sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Take me back to parasites, baby...

... back into their wonderland...

Multa on muutamaan otteeseen pyydelty postausta tyypillisestä päivästä eläinlääkiksessä. Tämä postaus olisi nyt sitten hiukan sen henkinen, vaikka mun alunperin pitikin kuvailla vain erilaisia meille esiteltyjä loisia. No, jossain vaiheessa se kuvailu vain lähti vähän lapasesta :D












EE-talo. Täällä vietetään suuri osa prekliinisen vaiheen opinnoista. Yläkerrassa sijaitsee kaksi oppimiskeskusta eli kurssisalia, joihin mahtuu noin puolet vuosikurssistamme kerrallaan mikroskopoimaan, tekemään labratöitä tai muita vastaavia harjoituksia. Alakerrassa on anatomian ja patologian leikkelysalit, joissa nimensä mukaisesti leikellään. Raatoja

Pääsääntöisesti kaikki, mikä tapahtuu kurssisaleissa tai leikkelysaleissa, on pakollista ja kaikki, mikä tapahtuu luentosaleissa, on vapaaehtoista.


Sisällä näyttää sitten tältä. Uutta ja siistiä.

EE-talon miinuspuoli on kuitenkin siinä, että rakennuksesta ei löydy kuin yksi luentosali, joka on vuorotellen eri vuosikurssien käytössä. Varsin suuri osa luennoistamme pidetäänkin lähistöllä sijaitsevissa maa- ja metsätaloustieteellisen rakennuksissa (B-, C- ja D-talot).


Tässäpä sitten tämä oma luentosalimme. Ihanan tummaa, hämärää ja pehmeää (lue: nukuttavaa)...


Teetä tai kahvia siis tarvitaan! Ainakin, jos ei aamun sääntömääräistä kuppostaan ole ehtinyt nautiskella. Nämä kuvat ovat torstailta, jolloin meillä (kuten muillakin viikon luennoilla) oli elinpatologian luennolla Liverpoolin eläinlääkiksestä professori puhumassa ruuansulatuskanavan patologisista muutoksista ja erilaisista sairauksista.

Englannin kuuntelu vaati ihan omanlaisensa tsemppivaihteen kytkemistä päälle, jotta pysyi kärryillä. Prujuissa vilahteli outoja termejä ja pienoinen ahdistuksen ilmapiiri vihmoi opiskelijoiden yllä.

"Tajusin tänään, että opiskelen lääketiedettä. Voiko tätä vielä vaihtaa?", muotoili joku osuvasti Facebookkiin. Joku kolmonen puolestaan heitti, että koko elinpatologian ideahan on siinä, että sitä tentitään vielä koko seuraavakin vuosi :D

"Ahdistavasta kurssista toiseen" näyttäisi olevan kakkosen kevään teema.

Luento kesti kymmenestä kahteentoista ja sen jälkeen kävimme porukalla syömässä. Nälkä oli vissiin niin kova, että unohdin kameran olemassaolon :D Syön joka päivä yliopistolla salaatin ja torstain annos (tofusalaatti) ei ollut sieltä houkuttelevimmasta päästä, joten ette menetä mitään.


Lounaan jälkeen oli sitten vuorossa mun ryhmän toinen (ja viimeinen) parasiittilabra neloskerroksen kurssisalissa.


Päivän aiheena oli tiedekuntamme entisen parasitologian proffan loiskokoelman esittely ja ihmettely sekä jokusen potilastapauksen selvittely.


Joku oli hiljattain kommentoinut, ettei niinkään ällöty leikkauksista, vaan erilaisista matosista. Mä itse olen kasvattanut kotona niin montaa erilaista ötökkää jättijauhomadoista torakoihin, että musta nämä makroskooppiset ötökät on ihan kivoja ja osa jopa kauniita. (Pelottavaa, miten nämä meidän opettajien viljelemät ilmaukset ovat alkaneet tarttua...:D)


Kukin voi sitten tahollaan muodostaa oman mielipiteensä:

Hevosen mahasaivartaja, Gasterophilus spp. Näyttävät sellaisille purkissa myytäville silkkitoukan kotelovaiheille :)


Suolinkaisia.






