maanantai 29. syyskuuta 2014

Realiteeteista


Yksi blogini tärkeimmistä tavoitteista on alusta asti ollut välittää tietoa eläinlääketieteellisessä opiskelusta ja  alasta, jolle koulutuksemme meidät valmistaa. Niinpä koenkin velvollisuudekseni kertoa nyt myös alaamme opiskeluvuosieni aikana kohdanneista muutoksista, jotka eivät varsinaisesti mieltä ylennä.

Nimittäin silloin, kun päätin hakeutua eläinlääkikseen, eläinlääkäreistä oli pulaa ja työtilanne oli mitä mainioin. Näin meille ainakin kerrottiin ja mitä tuossa olen kurssikaverieni kanssa jutellut, niin useammilla se vaikutti selkeästi alanvalintaan. Eläinlääkäripulan vuoksi opiskelijoiden sisäänottomääriä nostettiin muistaakseni 55:stä nykyiseen noin 70:een vuotta ennen kuin itse kumarruin pääsykoepaperin ääreen. Silloin sisäänottomäärän nostaminen lottovoitolta - lisäsihän se selvästi omia sisäänpääsymahdollisuuksiani. Näin jälkeenpäin ajateltuna lottovoitto olisi ollut, kun sitä päätöstä ei olisi tehty.


Eläinlääkäreitä eläköityy tällä hetkellä noin parisenkymmentä vuodessa. Uusia eläinlääkäreitä valmistuu Helsingistä se noin 70 vuodessa ja lisäksi suurin osa Virossa opiskelleista suomalaisista, eli arviolta toistakymmentä eläinlääkärinalkua palaa Suomeen töihin. Uusia työpaikkoja ei synny samalla tahdilla, joten huonommankin matikkapään omaavalle valkenee nopeasti, että kaikki ei tässä yhtälössä nyt toimi. Etenkään, kun EU:n rajojen ollessa auki maahamme virtaa jatkuvasti työtä etsiviä eläinlääkäreitä muualta Euroopasta, etenkin itäblokin maista. Ja mikä kätevintä, heille kelpaavat  matalammatkin palkat, joten töitä varmasti järjestyy. Eläinlääkärien työtilannehan on todella surkea suurimmassa osassa Eurooppaa ja vastavalmistuneiden on todella vaikea saada oman alan töitä. Suomessa on tähän asti vältytty vastaavalta, mutta mikä takaa, ettei samaan tilanteeseen päädytä meilläkin? Ei mikään.

Aikaisemmin esimerkiksi tiettyihin, syrjäisempiin maamme kolkkiin on ollut todella vaikeaa, jopa mahdotonta, saada eläinlääkärin sijaista. Nyt hakijoita on yhtäkkiä saattanut olla lukuisia. Tämä kuvastaa tilanteen nopeaa muuttumista ja kehityssuunnasta tuntuu olevan koko eläinlääkärikunta huolissaan. Ilmiselvä ratkaisu tilanteen parantamiseksi tuntuisi olevan tiedekunnan sisäänottomäärien laskeminen entiselle tasolleen tai jopa sen alle, mutta ilmeisesti tähän ei olla ryhtymässä, koska eläinlääkäreitä ei vielä näy työttömyystilastoissa. Lisäksi voidaan miettiä, onko reilua, että juuri meidän oma, kansainvälisestikin arvioituna laadukasta eläinlääketieteen opetusta antava yliopistomme joutuisi supistamaan opiskelijamääriään vain siksi, että emme voi vaikuttaa rajojen yli saapuvaan työvoimaan.


Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa opiskelijan kannalta? Kovempaa kilpailua, hankalampaa kesä- ja muiden töiden saantia sekä alhaisempia palkkoja. Mitään kovin korkeitahan ne eivät tällä hetkelläkään ole - ainakaan pieneläinpuolella. Tähän asti töiden saanti on kuitenkin ollut vielä ihan kohtalaisen helppoa, eikä hakijoiden opiskelupaikalla, arvosanoilla tai useimmiten edes työkokemuksella ole ollut suurta merkitystä töidensaannin kannalta. Tulevaisuudessa niillä alkaa varmasti olla väliä. Saankin olla kiitollinen siitä, että valmistun nyt, kun työkokemusta on ollut vielä helppo kartuttaa, mutta se ei poista mielessäni vellovaa huolta opintonsa nyt tai lähivuosina aloittavien puolesta. Millainen lieneekään tilanne heidän valmistuessaan?

Niinpä, jos siellä ruudun ääressä joku pohtii uravalintojaan, niin valitettavasti joudun varoittamaan, että alan työmahdollisuudet eivät enää tällä hetkellä näytä niin valoisilta kuin aiempien vuosien kirjoituksistani on saattanut ymmärtää. Kannattaa siis harkita valintojaan tarkkaan.

58 kommenttia:

  1. Ikävä juttu! Jotenkin luulin, että teidänkin ala olisi kasvussa ihmisten huolehtiessa yhä tarkemmin lemmikeistään. Kaiken maailman humpuukihoitojakin tarjoavilla näyttää menevän hyvin.

    Hiukan samat fiilikset omalta alalta. Sinänsä töitä kyllä vielä löytyy, mutta millaisia... Erilaisina säästöinä vähennetään avustavaa henkilökuntaa ja lääkäreille kasautuu muidenkin työt. Pätkätöitä, työsopimuksia ei saa ennen työn alkua ja todella tarkka saa olla, ettei tule viilatuksi linssiin. Silti minäkin olen mennyt vipuun jo kahdesti. Isot valmistumismäärät takaavat sen, että tietyt paikat pyörivät ihan sillä, että tulijoita riittää aina. Nopeasti porukka kuitenkin poltetaan loppuun eikä pysyjiä ole. Ja erikoistumispaikkoihin jonot ovat hurjan pitkiä. Onneksi olen valmistumassa nyt, tulevat valmistuvat kurssit ovat jälleen entistä isompia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mä taas kuvittelin, että teillä ei olisi huolen häivää, melkein kirjoitinkin tuohon jotain sen suuntaista. Ei hyvä :( Osittain samoja, osittain eri ongelmia.

      Tokihan ihmiset hoidattavat eläimiään nykyisin pidemmälle kuin aiemmin ja jalostusta silmällä pitäen tehtävät terveystarkastukset (lonkat, polvet, silmät...) ovat lisääntyneet. Lemmikkien määrän kasvusta en tiedä, mutta jotenkaan tämä ei kaikki ei kyllä tunnu riittävän näin isolle valmistuvien populaatiolle.

