tiistai 22. helmikuuta 2011

Tänäänenteeyhtäänmitään -päivä

Paitsi patologian tentin. Ja vähän palkitsevaa shoppailua. Ja siivoilua. Ja agilitya. Mutta mitään järkevää, u know.

(Mun elämää tarkemmin stalkanneet huomannevat tässä vaiheessa, että kyseessä on eilen kirjoitettu postaus, joka jäi kesken siitä iloisesta syystä, että Blogger päätti ilmoittaa mun ilmaisen kuvakiintiön kulkeneen nyt rajallisen tiensä päähän, enkä jaksanut yöllä enää alkaa uutta paikkaa mietiskelemään... Päädyin ensin TinyPicciin ja sitten Photobuckettiin mutta äääää miten hidasta ja inhottavaa, tähänkö tämä kaatuu... :( ) 

Ahkerimmat kurssikaverit aloittivat ilmeisesti suoraan tämän tentin jälkeen lukemaan seuraavaan, mutta multa ei kyllä löydy nyt kuteja moiseen itseruoskintaan. Pakko pitää muutama palautumispäivä välissä. Etenkin kun tämän tentin kohdalla ei lopulta jäänyt enää monen päivän laiskottelun jälkeen muita vaihtoehtoja kuin vanha kunnon all-nighter.

Kuva: weheartit

Olen silti yllättävän pirteä kolme tuntia nukkuneeksi, mutta eiköhän homma kostaudu viimeistään huomenna. Onneksi on taas näitä yhden luennon päiviä tiedossa, kun se englannin tasokoekin oli mennyt läpi!

Niinpä puolitoista tuntia tekstiä paperille suollettuani ja mozzarellasalaatin tyttöjen kanssa Unicaféssa pupellettuani suunnistin hypistelyshoppailemaan. Löysin tällaisen:

Merilasin valmistama "Esineiden koti"

Suokaa anteeksi nuo kauheat sormenjäljet lasin huipulla, mutta musta tää on aivan ihana! Nyt sujautin lasin sisään mielikuvituksettomasti vain jo esillä lojuneita käpyjä ja hopeakoristeita, mutta tässähän on potentiaalia vaikka mihin! Täytteeksi voisi laittaa (värillistä?) vettä, ruusun, erilaisia pähkinöitä, simpukoita, värikkäitä karkkeja, tulppaaneita, pajunkissoja... jouluna ehkä jotain ihania punaisia kiiltäviä koristeita tai vaihtoehtoisesti pipareita, kanelitankoja ja neilikoita tuoksumaan? Tykkään, että kodissa näkyy vuodenaikojen vaihtelu ja tätä kynttiläasiaahan voi tuunata kunkin mukaiseksi :)



Keskiviikkoa varten (tuota silmälasikoteloa lukuunottamatta, sen ainoa oikeutus on, että se on vaaleanpunainen ja ihana... ja mun vanha on rikki...) heittelin ostoskoriin myös tällaisia:


Luvassa on siis cocktail-tilaisuus, johon ajattelin vääntää jonkinlaisen nutturan kuvassa näkyvän valkin avulla. Eipä vaan ole kovin montaa päivää aikaa harjoitella ja oon aivan peukalo keskellä kämmentä kampausten nyhertämisen suhteen :/ (How do you girls do it?!)

Luultavasti tuunkin tyytymään johonkin viime hetken paniikkikiirehätäratkaisuun, ei oo nimittäin kovin lupaavasti alkaneet noi mun harjoitukset :D

Mitääntekemättömyys osoittauti lopulta hiukan pitkästyttäväksi, joten aloittelin hiukan tällaista projektia, joka ei kuitenkaan ole järkevä sanan varsinaisessa merkityksessä, eli en laske tätä huijaamiseksi:


Saapa nähdä, valmistuuko koskaan :D

Illalla pääsimme pitkästä aikaa agilityyn. Tällä kertaa rehasin jopa kameran mukaan.

Shetlanninpystykorva? Juoksut nostivat nyt sitten toisenkin korvan pystyyn. Jättekiva.

Ai mikä kamera? Missä?

Kaverin yli-ihana ja kauniskomeasuloinen 3kk nahkauros. Äääää tahtoo...

Kattokaa nyt! Mikä marmorointi ja huippuharrastevanhemmat ja ääää... :D

Täytyy sanoa, että hiukan me ollaan kyllä Iipun kanssa taas taannuttu... Musta putkikin oli niin jännä, että se piti oikaista melkein suoraksi, me kun ollaan treenattu aiemmin oikeastaan vain keltaisella! :P

Terkkuja tolle mun kivituhkaiselle takapuolelle! Kannattiko istua maassa kuvaamassa?

