Vielä viimeinen niitti

Lukueväät

Laukut alkaa olla pakattu, rahaa on vaihdettu, passit odottelevat pöydällä ja to do -listalla nakotti enää yksi tehtävä: kameran muistikortin tyhjennys. Ja voi hyvänen aika: sieltä löytyi vielä videoita Taikkiksen pentuajalta. Niitä tuossa sitten katselin syvän liikutuksen vallassa.

Samalla ajattelin heittää nämä pari kuvaa vielä blogiin ja taputella loppuun aiheen nimeltä koulu, sillä viikon päästä tuskin muistan siitä enää mitään!

Lisurieväät

Pahamaineisen nelosvuoden viimeinen kurssi käsitteli siis tosiaan tuotantoeläinten terveydenhuoltoa, eli mm. tiloille tehtäviä terveydenhuoltokäyntejä, Sikava- ja Naseva -järjestelmiä, ETT:n toimia tarttuvien eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi, rokotuksia, madotuksia, navetta- ja sikalarakentamiseen osallistumista sekä siipikarjan ja pienten märehtijöiden (vuohet ja lampaat) terveydenhuollon järjestämistä. Vierailevia luennoitsijoita kävi esimerkiksi Valiolta ja ProAgrialta. Varsin monitahoinen kurssi siis ja ensimmäistä kertaa koskaan siitä järjestettiin myös tentti, joka oli aineistoltaan sopivan kevyt päättämään tämän kevään rutistuksen.

Lukuseura

Muutenkin kevätlukukausi tuntui omalta osaltani sopivan kuormittavalta, mitä tulee tentteihin ja muuhun opiskeluun. Tuleville nelosille voisin kuitenkin antaa vinkiksi, että kannattaa etukäteen miettiä, mitkä ovat ne omat kiinnostuksen kohteet ja mihin kursseihin haluaa ehdottomasti panostaa. Kaikkea ei ehdi - paitsi jos unohtaa koko muun elämänsä, mikä toki sekin voi jollakulla toimia. Jos oppii luennoilla istumalla, kannattaa se tehdä, mutta jos on kaltaiseni kirjoittamalla ja itse ajattelemalla sekä tietoa hankkimalla oppiva, niin kannattaa ehkä harkita, olisiko kotiopiskelu joskus ajankäytöllisesti järkevämpää.

Kaikkien tenttien tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta niiltä osin kuin ovat, meni tämä vuosi itseltäni aika lailla vastaavasti kuin edellisetkin, vaikken todellakaan istunut joka luennolla. Ja jos niitä positiivisia puolia miettii, niin olihan se antoisaa päästä vihdoinkin opiskelemaan niitä asioita, joiden vuoksi useimmat meistä ovat tähän opinahjoon hakeneet! Luennoitsijat olivat lähes kaikki eläinlääkäreitä, jotka osasivat omilla kokemuksillaan ja potilasesimerkeillään elävöittää opetusta. Käytännönharjoitusten määrä ja sisältö vaihteli kurssista ja opettajista riippuen aina oikeille eläimille tehdyistä harjoituksista virtuaalisten potilastapauksien ratkomiseen ja lehmän anatomisen kanaverkkomallin rakentamiseen, mutta kaikista oli varmasti hyötyä tulevaisuuden kannalta.

Kuka väitti, että lisurin vääntämisen pitäisi olla harmaata ja ikävää?

Kaiken kaikkiaan saldo jäi siis selvästi plussan puolelle. On hyvä fiilis siitä, että jaksoi pakertaa loppuun asti, pystyi hellittämään perfektionismistaan, panostamaan niihin itselle tärkeisiin kursseihin ja selviytymään muistakin kunnialla. Näin sen olin suunnitellutkin.

Ensi vuonna sitten nähdään, mitä päähän on todellisuudessa jäänyt, kun klinikkavuosi starttaa. Toivottavasti muutakin kuin vakiovarusteeksi nouseva ponnari ;)