      Poista
  2. No eikä. Hyvä työllisyystilanne oli merkittävä tekijä miksi eläinlääkistä harkitsin. Harkitsen edellleen, mutta kiitos realistisesta kirjoituksesta, harkitsen huolellisemmin. Onneksi ei ihan vielä tarvitse päättää, uskaltaako lähteä epävarmempaa työtilannetta kohti kouluttautumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä kannattaa kyllä nyt ottaa harkinnassa huomioon. Valitettavasti :(

      Poista
  3. Osittain meille onkin vähän tätä kauhukuvaa jo heti orientoivalla viikolla väläytelty. Ulkomailta tulee jatkuvasti yhä enemmän eläinlääkäreitä kilpailemaan Suomen työmarkkinoille. En itse niin kovin huolissani ole tilanteesta. Tänäänkin Univetin info-tilaisuudessa oltiin aika optimistisia tilanteen suhteen ja muistutettiin, että suuri ikäluokka eläinlääkäreitä on jäämässä eläkkeelle. Univetin suunnitelmissa on ainakin seuraavina vuosina laajentaa toimintaa ja sama varmasti pätee muillakin yksityisillä ketjuilla. Pieneläinpuolella kilpailua siis toki voi olla enemmän.

    Tokihan tässä viime vuosina on jatkuvasti perustettu yhä enemmän uusia virkoja, nimenomaan siis virkamiespuolelle. Kyllä niissäkin toimissa eläinlääkäreitä tarvitaan. Lisäksi verrattuna Keski-Euroopan maihin, uskon suomalaisen eläinlääkärikoulutuksen olevan hieman paremmassa asemassa noihin maihin verrattuna, koska ainakin omiin korviini kantautuneiden juttujen perusteella käytännön harjoittelun osuus on Suomessa koulutuksessa huomattavasti paremmalla tasolla. Tiedän itse ainakin yhden periaatteessa valmiin eläinlääkärin Ukrainasta, joka ei juuri ole päässyt eläimiin tutustumaan muuten kuin oppikirjoista. Eiköhän työmarkkinoillakin arvosteta kotimaista tutkintoa siihen verrattuna.

    Itse uskon siis työllistymismahdollisuuksiin tietyillä aloilla. Pieneläinpuolelle kai on eniten tarjontaa tulossa, mutta töitä kyllä varmasti löytyy muilta sektoreilta.

    - Taas se varsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, se on hyvä, jos joku osaa olla optimistinen ;) Tuo suuri ikäluokka ei ymmärtääkseni todellisuudessa ole niin suuri, koska tosiaan aiemmin eläinlääkäreitä on valmistunut luokkaa 25 per vuosi. Virkamiespuolella riittää paremmin töitä, mutta aika harva eläinlääkikseen hakeutuvista niitä ensisijaisena vaihtoehtona harkitsee.

      Poista
    2. Itse puhuisin ennemmin vielä realismista kuitenkin. Eipä meidänkään vuosikurssista kovin moni ensisijaisesti ole kai kuvitellut hakeutuvansa virkamiestehtäviin, mutta valmistuvien kesken tilanne on tosiasiassa hyvin toinen kuitenkin. Ja työllistyminen riippuu kai muutenkin hyvin pitkälti niin eläinlääkäreillä kuin muillakin aloilla omasta asenteesta. Jos on valmis tekemään vain tietynlaisia töitä (esim. pieneläinpuolta), voi olla että töitä ei ole paljon tarjolla. Mutta onneksi tämä tutkinto mahdollistaa aika laajan skaalan työtehtäviä.

      Yksi mieleeni tullut asia oli myös asiakaskunnan muuttuminen ajan kuluessa. Lemmikkien määräkin kasvaa jatkuvasti, joten jostainhan niillekin on lääkäreitä saatava. Asiakkaat vaativat lisää palvelua, jopa 24/7 auki olevia klinikoita, joten niitähän kohti varmaan mennään. Ja harva eläinlääkäri jaksaa ihan yksin painaa vuorokautta ympäri, joten lisää paikkoja tulee varmasti sitä kautta.

      Vaikea sanoa mikä tilanne on vuosien, ehkä kymmenienkin päästä. Tuo klinikkabuumikin on kuitenkin aika uusi juttu vielä Suomessa ja tuli suhteellisen nopeasti. Mitähän muuta tässä vielä ehtii tapahtua ennen kuin itsekään ehtii valmistua.. :)

      - Sama varsa

      Poista
    3. Niin, itse taas väittäisin omaa näkemystäni (jonka tuntuu jakavan suurin osa praktikoista, joiden mielipiteitä olen kuullut) realistiseksi :) Valmistuvien (tällä hetkellä meidän kurssi siis) kesken tilanne ei itse asiassa ole kovinkaan toinen: nyt kun elintarvikehygienian alkaessa kysyttiin, moniko tällä hetkellä arvelee ryhtyvänsä elintarvikehygieenikoksi, ei käsiä noussut yhtä ainutta. Eli kyllä se ajatus praktiikan tekemisestä on edelleen suurimmalla osalla se ykköstavoite, ainakin toistaiseksi. Ja nimenomaan siitä halusin infota alalle mahdollisesti hakeutuvia, sillä pitkään alaamme on mainostettu nimenomaan eläinlääkäripulalla.

      Kilpailevia 24/7 klinikoita on nousemassa pk-seudulle nyt useita, mutta vasta aika näyttää, miten ne lähtevät pyörimään. Ja kyllä noissa päivystyksissä nimenomaan yksi eläinlääkäri painaa vuorokautta ympäri ;)

      Poista
    4. Näkemyseroja selkästi.. :) En tarkoittanut virkamiestehtävillä pelkästään elintarvikehygieenikkoja, vaan luen itse kyseiseen kastiin esimerkiksi nämä viime vuosina perustetut valvontaeläinlääkärien virat sekä tietenkin eri toimet Evirassa ja ministeriössä, ei ainoastaan elintarvikkeiden valvonnan vaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin sekä patologian puolella. Ja tuolla jonkun myöhemmässä kommentissa mainitsemat neuvonnan tehtävät varmasti tulevat lisääntymään jatkossakin.

      Tuo että yksi eläinlääkäri tekisi vuorokauden ympäri hommia on enemmänkin tämänhetkisen yhteiskunnan ongelma, mutta uskon itse että ajatusmaailma siinäkin suhteessa on muuttumassa. Toivottavasti on. Aika yleisesti ihmisillä vain valitettavasti on sellainen harhaluulo, että he ovat täydellisen korvaamattomia, vaikkei niin olekaan. Yrin kommentillani viitata siihen, että ehkä eläinsairaalapuolellekin olisi jossain vaiheessa tulossa "kolmivuorotyötä", todennäköisesti ei ihan hetkeen mutta ehkä joskus myöhemmin kuitenkin. Mutta aika näyttää kuinka käy.

