tiistai 7. toukokuuta 2013

Raakalaiset


Ajattelin päivitellä hiukan meidän raakaruokintakokemuksiamme, nyt kun takana alkaa olla jo hyvä rupeama tätä uutta dieettiä.  Viime viikolla käytimme yhden iltapäivän siihen, että sinkoilimme lähiseudun raakapakasteita myyvät eläinkaupat läpi kunkin putiikin hinta- ja valikoimakompetenssia samalla puntaroiden. Halusimme nimittäin löytää Muschin kissa-aterioita erityisesti valikoivaksi heittäytyneellä Utulle maisteltaviksi. Ja löytyihän noita - harmillisesti tosin vain eri makuja eri kaupoista. Kaikki tuntuvat panostavan enemmän koirien valikoimaan. Hetken aikaa arvoin myös, että olisiko pitänyt ottaa myös hiirenpoikasia makutestiin, mutta ehkä ne olisivat olleet vielä turhan überiä näille meidän epäluuloisille aloittelijoillemme. Eräälle siilille jouduin joskus syöttämään jonkin aikaa hiirenpinkkejä kädestä, kun mikään muu ei kelvannut. Käy muuten äkkiä kukkarolle!


Näissä maistuvuus-asioissa Utu on yhtäkkiä heittäytynyt Jodaa hankalammaksi miellyttää. Pikkuäijälle uppoavat nykyisin niin luu-lihamössöt, sydän, elimet kuin lohikin, mutta Undo kelpuuttaisi mieluiten vain sydämen. Muut murkinat uppoavat hiukan lievemmällä innolla - maksa ja muut sisäelimet kohtalaisesti, liha kuun liikkeistä tai jostakin muusta yhtä mystisestä riippuen. Muschin kissoille tarkoitettu kana-ateria osoittautui tosin yllättäjäksi ja katosi varsin nopeasti kupista. Kala- ja lihaversio ovat vielä testaamatta.

Öljyjen mukaan sekoittaminen heikentää niinikään ruuan maistuvuutta, mutta lohenmakuiset Multicat-napit uppoilevat useimmiten mieluisina herkkupaloina. Luu-ummetusten ensiavuksi hankin eläinten ensiapulaukkuun apteekista paketillisen peräruiskeita pahan päivän varalle. Pitää muutenkin varustella tuo laukku vielä hyvin, niin että kehtaa jättää lauman lomahoitajien hoiviin hyvin mielin. Pikkukaupungissa päivystävän eläinlääkärin tiettyjen tuotteiden tai avoimen apteekin löytäminen ei ole ollenkaan niin itsestäänselvää kuin täällä.

Yksi etenkin omistajien kannalta mahtava muutos on kuitenkin kiistaton: kissankakka ei enää haise. Ei juuri ollenkaan. Ennen tiesi aina, milloin kissat olivat käyneet kakkosella. Sen haistoi muutaman minuutin ajan koko kodissa. Nykyisin en tietäisi niiden vääntävän torttua, ellen aina vessoja siivotessani sitä omin silmin todistaisi. Kakkojen koko on myös pienentynyt ja luulen, että pidemmällä aikavälillä saatan huomata muutoksia myös kissanhiekan menekissä.


Koirien kohdalla kaikki on sujunut kuin rasvattu: koirat rrrrrrrakastavat ruokaansa ja odottavat sitä aina kirkkain, innokkain silmin ja erityisesti luiden järsiminen tekee karvakorvat huomattavan onnellisiksi. Kakan määrä on vähentynyt huomattavasti, uutta hammaskiveä ei ole ilmestynyt ja Iipun yleensä niin karhea turkki tuntuu todella pehmeältä ja sen mustat osat suorastaan kiiltävät. Osaltaan viimeksi mainittu parannus saattaa toki johtua luonnollisesta karvanlähdöstä ja täytyy seurailla, karkeneeko se jälleen kesää kohden. Taikkiksen turkki on aina ollut kovin silkkinen.

