lauantai 27. syyskuuta 2014

Life lately


Musta tuntuu, että olen tänä vuonna kuvannut enemmän pihlajanmarjaterttuja ja metsäsieniä kuin koskaan. Ehkä se kertoo tästä suhteellisen hyvästä ja rennosta mielentilasta, joka tänä syksynä on ollut valloillaan. Ei stressaa työt, ei koulu. Ehtii kyykistellä kameran kanssa milloin missäkin puskassa. Harmillisesti koneella vaan tuntuu olevan tuhat muutakin tärkeämpää askaretta kesken, niin että blogiin eivät nämä huikeat taiteelliset pläjäykseni ajallaan päädy. Olisi ruokamyrkytystehtävää, ryhmätyötä ja joku lisurikin vissiin keskeneräisenä. O tuli yhtenä iltana kurkkimaan olkani ylitse, kun katselin videota kolmioleipien tuotantoprosessista ja tokaisi, että taitaa tuo teidän koulu olla tänä vuonna aika hassua. 


Pakko kuitenkin myöntää, että välillä on tullut lueskeltua hartaammin esimerkiksi kissojen pissavaivajuttuja kuin kananmunien pilaantumista. No can do.


Nämä kuvat ovat yhdeltä kohtalaisen urbaanilta metsälenkiltä viime viikonlopulta. Lenkiltä kotiuduttamme söimme eksoottista iltapalaa ja makoilimme sohvalla. Ledi oli kiivennyt vatsani päälle torkkumaan. Sohvalta noustuani huomasin, että vatsani iholle oli alkanut nousta pieniä kutisevia ihottumanäppyjä ja aloin pohdiskella, mille tällä kertaa mahdoin olla allerginen.

Yön aikana näpyt olivat lisääntyneet ja aamulla tunsin hienoista kutinaa käsivarrellani. Pikainen vilkaisu paljasti pienen hyönteisen kipittävän ihollani. Nopea liiskausyritys ei tuottanut tulosta, joten jouduin vilkaisemaan ötökkää tarkemmin ja samassa mieliin palasivat kirkkaina Intian muistot ja palaset loksahtivat kohdilleen. Kirppu!


Otushan piti sitten kiikuttaa labraan ja mikroskoopin alle, jotta voitaisiin päätellä, minkä eläinlajin kirppu oli kyseessä ja millaisiin hoitotoimenpiteisiin olisi syytä ryhtyä. Mitä ilmeisimmin kyseessä oli oravankirppu, joka oli luultavasti hypännyt matkaan metsälenkiltämme ja koska kaikki eläimemme ovat täysin oireettomia, ei hoitotoimepiteisiin nyt lähdetty. Oma iho-oireilunikin helpotti nopeasti kun ällötys saatiin pyydystettyä purkkiin. Yök ötökälle, mutta ammatillisessa mielessä näiden parasitologisten löydösten tekeminen on aina varsin palkitsevaa!


Ja kuvailinpa vaihteeksi myös sisällä - muun muassa uusia syyskenkiäni, joihin rakastuin Barcelonassa.


Ne näyttävät kangaskengiltä, mutta kangas on peitetty tuollaisella ohuella läpinäkyvällä suojamuovikerroksella, joka tekee kengistä lähes saappaiden veroiset menokkaat syksyn vesikeleihin. Näitä oli saatavilla myös värikkäämpinä vaihtoehtoina, mutta itse tykästyin tähän yksinkertaisempaan malliin. Harmillisesti sitä oli kenkäkaupassa jäljellä enää koossa 36, mutta kotiin päästyäni googlailin itseni espanjalaiseen nettikenkäkauppaan, josta noita sai vielä omassa koossani ja vastoin pessimistisiä odotuksiani paketti saapui kuin saapuikin noin 10 päivän kuluttua kotiovelle!



Tällä viikolla olemme saaneet karvakorvien kanssa nukkua useampana aamuna pitkään. Sen kunniaksi pari käynnistymisvaikeuskuvaa.


Eilen haimme myös ex tempore -hankintana uuden sohvapöydän jo kertaalleen liimatun ja uudelleen romahtaneen vanhan pöytämme tilalle. Tämä uusi rakkauteni löytyi Tori.fistä. Pöydän alle mahtuu kissa varsin passelisti!


