keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Fastlag

 Laskiainen voi tarkoittaa opiskelijalle vain kahta asiaa:


Pullia!


Ja haalarien esiin kaivamista!

Meidän vuosikurssimme ei tänä(kään) vuonna päässyt pulkkamäkeen Ullanlinnanmäelle, sillä eilisiltapäivälle oli buukattu pakollinen etiikkapaneeli, mikä herätti närkästystä ja hienoista vastarintaa osassa kanssaopiskelijoista. Musta kaikki eettiseen pohdintaan liittyvä on tosi mielenkiintoista ja tykkäsin tuosta paneelistakin, mutta olisihan sille jonkin muun ajankohdan voinut valita. Tänään sitten saimme luennoitsijalta pahoittelut aiheesta, hehe.

Paneelin aiheena olivat tällä kertaa etenkin laittomasti maahantuodut pennut (pentutehtailua sivuten) sekä suomalaisten ulkomailta pelastamat rescue-koirat, vaikka keskustelu pomppikin välillä esimerkiksi hän vs. se -pronominin käyttöön eläimistä puhuttaessa tai eläinten tunneälyn pohdiskeluun. Rescue-koirista meille piti alustuksen eläinlääkäri, jolla oli omakohtaista kokemusta asiasta ja joka mieluummin halusi ottaa "jo olemassa olevan", kodittoman koiran kuin tukea nykymuotoista rodunjalostusta.

Useinhan eläinlääkärit (= monet luennoitsijoistamme) vastustavat ulkomaisten löytökoirien tuontia tai sanotaanko vaikka, että eivät kannusta siihen, sillä tällaiset katukoirat saattavat levittää Suomen koirakantaan sellaisia tartuntatauteja, joita meillä ei vielä esiinny. Myös Suomen Eläinlääkäriliitto on ilmaissut oman, painavan sanansa asiaan: rescue-koirien maahantuonti ei eläinsuojelunäkökulmasta ole perusteltua. Niinpä olikin mielenkiintoista päästä kuulemaan toisenlaista näkökantaa asiaan ja koirien pelastamista puhtaasti etiikan kannalta. Täytyy myöntää, että oma kantani asiaan muuttui hieman mutkikkaammaksi ja mustan sekä valkoisen väliltä löytyi uusi sävy: harmaa. Se kai toisaalta näiden etiikkapaneelien tarkoituskin on: oppia ajattelemaan asioita myös uusilta kanteilta ja pystyä hiukan hellittämään omista mielipiteistään toisenlaisia perusteluita kuullessaan. Painotan kuitenkin, että jos joku harkitsee rescue-koiran tuontia, kannattaa asiaa harkita pitkään ja hartaasti, ottaa vaikka puskaradion kautta selvää eri yhdistyksistä (kaikki eivät ole yhtä vastuullisia: toiset tuovat sairaita koiria maahan testituloksesta riippumatta) ja valita tuontimaa sekä koirayksilö tarkkaan!

Yliopistolta päästyäni lueskelin hiukan aikaa tenttiin, tein laskiaispullia ja lähdin...


Gravitaatioon, eli Ulliksen laskiaisriehan perinteisiin jatkobileisiin, joissa tällä kertaa esiintyivät Jare & VilleGalle sekä Haloo Helsinki!. Eivät mitään ihan mun lempparibändejä kumpikaan, mutta hyvät keikat ne vetivät.






Oli kivaa olla pitkästä aikaa liikkeellä isomman opiskelijaporukan kanssa, vaikka olinkin ihan selvinpäin ja noin yleisesti ottaen tuollaiset parin tuhannen hengen massabileet eivät ehkä ole ihan mun omin juttu - eihän siltä meteliltä kuule edes jutella. Tanssiminen sen sijaan kyllä maistui!

Olin hyvissä ajoin kotona, joten yliopistolle kolmeksi tunniksi selviytyminen ei tuottanut suuria vaikeuksia aamulla.



 Päivän aiheena olivat viimeisten farmakologian tapaustehtävien läpikäynti.