Mutta mikä parasta: Iipun löysä- ja herkkävatsaisuus loppui kuin seinään. Aiemmin sille ei voinut kuvitellakaan antavansa mitään uutta - ei edes pientä herkkupalaa tai ruuantähdettä. Tilanne kehittyi salakavalasti, pikkuhiljaa. Nuorempana sen vatsa kesti vielä nakkeja ja siankorvia, mutta viimeisimpinä aikoina ripulihelikopteri olisi ollut taattu. Vaan ei enää. Raakaruokinnan aloittamisen myötä Iippu syö jälleen todella monipuolisesti, ulkona voidaan käyttää nappuloita maistuvampia palkkanameja, eikä ripulia ole nähty sen koommin. Todellinen helpotus!


Kaiken kaikkiaan koirien raakaruokkiminen on siis osoittautunut todella helpoksi ja palkitsevaksi - kissojen kanssa haemme vielä jonkinlaista balanssia ja yhteisymmärrystä. Viime päivät ovat tosin sujuneet varsin kivuttomasti: molemmat ovat syöneet kyllikseen ja riittävän monipuolisesti, joten en ole kovinkaan huolissani. Enemmän aikaa ja totuttelua se vain vaatii.

Hintatasoltaan raakaruokinta liikkuu samoissa lukemissa kuin teollisenkin syöttäminen ja pakastintila on riittänyt vallan mainiosti. Omat ruuat ovat tosin joutuneet hiukan ahtaammalle, kun on tullut innostuttua kokeilemaan eläimille kaikkea uutta! Eipä tule toisaalta hamstrattua pakastimeen mitään turhaa.

Oma auto helpottaa pakasteiden rahtaamista, mutten usko, että kokeilumme olisi tyssännyt auton puutteeseenkaan. Enemmän suunnitelmallisuutta ja hyvän repun se vain vaatii. Raakapakastepötköt ovat myöskin todella helppoja käyttää. Jos niitä ei muista ottaa tarpeeksi ajoissa sulamaan, riittää, kun sulattaa pötkön toista päätä hetken aikaa kuumassa vedessä, annostelee sulaneen osan eläinten kuppiin ja siirtää jäisen osuuden jääkaappiin sulamaan rauhassa. Parhaimmillaan pystymme ruokkimaan kaikki eläimet samalla pötköllä, mutta osa on selkeästi kissojen, osa koirien juttuja. Tosin koirat kelpuuttavat kyllä aivan kaiken, mitä kissoilta mahdollisesti jää yli. Luut sulavat nopeasti, eikä koiria oikeastaan juuri hidasta niiden jäisyyskään. Kissojen kanssa käymme vielä keskusteluja siitä, miksi niitä luita välillä yrittää herrasväen kuppiin tungeksia.

Olen kuitenkin sen verran vakuuttunut tämän luonnonmukaisemman ruokavalion eduista, etten usko, että entiseen löytyy enää syytä palata.

21 kommenttia:

  1. Juu, onneksi on koira niin ei jää tähteitä. :D Noille ei tunnu mikään mössö maistuvan, oli niissä lihapötköissä sitten sisäelimiä tai kanan siipeä. Niiden herkkujen katkarapujen ja seitin lisäksi vain broilerin sydämet ja filee menevät. Possun suikaleet joskus.

    Ja kyllä, varsinkin toisen kissan vessa-asioiden jälkeen tarvitsisi kaasunaamarin. Haluaisin jossain määrin pitäytyä teollisessa, jotta kissojen hoitajilla olisi helpompaa ja toisaalta pakastimemmekaan ei vedä tätä nykyistä määrää enempää. Olen koittanut eri ruokia noille (kaikki viljattomia, sokerittomia jne), mutta haiseepa silti. Pitäisi kai kuitenkin siirtyä kokonaan raakaan...?

    Mulla on muuten taas kysymys... :D Mitä mieltä nykyisin ollaan tällaisten karvakorvarotujen, kuin puudelit ovat, korvakarvojen nyppimisestä? Puudeli-ihmisten mielestä korvien ja korvakäytävien pitäisi olla täysin paljaat, mutta ihan täyttä rääkkäämistähän se korvakarvojen nyppiminen on niin koiralle kuin omistajallekin. Miksi niiden pitäisi olla paljaat, jos tulehduksia ei esiinny? Myös korvahuuhteita neuvotaan käyttämään kerran viikkoon ja meillä taas on kestänyt sama korvahuuhdepullo jo 1½ vuotta, käytettynä vain silloin kun tunnen tarvetta. Vaikkuhan on normaali, korvakäytävää suojaava erite ja sen liian innokas putsaaminen (ihmisillä) vain ärsyttää korvaa ja saa sen tuottamaan enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, koirat toimii loistavina jätelaitoksia :D Ja kyllä vain, ei siihen hajuttomuuteen taida muita oikoteitä olla :) Meilähän Utu oli myös alkuun semibarffaaja, mutta vasta tämän täysbarffauksen myötä hajupilvet kissanvessan yllä laskeutuivat.