      Poista
    5. Juu, olen kyllä tietoinen alamme tarjoamista valvontatehtävistä opiskeltuani niitä tässä jokusen vuoden ;) Otin vain tuon esimerkin nyt elintarvikehygienian puolelta, koska se sattui olemaan tuore tapaus ja luullakseni melko hyvin ekstrapoloitavissa muihinkin valvontatehtäviin. Eli pointtina, että ei niihin valvontatehtäviin tässä valmistumisen kynnykselläkään erityisemmin hinguta - mahdollisesti muutamia poikkeuksia lukuunottamatta (ei kyllä tule mieleen yhtäkään). Toki sinne osa meistäkinkin lopulta päätyy, mutten silti näe valvontapuolta tämän ongelman ratkaisuna. Paikkoja ei ensinnäkään riitä kaikille valmistuville ja muille Euroopasta saapuville ja lisäksi ihmiset, jotka haluamalla haluavat valvontatehtäviin, ovat lähtökohtaisesti hakeutuneet muille aloille. Meiltä sinne ennemminkin päädytään, jos praktiikka ei vastaakaan odotuksia. Ja ei ole mielestäni ihan se ja sama päätyä virkamieheksi, jos on havitellut praktiikkaa tekevän eläinlääkärin toimenkuvaa. Jos on lähtökohtaisestikin halunnut virkamieheksi tai ollut kiinnostunut siitäkin vaihtoehdosta, ongelmaa ei tietenkään ole. Mielestäni asiasta on kuitenkin kohtuullista kertoa tänne opiskelemaan hakeutuville - siis että välttämättä luvassa ei ole sitä Herriotin sielunmaisemaa, vaan esimerkiksi toimistohuone. Eikä niitäkään välttämättä kaikille.

      Päivystysvuorojen pituudet sanellaan lähtökohtaisesti ylemmiltä tahoilta ja varmasti niihinkin vaikuttavat taloudelliset seikat, sekä se, että koko henkilökunta ei voi olla viikonloppuna töissä. Kyllä useimmille päivystäjille taitaisivat kelvata lyhyemmätkin vuorot, eli mistään eläinlääkärien omasta korvaamattomuuden illuusiosta ei siinä järjestelmässä liene kyse, vaan ennemminkin käytännön seikoista :) Mutta hienoa tosiaan, että pystyt näkemään valoa tässä kaikessa - sellaista näkemystä ja asioiden eteenpäin viemistä tässä kaivattaisiinkin, eli ei muuta kuin ajamaan niitä hyviä ajatuksia eteenpäin! :)

      Poista
    6. Hyvä näin, tarkoitus ei tietysti ollut mitään väittelyä tästä tehdä, joten toivottavasti et kommenteistani pahastunut. Ehkä tulkitsen väärin, ehkä en, mutta luultavasti vain katselemme asiaa eri perspektiivistä. Itse olen kuullut kentältä vähän toisenlaista kommettia työtilanteesta (ehkä ennemmin työntekijöiden tarpeesta, ei niinkään työpaikkojen määrästä) ja siksi halusin vähän koittaa muitakin ajatuksia selvittää. Kenties tämäkin kuvitelma on väärä, mutta itselleni tulee se tunne, että puhut enemmän pk-seudun työtilanteesta ja itse taas kehä kolmosen ulkopuolesta. Karkeasti sanottuna. Eikä tämä varmasti suoraan ole verrattavissa lääkärien tilanteeseen, mutta onhan silläkin alalla tk-paikkoja paljon, kukaan ei vaan halua mennä terveyskeskuksiin töihin!

      Varmasti sulle on nuo muut tehtävät selviä, mutta aika monelle varsallekin taisi tulla uutena se, mihin kaikkeen on mahdollista nokkansa työntää eläinlääkärinä. Niistä kun ei aina puhuta, ja ehkä tästäkin postauksesta vähän sai sellaisen kuvan että praktiikka on ainoa vaihtoehto, vaikka se monelle ensisijainen vaihtoehto onkin. Ensisijainen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei muita työpaikkoja olisi. Täydellisen työpaikan saa kun ryhtyy yrittäjäksi (tosin siinäkin on ne oma murheensa)! ;)

      Mutta nyt yritän omalta osaltani lopettaa jauhamisen tästä aiheesta. Kiitos ja anteeksi. :)

      Poista
    7. En pahastunut, se on vaan hyvä kuulla, että joku ajattelee ihan eri tavalla ;) Se on kuitenkin vielä täsmennättävä, että en kirjoittanut pk-seutu mielessäni, vaan kyllä samaa on valiteltu ympäri Suomen. Niinkuin postauksessa kirjoitin, syrjäisempiinkin Suomen kolkkiin, joihin on ennen ollut vaikeaa saada ketään, on nyt saattanut olla useampia hakijoita :)

      Poista
  4. Olipa hyvä kirjoitus! Olen myös itse ollut siinä luulossa, että eläinlääkäreillä olisi hyvä työllisyystilanne. Voiko tähän osaltaan vaikuttaa myös taantuma kun ihmisillä ei ehkä ole enää varaa hoidattaa eläimiään? Ja tuntuisi kyllä jotenkin väärältä, jos Helsingistä vähennettäisiin sisäänottomäärää siksi, että ulkomaisista kouluista tulee niin paljon eläinlääkäreitä suomeen töihin. Toivottavasti tämä taantuma joskus loppuisi niin ehkä sitten eläinlääkäreidenkin työnäkymät paranisivat kun ihmisillä olisi varaa pitää eläimiä ja hoitaa niitä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä lama-aikoina lemmikkien määrä on ollut kasvussa, kun ihmisillä on aikaa ja ehkä kaipausta eläinystäville. En tiedä, mikä on tämänhetkinen tilanne. Suurin ongelma tässä on kuitenkin se, että kun päätös sisäänpääsevien kiintiön nostamisesta tehtiin, ei osattu ottaa huomioon Virosta ja muualta valmistuvia. Eläinlääkäreitä tarvitaan, mutta ei ihan näin paljon...