Enää perjantain tentti ja sitten olisi farmakologia tältä keväältä pulkassa (laskiaisteemaan sopien, hehheh). Tämänkin tentin kohdalla päädyin omasanaisiin muistiinpanoihin, mutta aloitin sen verran ajoissa, että suurempaa paniikkia ei ole kerinnyt syntyä, vaikka muutakin elämää on harrastettu. Juttelin muuten eilen erään nelosemme kanssa ja hän sai kertomuksillaan masennettua mut ensi vuoden suhteen aika totaalisesti. Kuulemma luvassa on niin rankka vuosi, että nyt tästä kolmosesta kannattaisi ottaa kaikki ilo irti: mikään ei toimi, motivaatio on kadoksissa useammaltakin, tenttejä on jatkuvasti ja vauhti on niin huima, että opittavan tiedon määrä ahdistaa. Harmi, jos noin on - mä kun olen nimenomaan odottanut juuri noita vuosia, jolloin vihdoin pääsemme klinikalle. Täytynee siis yrittää latailla kesällä akkuja ihan ekstratehokkaasti ja yrittää unohtaa nämä silmieni eteen maalautuneet kauhukuvat. 

Onneksi toistaiseksi opiskelu on ihan kivaa ja mun hyvä motivaatio on säilynyt koko alkukevään. Tänään innostuin jopa hieman askartelemaan:

Tämä kuvaa tarjoaa vastauksen niille, jotka miettivät, miten lasipöytä pysyy puhtaana: ei se pysykään.


Ainakin tämän verran lääkeaineita haluaisin osata niin, että nimen kuullessani osaisin yhdistää sen edes oikeaan ryhmään ja tietää suunnilleen, mitä se tekee.

Tässä yleisfarmakologiassahan paino on vielä pitkälti eri lääkeryhmillä ja kliinistä farmakologiaa eli eri tautien spesifisiä lääkityksiä annostuksineen käydään tarkemmin läpi sitten tulevina vuosina. Joitakin nimiä olisi kuitenkin jo nyt suotavaa jäädä mieleen.

Lappujen toiselle puolelle kirjasin hiukan tärkeimpiä pointteja kustakin lääkeaineesta.

Nyt tosiaan syvennyn vielä parin päivän ajaksi farmiksen ihmeisiin ja viikonlopuksi olisi sitten tarkoitus matkata kotipuoleen valmistautumaan ensi viikolla alkavaan teurastamoharjoitteluun. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietän siipikarjateurastamossa, jonne olisi tarkoitus kulkea kotipaikkakunnalta autolla. Olettaen, että sellaista vielä osaan ajaa.

Eipä siis muuta kuin hyvät illan ja viikon jatkot ja oloja niille, joilla eilisilta venähti hiukan pitkäksi! ;)

20 kommenttia:

  1. Ai että sun blogisi onnistuu aina motivoimaan tuon koulutyön kanssa, vaikka eläinääkis vielä suhteellisen kaukana onkin. (taino, saa nyt nähdä kuinka nopeasti tuo kaksi vuotta hurahtaa)

    Kiitos siitä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla :) Tällaiset kivat kommentit onnistuvat aina motivoimaan mua kirjoittamaan, kiitos siis sinulle siitä! :)

      Poista
  2. Mulle oli selviö, kun olin ottamassa kissaa, että otan kodinvaihtajakissan. Ulkomailta se ei sentään ole (ei kai kissoja vielä tuoda Suomeen Rescue-tapauksina?), vaan melkein naapuritalosta, allergian takia sanoivat Sylvistä luopuvansa. Kodittomia kissoja on niiiiiin paljon Suomessa eläinuojeluyhdistyksillä ym., mielelläni annan kodin sellaiselle. Sitä paitsi halusin aikuisen kissan. Etiikan kysymykset on kyllä mielenkiintoisia. Itsellä ei kyllä ole selvää kantaa noihin Rescue-koiriin... En kyllä itse ottaisi koiraa, jonka tausta on epämääräinen. Ihan sen vuoksi, kun en haluaisi painia mahdollisten terveys- ja käytösongelmien kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Kissoilla on tässä(kin) maassa asiat huonolla tolalla, jos löytöeläinten tilannetta katsoo. Itse aion myös ottaa jonkun kodittoman kissan sikälimikäli kissan joskus päätän hankkia ja Iippuhan on vastaavasti etsimällä etsitty kodinvaihtaja. Rescue-kissayhdistyksiä ei Suomessa taida toimia - tosiaan kun niitä kissoja löytyy jo omasta takaa - mutta kuulemma aina välillä ihmiset haluavat esim. lomamatkallaan pelastaa kissan rannalta tai kadulta mukaansa, eivätkä sitten selvitä tuontiehtoja etukäteen ja huonosti käy :/

