Viva España, osa 1

Täytynee kirjoitella nämä matkapostaukset pois alta nyt, ennen kuin kaikki pääsee unohtumaan. Eli lensimme S:n kanssa Ryanairilla  Pirkkalasta Málagaan maanantaiaamupäivänä 29.8. Lento kesti vajaan viisi tuntia, joskin oli sekä meno- että takaisintulomatkoilla n. 20 minuuttia etuajassa. Hyvä Ryanairin henkilöstö, voisitteko ystävällisesti ottaa yhteyttä VR:hin ja kertoa, miten teette sen kerta toisensa jälkeen?
 

Itse olin ainakin sen verran täpinöissä, että lento tuntui kestävän ikuisuuden. Emme pystyneet katsomaan leffoja tai sarjoja, joten yritimme hiukan suunnitella, mitä haluaisimme tehdä tai nähdä.

Fuengirolan kartta

Alppeja?

Välimeren rannikkoa kenties Ranskan paikkeilla

Saavuimme perille iltapäivällä ja saimme odotella ensin laukkujamme ja sitten renfeä, Aurinkorannikon lähijunaa, varsin hyvät tovit. Onneksi ei ollut varsinainen kiire minnekään tai hermot olisivat kyllä olleet koetuksella. Lopulta pääsimme Fuengirolaan eli "Fugeen", jossa suuntasimme ensitöiksemme kauppaan. En nimittäin ollut ehtinyt syödä aamulla mitään ja lentokoneen "mini cheddarsitkin" osoittautuivat kekseiksi, joten maha muistutteli kurnimalla olemassaolostaan. Kauppa oli "Supermerdaco" eli supermarketti, josta löytyi monenmoista ihanaa kokeiltavaa, kuten erilaisia juustoja, mutta hinnat olivat yllättävän kovat. Neljästä avokadosta sai esimerkiksi pulittaa seitsemän euroa, joten sen koommin en niitä enää uskaltanutkaan koriin poimia.

Noin yleensä ottaen karppaus oli reissulla yllättävän helppoa, kun ison osan ruuista pystyimme valmistamaan asunnolla itse. Ravintola-annoksiin piti yleensä pyytää kasvikset ranskalaisten tilalle erikseen ja muutamaa iloista yllätystä lukuunottamatta se tarkoitti pakasteesta kaivettua ja höyrytettyä porkkana-parsa-kukkakaalisekoitusta. Hienommissa ravintoloissa tilanne olisi toki voinut olla parempi, mutta halusimme käyttää matkabudjettimme muuhun kuin ruokaan :)

Valinnanvaikeudesta toiseen ("ottaisinko tätä ihanaa mozzarellaa vai kenties cheddaria - pakko ottaa molemmat!") sompailtuamme saimme lopulta eväät kasaan ja pääsimme kämpille.

Kämpän parvekkeet ja meri"näköala" ;) Noin korkeat hotellirakennukset pitäisi kieltää rannan tuntumasta, että muutkin saisivat nauttia näkymistä!

Kaupasta ostetuista tomaateista paljastui asunnolla mielenkiintoinen yksityiskohta:

Teksti, joka ilmaisi tomaatin merkin tai laadun. En tiedä, miten se oli saatu aikaan, mutta jotenkin ällötti :D

Tämäntyyppisellä juusto-kinkkusalaatilla starttasin lähes jokaisen aamun - parvekkeella nautiskeltuna tietenkin!

Mumsmums

On myös jännää, miten esim. sanan valmistajan virvoitusjuomat vaihtelevat maasta toiseen. Pepsi Light 0% maistui ihan Coca Cola Lightille. Pepsi Max puolestaan oli "ekstrakofeiinillista", joten en rohjennut maistamaan.

Ihanaa 70% mantelisuklaata - Fazer, joko pian?

Ekana iltana käytiin sitten rannassa kävelemässä ja kiertelemässä. Espanjalaisten elämänrytmi on kyllä jotenkin kadehdittavan ihana: perheet kerääntyivät iltaisin yhdessä ravintoloihin syömään ja viettämään iltaa ja kadut kuhisivat elämää.

