Melkein putkeen

Ei mee kyllä nää mun lähdöt ikinä niinku Strömsössä. Joku käsittämätön kohtalon käsi johdattelee mua aina niin, että saan järjestettyä megalomaanisen hässäkän juuri ennen lähtöä ja sitten juostaan tukka putkella ja silti myöhästytään. Tällä kertaa ylimääräisiä harmaita hiuksia aiheuttivat tytöt, sokerioravat Nana ja Nemi, jotka olivat todenneet vakisuntonsa eli pesäkoppinsa nyt turhan kuumaksi ja rakentaneet kesäkodin häkin pohjalle, sanomalehtien väliin. Ja hieno pyöröpesä se olikin! Niin hieno, että sieltä ei tahdottu lähteä kuljetuslaatikkoon laisinkaan, vaan jouduimme käymään asiasta tiukkasanaisen keskustelun.

M: Noniin, mennääs!
N: Tsihp, tship!
M: Ei kun ihan oikeasti, nyt mennään!
N: *kirmaa kaltereita pitkin häkin yläosaan*
M: Joudunko mä nyt sitten nostamaan sut?
N: *tarraa lujasti kaltereihin*
M: Nyt ihan oikeasti, pakko mennä - me myöhästytään!
Taika komppaa: Väf!
N: "Skrääp skräp skräp skräp skräpskräpp...."

Tuota sokrujen vastalause-ääntelyä on vaikea kirjoittaa sanallisesti, eikä sen uskoisi ylipäätään olevan mistään elollisesta lähtöisin, jos ei omin korvin kuulisi...

Lopulta pääsimme ovesta ulos ja lähdimme juoksujalkaa dösäpysäkille. Tässä vaiheessa tajusin, että hellelämpötiloista johtuen en ollut ottanut minkäänlaista takkia mukaani. Ei muuta kuin 180 asteen käännös ja takaisin. Siinä meni se dösä.

Onneksi olin kuitenkin jättänyt sen verran pelivaraa, että ehdimme vielä hyvin kauempana sijaitsevalta pysäkiltä kulkevalle linjalle. Dösässä sitten huomasin, että jätin kaikessa kiireessä ja paniikissa puhelimen kotiin. Grreeat. Asemalla tajusin, että puhelimessani oli kerrankin etukäteen ostamani lipun tiedot. Double grrreat. Onneksi kiltti VR:n täti onnistui jäljittämään sen itse valitsemani tunnusluvun perusteella.

Nyt siis kaiken sähellyksen jälkeen istun Pendolinossa näpyttelemässä tätä postausta. Tekisi mieli sanoa, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Vaan ehei, tää on mun elämä: kaikeksi riemuksi kotipuolessa ei tiedetä yhtään, millä junalla olen tulossa ja minne asti, eikä kukaan suvaitse vastata mun maileihin tai Facebook-hätähuutoihin.

Jos siis kotiväki luette tämän hetikohta, niin arvostaisin, jos joku olisi saattuettamme vastassa autolla  kotipaikkakunnan asemalla klo 17!

"Tosi kullljaaa, tekee pahaa..."

Kiitos ja anteeksi, oman elämänsä komedienne kiittää ja poistuu nolona takavasemmalle...