      Poista
  3. Mä olen ihan täysin hurahtanut tähän blogiin! Kirjoitat hauskasti ja mielenkiintoisesti, sekä mielenkiintoisista aiheista, vaikkakin ihan arjesta. :-) Odottelen uusia postauksia aina innolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurahtanut, haha :D Kiitos mieltä lämmittävästä kommentista, kiva kuulla, että postausten taso kelpaa :) Jostain syystä oon itse tykästynyt eniten nimenomaan arjenmakuisiin blogeihin. Sellaisiin, mistä voi saada itsellekin jotain inspiraatiota tai ideoita. Siksi varmaan johonkin sen suuntaiseen pyrin itsekin + eihän tää mun elämä mitään luksusta ookkaan :D

      Poista
  4. Kyllä sun blogia on aina mukavaa lukea. Motivoi mukavasti lukemaan pääsykokeeseenkin :)
    Nyt täytyy häpeästä punaisena ilmoittaa.. Olen nyt reilun vuoden blogiasi lukenut, ja luulin aina, että ensimmäisen koirasi nimi on Lippu. En tajua, mistä sen sain päähäni, ja aina ihmettelin, miksi kirjoitat sen nimen pienellä :) No, sitten kun hetki sitten koirista kertova postaus tuli, niin ymmärsin, kuinka tyhmä olinkaan. Iippu on tosi kiva nimi, mutta en millään saa sitä Lippua pois päästä ja nytkin aina vahingossa luen väärin :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, älä huoli - et ole ensimmäinen :D Silloin, kun käytin IIPPUA (;)) lonkkakuvissa, kutsui klinikan vastaanottohoitajakin IIPPUA LIPUKSI :D Jännä juttu, miten aivot toimii ja etsii vain sen tutuimman mahdollisen sanan sen kummempia oikeinkirjoitusta (iso alkukirjain) miettimättä ;)

      Ja tosiaan Iippuhan on vain lempinimi Iinasta, josko se auttaisi jatkossa muistamaan :D Kiitos tästä kommentista, sait mut naurahtamaan ääneen ja jaksuja pääsykoepuurtamiseen! :)

      Poista
    2. Minunkin täytyy (naama paloautonpunaisena) tunnistaa, että alussa (kun tänne blogiisi eksyin monen mutkan kaotta) luulin Iippua Lipuksi, mutta laitan sen lukihäiriöpoekasen piikkiin. :D Mä en muutes oo tiennykkään, että eltdk:n haalarit ovat noin vihreät! :O Itselläni on silloin tällöin käytössä EKK:n ylioppilaskuntahaalarit (kuva niistä löytyy blogistani: http://elamanfilosofiaa.blogspot.com/2012/02/kuka-olikaan-ennakkoluuloinen.html), mutta ne on enemmän oliivinvihreet (= seminologinvihreet :D) kuin mehtänvihreät.

      Poista
    3. Haha, eikä - säkin! :D Joo, ihan vihreäthän nuo ainakin nykyään ovat :) Liiankin kanssa mun makuun! Tuollaiset linkkaamasi ne ovat ehkä männäpäivinä olleet? Tosin meidän vuosikurssi sai tilauksessa hiukan liian sinisenvihreät (tai siniseen taittavat) haalarit - oikea sävy olisi hiukan sammaleisempi. Mutta musta tuo on silti nätimpi kuin sen sammal ;) Kaikesta ehkä huomaa, että vihreä ei oo mun lempiväri :D

      PS. Kiva blogi, unohduin lueskelemaan pidemmäksikin aikaa. Ja munkin on tehtävä tunnustus: oon pitänyt sua paljon vanhempana :D

      Poista
    4. Joo, nuo mun käytössä olleet ovat vuodelta -84 (ja itse ku olen vuosikertaa -93..). Mutta ovat kuin uudet, sillä pomo (jos tuttava-ell:ä voi pomoksi sanoa) ei oo niitä kovinkaa paljoa käyttännä. Mutta kullakin omat värimieltymyksensä, itse en voisi laittaa pääleni oranssin väriäsiä vaatteita (punaisen väriset navettakamppeet menee vielä jotenkuten). :D