Koko reissun ainoa drinkki, Bacardi light colalla

Oli muuten tujua :D

Toisena päivänä lähdettiin käymään Fuengirolan markkinoilla ja Plaza Constitucionella, jolla sijaitsee kaupungin kirkko.

Talomme sisääntuloaula

Piirre, josta en erityisen paljon pidä Fugessa ja samalla syy, joka mahdollisti meidänkin matkamme:

Suomalaiset.

Kaduilla ja kaupoissa kuuli kyllä enemmän ehkä brittienglantia ja saksaa, mutta suomalaisen yhteisön asema näkyi hyvin kyllä erilaisina pieninä suomalaisina kauppoina, leipomoina, hammasklinikoina ja erilaisina muina terveyspalveluina.

Feria- eli markkina-alueen portti

Markkina-alue oli laaja, joskin monet myyjät myivät samoja tai lähes samoja tuotteita: vöitä, laukkuja, vaatteita, koruja. Feikkivuittoneita ja -Guesseja.

Oma saaliini. Onnistuin tinkaamaan laukun hyvään hintaan - lopulta myyjä juoksi mun perääni ja ehdotti itse halvempaa hintaa, johon lopulta suostuin :D

Kirkko. Sisälle emme päässeet kurkkaamaan.

Joku valkoinen kalkkis

Montakohan kertaa nuo ovat saaneet kipittää noloina hakemaan pyykkejään maasta?

Illalla takaisinpäin kävellessämme Feria-alue oli jälleen tyhjä ja siisti

Urhoollinen ostoskassien kantaja :)

Eläinklinikoita bongasin matkan aikana varmaan seitsemän. Yhteen uskaltauduin jopa sisälle ja siellä otettiin kaukaa saapunut eläinlääkäriopiskelija uskomattoman lämpimästi vastaan. Meille esiteltiin klinikan tilat kädestä pitäen ja kerrottiin klinikan toiminnasta. Klinikalta löytyi röntgen- ja ultraäänilaitteet, potilasosasto ja leikkaussali. Yhteistyö eri klinikoiden eläinlääkärien välillä on kuulemma tiivistä: jos johonkin toimenpiteeseen vaaditaan spesialistia, kutsutaan sellainen muualta visiitille sen sijaan, että lähetettäisiin potilas eteenpäin. Jos muu ei auta, lemmikki voidaan lähettää eläinambulanssilla esimerkiksi Málagaan hoitoa saamaan ja kuljettaa sieltä takaisin klinikalle ilman, että omistajan tarvitsee matkustaa edestakaisin.

Eläinlääkärin mukaan ehrlichioosi on seudulla varsin tavallinen sairaus. Sydänmatoja esiintyy muuta Espanjaa vähemmän. Lähes jokainen kirppuhäädöittä jätetty koira joutuu jossakin vaiheessa eläinlääkärin vastaanotolle, sillä kyseiset viheliäiset loiset ovat siellä päin tavallisia. Potilaskunta koostuu pääasiassa kissoista ja etenkin koirista, joista monet - kuten katukuvastakin huomasi - ovat sekarotuisia.

Meitä pyydettiin myös jäämään seuraamaan lääkärin oman koiran nukutusta ja hammaskiven poistoa ja näin toki mielellämme teimmekin, kunnes hammasinstrumentin ujellus alkoi lopulta särkeä S:n korvia (voi tuota herkkistä!) ja jouduimme poistumaan. Ihan viimeiseksi lääkäri kysyi vielä nimeäni ja antoi käyntikorttinsa, sillä olisin kuulemma tervetullut heille harjoitteluun niin halutessani(!).

Nähtäväksi siis jää, löytyykö tältä tytöltä lähitulevaisuudessa rohkeutta tehdä comeback Espanjaan työharjoittelun muodossa. Houkutus olisi ainakin kova, sen voin jo nyt kertoa! :)

(To be continued...)

Problem-based learning

ONGELMA: Pentukoiran liika aika ja energia.

 

 

 RATKAISU:
- Pentukurssi tästä päivästä alkaen
- Agilityn alkeet ensi maanantaista alkaen (!!!)
- Arkitoko joskus pentukurssin jälkeen


TOIVOTTU LOPPUTULOS:

Zzzzz... pentu parhaimmillaan.

