sunnuntai 5. elokuuta 2012

Jos metsään haluat mennä nyt




















Lauantai kuvin. Kävimme todistettavasti Kehä III:n ulkopuolella yhdistetyllä sieni-/marja-/eväsretkellä koirien kanssa. Heti ensimmäiseksi metsään astuessamme törmäsimme komeaan kantarellirykelmään, mutta harmiksemme sienet olivat vielä aika pieniä. Eikä niitä sitten tuon alkutaipaleen hyperventiloinnin jälkeen enää löytynytkään. Tietenkään. Olin jo valmistautunut kehumaan, että eihän täällä tarvitse kuin vähä stepata tieltä metsän puolelle, niin saa ämpärit täyteen, mutta ei se ihan niin mennytkään... Hämmentävinä luonnonihmeinä pussiin eksyivät myös syksyn kesän ensimmäinen suppilovahvero (pikkuinen wtf-momentti tähän) ja koivunpunikkitatti, ehkä? Käytiin viikolla kurssikaverin ja koirien kanssa Viikin metsissä lenkillä ja tuli puhetta tateista, joten pakko oli yksi tuollainenkin napata mukaan, kokeeksi. Meillä kotikotona on tatit tavattu jättää järjestelmällisesti aina metsään, matoisia kun ovat.

Marjoja saatiin sentään parin paistoksen verran, ehkäpä hiukan ihan pakkaseenkin asti. Yksi paistos oli pakko tekaista jo illalla ja pyöräyttää siihen jäätelökoneella vielä parit vaniljapallotkin kylkeen. Ai että!

Mitään järin innokkaita marjanpoimijoita emme kuitenkaan ole - turhan monotonista hommaa sienestykseenkin verrattuna. Kannattaisi varmaan hiukan korjata asennetta, kun ottaa huomioon, mikä määrä marjoja tässä taloudessa vuoden mittaan kuluu...

Hiukan pettymykseksi jäi siis tämä reissu ainakin saaliinsa puolesta, mutta kuten kalastusta harrastava isäni tapaa sanoa: "Saatiinpa ainakin ulkoilmaa, se on tärkeintä..." Emme aio kuitenkaan lannistua: jostainhan jengi täälläkin niitä kantarellisangollisia kantaa. Pitää vain oppia löytämään oikeat paikat... ja muita optimistisia ajatuksia...

2 kommenttia:

  1. Kouluta taikkiksesta kanttarellinetsijäkoira. ;)
    Itse taas pidän marjojen poimimisesta enemmän, sillä niitä löytyy metsistä kasapäin, kun taas sienten kanssa voi käydä juuri noin kuten teillä. Marjojen ohessa onkin sitten kiva löytää ne muutamat kanttarellit. Viime reissulla kaksi ihan hyvää herkkutattiakin tuli mukaan, eikä ollut juuri edes madonsyömiä! :) Hyvä soosi kahdelle tuli niistä.

    VastaaPoista
  2. Voi, mä niin haluaisin! :) En vain ole varma, osaanko ja ne kurssit ovat harmillisen kalliita. Musta sienestys on kivaa juuri sen jännityksen takia: koskaan ei tiedä, paljonko löytyy! Tosin pakko myöntää, että itse olen ollut yleensä laiska ja hakeutunut vain perheemme hyväksi todetuille sienipaikoille, joilta saalis on aina lähes varma! Sen lisäksi olen sattumalta kotiseudullani törmännyt sieniin, minkä seurauksena ihkaomia kanttarellipaikkoja multa löytyi varmaan toistakymmentä... Vieraalla paikkakunnalla joutuu kuitenkin aloittamaan ihan alusta, eikä se sitten niin helppoa ollutkaan :D Marjaankin tekisi kyllä vielä mieli, olivat ne tuoreet mustikat vaan niiiiin paljon pakastemarjoja parempia!

    VastaaPoista