      Täytyy sanoa, että tuosta korvakarvojen nyppimisestä mulla ei ole kovin vahvaa mielipidettä vielä. Olenkin ihmetellyt, että eivätkö koirat todella pistä vastaan - korva on kuitenkin herkkää aluetta. Varmaan ne joillakin ärsyttävät korvakäytävää niin, että vaikkua erittyy runsaammin, estävät eritteen ulospääsyä ja lisäävät tulehdusriskiä, mutta mikäli eivät, niin uskoisin, että voi jättää nyppimättäkin. Nämä luppakorvien ongelmat ovat mulle kyllä varsin vieraita, kun itse ei ole koskaan tarvinnut kajota yhdenkään koiran korviin :D Mutta tosiaan, jos teillä ei mitään korvaongelmia ole, niin ei kai sillä puhdisteellakaan kannata lutrata, koska tosiaan kaikki ärsytys vain lisää eritteen muodostusta.

      Palaan asiaan, jos joskus saan asiantuntevampaa tietoa tästä!

      Poista
    2. Siis joo, koira todellakin rimpuilee. Ja kun alistuu, kyllä se nyppiminen niin kipeää tekee, että toisen silmät ihan vuotaa... Joten uhmaan puudelilahkolaisia ja jätän nyppimättä. Tosin meidän koira on lyhyessä turkissaan muutenkin joillekin niin epämiellyttävä näky, että tuskin korvat sitä enää pahentavat. :D

      Poista
    3. :( Kuulostaapa todella ikävältä! Juuri siltä miltä saattaisi kuvitellakin :( Uhmaa tosiaan, jos ei kerran mitään syytä ole nyppiäkään ;)

      Poista
  2. Hei!

    Onpa kiva kuulla, että teillä ovat raakailuhommat lähteneet hienosti käyntiin. Noissa kissoissa on tosiaan varmaan enemmän haastetta, mutta eiköhän se siitä! Ja varmasti kaikki luonnollinen ruoka on niille hyväksi, vaikkei ihan täydellisyyteen pääsisikään.

    Olen seuraillut blogiasi jo muutaman vuoden, tällainen jo kohta keski-ikäinen lukija, joka itsekin mietti eläinlääkäriksi ryhtymistä... joskin jo kohta 25 vuotta sitten :-)

    Meillä on myös shelttejä ja olen raakaruokkinut niitä jo useamman vuoden. Luita nuo syövät ainoastaan kerran viikossa ja yksi ei kestä rustoja/luita ollenkaan ( mikä on huono juttu hampaitten kannalta)

    Mielenkiintoisiksi haasteiksi ovat osoittautuneet tilanteet, joissa koiralla on ollut jotain vatsahäikkää, ja on ollut tarvetta lähteä eläinlääkäriin. Ihan jokaiselle lekurille ei nimittäin kannatakaan mennä selostamaan raakaruokitun koiransa vatsavaivoja. Sieltä saattaa tulla todella ikävää kommenttia, ja parhaimmillaan olen jopa saanut kouraani valokopioituna jonkun amerikkalaisen artikkelin siitä kuinka salmonella tarttuu satavarmasti myös lapsiini, koska ruokin koiria raa'alla...

    Nyttemmin olemme kuitenkin jo löytäneet pari lääkäriä, joitten luokse uskaltaa mennä, jos tarvetta ilmenee.

    Millaisia ajatuksia opiskelukavereillasi on koirien/kissojen ruokinnasta?