Taikan terminaattorointi on iän myötä pahentunut, nyt kun tyttö jaksaa jo olla pidempiä aikoja hereillä ja välillä tylsistyäkin. Varsinaiset tuhot ovat jääneet pariin vanhaan ja ei-niin-rakkaaseen kenkäpariin sekä mun toisiin silmälaseihin, joiden kohdalla jouduin kyllä ensin hieraisemaan silmiäni hämmästyksestä ja heti perään huolestumaan koiran ruuansulatuskanavan sietokyvystä. Onneksi linssit näyttivät olevan jonkin sortin muovisekotetta, eikä yhtään palaa puuttunut. Melko etevää silppuamista kuitenkin noin 10 minuutin suihkukäyntini aikana suoritetuksi!

Nyt pääsimme kuitenkin tosiaan kaikille kursseille, joille olimme hakeneetkin, joten toivottavasti treenaamalla saataisiin kohdistettua tuota neitokaisen valtavaa toimintatarmoa hiukan järkevämmin.

Ensimmäinen kouluviikko on nyt sitten takana ja aika rennolta vaikuttaa toistaiseksi, sillä olen päässyt joka päivä klo 12, eli luentoja on ollu 2-4h/pv. Näin taitaa tämä syksyn alkupuoli vierähtää muutenkin, sillä nyt alkaneessa infektioepidemiologian ja APEA:n eli aineistoperusteisen eläinlääketieteellisen argumentoinnin (=evidence based medicine) blokissa iltapäivät on omistettu itsenäiselle ryhmätöiden, pariprojektien tai kotitentin tekemiselle. Deadlineja siis riittää, mutta vielä en ole kovin huolissani.  Osalla opiskelijoista iltapäiviin kuuluu myös patologian obduktioita, mutta oman ryhmäni vuoro koittaa vasta myöhemmin syksyllä. Ihana pehmeä lasku siis tänä vuonna, joskin siihen yhteen rästitenttiin saisi kai pikkuhiljaa alkaa valmistautua...

Epidemiologia itsessään ei ainakaan vielä ole tempaissut mukaansa, eikä tieteen tai tutkimuksen tekeminen (saati niistä luennoiminen) jaksa kaltaistani praktiikkaan aikovaa opiskelijaa liiemmin innostaa. En kuitenkaan lähde vielä tuomitsemaan, katsotaan mitä tästä tulee ja raportoin taas myöhemmin tarkemmin.

Sain viime postaukseen kommentin, jossa kysyttiin, miten rahani riittävät jatkuvaan shoppailuun. Pakko myöntää, että hämmennyin tästä kommentista suuresti, sillä itse ihmettelen monen muoti- tai lifestyle-blogin kohdalla aivan samaa ja koen omat ostoskeluni varsin vaatimattomiksi niiden rinnalla - ne kun eivät kuitenkaan ole jokaviikkoisia, eivätkä mitään louisvuittoneita tai korseja.

No onko ees söpöt? Pöllökorvikset 3,95e, pöllökaulakoru 3e

Kerrottakoon siis nyt sitten vielä kaikille, että ihan omasta palkastani eli tekemällä työlläni ostokseni makselen, eli ei ole minkään sortin salaisia perintörahoja käytössä ;) Ilmeisesti shoppailen kuitenkin jotakuta muuta enemmän, mutta keskitän ostokseni alennusmyynteihin (kesä!), säästän ehkä jossakin muussa, enkä kaihda kirppiksiä tai halpiskauppojakaan, jos niistä jotain mielekästä satun löytämään. Esimerkiksi korusta en suostu maksamaan 1-5e:a enempää, jollei nyt mistään aivan erityisestä ole kyse. Samanlaisia (varsin matalia, yllättyisitte jos tietäisitte) hintakattoja mulla on opiskelijabudjetissani myös vaatteille ja muille tuotteille. Tokikaan ilman töissäkäymistä varoja ei riittäisi kuin aivan välttämättömimpään. Trust me, sentin venyttäminen ja tuilla kituuttaminen ehti ennen tätä vuotta käydä mullekin erinomaisen tutuksi.

