lauantai 21. elokuuta 2010

Sugar is sweet

... and so are these.

Yhtenä karppauksen ihanteista on makeanhimosta irti pääseminen jopa siinä määrin, että maitosuklaakin alkaa maistua niin makealle, ettei sitä voi syödä. Etenkin karppauksen alkuvaiheessa kaiken makean (jopa makeutuksen) karsiminen onkin hyvästä, ettei tule retkahduksia. Itse kuitenkin tykkään esim. leipomisesta siinä määrin, että täysi makeuden karsiminen ruuasta olisi kovin synkeä kohtalo. Viime syksynä kokeilin käyttää makeutuksena hunajaa, mutta se sai kaikki jälkkärit maistumaan samalta - no, hunajalta - ja alkoi etoa aika nopeasti. En siis ole koskaan erityisemmin pitänyt hunajan mausta. Intiaanisokeri on luontaisuudestaan huolimatta energiasisältönsä vuoksi mielestäni vähän "cheattia" ja akaasiasiirappi samoin (sen lisäksi, ettei se muutenkaan ole ehkä niin terveellistä).

Sittemmin keittiössäni onkin menty enemmän tai vähemmän teollisellla makeutuksella, kunnes tänä kesänä sain vihdoin kokeiluun kolme uutta, luontaista ja GI nollan omaavaa tuotetta.


Ensimmäisenä kokeiluun saapui Sukrin eli erytrioli, joka on siis sokerialkoholi ksylitolin tapaan. Erytriolia esiintyy luontaisesti mm. viinirypäleissä, melooneissa sekä sienissä. Hinta on tämän tuotteen kohdalla aika suolainen, mutta maku todella hyvä ja tuttu, ihan kuin sokeria (jopa rouskuu hampaissa!), mutta vain n. 70% sokerin makeudesta. Tästä tuli ihan lemppari, vaikka aika kitsastellen saakin tuon hinnan takia käyttää.

Sukrinin jauhemainen ("tomumuotoinen") sisartuote SukrinTomu puolestaan pelasti ainakin kahden kehittelemäni karppireseptin kuorrutteen kohtalon: porkkanapiirakan sekä mokkapalojen (vielä kehityksen alla)! Ja josko jouluna saisi sitten taas värkkäiltyä "sukrinvesikuorrutuksen" piparien päälle :)


Kolmas nyt kokeiluun saapuneista tuotteista on Stevia, joka on karppaajien keskuudessa varsin tunnettu tuote. Moni käyttääkin lähinnä vain sitä (intiaanisokerin ohella) makeutukseen sen luontaisuuden vuoksi (eristetään kasveista).



Stevian maku on hiukan erikoinen, jotenkin kasvimainen ehkä. Todella makeaa eli makeuttaa kyllä tehokkaasti, mutta joissain kokeiluissa maku on pukannut siinä määrin vahvasti esiin, että olen katsonut parhaaksi heittää Sukrinia perään :)

Loppuun vielä paranneltu versio porkkanapiirakasta. Tämän kohdalla alkaa olla jo hiukan haastavaa erottaa karppiluomukseksi (tai sitten olen liian vieraantunut jo normileivonnaisista :D).



Porkkanapiirakka (yksi sinkkuvuuallinen)

2 kananmunaa
(n. 1/2 dl) Sukrinia
30-50g voita sulatettuna
1 ps (80g) mantelijauhetta
reilu 1 tl leivinjauhetta
reilusti kanelia (niin että maistuu!)
2 keskikokoista porkkanaa hienona raasteena

Kuorrute:
200g maustamatonta sulatejuustoa
30-50g voita sulatettuna
loraus sitruunamehua
(arviolta 3/4 dl tai oman maun mukaan) SukrinTomua

pinnalle mantelirouhetta

Munat ja Sukrin vatkataan pysyväksi vaahdoksi ja muut ainekset nostellaan varovasti kaapimella joukkoon. Kaadetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan 225 asteessa kauniin kullanruskeaksi.



Kuorrutteen aineet sekoitetaan keskenään tasaiseksi massaksi esim. haarukalla. Levitetään kunnolla jäähtyneen pohjan päälle lastalla tai veitsellä (jos pohja yhtään lämmin, niin sulaa ikävästi... :>). Pinnalle ripotellaan mantelirouhetta ja valmis herkku ohjaillaan ääntä kohti!

2 kommenttia:

  1. Nuo ovat varmasti hyviä makeuttajia, mutta ikävää, että nekin ovat valkaistu. :(

    Stevia kasvi on vihreä, mutta sille on tehty kuin valkoiselle sokerille, eli eritetty vain se makeus teollisesti.
    Sukrin on myös omalla tavalla käsitelty, mutta toivottavasti ei liikaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jea, mutta ehkä se on kuitenkin kätevämpää kuin että tarvitsisi ripotella niitä lehtiä joka ruokaan ;)

      Poista