    Kauniita keväisiä päiviä toivotellen,

    sheltit ja emäntä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun jätit kommenttia :) Joo, suurella osalla eläinlääkäreistä on varsin negatiivinen käsitys raakaruokinnasta. Osittain tämä johtuu varmaan siitä, että eläinlääkärit ne hoitavat sitten raakaruokinnan aiheuttamat ongelmat (ummetukset, suoliperforaatiot ym.) - mutta toisaalta myös nappularuokinnan aiheuttamat ongelmat (vatsavaivat, allergiat ym.). Luulenpa vain, että tuota jälkimmäistä ei vielä oikein tiedosteta. Eläinlääkärien tietämys eläinten ruokinnasta perustuu pitkälti ruokajättien järjestämiin koulutuksiin. Meille nuoremman polven opiskelijoille luennoitiin ruokintakurssin aikana tosin myös jo barffauksesta ja ilmapiiri oli luennoilla osittain teollisten ruokien vastainen. Silti varsin suuri osa meistä ruokkii eläimensä juuri näiden isojen merkkien tuotteilla (saamme niitä edullisemmin) sen kummempia kyseenalaistamatta. Muutaman barffaajan tiedän (niin opiskelijoiden kuin eläinlääkärienkin keskuudesta), mutta he ovat ehdottomasti vähemmistönä ja aika voimakkaita ennakkoluuloja raakaruokintaan kyllä kohdistetaan.

      Toivoisin, että raakaruokintaa alettaisiin tutkia puolueettomien tahojen puolesta, niin että ilmapiiri voisi pikku hiljaa alkaa lämmetä...

      Poista
  3. Kiitos mainiosta raakis-info-postauksesta! Juuri tällaisia kiihkottomia ja omia kokemuksia sisältäviä juttuja raakaruokintakammoisten pitäisi saada lukea, kun tuntuu että netti on pullollaan vaan noita fanaattisia "koirani pelastui syövältä kun syötin sille pelkkiä ituja vuoden" tai päinvastaisia "koiran suoli halkeaa kun se syö palasenkin luuta" -tarinoita.

    Kun ihmiset vaan ymmärtäisivät jylläävien markkinavoimien aseman eläinruokabisneksessä, eivätkä monimutkaistaisi niiiiiiiin yksinkertaista asiaa kuin hyvää ravitsemusta, moni lemmikki (ja ihminen :)) voisi niiiiiiiiin paljon paremmin. On kumma juttu, että kaikki tuntuvat tietävän mistä hyvä ravitsemus koostuu ja mitä se tarkoittaa, mutta toteutus onkin sitten ihan jotain muuta.

    Jossain barf/raakaruokintaopuksessa joskus luki, että kun lemmikinomistajat hetkeksi pysähtyisivät miettimään kuinka terveellistä on syöttää lemmikilleen tavaraa joka säilyy VUOSIA HUONEENLÄMMÖSSÄ pilaantumatta (ja tätä shaissea vielä kutsutaan "liharuuaksi"..), voisi monen ruokintakäytänteet muuttua. Ihmispuolelta loistava esimerkki on valmisruuat ja roskaruoka; kaikki tietää että ne on epäterveellisiä/täynnä lisäaineita, mutta silti ihmiset syövät niitä.....

    Raakaruokinta on välittämistä ja huolenpitoa lemmikistäsi, joka ei vaadi sen enempää rahaa tai resursseja kuin nappularuokintakaan. Toteutus vaatii vain järkevää asennetta asiaa kohtaan. Kuten kirjoittelitkin, minäkin mielumin omistan hyväturkkisen ja hammaskivettömän koiran, joka innolla odottaa ruoka-aikaa, kuin haisevan hammaskivisuun, joka käy kupilla haistamassa ruokaansa vain todetakseen että ei syö nappulaa- tänäänkään. Meillä tilanne kahden jättirodun edustajan kanssa oli pahimmillaan se, että ne paastosivat kolmatta päivää nappulan kanssa.... ja nappulana kokeiltiin ties mitä RC:stä, Eukanubasta, Eaglesta Hill'siin ja kaikkea siltä väliltä. Ja kaikki tämä vain siksi että kasvattaja oli ehdoton ettei lihaa saa syöttää, ja minä liian kokematon uhmatakseni tätä. Onneksi eräs asiaan perehtynyt kasvattaja sai minut ylipuhuttua kokeilemaan ensin osittaista raakis-ruokintaa, ja sitä myöden...noh, ensin meni pikkurilli ja sitten koko käsi:) Onneksi koirilleni. -A-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitosta vain :D Nimenomaan koirien ja kissojen ruokinnasta on kyllä noiden isojen teollisten merkkien toimesta tehty melkoista salatiedettä, johon tavallisen ihmisen on muka mahdotonta kyetä. Samoin barffaus on leimattu vaikeaksi, tarkkaa laskemista vaativaksi puuhaksi, jossa silti todennäköisesti mennään täysin pieleen ja eläin voi huonosti. Jännä, ettemme silti laske omia (tai vaikka jyrsijöidemme, kaniemme, lintujemme...) ruokavalion sisältämiä ravintoarvoja milligramman tarkkuudella.

