can end up falling
Don't you cry
because you're crawling
Start again
it's a beautiful morning
for... Galenos!
No ei :) Täten vannotan kaikkia pääsykokeessa hikoilemassa käyneitä hautaamaan mielestään logaritmit ja ydinfysiikat ja kaivamaan Galenoksen esiin seuraavan kerran vasta syyssateen vihmoessa ikkunoita tai lopputalven auringon kimallellessa hangilla. Nyt on aika palautua ja keskittyä muihin asioihin. Elämä jatkuu.
 |
| Kuva |
Joku kysyi multa, millaisissa fiiliksissä olin itse pääsykokeen jälkeen. Kotimatkalla itkeä tihrustin bussissa, kuten olen aiemmin täällä paljastanutkin. Kotiin päästyäni nappasin mukaani kaksi paperia ja hurautin autolla poikkeamaan vanhemmillani. Kaksi paperia, jotka edelleen saavat poskeni kuumottamaan ja korvani punehtumaan, jos erehdyn niitä lukemaan. Kaksi mielestäni hiukan turhankin ylistävää suosittelukirjettä valmennuskurssiopettajiltani - Tarttoa varten. Suurin toivonkipinäni sillä hetkellä. Kertonee jotakin mun odotuksista taakse jääneen kokeen suhteen? :) Alun perinhän en siis pyytänyt mitään suositteluja, vaan ihan vain simppelin todistuksen siitä, että olen opiskellut lukion pitkän oppimäärän fysiikkaa, kemiaa ja tiivistetysti myös pitkää matematiikkaa sinä vuonna, koska sitä Tarttoon edellytettiin. Opettajani vain jostakin syystä vetivät koko homman yli, mutta ihan sydäntä lämmittävää, ei siinä mitään :)
 |
| Kuva |
Päällimmäinen tunne oli kuitenkin onnistuminen. Ei niinkään itse kokeen kannalta, vaan itseni voittamisen kannalta. Olin jaksanut puurtaa loppuun asti unelmani eteen. Selättänyt epätoivon tunteet. Olin saanut rustattua paperille laskun toisensa perään, vaikka olin etukäteen pelännyt totaalista black-outtia. Muistelen arvelleeni, että osaamiseni ei riittäisi sisälle pääsyyn, mutta kokeen lopputulos oli sillä hetkellä toisarvoista. Sinä päivänä olin vain onnellinen ja niin vapaa, vapaa, vapaa... Pisteiden analysoinnin aika koitti vasta myöhemmin, ja se sitten masensikin mut. En siis varsinaisesti suosittele ;)
Älkää siis vaipuko epätoivoon, vaikka koe tuntuisi menneen huonosti - niin se kuuluu menneen aika monella muullakin tänä vuonna. Vaikea koe voi kuitenkin laskea pisterajoja, joten kaikki toivo ei ole ehkä vielä mennyttä. Ja vaikka ovet eivät vielä tänä vuonnakaan avautuisi, voi eläinlääkärin ura vielä ureta. Ehkä jo seitsemän vuoden kuluttua ;) Nyt on kuitenkin aika levätä ja kerätä voimia - joko tulevaa, ehkä elämänne parasta aikaa eläinlääkiksessä odotellessanne tai uusintaotteluun valmistautuessanne. Älkää olko itsellenne liian ankaria, vaan muistakaa, että suurin osa hakijoista joutuu keräämään vauhtia parin-kolmen kierroksen verran ja onpa joku tainnut tarvita jopa kahdeksan yritystä.
 |
| Kuva |
Välivuodet vain kasvattavat. Sekä motivaatiota, että itse ihmistä ;)
Olisi hauska kuulla, miten te pääsykoehakijat olette palautuneet kokeesta ja tuntuuko kenestäkään, että ovet voisivat avautua? :)
Masentavalta tuntui kokeen jälkeen. Tuntui etten kerennyt tekemään koko koetta, tai ainakaan tarpeeksi huolella. Vielä kun tuntui, että nyt osaan kaiken, muttei vaan aika riittäny ja jäin tietysti jumiin niihin vaikeimpiin tehtäviin (siihen se aika varmaan menikin, ja kyllä tiesin ettei pitäisi tehdä näin, mutta tein kuiteski...idiootti mikä idiootti). Tein niin paljon töitä alle kuukaudessa, että jälkeen päin ihan pyörryttää ajatus. Pönttönä kun päätin opiskella toista alaa tiiviisti pääsykokeisiin lukujen yhteydessä. Tarkoitushan oli alunperin priorisoida aikaa molempiin tasapuolisesti, mutta kuinkas sitten kävikään. Tunnollisena näköjään piti tehdä kaikki koulutehtävät hyvin ja ylimääräistä aikaa ei sitten jäänytkään tarpeeksi, ja sitte toukokuu jo kolkutteli ovella... Tais mennä ylikunnon puolelle, niinhä ne urheilijat aina selittää epäonnistumisiaan :D Noh tuli ainakin opittua sitten tästä mokailusta jatkoa ajatellen, mut nyt voi onneksi vähän rentoutua :)
VastaaPoista- H
Koehan oli mennyt sinänsä oikeaan suuntaan, että kaikkea olisi pitänyt osata. Tuossa kokeessa pelkkä fysiikan osaaminen ei ollutkaan enää tarpeeksi, mikä siis on aivan loistava juttu. Ihmettelin kyllä kokeen pisteytystä, kun pieniä tehtäviä oli pilvin pimein ja vaikeistakin laskuista saattoi saada vain neljä pistettä. Biologiassa ei ollut laajaa osaamista ja asioiden yhdistelemistä vaativia tehtäviä, vaan pikku knoppeja sieltä täältä. Ykköstehtävästä nyt puhumattakaan, kun mentaliteetti oli, että viisi kohtaa oikein tai nolla pistettä.