Kaikesta huolimatta aion jatkossakin uskaltautua esittelemään muutaman viimeaikaisen hankinnan, koska tykkään niitä itsekin blogeissa katsella ja valtavan usein olen inspiroitunutkin muiden löydöistä. Ehkä kuitenkin pitää alkaa laittaa hinnat näkyviin, ettei enää ihan porvariksi luulla ;)

Lehtikoru kaupanpäällinen

Jotenkin aivan ihanaa, kun syksy, murretut värit ja lämpimät vaatteet ovat taas täällä, ilma on raikasta ja kaikki kohdallaan :) Ennen pentukurssin alkua olisi tarkoitus tekaista toisinto eilisen pitkästä aikaa hiukan panostetummasta karppiateriasta eli tällaisesta:

Broilerin ohutleikkeitä, vuohenjuustoa, kerma-sweetchilikastiketta, kermalla ja juustolla kuorrutettuja uunijuureksia sekä salaattia. NAM!

Maistuis varmaan ei-karppaajallekin ;)

Itsepetosta ostoksilla

Mulla on ilmeisesti vielä näin kolmoselle (hui!) siirtyessänikin jonkin sortin kuherruskuukausi meneillään tulevan alani kanssa. Olen nimittäin useammin kuin kerran huomannut perustelevani ostospäätöksiäni niinkin pätevällä syyllä kuin: "Pitäähän tulevalla eläinlääkärillä nyt tällainen olla." Mihinkään täydelliseen turhuuteen en vielä ole sortunut, mutta erityisesti eläinaiheisille käyttöesineille mun on viime aikoina ollut erityisen vaikea sanoa ei.

Yksi tällaisista alkukesän himotuksista olivat koiranmalliset suola- ja pippurisirottimet.

Tulkaa joku meille syömään, että saan kattaa nämä pöytään, jooko?

Yhtenä päivänä töissä puolestaan selailin Maahisten vuoden 2011 kenkäesitettä. Sieltä silmille hyppäsivät tällaiset työsandaalit:

En nyt ehkä tuon mallin suurin fani ole, mutta hei - mopseja! Kyllä nää ehkä mun nykyiset Crocsini pesisivät :D Jääkööt nyt kuitenkin vielä kauppaan.

Noh, uusi himotus iski päälle sitten nähtyäni Pirkka-lehdessä kuvan mäyräkoiran muotoisesta koristeliitutaulusta. Asko-huonekaluliikkeen tappijalasta pyytämä hinta oli kuitenkin niin kova, että päätin hillitä himoni, vaikka hetkeksi sorruinkin läpikäymään erilaisia ehdottoman pakottavia syitä kotiuttaa kyseinen mötikkä. Kun sitten myöhemmin T:n kanssa sohvakauppoja kierrellessäni löysin yhden ainoan jäljellä olevan kappaleen -50% alennuksella, kasvoi koiraperheemme yhdellä tarkkaan harkitulla adoptiolapsella.

Mullahan oli keväällä kova liitutaulun metsästys käynnissä ja löysinkin lopulta sopivan - sellaisen ihan perus neliönmuotoisen. Kyllä se asiansa ajaa, joten ehkä tämä mäyris on nyt ainakin alkuun sitten enemmän vain koriste-esine tai ehkä tulevaisuudessa työpöydän piristys.

Kodin1:n mainokset ovat niinikään mulle usein aika kohtalokkaita: aina löytyy jotain pientä ihanaa, mille ei vain pysty sanomaan ei. Viimeisin houkutus oli kakkuvati. Kyllä, kakkuvati. Ja se oli saatava heti ennen kuin pääsevät loppumaan! Jälkeenpäin kyllä hiukan hihittelin itselleni ja tälle yhtäkkiä iskeneelle irrationaaliselle tarpeelleni. Mutta kakkuvati multa vielä puuttui ja nyt sain ainakin varsin kauniin ja persoonallisen yksilön!