      Toivon, että elämme jonkinlaista murrosvaihetta ja jossakin vaiheessa raakaruokinta aletaan hyväksyä hiukan laajemmaltikin. Sillä on kuitenkin niin kokonaisvaltaisen hyvä vaikutus koko eläimeen, että vaikea siltä on ummistaa silmiään - ainakaan kerran kokeiltuaan :)

      Poista
  4. Annatko kissoille kalkkia tai muuta lisäravinnetta kuin multicattia?
    Mulla olis tavoitteena siirtyä ainakin puoleksi raakaan ruokaan, nyt se on ehkä 1/3 osa. Raakana meille kelpaa vain possun, kanan fileet tai sydämet. Ei maksaa, kiitos. Ei edes katkaravut. Ei toi kissa edes tajua merenelävien päälle mitään. Lohi on sen mielestä aivan järkyttävää moskaa. Kana- ja lihaateriatkaan ei oikein kelpaa. Ja jännää on se, että kamalan makuiset märkikset syödään edes jossain vaiheessa, yöksi jätetty maksa lemppari ankkakastikkeella höyrystettynä on taas ihan samannäköinen kuin oli illallakin. Enkä edes viitsi jättää pitkäksi aikaa huoneenlämpöön raakaa lihaa kun menee pilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, niissä märkäruuissa on varmaan joitakin kissoja puhuttelevia makuaromeja, jotka houkuttavat, vaikka itse raaka-aineet saattavat olla heikommanlaisia. Kunpa keksisi vastaavia luontaisia aromeja, niin että saisi kissat maistelemaan noita oletettavasti hiukan hajuttomampia tuotteita. Lämmitys auttaa joskus ja jauhetun sydämen sekoittaminen muihin ruokiin.

      Tällä hetkellä annan vain tuota Multicattia, mutta harkinnassa on myös muiden valmisteiden antaminen Utulle, jos tuo ruokavalio ei tuosta tarpeeksi monipuolistu. Joda syö kyllä tarpeeksi noita luumössöjä. Mieluiten kuitenkin pyrkisin siihen, että ruokavalio olisi tarpeeksi monipuolinen, eikä tarvitsisi antaa kauheasti lisiä. Etenkään, kun ne tuppaavat heikentämään ruuan maistuvuutta :P

      Poista
  5. Minäkin nostan hattua tyylille, jolla kerrot raakailusta (ja itseasiassa omasta karppaamisestasikin). Ei turhaa kiihkoilua :)
    Minua kiinnostaisi kuulla lisää näkemyksiäsi raakailusta ja erityisesti ravintolisien tarpeellisuudest/tarpeettomuudesta. Itse olen törmännyt aiheesta aika ristiriitaisiin tietoihin, toki lähteetkään eivät kovin laadukkaita ole olleet...
    Tykkään muutenkin paljon blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta :) Kyllä mulla on suunnitelmissa kirjoittaa aiheesta lisää, etenkin kun nyt kesän aikana tullee perehdyttyä siihen hiukan tieteellisemmästäkin näkökulmasta. Mitään varsinaisia suosituksia en vielä näin lyhyen kokeilun jälkeen uskalla lähteä antamaan, mutta ehkä myöhemmin! :) Kiitos itsellesi!