Lisää mahasaivartajia

Nämä näyttivät ihan siileille syötettäviltä bambumadoilta! :D



Leishmanioosiin kuolleen espanjantuontikoiran nahankappale.

Vanha proffa kertoili kivasti loisista ja näytteiden takana piilevistä potilastapauksista ja kierrätti purkkeja käsissämme.


























Seuraavaksi siirryimme mikroskooppien kimppuun omia "potilastapauksiamme" selvittämään.








Tehtävänantoja oli yhteensä neljä ja yksi niistä piti sisällään eri kirppulajien (kissan-, koiran-, linnun- ja oravankirppu) tunnistamista. Lajithan muistuttavat kovasti toisiaan, mutta päiden ja vertailukuvien perusteella ne pystyi erottamaan toisistaan.



Eräässä toisessa pisteessä tunnisteltiin heisimatoja ja pohdittiin niiden kliinistä merkitystä ja hoitamista. Lopuksi kävimme oikeat vastaukset yhdessä läpi ja keskustelimme kustakin tapauksesta.

Aika haasteellista, mutta palkitsevaa! Tällaisista harjoituksista tuntuu jäävän ehkä jotain oikeastikin käteen :)



Jos mulla joskus on oma työhuone tai klinikka, niin haluan sinne tällaiset (kirpun elämänkierto) :D

Lopuksi vielä muutama sana aiemmin mainitsemastani loislääkeresistenssistä, kun jotkut siitä aiemmin kommenttiboksissani kyselivät.

Meille, tulevalle eläinlääkäripolvelle, on siis nyt opetettu, että säännöllisistä, kaksi kertaa vuodessa tapahtuvista (ei siis koske pentuja tai tiineitä) madotuksista olisi alettava luopumaan (pois lukien ehkä ulkokissat, joilla varmasti on matoja) ja siirryttävä sen sijaan ulostenäytteiden perusteella määrättäviin kuureihin. Siis jos näytteistä mitään löytyy.

Syy tähän piilee siinä, että säännölliset kuurit edistävät resistenttien loiskantojen kehittymistä. Tällä menolla meillä voi pian olla edessämme tilanne, jossa nykyisin käyttämämme loislääkkeet eivät enää toimi, koska kannat ovat muuntuneet. Siinä vaiheessa loisista voi tulla huomattavasti nykyistä inhompia vastustajia. Eihän antibioottejakaan mikrobilääkkeitäkään määrätä turhaan tai ennaltaehkäisevästi, joten miksi sitten loislääkkeitä...?

Hevosilla matolääkeresistenssi on jo todellisuutta, mutta pieneläinten kohdalla saatamme vielä pystyä muuttamaan laivan kurssia. Valitettavasti iso laiva vain kääntyy kovin hitaasti ja vanhempi eläinlääkäripolvi varmasti opastaa vielä asiakkaitaan säännöllisiin madotuksiin.

Ilahduin kuitenkin viimeksi töissä ollessani, kun huomasin, että erään matolääke-esitteen ohjeistuksessa neuvottiin jo joko madottamaan lemmikki kaksi kertaa vuodessa TAI ulosteanalyysin perusteella. Vielä kun joskus saataisiin käännettyä nuo vaihtoehdot päinvastaiseen järjestykseen ;)

Hiukan kalliimpaahan tuo näytteiden tutkiminen on, mutta toisaalta sitä ei tarvitse tehdä kuin pari kertaa vuodessa hiukan tartuntariskistä riippuen ja paremmin käytettyä rahaahan se on kuin turhiin tai vääränlaisiin lääkkeisiin käytetty ;) Meille opetettiin, että osa eläimistä on herkempiä sisäloistartunnoille madotuksista riippumatta ja osa ns. "nollaeläimiä", eli immuunijärjestelmä pitää loiset tehokkaasti loitolla. Tällaisten eläinten madottaminen on aivan turhaa ja ulostenäytteiden tutkimisvälitkin voi huoletta pitää varsin pitkinä.

