sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Arkeen paluu


Niin ihanaa kuin juhlien järjestäminen onkin, tuntuu yksinkertaiseen arkeen paluu kaiken sähellyksen jälkeen lähes yhtä juhlalliselta.


Kinkusta, juustosta ja miniluumutomaateista koostunut yksinkertainen iltapala tuotti minulle niin paljon iloa, että se piti kaikessa karuudessaan oikein ikustaa.


Samoin kuin se, että jääkaappimme alkoi teurastamon sijaan muistuttaa ihan tavallista ruokien säilytyspaikkaa.


Ja se, että oli vihdoin aikaa laittaa arkiruokaa - tarjouslohta ja uunijuureksia.


Suurimman osan yli jääneistä herkuista kuskasin mukanani sunnuntain päivystykseen ja jätin eläinsairaalan taukohuoneeseen tuhottavaksi. Jotain pientä toki jäi kotiinkin.


 Ja itse asiassa jotakin hiukan suurempaakin.


Avasimme kotimme oven pitkällisen harkinnan ja pohdinnan jälkeen vielä yhdelle karvatassulle - 1,5-vuotiaalle mustavalkoiselle kodinvaihtajaurokselle, joka muutti meille ensin koeajalle. Koeajan viikot kuluivat ja koirat ystävystyivät. Pojankoltiainen kietoi meidät tassunsa ympärille. Toissapäivänä ilmoitimme, että mikäli kasvattajalle vain sopii, herra on tästä edespäin osa meidän laumaamme.

Syksy osoitti haaveet tyttöjemme välien lämpiämisestä utopiaksi. Voimme lenkkeillä niiden kanssa yhdessä, mutta emme voi luottaa niihin yhdessä. Yhteislenkeistä tuli stressaavia.

Olin Taikkiksen myötä päättänyt, että koiralukumme on täynnä, mutta nähdessämme, miten Taikkis purki energiaansa kissoihin ja yritti välillä varsin rajuinkin ottein haastella Utusta leikkikaveria, päätimme joustaa. Metsälenkeilläkin se haasteli meitä jatkuvasti juoksukisoihin ja vaikka parhaamme teimmekin, ei toisen lajin edustaja pysty koskaan korvaamaan lajitoverin seuraa.

Pitkän mietinnän ja monen keskustelun päätteeksi uskaltauduimme lopulta kokeilemaan, josko tästä omassa laumassaan alistetusta nuoresta herrasta kuoriutuisi seuraherra molemmille tytöillemme kaveriksi. Nyt näyttää siltä, että teimme oikean valinnan.


Sekä Iippu että Taikkis ovat haastelleet pojankloppia leikkeihinsä silmät ilosta tuikkien. Koirakodista tullut Joda hyväksyi uuden koiraherran välittömästi, mutta Utu tarvitsi parisen viikkoa totutteluaikaa ja saattaa edelleen vetää silmänsä lautasiksi mustan herran pussaillessa..

Ja sitähän tämä jannu todellakin tekee. Jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Se pyrkii iholle sinnikkäämmin kuin yksikään tuntemani koira koskaan ja on onnellisimmillaan saadessaan nukkua ihokosketuksissa ihmisen kanssa. Musta tuntuu, että tässä kodinvaihdoksessa voittivat kaikki.


Viime viikon öistä ja illoista vietin neljä pieneläinpäivystyksessä 16 tunnin vuoroja tehden. Oli kyllä melkeinpä kivointa ja tutuinta koko klinikkavuodessa tähän asti. Päivystysten yllättävyys ja vaihtelevuus sopii itselleni mainiosti. Nautin sekä itse työstä että vuorovaikutuksesta eläinihmisten ja potilaiden kanssa. Tuntuu hyvältä huomata tehneensä oikeita valintoja ja ennen kaikkea oppineensa.

Joka toinen päivä nukuin siis keskimäärin iltapäiväkahteen tai -kolmeen ja vapaaillat pyrin käyttämään nollailuun ja rentoutumiseen. Oli pakko leipoa heti uusi satsi halloween-menussamme debytoineita suolakeksejä ja lopputulos oli mielestäni karppileipomukseksi vallan kaunis. Hieman ohuempina näistä tuli kyllä rapeampia, mutta mausteena käyttämäni chilijauhe antoi kekseille kivasti potkua.


Huomenna alkaa jälleen Saaren jakso. Ajatus pimeistä aamuista, pitkistä ajomatkoista ja koleista navetoista ei suoranaisesti houkuttele, mutta ei auta kuin jaksaa. Tämän kolmiviikkoisen jälkeen pääsemme vielä yhdeksi jaksoksi pieneläinten pariin ja sitten onkin jo joulu.

Äkkiä tämä klinikkavuosi vain etenee - vastahan oli elokuu...

36 kommenttia:

  1. Tosi komean värinen tuo teidän uusi poitsu. En tiennytkään et shelttejä löytyi noin mustavoittoisen värisinä. Onnea perheenlisäyksen johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, shelttejä on viisi väriä. Tämä mustavalkoinen eli bi black on toinen niistä vähemmän tunnetuista :) Kiitos!

      Poista
  2. Ohhooh! Onnea uudesta perheenjäsenestä.
    Minkä niminen herra on? :) Ja minkä takia noin kiltti poika on kodinvaihtaja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Olemme kutsuneet häntä Lediksi. Samanikäinen veljensä kurmuutti häntä, siksi vaihtoi kotia.