Uusiksi koristeikseen pöytä sai kotipuolesta löytämäni pöllöhahmon ja pari kynttilää.


Seinähyllyllä ja ruokapöydällä majailee myös yhdet yksilöt. Jotenkin sympaattisia otuksia - ja jotenkin syksyyn assosioituvia. Miten en ole keksinyt näitä aikaisemmin?

9 kommenttia:

  1. Ihana kuva Taikkiksesta! <3 Tekee mieli tulla halimaan toista :D Ja sitten vähän vähemmän ihania kuvia parasiiteistä, yyh... :D
    Meillä oli ennen lasinen sohvapöytä. Se oli vähän ongelmallinen, kun sille jätti lautasen, meidän koira hiipi hissukseen sen alle ja kohta kuului "KOPS" kun toinen iski päänsä päistikkaa lasiin, kun yritti alakautta päästä käsiksi lautaseen :D Nyt meillä on ihan puinen sohvapöytä, jossa on pari laatikkoa. Hankittiin sitten kissa, ja ensimmäisen meillä vietetyn yön jälkeen etsittiin koko kämppä ympäri, että missä se kissa on... Alkoi kuulua vienoa naukumista sohvapöydästä. Mies meni, ja avasi laatikon: tadaa, siellähän se katti oli ja piti pelastaa pulasta :D Meillä nämä sohvapöydät ei selkeästi ole olleet onnistuneimpia valintoja meidän eläimille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toinen on vähän pöllämystynyt herätyksestä, pieni unisimmu :D Haha, lasipöydissä on kyllä haasteensa! :D Meillä kanssa etenkin Ledi onnistui pari kertaa kolauttamaan päänsä edelliseen lasipöytään, mutta tämän uuden alle ei koirat mahdukaan. Siitä on myös se hyvä puoli, että nyt lasi ei toivottavasti ole heti täynnä alhaalta päin tulevia kuonojälkiä ;)

      Poista
  2. Virossa asuessani tutustuin myös kirppusiin. Onneksi muutamaan harvaan. Toivon edelleen, etteivät olleet ihmiskirppuja. :o Kaverit kärsivät niistä kyllä kovastikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyh, ihmiskirppuja :< Me eletään täällä pohjoisessa kyllä melkoisessa lintukodossa - kirput ovat niin kovin tavallisia melkein missä tahansa päin maailmaa, paitsi täällä.

      Poista
  3. Sulla on tosi hyvä blogi ja mä katoin sun 2011 Hallowwen-juhlakuvat ja teillä oli upeat juhlat !!!! Aivan mahtava Halloweenpöytä. Mä harrastan valokuvausta ja mun blogin löydät kun klikkaat tuota mun kommentin nimeä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Omat lempparibileeni olivat viime vuonna. Pitääpä käydä kurkkimassa!

      Poista
  4. Ihania ja oivaltavia kuvia jälleen kerran! Me ollaan myös tehty jonkin verran tuttavuutta kirppujen kanssa tänä syksynä. Tai tarkemmin sanottuna koirat, sillä jokusen kerran jonkin sortin kirppuja on löytynyt tollereiden turkeissa vipeltämässä lenkkien jälkeen. Hieman inhaa, sillä ajatuskin koirankirpuista ahdistaa.. Käsitääkseni niitä ei tosiaan ihan helpolla täältä löydy, joten olemme päätelleet (ja toivoneet) öttiäisten tulleen tuliaisina lenkeiltä.
    Pöllöpatsaat ovat suloisia, itsekin olen huomannut viehättyneeni erilaisiin pöllöhahmoihin etenkin viime aikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :) Jännä, onkohan niitä kirppuja ollut jotenkin normaalia enemmän liikkeellä? Useimmiten ne tosiaan ovat linnuista, siileistä tai oravista peräisin :) Oravankirput voivat toki otollisissa oloissa aiheuttaa myös ongelmia, joten tarkkana saa olla, jotta saa kaikki varmasti pois.

      Poista
  5. Heiiiii,
    pakko kysyä et mitä kautta ostit nuo kengät, näyttää niin täydellisiltä loskassa rämpimiseen... Ja ootko tykännyt?
    ps. tosi kiva blogi sulla, en koskaa ennen oo kommentoinu:)

    VastaaPoista