      Poista
  5. Onhan asia niin, että nykypäivänä ihan jokaisella alalla tuntuu olevan tämä tilanne. Valmistuvia paljon, työpaikkoja vähän. Parhaat saavat työpaikan vaikka kivenkolosta ja hälläväliä tyypit eivät saa. Ei ehkä silti kannata masentua koska työllisyys on monella alalla kortilla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Eläinlääkärit ovat toistaiseksi välttyneet työttömyysongelmilta, olisi ollut mukava säilyttää tilanne sellaisena. Etenkin, kun se on vaikuttanut omaan alavalintaan. Ja ehkä kirjoitukseni tärkein pointti oli valaista, että nyt menee sitten huonosti meilläkin, kun eläinlääkärien hyvää työtilannetta on suitsutettu vuosikaudet :P

      Poista
    2. Akavan uutisessa viime vuodelta mainitaan jo, että eläinlääkäreiden työttömyys on lisääntynyt.
      http://www.akava.fi/akavalainen/ajassa/artikkelit/kolmannes_maistereista_on_ollut_tyottomana

      Poista
    3. No kappas. Kiitos linkkivinkistä, tästäkö ne synkät uutiset alkavat...?

      Poista
    4. Uutinen oli kyllä aika pintaraapasu, eikä avannut paljoa taustoja. Esim työkkärin ammattibarometrin mukaan eläinlääkäreiden määrät ovat tasapainossa aika monessa paikassa maata, eikä heitä ole tällä hetkellä liikaa.

      Poista
  6. Uskon, että voimme myös itse vaikuttaa jonkin verran palkkatasoomme ja työllisyyteemme ammattikuntana. Eläinlääkäreiden tulisi vaalia tervettä ammattiylpeyttä ja kunnioittaa omaa osaamistaan. Ei tule alehinnoitella tai vähätellä omaa työpanostaan ja ammattitaitoaan. Eläinlääkärit voisivat hanakammin ja rohkeammin hakeutua myös muihin kuin perinteisiin eläinlääkärin tehtäviin. Mahdollisuuksia löytyy erityisesti elintarvikealalta, mutta myös maatalousalan asiantuntijatehtävät ovat mielessä pidettävä vaihtoehto.

    Tähän mennessä eläinlääkäreillä on ollut erinomaiset suhteet muihin kollegoihin, jos vertaa moneen muuhun alaan. On suuri etu, jos saamme pidettyä saman tilanteen myös tulevaisuudessa, vaikka ammattikunta laajenee. Esimerkiksi ammattiliittotoiminta on mielestäni hyvä väylä vaikuttaa palkkakehitykseen sekä työtilanteeseen ja siinä etuna on ammattikunnan yhteishenki ja oman osaamisen arvostus.

    - Kolmosvuosikurssilainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri noinhan sen pitäisi mennä. Harmillisesti se ei vain toimi, jos kolme hakijaa neljästä kieltäytyy alhaisesta palkasta ja neljäs siihen suostuu (koska esim. on pakko saada töitä tai kotimaan palkkatasoon nähden kyseessä on hyvä palkka). Käytännössä tuon jalon periaatteen toteuttaminen on siis hankalaa. Elintarvikealalla yms. on toki paikkoja paremmin, jätin ne oikeastaan pois tästä kirjoituksestani, vaikken sitä varmaan ihan selväksi tehnytkään. Tämä oli nimenomaan praktikon näkökulmasta kirjoitettu juttu, koska se nyt useimmilla on kuitenkin se ensisijainen ammattihaave.

      Poista
  7. Tämä on juurikin se asia, mikä minua on kovasti pohdituttanut viime aikoina. Olen itse ollut töissä it-alalla ja nykyään täällä Oulussa on ylitarjontaa projektipäälliköistä. Kovin monen yt-kierroksen jälkeen meni it-alasta maku. Sen sijaan useiden yt:n aikaan unelma eläinlääkäriydestä tuntui kovin hyvältä. Nyt ei tee enää mieli olla pragmaattinen, kun on kokemusta hyväpalkkaisesta työstä, joka ei tuntunut omalta.

    Viime vuonna hain eläinlääkikseen samalla, kun luin hoidin pikkuvauvaa. Viidestä pisteestä jäi tällä kertaa, mutta se lienee ollut hyvä suoritus vauvan kanssa. Nyt pienen taaperon voi laittaa pariksi päiväksi päiväkotiin ja siten lukeminenkin pääsykokeeseen olisi helpompaa, mutta kas, kannattaako enää hakea eläinlääketieteelliseen? Jos hakisin vain palkkatöitä, niin parempaa palkkaa saa lyhyemmillä opinnoilla.

    Jos pääsen eläinlääkikseen, niin valmistuisin sieltä ehkä sen seitsemän vuoden päästä. Kuka tietää, minkälainen maailma silloin on? Ja vähän aikaa sitten isäni ajoi koiran takia yli sata kilometria, kun pienellä paikkakunnalla ei eläinlääkäri hoitanut tulehtuneita anaalirauhasia. Hintaahan koirankin hoidolle tulee, jos ensin maksaa hoitamatta tulemisesta ja sitten ajaa toiselle eläinlääkärille, joka hoitaa sen. Sinänsä luulisin, että kyseessä oli ihan perustoimenpide eläinlääkärille. En siis tiedä, missä kyseinen eläinlääkäri on opiskellut.

    EU:n tavoitteenahan on se, että työvoima liikkuu vapaasti ja ylitarjonta pääsisi sitä kautta purkautumaan. Ikävää vaan, jos ja kun muualla Euroopassa koulutetaan liikaa eläinlääkäreitä ja se vaikuttaa jatkossa negatiivisesti Suomen eläinlääkäreiden työllistymiseen. Täälläkin it-rakennemuutoksen takia on palkkataso laskenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kysymys, johon en nykytilanteen perusteella uskalla vastata. Kunpa olisikin kristallipallo, johon kurkata - kiinnostaisi kovasti itseäkin, missä mennään vaikka tuon seitsemän vuoden kuuttua. Ja todellakin, paljon parempipalkkaisiakin aloja koulutukseen nähden on tarjolla.

      Täytyy vain toivoa, että suomalaista koulutusta osattaisiin jatkossakin arvostaa - niin työnantajien kuin asiakkaidenkin puolelta!

      Poista
  8. Vaikuttaakohan tämänkin alan jatkuva naisistuminen esim huonontuneeseen palkkatilanteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, voi hyvin olla. Siitä on ollut paljon puhetta, että naisihmiset saattavat olla huonoja hinnoittelemaan työtään tarpeeksi korkealle ja vaatimaan parempaa palkkaa.

