tiistai 13. maaliskuuta 2012

Katson maalaismaisemaa

Hellou ja terveiset täältä maalta!



Mun harjoitteluni siipikarjateurastamolla päättyi siis perjantaina oikein mukavissa tunnelmissa. Olin positiivisesti yllättynyt, siitä, miten paljon uutta opin ja ymmärsin. Pääsimme tarkastuseläinlääkärien mukana seuraamaan laitosvalvontaa ja selvittelemään hylättyjen ruhojen muutoksia. Eräs harjoittelun antoisimmista ja odotetuimmista kokemuksista oli kuitenkin teurastamon järjestämä käynti broileritilalle, jolla saimme harjoitella veri- ja umpisuolinäytteiden ottoa eläinlääkärin opastuksella. Oli hienoa päästä todistamaan tätä .kohuttua alkutuotantoa ihan omin silmin ja pakko myöntää, että kaiken näkemäni ja kokemani perusteella jouduin kyllä hieman korjaamaan erilaisten sensaationhakuisten tiedonlähteiden perusteella muodostamiani ennakkoluuloja. 


Ei, lintuja ei pidetä kaiken päivää kirkkaissa valoissa ja ei, niitä ei pyritä syöttämään mahdollisimman suuriksi. Meillä Suomessa siipikarjan tautipaine on niin pieni, että linnut kasvavat teuraskokoisiksi helposti, ilman sen kummempia vippaskonsteja. Meillä lintuja ei esimerkiksi juurikaan tarvitse lääkitä tai rokottaa, niinkuin monissa muissa Euroopan maissa ihan rutiininomaisesti tehdään. Ja vaikka tuotantomäärät ovat suuria, niin kyllä ne linnut mahtuvat siellä hallissa paikkansa valitsemaan, kuopsuttelemaan ja kylpemään turpeessa ;) En toki kiellä, etteikö ongelmiakin löytyisi, enkä väitä itseäni tämän perusteella miksikään siipikarja-asiantuntijaksi, mutta niin kauan, kun esimerkiksi emakkohäkit, munintakanojen (virike)häkit ja tiettyjen koirarotujen jalostus ovat sallittuja, on teuraslinnuilla asiat mielestäni ihan suhteellisen hyvin.





Muutenkin täällä pyyhkii oikein kivasti. Viikonlopuksi otin lomaa teurastusajatuksista ja blogista. Lauantaina pyörähdimme Tampereella huonekalukaupoilla katselemassa vihdoinkin sitä uutta sohvaa, mutta ihastuimmekin lopulta kovasti erääseen mattoon, joka varsin lyhyen harkinta-ajan jälkeen lähtikin mukaan. -30%:n hinta, viimeinen kappale, koiraystävällinen (toivottavasti!) materiaali, haikailemamme väri ja persoonallinen - luultavasti mielipiteitä vahvasti jakava - printti tekivät päätöksen aika helpoksi. Onneksi mulla ja O:lla sattuu olemaan varsin samanlainen maku, mutta ei - ei värikästä tällä kertaa. Vain persoonallista ;)


Auta kesää, syö lunta!



Samalla reissulla tipautimme mun Espanjasta kotiuttamani vuosijuhlapuvun O:n äidille kavennettavaksi. Toivottavasti siitä tulee kiva, vaikka koesovitukset jäivät hiukan vähäisiksi. Iltalaukku on tilauksessa ja O:n olisi tarkoitus pukeutua vuokrafrakkiin. Onneksi valmistautumisaikaa on vielä reippaat 1,5 viikkoa.

Illalla kävimme juhlistamassa O:n siskon 30-vuotissynttäreitä eräällä rantamökillä ja sunnuntaina oli perinteisen sunnuntailenkin vuoro. Lisäksi kokkailimme possun ja broilerin sisäfileetä, kanapullia sekä rahkapiirakkaa ja pakkasimme ne muiden tavaroiden ohessa Biilin takakonttiin. Sitten jätimme haikeat jäähyväiset lauman koiraväestölle ja paukutimme tänne maaseudun rauhaan, lähelle seuraavana harjoittelupaikkanani toimivaa punaisen lihan teurastamoa. Vuokrasin itselleni täältä pariksi viikoksi huoneen erään tallirakennuksen päädystä ja O lähti mulle seuraksi talvilomaansa viettämään.

Löytyy pieni keittiönurkkaus...


... ja pieni makuu"alkovi"


Harjoittelupäiväni kestävät täällä aamukuudesta iltapäiväkahteentoista, joten aikaa ympäristön tutkimiseen jäänee kivasti. Tänään poikkesimme lähimmässä pitäjässä kaupoilla, kirppiksellä ja salaateilla. Iso ja hyvinvarusteltu eläinkauppa löi meidät ällikällä ja viime aikoina taas pintaan nousseen akvaariokuumeilun lomassa tarttui jotain pientä mukaankin koiraväelle tuliaisiksi. Lisäksi suunnitelmissa olisi poiketa mahdollisesti uimahallissa ja leffassa, eli aika hurahtanee ohitse varsin äkkiä - netin ja telkun puutteesta huolimatta.