      Poista
  3. Ehditkö vastaamaan siihen lähettämääni sähköpostiin, jossa oli kysymyksiä eläinlääkärin ammatista? Jos et ehdi/jaksa niin voisitko kertoa niin etsin toisen haastateltavan :)

    VastaaPoista
  4. Onnittelut uudesta tulokkaasta :) tosi kivan näkönen kaveri!

    Koirat on vähän sellanen asia että "kyllä kolme menee samalla vaivalla kun kaksi" ja "kyllä neljä menee samalla vaivalla kun kolme" ;) tietenkin sitten tilarajoitteet kotona tulee eteen, mutta tämä laskukaava pätee ainakin omakotitalossa :D

    -Heidi Äs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän :) Mä oon kuullut, että kaksi menee siinä missä yksikin, mutta kolmas tuntuu kuin määrä tuplaantuisi neljäksi... minkä vuoksi mua hiukan jänskätti ottaa kolmatta ja minkä takia alunperin olin ajatellut, että kaksi olisi meille hyvä :)

      Poista
  5. Upea koira ja ihanaa että kaikille sopi kodinvaihto täydellisesti, onnea uudesta perheenjäsenestä!

    VastaaPoista
  6. Oi, onnea uudesta karvaisesta perheenjäsenestä! :) Todella hellyyttävän oloinen tapaus tämä sheltti herra :)

    VastaaPoista
  7. Onnea uudesta mustasta! Juuri mietin miten teillä koirien välit on mennyt - vaikka "tunnen" teidät vain blogin lukijana. Mukava kuulla, että töitä on tehty, vaikka (tämänhetkinen!) lopputulos ei ollutkaan ideaalinen. Hyvää alkutalvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentistasi :) Jotenkin lohdullista kuulla, että meitä ajatellaan :)

      Poista
  8. Mikäs on uuden tulokkaan nimi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lediksi olemme häntä kutsuneet. Letuksi, letuskaksi... nopeasti se muuntuu ;)

      Poista
  9. Hih, tein ihan saman setin ruokaa eilen, samaa lohta ja samoja uunijuureksia :D

    Onnea yhteiseloon kodinvaihtajan kanssa, ihanaa jos laumaan löytyy balanssi herrasmiehen myötä :) Suloinen tapaus kuvista päätellen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä maku selkeästi! ;) Kiitän kovasti :) Hän on!

      Poista
  10. Ihana musta pikkuherra liittynyt teidän laumaanne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuherra, jonka säkä on itseasiassa kymmenisen senttiä neitikirppujamme korkeampi... :D

      Poista
  11. Voi mikä uusi ihana koiruus. Siinä on samaa luontoa ja vähän näköäkin kuin meidän Tairassa. Tairan mielestä parasta on vaan olla Lähellä, sylissä tai vieressä. Istuen tai tassut taivasta kohti pötköttäen. Mutta Lähellä. Onnea koiralauma-arkeen!

    VastaaPoista
  12. Ooi! Lisää postauksia mustasta pojusta ja eläimistänne ylipäätään!

    Minua myös kiinnostaisi "päivän ruoat" eläintenne osalta, kissoille toivoin sitä tossa joskus, mutta oikeastaan olisi myös kiva tietää, mitä teidän koirat syö päivän aikana. :)

    Terveisin, shelteistä tämän blogin kautta oikeasti kiinnostunut ja hiljattain omankin shelttiläisen hommannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tähän voisi sopia myös: "lisää postauksia ylipäätään"... :P Joo, noi on kyllä tulossa, jahka jostakin kaivelisin intoa ne kertoa. Kiva, että olen saanut shelttikuumetta tartutettua ;) Mainio rotu!

      Poista
  13. Voi, melkein tuli kyyneleet silmiin.. Onnea perheenlisäyksestä <3 Ja toi on niin totta, kyllä koira vaan on koiran paras ystävä.. (eikä auttanut tämä koirakuumeeseen yhtään, että kiitti vaan :)) Upea poika!

    Tsemppiä Saaren viikkoihin! terveisin nimimerkki "katkera histologiaan ja kemia 1:een hukkuva -A" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww, kiitti <3 Kaikesta. Nauti huolettomista opinnoista vielä kun voit! :)

      Poista
  14. Voi mikä yllätys jutun loppupuolella! Ihana koirakaveri! Halloween-postauksesta vielä, että taas mahtavaa panostusta juhliin ja O:n "meikki" oli todella repäisevä.

    VastaaPoista
  15. Mitä mieltä O oli kun keksit taas ottaa uuden koiran laumaanne? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taas? O on liittynyt minun ja kahden koiran muodostamaan laumaan. Ja vaikka voisi luulla, niin en kyllä keksi tällaisia asioita yksin, vaan kyllä me ihan yhdessä olemme pohtineet, mikä olisi laumadynamiikallemme parasta. Itse asiassa se oli O, joka lopulta päätti, että Ledi jää ;)

      Poista
  16. Onpa se kaunis poika! Aivan upea <3

    VastaaPoista
  17. Onko sulla vielä niitä sokerioravia?:) kaunis poika! Minä hänen virallinen nimi on ?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei täällä, kotipuolessa yksi tyttö, jonka kaveri juuri kuoli ja mietitään, mitä hälle tehtäisiin :/ Kiitti! En ole tavannut julkaista virallisia nimiä täällä :)

      Poista