      Ei ole ollenkaan uutta, että minua on pidetty ikäistäni vanhempana. (On minua pidetty 35-vuotiaana, joten olen jo jonkin verran tottunut vanhana ihmisenä "pitämiseen".) Mutta kiva, että pidät minun blogista. :)

      Poista
    5. Oot muuten ihan oikeessa, oranssi ois vielä pahempi! :D Ei vaan, makunsa kullakin :) Ihailen vaan haikeena aina kaikkien amkkilaisten liloja, pinkkejä tai turkooseja haalareita, kun niitä näen. Ihan vain sen värin vuoksi - sitä, että nuo edustavat unelmieni opiskelupaikkaa en kuitenkaan heti olisi vaihtamassa mihinkään, joten rakkaat ovat kuin mitkä! :)

      Ja tosiaan oot kyllä varmasti esittäytynyt silloin alkuun joskus ihan huolella, mutta tuo "Matte" (emäntä) on ohjannut mun ajatuksia sittemmin väärillä radoille :D Täytyneepä käydä usemmankin lukemassa ;)

      Poista
    6. Oulun yliopiston varhaiskasvatuspuolella on pinkit haalarit, ei possun pinkit vaan räikeen pinkit ( = suorastaan silmille hyppäävän pinkin väriset).

      Joo, tuo mun Matte-nimi (joka tulee kakkosnimestä Marleena) on aiheuttanut aika paljon hämmennystä niin sukulaisten kuin koiraharrastusporukoissa ehkä senkin takia, että se on epä-kainuulainen nimi. En ole kumminkaan vetänyt herneitä nenääni, jos joku on ihmetellyt ja kyseenalaistanut "Mattea". Mielipiteensä kullakin ;)

      Poista
    7. Aaa, okei! :) Mä jotenkin ajattelin koko ajan sen tarkoittavan sitä emäntää - joko koiran tai lehmäkatraan, kun niistä aina kirjoittelet tai ainakin oon yhdistänyt sut niihin :) No, nytpä selvisi tämäkin ja kiva aina saada tietää lukijoistaankin jotakin! :)

      Poista
  5. Mäkin tunnustaudun hieman lukihäröksi ja luulin aluksi Iippua Lipuksi :D Onnekis väärinkäsitys sitten jossain vaiheessa valkeni :p Olipan kiva postaus taas, näiden lukeminen on piristävää (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, montakohan teitä oikein on? :D Tää alkaa mennä jo hulvattomaksi! Täytyy ehkä ensi postauksen loppuun kirjoittaa, että ps. se on IIPPU, ei LIPPU :D

      Poista
  6. Täälläkin yksi, joka pitkään luuli koiraa Lipuksi. :D Eli varmaan meitä on aika monta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään! :D Taitaa jäädä meidänkin suihin elämään tuo "Lippu", sääli vain, että Iippu ei ainakaan vielä reagoi siihen mitenkään :D

      Poista
  7. Täällä kanssa yks joka lukee jatkuvasti sen Lippu, paras ehkä kun tosta ylempää kommenteista luin että Lippu on lempinimi Linasta :DD

    Oon lukenut tän viikon aikana sun blogin alusta tähän asti ja oon aivan koukussa! Mielenkiintoinen ja erilainen blogi, eläimet (lähinnä koirat ja hevoset) ovat suuri osa elämää ja jollain tavalla eläinlääkis on kiehtonut ajatuksena joten sen vuoksi ahmin blogia näin suurella mielenkiinnolla! Jotenkin sitä ajattelee että eihän musta vois ikinä tulla eläin(tai ihmis)lääkäriä, mutta ihmisiähän tekin olette ja senhän vuoksi se kuusi vuotta opiskellaan että osaisi :) ehkä sitten jos tuleva (jo toinen) ammatti alkaa maistumaan puulta.. ;)

    Tiivistettynä: mahtava blogi mitä seuraan varmasti jatkossakin!

    -Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinäpä vasta perjantai-illan ohjelma! ;) Ei vaan, kiva jos tykkäät :) Mäkin ajattelin pitkään noin: "Eihän musta voi eläinlääkäriä tulla...", mutta nyt alkaa vahvasti näyttää siltä, että tulee ;) Kiitos kauniista sanoista!

      Poista