teet evästä, mitä teet? Tai löydätkö luokkaa abc:ltä mitään? Itsellä kun noita pitkiä ajomatkoja ja vuorokauden metsäpäiviä tuppaa tulemaan ja eväsvinkit ovat vähissä. Ja mantelisämpylät ja makkarat kyllästyttävät. Vaikka sinänsähän mä en karppaa, mutta jo kaikkien viljojen poisjättö tekee ruokavaliosta aika lähelle karpin.

    Mä olen todella tyytyväinen siihen, että lopulta hurahdin ottamaan pentuveljekset, niin paljon seuraa niistä on toisilleen! Leikit kuitenkin ihan erilaisia, mitä itse pystyn niiden kanssa riehumaan. Ja Pusu toisaalta on vielä ihan liian riehakas (meillä ei varmasti kaveerata viikossa, Pusun rakkaus on niin estototnta ;).
    Itse mielummin valitsen maatiaisen, ihan terveydellisistä syistä. Onneksi löysin niin hyvän "kasvattaja" perheen, etten mitään parempaa olisi voinut toivoakaan. Monet maatiaiset kuitenkin syntyvät ja kasvavat ensimmäiset viikkonsa jossain navetassa ja arkuus on sitä luokkaa, sellainenhan meille ei olisi mitenkään sopinut.

    Mutta jännää on kyllä tämä! Mullahan on ollut vain niitä rescuetapauksia, joten pennut ovat mullekin melko uusi juttu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evääksi töihin tai kouluun otan yleensä lounaan, eli ihan peruskarppimättöä: lihaa+kasviksia, salaattia, karppileipää lämpimiksi voileiviksi väännettäväksi, turkkilaista jogurttia, kotona paistetun munakkaan tms. Kaikkea, mitä muutenkin syön :) Retkievääksi kasviksia, pähkinöitä, karppileipää + päällysteitä. ABC:lta löytyy joitakin karpille sopivia ravintola-annoksia ja lounasbuffetissa saa yleensä lihan kylkeen noukittua lämpimiä kasviksia ja salaattia. ABC:ilta löytyy usein myös Hesburger (jota O suosii...) ja sieltä löytyy muutamakin karppiateriavaihtoehto. Myös erilaiset kebab-paikat tarjoavat yleensä hyviä salaatteja. Shelleiltä sai vielä hetki sitten wingsejä snäkättäväksi, ei ilmeisesti enää? Sitten ABC:illa on tietty ne minimarketit, joista löytyy matkaevästä vähän laajemmaltikin: pähkinöitä, tummaa suklaata/vähä-hh proteiinipatukoita, kasviksia... vaikka varsinaisesti tuollainen napostelu ei karppausideologiaan kuulukaan ;)

      Ooh, siis teille tulikin kissaveljekset? Ihanaa! :) Mä mietinkin sun viime postauksesta, että oiskos näin päässyt käymään, mutta en sit kehdannut lähteä utelemaan :D Ja mikä on tämä kissavillitys, mikä tässä ympärillä on yhtäkkiä lehahtanut liekkiin? Tai sitten en ole vain ennemmin kiinnittänyt kissanhankkijoihin huomiota... :D

      Me myös harkittiin kahden veljeksen ottamista, mutta ei sitten uskallettu. Parashan olisi varmaan ottaa kaveri kuitenkin nuorena, jos sellaista suunnittelee.

      Itse kun eläinklinikan vinkkelistä asioita katsoo, niin rotukissoja näkee siellä potilaina aika vähän :) Toki syy piilee varmasti maatiaisten määrällisessä valta-asemassa ja osakseen siinä, että kaikki maatiaiset eivät ehkä saa ihan ideaalista ravintoa tai hoitoa, mistä aiheutuu terveysongelmia...

      Tokihan rotukissoillakin on perinnöllisiä sairauksia, mutta tilanne on kuitenkin vielä aika kaukana koirien vastaavasta ja rotukissakasvattajat ovat aika valveutuneita terveystutkiututtamaan jalostuskissansa. Näin mututuntumalta. Toivotaan ainakin, että Utu saa elää terveenä.