      Poista
    2. Olin aiemmin töissä Nokialla, joten ala oli miesvaltainen. Silloin työn vaativuus mitattiin "job grade":lla ja job graden sisällä sitten oli palkkahaitari. Minun lähipiirissä naiset saivat matalampaa palkkaa kuin samalla gradella olevat mieskollegat. En tiedä, oliko kyse niinkään siitä, etteivätkö naiset olisi arvostaneet tekemäänsä työtä. Luulen, että takana oli tietynlaista sovinismiakin, jota osa päättävistä miehistä ei välttämättä edes tiedosta.

      Toivoisin, että naisten ja miesten välinen palkkaero tasottuisi ajan myötä. Etenkin, kun itsellänikin on pikkutyttö kasvamassa.

      Poista
    3. No juu, tuo on kyllä todella suoraa. En tiedä suoraan sanottuna ollenkaan, vaikuttaa sukupuoli meidän alallamme palkkoihin, kun miehiä on niin harvassa.

      Poista
  9. Hienoa keskustelua pitkin kommentteja! Muutama asia (liittyen nyt hajanaisesti moneenkin kommenttiin tässä yllä):

    1. Raakaa dataa: 352 uutta eläinlääkärinumeroa praktiikkaoikeudet keväällä 2012 ja syksyllä 2014 saaneen välillä. Se on aika paljon.

    2. Silti: ei tilanne vielä ole huono. Tilanne voi olla monelta osin huolestuttava, mutta huono se ei ole. Huono tilanne on esim. erinäisillä it-aloilla. Olen aina ollut sitä mieltä, että PIENI kilpailu on aina hyväksi, se saa (ehkä joskus yrityksen ja erehdyksen kautta) esimiehet palkkaamaan laadukasta työvoimaa. Toisaalta taas tunnen joitakin "ulkomaantuonteja", jotka jatkokouluttavat itseään montaa kotimaista enemmän ja vauhdikkaammin, saavutetusta palkkatasosta halutaan pitää kiinni ja osa asiakkaista osaa olla aika ahdasmielisiä tuontieläinlääkäreitä kohtaan, vaikka väitöskirja olisi menossa painoon, jne.

    3. Niitä ihmisiä on ihan oikeasti, jotka eivät "päädy" virastoon, vaan ihan aikuisten oikeasti haluavat sinne ja haaveilevat siitä jo opiskelujen aikana. Olen itse hyvin pitkälti sellainen ja tunnen useita monelta eri vuosikurssilta ja valmistuneiden joukosta. Se, että keskusteluissa usein unohdetaan nämä ihmistyypit, tuntuu välillä omaan korvaan aika surulliselta. Täytyy myöntää, että joskus ankeina päivinä tulee surullinen olo, aivan kuin sinun unelmatyöpaikkasi ei olisi "oikea" unelma, koska et ihan välttämättä halua ajaa autolla ympäri kyliä tunkemassa kättä lehmään ja penisilliiniä pöytään tai rokotella koiria ja tyhjennellä niiden anaalirauhasia päivät pääksytysten. Ehkä sen takia niistä ei ikinä puhutakaan, kun ei sitä kehtaa oikein ottaa esille, että minusta ois tosikiva jos ois työhuone ja hyvin rullaava tuoli ja sitte osaisin selata EurLexiä paremmin kuin kukaan. Mutta välillä tulee näitä tilanteita, kun vuosikurssitoveri kuiskaa sulle kaupan vihanneslaatikoilla "oikeastaan en haluaisi tehdä praktiikkaa" ja voit kuiskata takaisin: "en minäkään välttämättä". Ja sitten voi mennä lämpimällä mielellä kotiin, että onhan meitä muitakin, vaikkei siitä huudellakaan. Koska kovin moni ei ottaisi tosissaan.

    4. Se, kun elintarvikehygienian infoluennolla kysyttiin, kuinka moni haluaa praktikoksi, ja yhtään kättä ei noussut, ei tarkoita, että loput olisivat praktikkoja. Minä en nostanut kättäni, mutten myöskään hingu praktiikkaan ja samaa sanoi moni muu luennon jälkeen, vaihtoehtoja ei vain anneta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1. Se todellakin on paljon. 2. Nyt huolestuttava, pian huono. Niin uumoilen, jos tämä samaan malliin jatkuu. En epäile ollenkaan, etteikö ulkomaalaisista löytyisi päteviä eläinlääkäreitä. Tiedän, että löytyy. 3. Juu, mutta vähemmän kuitenkin kuin praktiikkaan ainakin alunperin haluavia. Pointtinani oli, että kaikista ei kuitenkaan voi tulla (tai kaikki eivät halua tulla) virkamiehiä, eli sillä ei mielestäni asiaa ratkaista. Harmi, ettette osaa olla ylpeitä kutsumuksestanne ja tunnette noin. 4. Sulla meni vissiin termit sekaisin, mutta yhä edelleen olen siinä ymmärryksessä, että suurin osa vuosikurssistamme aikoo praktiikkaan - perustuen myös aiempiin äänestyksiin, joissa on annettu enemmän vaihtoehtoja.

      Poista
    2. Hyvin samanlaisia ajatuksia vaikuttaa Kurnulla olevan kuin mitä itsekin ajattelen. Toi 3. kohta on oikeasti aika tärkeä kohta ja hyvä että osasit sen kirjoittaa noin auki. Meiltä on myös kyselty, että kuinka moni aikoo praktiikkaan ja kyllähän siinä suurimman osan käsi nousee ylös. Mutta kyllä omissa keskusteluissamme on käynyt jo ilmi, että jokunen varsoista ei koe tällä hetkellä praktiikaa omaksi valinnakseen ja voi olla että eläinten leikkelyiden edetessä yhä useampi luopuu tuosta ajatuksesta. Uskaltaisin silti väittää, että melkein jokainen meistä suhtautuu avoimesti tulevaisuuteen eikä kukaan ole sanonut aikovansa ehdottomasti johonkin tiettyyn tehtävään. Edes virkamiestehtäviä ei käsittääkseni koeta mitenkään "vastenmielisenä" tai pelkkänä "vahinkona". Hyvä vain, ettei tarvitse vielä miettiä mihin alaan aikoo suuntautua tai erikoistua. Tässä vaiheessa opintoja on aika turha lokeroida yhtään mitään tai ketään. Uskon kuitenkin, että kaikki eivät edes uskalla sanoa tämänhetkisiä ajatuksiaan ääneen ja mitäpä ne omat valinnat ja ajatukset toisaalta kenellekään muulle kuuluvatkaan!