Oon vähän heikkona kaikkiin suloisiin tyttömäisiin lintu- ja perhosteemoihin, myönnetään, mutta kuvitelkaa nyt, miten ihanalta tämä näyttää kesäisessä kahvipöydässä! Vielä pitäisi vain saada aihetta leipoa kakku. Ja houkuteltua vieraita tänne kauas etelään sitä syömään. Myöhemmin kävin hakemassa vielä saman sarjan lautasen ja tarjoilukulhon, että saa sitten mätsäävän kattauksen aikaiseksi.

Vaikuttaako ihan mielipuoliselta? :D Kenelläkään samantyyppisiä pakkomielteitä ongelmia oman alansa tai harrastuksensa suhteen?

Back in business

Ihanaa, arkeen on palattu ja taas on blogillekin aikaa! Kerrottavaa on paljon, mutta aloitellaan nyt vaikka ensin muista kuulumisista ja säästetään matkajutut omiin postauksiinsa.

Työt siis loppuivat ja vaihtuivat jälleen opiskeluksi. Täytyy sanoa, että kesä oli kyllä kaikin puolin opettavaisempi ja valoisampi kuin mihin olin varautunut. Vaikka vastaanottohoitajan työ oli kuluneen lukuvuoden aikana ehtinyt käydä jo pääpiirteissään tutuksi, toi kesä paljon uusia tilanteita eteen, ja vaikka välillä mokailin ja sain ristiriitaista palautetta suotavista toimintatavoista, jäivät päällimmäisiksi hyvät muistot. Muistot onnellisesti päättyneistä potilastapauksista, lemmikkien ja niiden omistajien jälleennäkemisistä sekä asiakkailta saaduista kiitoksista. Moni toistaiseksi vain kirjan sivuilta tutuksi käynyt tauti konkretisoitui tosielämän tapauksiksi ja jäi sitä kautta paremmin mieleen kuin luentosalin penkkejä kuluttamalla koskaan.

Eniten opin kuitenkin varmasti puhelinvuoroissa, joita etukäteen eniten pelkäsin - niissä kun istutaan koko päivä puhelimen ääressä luurit päässä vastaillen asiakkaille, jotka olettavat vastaajan tietävän käytännössä kaikesta kaiken. Isolla klinikalla jo itse ajanvaraus tuottaa välillä harmaita hiuksia, kun eri osastoilla on omat toiveensa päivien kulusta. Toisinaan on puolestaan haastavaa pelkän puhelinkeskustelun perusteella arvioida, vaatisiko potilas neurologin tai ortopedin erityistutkimusta vai olisiko se kenties parasta tuoda heti päivystykseen. Toisaalta pitää tietää kaikki talossa tehtävät toimenpiteet, pystyä laskemaan niille hinnat ja tietää kunkin alan erikoislääkärit. Pitää osata suositella muita klinikoita ja joskus jopa muita lääkäreitä nimeltä, jos omat ajat ovat täyteen buukattuja. Kysymyksiä satelee synnyttävistä koirista, maahantuontisäännöksistä, luonnonvaraisista eläimistä, koirien tai kissojen käytösongelmista, myrkytysepäilyistä ja sairauksista, joista en koskaan aiemmin ollut kuullutkaan.

Klinikkaopetusta saaneelle kandille tai klinikkaeläinhoitajalle homma olisi varmasti auennut nopeamminkin, mutta mun pohjatiedoilla muutama ensimmäinen puhelinvuoro oli kyllä varsin kova stressin paikka. Alkuun jouduin turvautumaan pitkälti päivystävään eläinlääkäriin ja kokeneempiin kollegoihini, mutta yllättävän nopeasti opin itsekin arvioimaan hiukan tapausten kiireellisyyttä ja ohjeistamaan tavallisimpien tautien vuoksi soittelevia omistajia, minkä jälkeen itseluottamukseni hiukan nousi ja aloin jopa nauttia ihmisten kanssa juttelemisesta. Paikoitellen tunsin jopa olleeni ihan hyvä - ainakin erään lemmikkisiilien sairauksia koskeneen ja erään vuolaisiin kiitoksiin päättyneen ripulin hoito-ohjeisiin liittyneen puhelun jälkeen ;)