VastaaPoistaSuru on suuri. Pelkään sitä päivää, kun ei enää jaksa yrittää.
-Mäykky
Kokeen jälkeen oli ihan ok fiilis. Sitten kun katsoin vastausanalyysit niin olin ihan maassa. Kyllä pisteitä on tulossa, mutta tein niin tyhmiä huolimattomuusvirheitä, että syyttelen itseäni niistä koko ajan. Käyn joka päivä Älyvuodossa katsomassa, mitä porukka on kommentoinut kokeen vaikeudesta ja toivon, että minulla olisi edes pienet mahdollisuudet päästä sisään. Kokeesta palautuminen onkin ollut hiukan vaikeaa. Pitäsi vaan olla tiukkana itselleen olla menemättä Älyvuotoon ja pitäisi unohtaa se pahuksen koe jo. Aaaargh! Tänään ajattelin purkaa ahdistusta siivoukseen, ja huomenna alkaakin isän auttaminen sikalatöissä. Nasujen seurassa vierähtääkin sitten mukavasti koko kesäkuu. Onneksi on edes jotain muuta ajateltavaa 26.6. asti!
VastaaPoistaEdellinen postauksesi oli ihana! Hyvin näyttävät Taika ja Iippu tulevan toimeen keskenään! :) Mukavaa kesää sulle!
Kokeen jälkeen masensi aika paljon. Aika loppui kesken ja tuli tehtyä tyhmiä mokia. Viime vuonna jäi niin tyhmästä mokasta kuin näppäilyvirheestä kiinni, etten päässyt sisään (olisin tarvinnut 1 pisteen ja tällä virheellä menetin 2). Tuntuu että tänä vuonna jää vielä kauemmaksi. Jos pisterajat tippuu, niin sitten voi olla pienet mahdollisuudet päästä sisään. Koe tuntui vaikeammalta kuin viime vuoden koe. Tietyllä tavalla helpottaa, että koe on ohi..
VastaaPoistaItse pidin tämän vuoden koetyypistä paljon, vaikka ei se nyt omalta osaltani putkeen mennyt. Hain viime vuonna ensimmäisen kerran ja nyt oli tarkoitus mennä härän raivolla sisään. Pelkäsin että taantuisin tämän vuoden kokeessa samalle tasolle kuin viime vuonna, mutta olin iloinen ja helpottunut kun pystyin lähtemään kokeesta helpottuneena ja uupuneena. Kaikkea en osannut, hölmöjä huolimattomuusvirheitä tuli ja kiire samoin, mutta ah, edistystä vuodessa oli tapahtunut ja oli ihana kokea muutaman tehtävän parissa heureka: "Hei, mä tiedän mitä tässä halutaan!"
VastaaPoistaPahoin pelkään, että jään vielä rannalle tänä vuonna, mutta ei auta muu kuin laittaa uutta matoa koukkuun :). Ja ainahan toivo tietenkin elää...
Palautuminen on ollut levotonta. Joka päivä olen älyvuodossa käynyt lukemassa spekulointeja yms. sekä analysoinut omia vastauksiani. Tuntui kummalliselta laittaa kaikki opiskelujututkin laatikkoon ja kaappiin. Mutta eiköhän tämä tästä, etenkin kun eilen perheeseen liittyi uusi pieni suloinen 8 viikkoinen koiratyttö :) .
Ihanaa kesää teille ja rapsutukset Taikina-tytöille :) !
Itse hain elukkaan vasta ensimmäistä kertaa kun tämän vuoden ylioppilas olen. Nuo kirjoitukset painoi aika paljon, ja se, etten ollut lukenut fyssaa/kemmaa lukiossa kun sen pakollisen kurssin verran. Ehdin lukea Gallen reilut kaksi kertaa läpi, alleviivasin ja tein kokoovia muistiinpanoja. Tiesin kuitenkin että kokeessa on vastassa monia hakijoita, joilla on peruspohja kunnossa laskemisesta, joten en odottanutkaan ovien avautuvan ekalla kerralla.