Haastan nyt kuitenkin blogini lukijat (niin säännölliset kuin satunnaisetkin) kantamaan kortensa kekoon ja kiikuttamaan lemmikkinsä ulostenäytteen seuraavan madotusajankohdan lähestyessä klinikalle tutkittavaksi sen sijaan, että marssisi suoraan apteekkarin pakeille.

Uskaltaako kukaan luvata vastaavansa haasteeseen? :)

PS. Uudet lukijat/pääsykoelukijat: linkitin aiemmat pääsykokeisiin liittyvät kirjoitukseni suoraan tuonne oikeaan reunaan blogiarkiston alapuolelle, että löytyisivät helpommin :)

8 kommenttia:

  1. Tuo mahasaivartajahan on kaunis! Jälkimmäisessä kuutiokuvassa näyttää suorastaan joltain designvalaisimelta. :D Huomaan käyttäväni kurssikavereiden kanssa useinkin aikaa miettimällä tuon kaltaisia uniikkeja sisustusratkaisuja.. :D

    Vaikka mulla ei lemmikkejä tällä hetkellä ole, lähden mukaan haasteeseen. :) Ihmispuolella on jo ihan liikaa antibioottiresistenttejä bakteerikantoja, parempi vain jos eläimet säästyvät vastaavilta. Kotikotonani oleville hiirikissoille lienee matokuuri kuitenkin säännöllisesti ihan paikallaan.

    VastaaPoista
  2. (Olen siis tuo aikasempi "matokammoinen" henkilö. :D)

    Kyllä tuntui pahalta katsoa tuota suolinkaispurkkia.. :'D Muut oli kyllä ihan siedettäviä. Puistattaa vaan niin kamalasti ajatus tuollaisesta pitkästä luikertelijasta.. Sama muuten kastemadoissa.. xD Inhoan kesäisiä sadekelejä, kun tiet on täynnä matoja. Ihan toivotonta.. :D Ja tuohon madotushaasteeseen sanon, että meillä on jo muutama vuosi tehty tuota, että madotetaan vaan kun testitulokset kertoo, että matoja on. (: Tämä sen jälkeen kun 1v suomenhevosvarsa kuoli matoähkyyn kun matolääkkeet ei vaan yksinkertaisesti tehonneet. Mikään ei tehonnut. Se muuten kuskattiin juurikin sinne teille Viikkiin 400km päähän yöllä, mutta eipä sekään auttanut.. :\\

    Ja kiitos "matopostauksesta", näitä katsellessa varmaan siedättyy vähän.. ;)

    VastaaPoista
  3. Yök, hyi hitto. Vaikka olen muinoin luontokerholaisena leikellyt innoissani hiiriä ja keuhkoja sun muita ja nähnyt livenä koiran suolinkaisia, niin täytyy sanoa, että raja ylittyi tuossa saivartajassa. Yleensä en yököttele, mutta tuo on kaamea! :D

    VastaaPoista
  4. Hmmm ei edes tullut yhtä pahaa reaktiota kun katsoi noita parasiitteja... tosin vähän eri asia katsoa niitä tästä ruudun välityksellä purkista kun se, että niihin joutuisi itse koskemaan HYI :D Mutta hyvää siedätystä tulevaisuutta ajatellen (;

    Tuosta matolääkeuudistuksesta en olekaan vielä kuullut ennen tätä, mutta kuulostaa hyvin järkeekäypältä jutulta, kaikki tuollaiset mikrobit sun muut muuntelevat niin nopeasti :p Meidän kotikissaa ei olla madotettu, kun se viettää kuitenkin suuren osan elämästään kotioloissa, mitä nyt välillä kesäisin käydään pienillä lenkeillä.