Viimeisen työpäiväni jälkeen suuntasin matkaa edeltäväksi viikonlopuksi kotipuoleen, koska Ryanair lentää vain Tampereelta. Tyypillistä, juuri kun asuisin ihan Helsinki-Vantaan lähistöllä! O haki mut perjantaina Tampereen asemalta, käytiin yksillä ja Panchossa syömässä ja sen jälkeen vietettiinkin koko muu viikonloppu aika tiiviisti yhdessä, mitä nyt hiukan kerkesin paria muutakin kaveria näkemään, joten vaikka netti olisikin suostunut yhteistyöhön, olisi postailemaan katoaminen saatettu tulkita hiukan epäkohteliaaksi - suokaa siis anteeksi tämä pitkä hiljaisuus! Tässä kuitenkin vielä muutama kuva parin viikon takaa siltä kesän viimeiseltä lämpimältä launtailta, jona kävimme Taikinan kanssa metsälenkillä ja rantakallioilla istuskelemassa.

Kalliolla loikoillessa tuli sen verran kuuma, että O uskaltautui vielä uimaan ja heittelemään Taikalle frisbeetä veteen mun ja Iipun tyytyessä kannustamaan kaksikkoa kalliolta jalat kuivina.

Espanjan matka sujui hienosti ja sen suurempia stressaamatta. Palasimme kotimaan kamaralle maanantaiaamuna ja O lähti illalla heittämään mua kaksine matkalaukkuineni, koirineni ja oravineni kotipuolesta Vantaalle ja jäi samalla muutamaksi päiväksi kylään. Onneksi - junamatkasta olisi tuolla tavaramäärällä saattanut tulla aika mielenkiintoinen!

Eilen palasin sitten jälleen opiskelijaelämään ja pääsin pitkästä aikaa näkemään vanhoja kavereita. Hiukan vaatii vielä orientoitumista tämä muutos, mutta niin mukavalta tuntuu taas arkeenpaluu, että lauleskelin koko eilispäivän itsekseni ihan silkasta ilosta aina siihen pisteeseen asti, että O alkoi epäillä yhteislaulujen kuuluvan opintosuunnitelmaamme. Illalla kävimme vielä heittämässä merenrantalenkin upeassa auringonlaskussa ja aamulla O sitten huristeli puoli kuuden jälkeen töihin jättäen mut jälleen ylhäiseen yksinäisyyteeni :)

Mutta joo, ehkä siinä ne päällimmäiset. Loppuviikoksi on suunniteilla ainakin pentukurssin aloittaminen Taikan kanssa jep, me päästiin! sekä kaverin synttärit lauantaina. Seuraavaksi olisi kuitenkin vuorossa ah, niin ihana matkalaukkujen purkaminen ja ehkä sitä voisi ulkonakin nokkaansa näyttää. Sen pidemmittä puheitta siis adios ja ihanan raikasta syyspäivää lukijoille!

Hola

... ja muita terveisia Espanjasta! Koittakaa saada jotain tolkkua tasta skandittomasta tekstista, en nyt jaksa alkaa saatamaan niiden kanssa :D

En paassyt kotipuolesta paivittelemaan mitaan ennen lahtoani, kun netti ei siella oikein ottanut toimiakseen. Hengissa kuitenkin ollaan ja kadet oikein syyhyaisivat paasta postailemaan, mutta mokkula maksais taalla 39€ ja sen kaytto 3€/pva ja taalla nettikahvilassa en ajatellut vahaista aikaani kayttaa - olettaen, etta taalla ylipaataan saisi latailla kuvia nettiin :) Niita on kuitenkin tullut rapsittya paljon, joten postaillaan sitten jalkikateen! Saa on aivan ihana, lahes 30 astetta, shoppailtavaa riittaa, rusketusraidat loytyy ja jalat on tullut kaveltya rakoille asti. Seuraavaksi pitaisikin lahtea vissiin metsastamaan jotkut hiukan paremmat kengat ;)

Eipa siis muuta kuin adios ja mukavaa orientoivaa viikkoa uusille varsoille ja opiskelu-, tyo- tai lomaviikkoa kaikille muille!