      Hienoa, että löysit hyvän paikan (vai hyvä paikka löysi teidät? ;)). Ihan eri lähtökohdat ihmisten kanssa elämiseen saa kissanpentu, jota on pienestä pitäen käsitelty ja hellitty. Laitahan äkkiä jotain stooria näistä teidän tassuttelijoista, kiinnostaisi (sattuneista syistä :D) kovasti!

      Poista
    2. (Onneksi en pitkiä vastauksia lörpöttele :D)

      Poista
    3. Koulueväät kuulostavat kutakuinkin samalta kuin omanikin, onneksi meillä on nykyään opiskelijoille tilat, joissa on jääkaappi ja mikro! Mutta kiitos muista vinkeistä, mä en ollut tajunnutkaan, että jossain Hesen tapaisissa voisi olla evästä. Pitäisiköhän sitä aivan repäistä ja käydä sellaisessa (nim. en ole koskaan käynyt mäkkärissä tai syönyt kebabia)!

      Joo, näin pääsi käymään, että yhden sijaan kissoja tulikin kaksi! :D Kissavillityksestä mä en tiedä mitään, meillähän on ollut jo pitkään varsinaisen lemmikin paikka auki ja pitkään käytiin keskustelua siitä, onko se uusi perheenjäsen kani vai kissa. Niiden kanssa kun on tottunut elämään, eikä koti tunnu miltään ilman. :)

      Stooria on tulossa toivottavasti pian, kunhan vain toinen veljeksistä saisi nimen!

      Poista
    4. Oho, kyllä sun nyt varmaan on pakko tehdä joku tutkimusretki sellaiseenkin ruokapaikkaan! ;)

      No joo, kai tää kissavillitys pyörii vaan tässä lähiympäristössä sitten, vaikka kai tämä kesäaika lisää hiukan kaikkien eläinten hankintaa :) Mutta loistava juttu, jään odottamaan päivitystä!

      Poista
  3. Oho, ei tullut itselleni mieleenkään että joku voisi nähdä hedelmätkin epäterveellisenä... :0 Nehän oli niitä mitä ihmiset jo apinoina söivät, joten eikö ihmiselimistö ole aika hyvin niihin soveltunut..? Marjoja voi kuitenkin syödä..?
    (paitsi tietenkin jos noudattaa lakia: kaikki mikä maistuu hyvälle on epätervellistä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä aika moni karppauksen vastustaja kritisoikin ;) Kyllä hedelmät sulavat ihan hyvin, niissä vain sattuu olemaan aika paljon sokeria, jota karppaajat haluavat välttää. Vitamiinit ja muut tärkeät ravintoaineet otetaan kotimaisista marjoista ja laajasta valikoimasta muita kasviksia. Lienee ekologisempaakin kuin toiselta puolelta maapalloa lennätettyjen eksoottisten herkkujen puputtaminen.

      Poista
    2. Jos huomaisit, että useimmat hedelmät ei aiheuttaisi sulla mitään huonoa oloa ym. vaan pikemminkin vaan viljat ja glukoosi, niin olisitko valmis ottamaan ne sun ruokavalioon?

      Poista
    3. No joo, mutta karppauksessahan ei ole kyse vain viljojen sulamattomuudesta, vaan myös korkeaksi kohoavasta hiilarimäärästä, joka niitä ongelmia aiheuttaa... Kropan kannalta on ihan sama, tuleeko se hiilarimäärä glukoosista tai fruktoosista :)

      Poista
  4. Olen nyt kyllä myöhässä, mutta tuli mieleen opinnoista 2 kysymystä, josko ne mahtuisivat vielä mukaan. Eli, kuinka paljon opinnoissa oikeasti tarvitsee lukion fysiikkaa&kemiaa (joita nyt koitan uskaltaa lähestyä)? Ja sitten, mulla on älytön ötökkäkammo... :-D Pystyn katsomaan Teho-osastoa/Greytä (verta ja suolenpätkiä) ja vaikka syömään samalla, mutta luontodokumentti hyönteisistä ällöttää, en voi edes katsoa. Joutuuko öttiäisten kanssa kovasti tekemisiin opinnoissa? Joitain matosia ainakin pitää tunnistaa, eikö?
    -rea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän nämä ehdi vielä seuraavaan satsiin :)

      Poista