VastaaPoistaItse koe oli mielestäni helppo ainakin siihen verrattuna mitä olen noita aiempia kokeita nähnyt. Sain jopa yhden tehtävän täysin oikein! Monessakin kohdassa ymmärsin mitä haetaan, mutta en sitten välttämättä osannut ihan kaivaa sitä tietoa tuolta pään uumenista paperille... Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että tein koetta koko 5 tunnin ajan, ja yritin jokaiseen tehtävään jotakin. Loppujen lopuksi fiilis ei ollut niin huono.
Luulen, että ovet eivät vielä tänä syksynä aukea, sillä laskurutiini puuttui oikeastaan kokonaan. Opin kuitenkin paljon lisää niin fyssasta, kemmasta kuin bilsastakin, ja ensi vuonna ne ovet sinne Viikkiin aukeavat (: Valmennuskurssiin tuskin on varaa, joten eipähän tarvitse miettiä, mitä tekisi vapaa-aikana: laskuja, laskuja ja vielä kerran laskuja. Ja tietysti Galenosbilsaa tankaten myös (;
Pahoittelen viestini pituutta, tämä oli vähän tällainen avautuminen :D Kiitos, että jaksat aina tsempata meitä eläinlääkiksestä haaveilevia, en tiedä mitä tekisin ilman näitä innostavia postauksia!
H: Noo, hyvä, ettet ota liian vakavasti :) Jos ei vielä ovet avaudu, niin ensi vuonna tiedät, mistä on vielä varaa kiristää ;) Rentouttavaa lomaa, olet sen ansainnut!
VastaaPoistaMäykky: Voi voi, kuulostaa, että loma ja rentoutuminen tulee nyt tarpeeseen! Koita unohtaa koko koe hetkeksi :) Mäkin kävin Älyvuodosta lueskelemassa juttuja tuosta kokeesta ja vaikutti kyllä menneen parempaan suuntaan!
triksu: Voi sua :/ Mä tein kyllä tuon saman virheen itsekin ja masennuin. Huolimattomuusvirheet ovat inhimillisiä, niitä tulee varmaan kaikille. Jos ajatus on kuitenkin ollut oikea, ei tehtäviä nollapisteille heitetä! Ja kiitos, parempaa kesän alkua sinne! Nauti sikala-ajasta ja pikkupossuista! :)
Anonyymi1: Voi harmi :( Pienestä se monesti jää kiinni! Mä pidän kuitenkin peukkuja ja koita nautiskella kesästä nyt silti :)
Anonyymi2: Hieno asenne! :) Kaikkesi olet kuitenkin antanut - se on tärkeintä! Enempää ei kukaan voi tulla vaatimaan. Mäkin muistan tuon tunteen, kun sai pakata kirjat laatikoihin ja sängyn alle. Itse tosin hyvästelin ne vain vuodeksi, mutta hiukan pidempi aika tässä on kuitenkin jo vierähtänyt ;) Onnea hurjasti uuden pennun johdosta ja ihanaa pentuaikaa sinnekin! :)
sirunen: Ihana asenne :) Hyvä, että osaat suhtautua realistisesti osaamiseesi ja sen kehittymiseen! Varmasti jo ensi vuonna sisällä! :) Ja tänne saa avautua ihan rauhassa, ei tarvitse pyydellä anteeksi :D
Hei! Pakko kysyä sellaista, että onko eläinlääkiksessä allergisia opiskelijoita? Siis jotka ovat joillekin eläimille allergisia. Eläinlääkiksestä valmistuneethan voi työskennellä myös muissa töissä(missä ei välttämättä tarvi nähdäkään eläimiä), mutta onko opiskeluista mahdollista selviytyä allergisena?
VastaaPoistaKiitos jos pystyt vastaamaan! :)
Hei! On meillä ainakin muutamia kissa-allergikkoja, jotka eivät ilmeisesti aio pieneläinpuolelle. Eli luultavasti on mahdollista selviytyä, mutta se saattaa vaatia opiskelijalta itseltään oireiden sietoa ja mahd. lääkkeitä. Itse, jos olisin allerginen, niin aloittaisin varmaan siedätyshoidot tai koittaisin siedättyä oman eläimen avulla :)
VastaaPoistaOkei, kiitos nopeasta vastauksesta! :) Mulla on tällä hetkellä hamsteri ja gerbiileitä, eikä niistä tule mitään oireita, samoin kuin ei koirista. Hevosista ja kissoista tulee oireita. Mutta olisin kyllä valmis syömään lääkkeitä ja kestämää pieniä oireita. Pitää nyt vielä miettiä, unelma kun olisi päästä eläinlääkikseen. :)
VastaaPoistaJees, kannattaa ehkä jo tässä vaiheessa selvitellä mahdollisuuksia siedätyshoitoihin ja ihan vaikka allergialääkärin mielipidettä asiaan - sekin voi auttaa päätöksenteossa :) Nykyisinhän koko käsitys allergioista on muuttumassa niin, että mieluummin suositellaan juurikin allergeeneille altistumista kuin niiden välttelyä - sekä ennaltaehkäisyksi lapselle, että parannuskeinoksi aikuisille. Onnea matkaan! :)
VastaaPoista