Ennakointia

Mweheh, taisin olla hiukan turhan melodramaattinen viime postauksessa, kun joku jo kerkesi huolestua. Kerrottakoon siis, että ei mulla ole mitään muuta hätää kuin toive töiden loppumisesta ja arkeen palaamisesta.
Ei sillä, ettenkö pitäisi työstäni - pidän vain opiskelijaelämästä vielä enemmän! :) Ja kyllähän mulla tuolla nykyisessä työpaikassani jatkuu hommat vielä syksyllä ja keväälläkin, mutta hetken huilitauko tekee ihan hyvää tässä kohtaa.

Ystäväni A, joka itse on kovin tunnollinen ja vastuuntuntoinen, koittaa aina kannustaa mua kohti "ennakoivaa elämäntapaa". Mulla kun asiat jää nykyisin aika viime tippaan, enkä jaksa kauheasti kantaa huolta mistään ylimääräisestä. Nyt voin kuitenkin kehaista olleeni kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä, sillä olen jo ehtinyt hakea yliopistolta opinto-oppaan ja lukuvuositarran opiskelijakorttiin sekä päivittänyt matkakorttiini opiskelija-alennuksen.

Tänään poikkesin myös Tiimarissa hakemassa muutaman uuden koulutarvikkeen

Vuosikurssimme keskuudessa tällaiset haitarikansiot ovat saavuttaneet suuren suosion joten päätin itsekin kokeilla. Luentomonisteita kun kertyy monesti niin paljon, että sellainen laukkuun mahtuva normaali pikkukansio ei riitä :)

Oon myös pitkästä aikaa innostunut kokkailemaan jotain hiukan spessumpaakin kuin omia perus karppimättöjäni. Tänään päätinkin kokeilla karppaus.infon resepteistä löytynyttä minttusuklaan makuista smoothie-ohjetta, joka vaikutti paitsi herkulliselta, myös erityisen karpilta.

 Houkuttelevasta ulkonäöstään huolimatta maku oli hiukan pettymys, vaikka tai koska jätin alkuperäisohjeen pinaattikuutiotkin pois. Ja minttua oli mun makuun liikaa, suklaa ei maistunut tarpeeksi. Täytyy varmaan tästä eteenpäin nautiskella avokadot avokadoina ja suklaa suklaana.

Illalla testailin puhelimeeni lataamaani "Sports Tracker"-sovellusta Iipun kanssa heittämäni iltalenkin yhteydessä. Se siis mittaa matkan pituuden ja siihen käytetyn ajan sekä antaa arviot kulutetuista kaloreista sekä askelmäärästä.

Ihan vinkeä keksintö! :)

Se tunne

... kun kaksi vuotta Vantaan liikenneyhteyksiä kirottuaan hokaisee kaksi uutta dösälinjaa, joita hyödyntämällä pääsee varsin näppärästi kotiin - ja olisi muuten päässyt jo sen samaisen kaksi vuotta! Tänään olinkin siis yli puoli tuntia normaalia aikaisemmin kotona iltavuoron jälkeen, kelpaa!


Muuten on noiden 12-tuntisten vuorojen jäljiltä aika väsähtänyt olo. Eilen piti töiden jälkeen pyörähtää keskustassa moikkaamassa vanhaa kaveria, mutta sen sijaan nukahdinkin vain viittä lempparihomoani (Fab 5) katsellessani ja olisin varmaan tuhissut sohvalla aamuun asti, jollei yllättävä (känni)puhelu olisi kiskonut mua jalkeille ja takaisin ruotuun joskus puoli kahden maissa :D

Oh well, se on nyt kuitenkin takana. Muutama viikonlopun aikana mieleen juolahtanut vinkki lemmikkien omistajille:

1. Kissa on peto. Se tappaa. Myös ne perheen lemmikkilinnut.
2. Kilpikonnaa ei kannata pudottaa. Eikä antaa lapsille, jotka pudottavat sen. Pätee myös muihin lemmikeihin!
3. Jos kissa tippuu viidennestä kerroksesta, älä odota vuorokautta ennen kuin viet sen hoitoon(!).


Muuten onkin sitten eväät aika vähissä, joten taidan kumota itseni vaaka-asentoon - mielessäni vain yksi toive...

Wake me up

when September 

begins...