    Mutta juu, lisää tällaisia postauksia kehiin vaan (ja tietysti kaikenmoisia, näitä on niin viihdyttävä lukea ja unelmoida samalla eläinlääkärin ammatista ;), nuo Viikin tilat on kyllä upeet, kerran käynyt tutustumassa (:

    VastaaPoista
  5. Onpa kyllä kivan näköiset nuo teidän yliopiston tilat. Ja oikeastaan noi loiset on aikas mielenkiinoisen näköisiä :) Ennen olisin varmaan toisn pitänyt niitä ihan ällöttävinä.

    Tulipa muuten mieleen, että kun lääkiksessä on varmaan suunnilleen yhtä paljon kumpaakin sukupuolta niin mitenkäs teillä eläinlääkiksessä mahtaa olla?

    VastaaPoista
  6. Marika: Hahah, ihana :D Ois ainaki vierailla ihmeteltävää, jos tuollainen killuis katossa!

    Ja hienoa, että oot mukana! Mulla on sellainen kutina, ettei teidänkään kotinne iäisyyksiä koir.. eläimettömänä pysy ;)

    matokammoinen: Nyt mua harmittaa, etten kuvannut hevosen suolinkaisia, ne ois olleet tosta vielä vähän vaikuttavampia :D Oikeastaan tuli kuvailtua lähinnä vain kaikkea suloista ja kivaa :)

    Ja hienoa, että olette noin valveutuneita! Hevospuolella tämä juttu tosin alkaakin varmaan jo olla paremmin tiedossa...? Osanottoni varsan puolesta, tosi kurja juttu :((

    Liiolii: Haha, sehän on juuri kaunis! :D Vaikken kyllä ehkä omaan vatsaani moisia haluaisi, hrr...

    sirunen: Kiitos kiitos :) Juu ei nuo erityisen ällöttäviä noin ole mustakaan :)

    Ina: Juu, mäkin tykkään :) Paitsi tuosta kirsikanvärisestä puusta, mutta se nyt on pientä :D

    Elukassa on tosi naispainotteinen sukupuolijakauma. Meillä on harvinaisen paljon poikia, eli muistaakseni (:D) 8kpl 69:stä. Pari vuotta meitä vanhemmalla vuosikurssilla on vain yksi poika ja n. 55 tyttöä, mutta tuollainen 5-8 taitaa olla sellainen keskimääräinen miesedustajisto kursseilla :)

    VastaaPoista
  7. Eksyin lukemaan blogiasi hevosten madotuksen jälkeen. Meillä tehtiin madotus juuri lantanäytteiden perusteella.

    Itselläni on kaksi kissaa, ja ne asuvat kauempana äitini luona. Epäilin niillä olevan matoja, ja koska ne ei ilmeisesti lähteneet aiemmin (äiti on vähän turhankin usein madottanut) ehdotin, että äiti soittaisi eläinlääkärille ja kysyisi olisiko kissoille mahdollista saada ns. lantanäytettä ja sen perusteella lääkkeet jotka voisivat olla toimivammat kuin nykyiset. Ell oli vain tuhissut moisista turhuuksista ja "voithan sinä sen näytteen tänne tuoda..." Että näin, isoa laivaa on vaikea kääntää ;)

    Noita matopurkkeja taisi olla hevosopistollakin yhdessä luokassa. :) Aina yhtä ilahduttavia.

    Ja tosiaan, tänään livenä nähneenä kuolleita isoja hevosen suolinkaisia.. hyi yök :D

    VastaaPoista
  8. Hienoa, että joku on noin valveutunut! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! :) Ja joo, voin kuvitella, kuinka ihania suolinkaiset on luonnossa, iyh :D

    VastaaPoista