      Orientoivalla viikolla Sanna Hellström kävi kertomassa omasta taustastaan, ja hänen repertuaariinsa mahtuu kyllä aika monta erilaista työpaikkaa ja kaikki eläinlääkärin ammatissa. En tiedä onko teillä ollut aikanaan miten paljon puhetta näistä eri vaihtoehdoista työmarkkinoilla, mutta ainakin meille on mielestäni ihan hyvin kerrottu vaihtoehtojen monipuolisuudesta.

      Näihin joihinkin kommentteihin viitaten vielä lisäisin, että oli työllisyystilanne sitten mikä hyvänsä, oman ajatusmaailmani mukaan on "turha" tehdä työtä jota ei ole mielekästä tehdä. Työ vie niin suuren osan elämästä, että ihan turha olla naama norsunvitulla epämielekkään työn takia. Itsekin vähän muita töitä tehneenä tämä on ainoa työ, mitä voin kuvitella tekeväni vuosia tai vuosikymmeniä. Ja siltikään ei ole pakko tehdä vain ja ainoastaan sitä yhtä tehtävää vaikkapa praktiikassa, vaan aina voi hakea muihin tehtäviin. Vaikka tästä päästäänkin taas siihen, onko niitä muita töitä vai ei... :P

      - Taas se varsa, jonka varmaan pitäisi alkaa kehitellä jo kohta jotain nimimerkkiä.. :P

      Poista
    3. Kuten sanottu, joistakin toki tulee virkamiehiä - jotkut tietävät sen alusta asti ja osa päätyy sille puolelle sattumalta. Kyllä tässä on pian kuusi vuotta tullut vanhempien kollegoiden urakertomuksia kuunneltua, että kyllä se on tiedossa, miten moninaiset ne tiet voivat olla ;) Itsekin suhtauduin tai pyrin suhtautumaan aluksi (noin kolme ensimmäistä opiskeluvuotta) kaikkiin vaihtoehtoihin avoimesti, vaikka se oma intohimo yrittikin puskea pinnalle. Itselläni oli ehkä tuolloin vaikeuksia ilmaista, että tuotantoeläimet eivät kiinnosta, eikä lihantarkastuskaan, koska kaikki aina painottivat mielen avoimena pitämistä ja yritin niin tehdäkin. Kunnes totesin, että enää ei tarvitse. Eli kyllä tässä on ollut kiemurtelunsa ihan itse kullakin ;)

      Ja kyllä niistä kaikista vaihtoehdoista on ollut todella paljon puhetta kaikkina näinä vuosina, useaan otteeseen. Suurta osaa eri rooleista myös opiskellaan tässä vuosien saatossa (on AVI-harjoittelua, tarkastuseläinlääkäriharjoittelua, patologiaa, elintarvikehygieniaa ja vaikka mitä), eli kyllä niistä hyvän käsityksen saa. Se helpottaa oman tien valitsemista. Sen alustavan. Sitähän ei kukaan tiedä, mihin lopulta päätyy. Kyllä mullakin on pari varavaihtoehtoa mietittynä, jos tämä praktiikkaura ei tästä urkenekaan.

      Vielä ajankohtainen uutinen tähän loppuun, eli Evira aloittaa yt-neuvottelut: http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/ajankohtaista/?bid=4065

      Poista
    4. 1. Satuin huomaamaan vuodelta 2009 olevan opetusministeriön selvityksen. Sen mukaan eläinlääkäreitä eläköityy 2009-2019 noin neljännes silloisesta eläinlääkärimäärästä eli ~410 eläinlääkäriä (sivulta 27). Vuonna 2009 eläinlääkäreitä oli noin 1650 ja tällä hetkellä eläinlääkäreitä on lähemmäs 2400. Eli viiden viimeisen vuoden aikana nettolisäys on juurikin 150 per vuosi.

      http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2009/liitteet/tr17.pdf?lang=fi

      Poista
    5. Eli noin 40 vuodessa, hiukan enemmän kuin arvioin, mutta onhan tuossa silti melkoinen gappi. Ja huomattavaa on se, että kun Helsinki + Tartto tuottaa vuodessa sen noin 100 näistä, niin 50 eli puolet koko määrästä lienee sitten muuata ulkomailta saapuvia?

      Poista
    6. Taisin käsittää väärin sellin sivuilla olleen tilanteen. Ilmeisesti he laskivat eläinlääkäreihin myös eläkkeellä olevat, sillä piirakkakuvion mukaan eläinlääkäreiden määräksi tuli se noin 1600 henkilöä. Tai sitten piirakkakuvio on vanha ja sitä ei ole päivitetty jäsenmäärän kasvun mukaan, koska eläkkeellä oleville ei ole omaa siivua? http://www.sell.fi/ammattina_elainlaakari/

      Poista
    7. Joo, niin se kyllä taitaa olla, että sellin sivuilla oli kaikkien eläinlääkäreiden lukumäärä == 2400 ja se sisältää eläkkeellä olevat eläinlääkärit. Ja sitten piirakkakuvio työssäolevista eläinlääkäreistä oli vuodelta 2011. Joten mun laskut olivat väärin.

      Poista
  10. Jep, opiskelen vasta 3. vuotta, mutta tämä huonontunut työllisyystilanne valkeni mulle jo tuossa yli vuosi sitten juteltuani eri eläinlääkärien kanssa. On kieltämättä ollut välillä motivaatio-ongelmia jatkaa opiskelua, kun yhden huonosti työllistävän alan jo jätin taakseni. Avoimien työpaikkojen raju väheneminen on jo nyt nähtävillä, ja vaatii korkeampaa matikkaa kun laskee, miten lähimmäs sata työmarkkinoille tulevaa eläinlääkäriä saa töitä? Jotenkin täysin absurdi tilanne, etää Suomessa ei yksinkertaisesti kyetä pyörtämään huonoja päätöksiä. Ymmärrän kyllä tiedekunnan kannan asiaan, mutta koulutuspaikkojen lisäys ei sielläkään ole ollut täysin ongelmatonta, opetus kärsii, oppilaat pääsevät vähemmän tekemään ja todennäköisesti valtaosa valmistuu pian työttömiksi. En ole koskaan ymmärtänyt yliopistojen irtaantumista reaalielämästä, aloituspaikkoja vaan lisätään koko ajan, kun nuorille pitää taata koulutuspaikka, mutta mihin ne kaikki sadat valmistuvat pääsevät töihin?