      Poista
  6. Meillä on raakaruokittu kohta kaksi vuotta koiraa. Entinen hiivailija, jolla tulehtui tassunvälit ja korvat useamman kerran vuodessa, on ollut oireeton siitä lähtien, kun raakaruokinta aloitettiin. Rakastan noiden valmispötköjen helppoutta! Meillä tosin tuolee raakaruokinta hieman kalliimmaksi kuin vastaava nappularuokinta, mutta ylipäätään katsoessani tuota oireetonta (ja hammaskivetöntä!) koiraa, voin ilomielin maksaa ekstaa ruuasta. Ja säästän eläinlääkärikuluissa. Kakka on kiinteämpää, vatsa kestää mitä vain. En kyllä enää ikinä palaa takaisin nappularuokintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tarinasi, siinä oli monta hyvää pointtia raakaruokinnan eduista :) Vastaavia löytyy raakaruokinnan parista monia! Kunpa vain useammat uskaltautuisivat kokeilemaan!

      Poista
  7. Meilläkin siirryttiin vuoden vaihteessa raakaruokintaan. Luulin meidän shelttiä ahneeksi, mutta ahneus on noussut aivan uusiin sfääreihin, kun vaihdettiin ruokintaa. Nyt kun muistelen, niin nappuloiden syöminen oli aikamoista närppimistä siihen verrattuna, millä vauhdilla raaka-ateriat katoavat kupista. Hammaskiveä ei ole tullut lainkaan, kun luitakin järsitään ahkerasti. Huomasin myös turkin muuttuneen kiiltävämmäksi ja koiran vatsa alkoi toimia aktiivisemmin. Nappularuokinnassa vatsa toimi harvakseltaan, koira ei käynyt kakalla välttämättä kertaakaan päivän aikana ja uloste oli aina hirveän kovaa.

    Meillä on myös 10-viikkoinen pentu, jonka tulen ruokkimaan raakaruu'alla myös kasvuaikana. Pentue oli syönyt kasvattajan luona raakaa ja hetken asiaa pohdittuani tuntui hassulta ajatukselta vaihtaa koira nappulalle kasvuajaksi. Alkuun vähän jännitti kasvavan pennun ruokkiminen raa'alla lähinnä siinä mielessä, että kaikkia ravintoaineita tulee ruuasta tarpeeksi ja sopivissa suhteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meillä on sama homma, nyt on tajunnut, että eivät ne raksut niin erityisen hyvin maittaneetkaan :D Ihan samoja kokemuksia muutenkin. Tsemppiä myös pennun ruokintaan! Eiköhän sekin hyvin suju, jos teillä on kuitenkin hyvät ohjeet olemassa :)

      Poista
  8. Kampin Musti ja Mirri muuttaa eri paikkaan Kampissa ja niille tulee enemmän pakastetilaa sinne uusiin tiloihin. En tiedä milloin nykyinen liike menee kiinni, mutta nyt kun siellä käy ostoksilla, niin saa 10% alennuskupongin uuteen liikkeeseen (koskee yhtä normaalihintaista tuotetta). En tiedä mikä on laaja valikoima, mutta siellä oli monia Raaka Maukas (tms.) -merkkisiä pötkylöitä ja jotain eläimen osia.

    Tämä ei ole maksettu mainos...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, kiitti vinkistä :) Tosin tuo Kamppi on meidän näkökulmasta hiukan huono, kun ei pääse autolla kovin halvalla lähelle(?)

      Poista
  9. http://www.vauhti-raksu.net/nettikauppa/pakasteet-kissoille tuolta saa tilattua ihan kotiovelle noita muschin kissa-aterioita :) kuin myös tiestysti koirillekin, iso valikoima erilaisia lihoja, luita ym barf juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota oon vähän pohdiskellutkin, mutta vaikuttaa vähän hankalalta tuo toimitus, että pitäisi olla kotona tiettynä päivänä mihin tahansa(?) kellonaikaan... Mutta oon kyllä ihastellut, että tuolta tosiaan saisi noita hiiriä ja tipusia, jos haluaisi oikein hifistellä! :)

      Poista
    2. Itsellä vasta eka tilaus tulossa, mutta siinä tilauksen yhteydessä piti ilmoittaa toivottu toimitusaika tai sitten sellainen aika jolloin ei ainakaan sovi ja sitten niitä toiveita yritetään ottaa huomioon kun ne suunnittelee sitä ajoreittiä :) Laitoin että mikä aika vaan käy, niin en osaa sanoa että miten hyvin noi toiveet toteutuu.. :P

      Poista