Hiukan erilainen kattaus
Sama taitaa tosin päteä koko muuhunkin kevääseen. Perinteisten pääsiäistelyiden, vappuiluiden ja approiluiden lisäksi tänä keväänä on luvassa kandiristeily Tallinnaan, eli juhlaa juhlan perään aina toukokuun alkuun asti. Silloin sitten vielä jotain juhlaakin parempaa ;) Olenkin ihan innoissani - kivoja juttuja toinen toisensa perään! Tänään varasimme liput Weekend Festivalille, David Guettan keikalle! Oon tykännyt ko. herran tuotannosta niin pitkään ja niin paljon, että vaikken mikään varsinainen keikkahiiri olekaan, niin tuonne oli pakko päästä! O sitten päivysti paikallisen huoltoaseman pihassa saadakseen läppäriin sen verran tolppia, että saatiin heti aamusta klikkailtua liput plakkariin. Paljastettakoon nyt myös, että O on saanut kutsun pariin työhaastatteluun pk-seudulle, joten toivotaan, että ensi kesästä tulisi vähintään yhtä puuhakas kuin tästä keväästä.


Vaikuttaa varsin lupaavalta! :)

6 kommenttia:

  1. En minäkään usko kaikkea propagandaa mitä tuuteista tulee. Mutta totuus on, että kana ei voi hyvin tuhansien eläinten laumassa. Kana on kovin sosiaalinen eläin ja kärsii varmasti jättilauman aiheuttamasta stressistä. On tutkittu, että n. 20 on maksimi lauman koko kanalle.

    Lihabroilereita ei varmaan pidetäkään pakkovaloissa, mutta toista se on munivien kanssa :(

    Eikös suomessakin lähes kaikki massatuotantokanat rokoteta marekia vastaan?

    VastaaPoista
  2. Joo, varmasti noin, mutta mä tosiaan varauduin näkemään nokittuja, likaisia, sairaanoloisia, levottomia ja stressaantuneita lintuja, mutta sen sijaan näinkin kauniin höyhenpeitteen omaavia, maata kuopsuttavia, ihmistä ihmettelemään tulevia, turpeessa kylpeviä ja muutenkin varsin hyvänvoivan oloisia lintuja. Uskoisin, että munintakanoilla asiat ovat paljon huonommin :/

    Ja ymmärtääkseni lihabroilereita ei rokoteta, mutta vanhempaispolvi kyllä. Samaan käsitykseen päädyin myös tämän Eviran artikkelin perusteella: http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/elaintaudit/siipikarja/marekin_tauti/

    VastaaPoista
  3. Aevan ihana tuo "auta kesää, syö lunta"-kuva, ite naureskelin kyseisen kuvan tilanteelle useamman minuutin ajan. (Okei, myönnän, että yo-kirjoitukset ovat voineet nousta jollain tavalla päähäni. Onneksi ensi viikolla on bilsanreaali, joten vielä kerkijjää lukea sitruunahappokierroista ja kumppaneista.. :-/ ) :D

    Oletko muutes harkinnut Taikkiksen käyttöä jossain koiranäyttelyssä rotutuomarin arvioitavana? Mielestäni Taikkiksella olisi hyvät menestymismahdollisuudet, kun sillä on hyvä rakenne rotuisekseen ja ikäisekseen. Tämmöiseen päätökseen olen päätynyt, kun olen noita Taikkiksesta ottamasia kuvia katsellut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, voi sua! Hurjasti voimia ja jaksuja kirjoituksiin! :) Taikkis on sheltiksi hiukan turhan kapoinen, vähäturkkinen ja puolipystykorvainen. Kasvattajan mukaan jos jotain positiivista haluaa hakea, niin ilme on suloinen ;) Vaan meidän mielestä niitä hyviä puolia löytyy kyllä paljon muitakin! Ehkä me näyttelyt jätetään sitten kuitenkin muille :)

      Poista
  4. Tralalal ihania namiskuukkeleita tuolla edellisessä postauksessa, varsinkin ne muffinsit (olihan ne nyt muffinsseja :D ).

    En tajua miks noi otsikot edelleen saa naurua aikaan niin kun joskus sanoin, mut tääkin:"katson maalaismaisemaa" oli niin muaha :D En aio selitellä väsymyksillä.

    Kiinnostava kyl edelleen lukea noita juttuja noista teurastamoista ja muista. Sul on rauhallinen ote asioihin. Ite varmaan vaikka millaset olot olis niin olisin silleen että "yhyy voi lintuparkoja".

    MOH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienestä se on riemu revittävä :D Musta tuntuu, että näiden otsikoiden taso vain laskee kuin lehmän häntä! Ja joo, oon todennut, ettei riehuminen näissä asioissa auta. Ja toisaalta - miksi riehua, jos asiat ovat kuitenkin paremmin kuin mihin olit varautunut...

      Poista