    Mutta joo, pelolla odotan sinne 2-3 vuoden päähän, mitä on tarjolla. Ei naurata kyllä yhtään tämä tilanne, mutta pakkohan se on opiskelut hoitaa loppuun, kun sisään on kerta päästy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kyllä, jos se vaikuttaa suoranaisesti motivaatioon :( Tuo on totta, että moni asia opetuksessakin helpottuisi, jos opiskelijamäärää hiukan tipautettaisiin. Nämä porukat eivät aina tahdo mahtua edes eläinlääkisläisille suunniteltuun luentosaliin. Tsemppiä kuitenkin opintoihin ja yritä riipiä sitä motivaatiota jostakin, tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat kurssit on kuitenkin vielä edessä :)

      Poista
  11. Tuli vaan mieleen, että lähteekö eläinlääkäreitä miten paljon Suomesta ulkomaille töihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni ei mitenkään huomattavasti, jokusia tietysti aina. Jatkokoulutusta tarjotaan monilla erikoisaloilla vain ulkomailla ja osa jää sille tielleen. Kuitenkin esimerkiksi monissa Euroopan maissa työtilanne on todella huono, eikä töitä riitä omankaan maan valmistuneille.

      Poista
  12. En tiedä onko teillä helsingissä puhuttu palkkojen polkemisesta. eläinlääkäri, joka tulee töihin esim itä-euroopasta, tyytyy vähempään palkkaan kuin suomalainen, koska se on enemmän kuin kotomaassa. Työnantajalla saattaa olla kiusaus palkata se halvempi työntekijä, vaikka sitten esim puutteellisella kielitaidolla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on puhuttu ja lukeehan siitä tuossa postauksessakin ;) Sen suhteen ei oikein auta kuin toivoa, että kotimainen koulutuksemme säilyttäisi arvostuksensa niin työnantajien kuin asiakkaiden silmissä. Joskin aika vähänhän jälkimmäiset taitavat päästä asiaan vaikuttamaan...

      Poista
  13. Äh, eipä ollut mitään hajua huonosta työtilanteesta. Olen abiturientti, ja suunnitelmissani on osallistua ensi kevään pääsykokeisiin, Olen haaveillut ammatista pitkään, ja käynyt lukiotakin luonnollisesti eläinlääketieteellinen tähtäimessä. Olin useasta lähteestä lukenut, että työllisyys on hyvä, ja tuudittauduin siihen tietoon. En tietenkään osannut ajatellut asian muuttuvan. Inhottavaa, kun nyt näinkin myöhään pitäisi pohtia valintoja uudelleen. Tiedä sitten, jos vaihtaisikin hakukohdetta ihmislääketieteen puolelle, mutta eläinlääkärin ammatissa on aina kiehtonut muun muassa se, ettei aina välttämättä tarvitse olla sisällä, siistissä ympäristössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmislääketiede on näissä olosuhteissa ihan fiksu vaihtoehto pohdittavaksi :) Jokuset kurssikaverini ovat harmitelleet nyt, että ei tullut haettua sille puolelle...

      Poista
  14. Täytyypä nyt kommentoida, ennenkuin kaikki lukiolaiset säikähtävät ja elukkalaiset masentuvat. Kyllä, tilanne on huolestuttava, mutta ei todellakaan katastrofi. Hyvälle tekijälle löytyy töitä, nykyään se on enemmänkin sitä, että jotunet tekemään kompromisseja. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun pieneläinpuoli on ruuhakutunut, kyllä, mutta tämä ei tarkoita että tilanne on koko maassa samanlainen. Työllisyystilanne ei todellakaan ole huono, ehei. Huonompi kuin aiemmin, sitä juu. Ei silti todellakaan ole oletusarvoinen riski, että eläinlääkäri valmistuu työttömäksi.

    MUTTA! Voin sanoa, että asialle ollaan lähdössä tekemään jotain niin tiedekunnan, liiton kuin opiskelijoidenkin puolelta.Tilanne ei tietenkään korjaannu heti, mutta jostain se on aloitettava :)

    Summa summarum: realiteetit kohdilleen, mutta ei tässä kuulkaas ihmiset ole paniikille tarvetta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vähintään kuusi vuotta meitä vielä syydetään ulos melkoista tahtia, mutta toivottavasti viisaat miehet ja naiset osaavat nyt tehdä sen fiksun päätöksen.

      Poista
  15. Kohta työttömäksi jäävänä eläinlääkärinä (valmistunut noin 15 vuotta sitten) toteaisin että työtilanne todellakin on huono! Ja tässä iässä & erityisesti perheen kanssa, ei ihan noin vain muutella työn perässä, vaan pitäisi löytää paikka jossa myös miehellä olisi töitä. Olen siis sidottu etelä-suomeen. En aikoinani päätynyt praktiikkaan useastakin syystä, vaan valitsin jatko-kouluttautumisen "virkamies / tutkija" puolelle, ja nyt nousee tie pystyyn (kaikki paikat joihin "luotin" kuten Evira, THL ja VTT kiemurtelee YT-neuvottelujen kourissa, tutkimurahoitus nollilla, ja valvonta-ELL paikkoihin (Tampereen alapuolella) kymmeniä hakijoita). Ei naurata, mutta olihan tämä "unelmien ammattini"... Seuraavaksi sairaanhoitajaksi? Lääkäriksi en enää jaksa lukea, eikä kestäisi perheen talouskaan.

    Sorry, vähän negatiivinen kommentti, kun sattumalta osuin paikalle googlatessani "eläinlääkärien tyttömyys" sanoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vain saada hiukan realismia tosielämästä tähän. Ei naurata ei.

      Poista
  16. Itse juuri valmistuneena eläinlääkiksestä olen jo siirtynyt stressaamaan elämäni toisesta lääkiksen pääsykokeesta, joka tänä keväänä on edessä. Masentava ajatus että pitäisi tässä työllisyys- sekä palkkatilanteessa tehdä hommia eläinlääkärinä, en ole tänä kesänä saanut edes kesätöitä kunnasta ja vaikka tiedän että varmasti jossain joku muutaman viikon pesti löytyy mutta Lapin kiertäneenä kiinnostaisi tietää missä ne työt ovat. Ja kuka elää 6 viikon kesätöillä. Kaikki elävät vieläkin siinä 2000-luvun alun tunnelmissa että ainoastaan pk-seutu on ruuhkainen vaikka tosiasiassa Lapistakaan ei enää löydy töitä ja esim. Itä-Suomi on hyvinkin suosittua seutua. Sitten kun vielä palkkataso on mitä on niin en tiedä onko stressaava työnhaku ja jatkuva työttömyys tai sen pelko sen arvoista jos pieneläinklinikalla jää toisella töissä olevana käteen alle 3500€ kuukaudessa.

    Lisäksi liiton "osaavalle työtä löytyy" on niin suurta kakkaa etten työurallani ole vielä törmännyt. Hakiessani töihin ei ole koskaan kysytty cv:tä eikä liioin muutakaan, tärkeintä on kuka soittaa ensin ja kuka kenetkin tuntee. Pieni piiri pyörii... Vai miten voi osaamisella kompensoida sitä että samaan työpaikkaan otetaan valmiin eläinlääkärin sijaan viidennen vuoden kandi? Ei pätevyydellä ole näissä kinkereissä mitään osaa eikä arpaa.

    Onneksi ei ole perhettä ja ikääkin vähemmän kuin edellisellä kirjoittajalla niin lääkikseen haku on mahdollista. Pienesti ärsyttää että samalla kokeella olisin nyt varmassa työpaikassa ja hyvällä palkalla -aivan kuten uskoteltiin eläinlääkiksestä kun olin hakemassa. Unelma-ammattiini valmistuin, nyt on realiteetit huomioon otettaessa pakko vaihtaa silti suunnitelma B:hen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Masentavaa kyllä :( Samoja ajatuksia ovat jotkut kurssikaverinikin väläytelleet. Itselle ei ihmislääkis ole vaihtoehto, se ala ei vain ole minua varten. Jotain muuta on sitten keksittävä, jos työttömäksi jää. Mahtavaa kuitenkin, että jollain vielä paukkuja riittää uudelle kierrokselle ja muu elämä mahdollistaa sen! Ei varmasti huono vaihtoehto ollenkaan. Tsemppiä :)

      Poista
  17. Hei!

    Onko tosiaan niin että kunnat ovat pohjoista myöten täynnä ensi kesänä? Hiljaiseksi vetää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Ymmärtääkseni ovat ja kyselijöitä on riittänyt jo varhaisesta syksystä saakka. Näinpä :/

      Poista
    2. Niin, samaa olen kuullut mutta aina huhupuheina useamman välikäden kautta. Siksi olisi mukava kuulla ihan faktoja välillä. Mutta vakavasti ottaen, alanvaihto on kyllä käynyt mielessä useampaankin otteeseen.

      Poista
    3. Täältä faktaa: http://www.hs.fi/tyoelama/a1421984441594?jako=fd6f2ed04e0467648200c41cf67f4415&ref=fb-share Työttömiä ellejä 41, avoimia paikkoja 14. Ei ole pulaa ei.

      Poista
  18. Tulee vähän jälkijunassa kommentti, mutta muutamat nyt puhuivat täällä ihmiselle hakemisesta eläimen sijaan ja haluaisin siitäkin hiukan varoittaa. Sisäänpääsymääriähän nostetaan meillä, jotta saataisiin aikaiseksi ylitarjontaa, jolloin peräkylienkin terkkarit täyttyisivät lääkäreistä ja kilpailu alentaisi palkkoja. Ja myös ihmislääkäreitä tulee sieltä täältä Euroopasta parempien palkkojen perässä ja tietysti Tartoon ja Riikaan lähtee opiskelemaankin porukkaa Suomesta. Erikoistumista rajoitetaan sen mukaan, missä on eniten tarvetta ja pian niihin haetaan eli ei voi olla ihan varma, pääseekö haluamalleen erikoisalalle koskaan. Eli en nyt laittaisi kaikkia rahojani likoon ihmislääkiksestä työllistymisenkään puolesta. Onneksi itse valmistun niin, että oletan pääseväni näiden megakurssien alta pois ja toivottavasti turvaavani itselleni töitä. Toivottavasti.

    En tiennyt, että eläimellä on tuollainen tilanne. Kuvittelin, että olette onnekkaita, kun teidän sisäänpääsymääriä ei nostettu samalla kun meidän nostettiin :D Kauhistuttaisi kyllä itseä olla kursilla, jolla on 160 henkilöä. Omassa yliopistossani määrä nousee 145:een ja sekin kuulostaa hurjalta. Samanlaista opetusta kuin meille nyt ei varmasti ole mahdollista taata ja monet asiat opitaan vasta valmistumisen jälkeen. Eräs valmistunut lääkärituttu kertoi, että hänen opiskellessa kursilla oli 40 ihmistä. Ei ollut kuulemma vaikea saada amanuenssuureja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää infoa kaikille ihmispuolesta kiinnostuneille, kiitos! Meillä tuo nosto tehtiin sitten vissiin hiukan aikaisemmin kuin teillä? 160 ihmisen kurssi kuulostaa kyllä valtaisalta, kun jo tämä 70 on meidän mittapuulla iso ja tosiaan aikoinaan eläinlääkäreitä on valmistunut vain se parikymmentä vuodessa, mutta meillä nyt muutenkin on kaikki pienempää :)

      Poista
  19. Ihmislääkisläinen24. tammikuuta 2015 klo 2.35

    Sama täällä. Luulin että eläinpuolella on edelleen hyvä tilanne. Onhan se inhimillinen tragedia jäädä nuolemaan näppejään muutaman vuoden pääsykoerumban ja 6-7 vuoden opintojen jälkeen. Eikä eläinlääkärin koulutus ole ihan sieltä halvimmasta päästä valtiollekaan.

    Ihmispuolella tilanne tulee eittämättä olemaan samanlainen muutaman vuoden kuluttua, kun aloituspaikkoja lisättiin niin roimalla kädellä, taas. Lääkäriliittokin tunnustaa, että yliopistokaupungeissa on jo nyt lääkäreistä ylitarjontaa. Työmarkkinat eivät yksinkertaisesti vedä näin suuria valmistuvia kursseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näinpä. Tosi kurja kuulla, että ihmispuolella on sama homma :/

      Poista
  20. Heippa! Olen aloittamassa lukiota ja nämä lukiovuodet vaikuttavat siihen mihin jatkaa sen jälkeen. Olenkin koko ajan ajatellut pyrkiväni eläinlääketieteelliseen ja ne aineet mitä luen lukiossa siten vaikuttaa. Joten olen mietinyt että pitäisikö minun ajatella jotain muuta, vaikka koko ajan minulla on ollut mielessäni mihin pyrkisin ja mihin tähtään.
    Ei voida tietää millainen työllisyys kyseisellä alalla on esimerkiksi kymmenen vuoden päästä. Mutta mieleeni tuli melkein ensimmäiseksi että millä aloilla sitten on hyvä työllisyysaste? Sillä niitä ei hirveästi vaikuta olevan...

    VastaaPoista