Ja sitten siirrytään huumoriosastolle. Pussia harjoiteltiin tosiaan nyt vasta toista kertaa...

"Katsos täältä sitten tulet"

"Ei kun tuonne päähän!"
"Ai näinkö?!"

Ja lopulta: viuh!

Suuri osa meidän hankaluuksista johtuu toki mun osaamattomuudesta. Ei ole niin helppoa tuo liikkeidensä hallitseminen, kun ei sitä ole oikein koskaan joutunut harjoittelemaan...


Ihanaa oli kuitenkin taas huomata, kuinka tohkeissaan pieni oli päästessään jälleen hallille :)

Se oikeastaan riittää mulle.

7 kommenttia:

  1. Muahaha mikä kuvasarja agilitysta. ::DD

    Mä en muuten tajua tota teidän omaksumiskykyä tuolla eläinlääkiksessä (ja sama varmaan joillain muillakin aloilla). Miten te luette noi kirjat,(löytyykö salaisuus kestävistä istumalihaksista), jääkö niistä mitään päähän lopullisesti ja mikä on se maaginen tekniikka että voi tajuta tentissä noin valtavan määrän (eikä minkään liian pitkän lukuajan jälkeen) tietoa? Onko teillä ylipäätään ulkoaopettelupainotteista vai pystyykö tenteissä "soveltamaan" vaikkei tietäis asiasta? Vai tuleeko sovellusosio sitten opintojen edetessä?

    Kiinnostaa kun vaikuttaa jonkun verran eriltä kun meillä. Tosin jo nykyinenkin kirjamäärä mietityttää välillä itseä: tuntuu et aina jotenkin oppii liian pintapuolisesti kun toisinaan tulee kiire kirjojen kanssa. Tosin ehkä kertailu ja asioiden toistaminen pitkin opiskeluvuotta jättää asiat päähän lopullisesti..

    T. MOH

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia agilityharkoista! :)

    -Anne

    VastaaPoista
  3. Jee uusi postaus taas (:

    Näin ensin pitää kysyä tyhmänä, että mikäs tuo sun projekti on (siis tuo missä oli nuo heppa ynnä muut)? :D

    Nuo agilityharkkakuvat on kyllä ihan mainioita etenkin noilla kuvateksteillä! Iippu näyttää niin innokkaalta :D

    VastaaPoista
  4. Olen tämän vuoden puolelta alkanut lukea blogiasi, kun heräsin itsekin todellisuuteen, että eläinlääkärin ammatti on se mitä todella haluan tehdä ja niinpä olen nyt aloittanut luku-urakkani ja kirjoitan siitä myös osoitteessa: http://tassutkohtitulevaisuutta.blogspot.com/

    Olen hamstrannut lähes kaikki kirjoitukseni läpi ja olet todella hyvä blogin kirjoittaja ja osaat käyttää kuvia hienosti tehosteina. Eikä sekään ole pahitteeksi, että omistat aivan mahtavan rotuisen koiran. Olen jo ihan Iippu-fani ;).

    Tarkoituksena olisi KUN sisälle joskus pääsen laajentaa blogiani niin kuin sinäkin, että kerrot kaikista arjessa tapahtuvista jutuista. :)

    KIITOS olet loistava innoituksen lähde.

    VastaaPoista
  5. Heips, paljastatko mistä löysit tuon Merilasin Esineiden kodin? Mulla on 40-luvulta peräisin olevia värikkäitä lasi- ja marmorikuulia, ne olisivat ihania tuollaisen sisällä.

    VastaaPoista
  6. Mua kiinnostas tietää, miten paljon elukassa on läsnäolopakkoa ja miten nopeesti pääsee korvaamaan poissaoloja. Siirtyykö sit suoritus seuraavaan opiskelijaryhmän kanssa korvattavaksi? Meinaan vaan, että ollaanko teillä miten tiukkia, jos ei pääse tunnille pakollisen menon takia tai tulee kipeeksi. Omassa koulussa ollaan välillä niin tiukkoja tuon läsnäolon suhteen, miten käytännöt teillä menee?
    - H

    VastaaPoista
  7. MOH: Kyllähän sitä ulkoa opettelua joutuu harrastamaan, kun ei näitä nippelitietoja oikein pysty soveltamaankaan. Tietyt bakteerit, virukset, parasiitit, sairaudet jne. on vain tiedettävä, aika rajallisesti pystyy mistään aiemmin oppimastaan soveltamaan, toisin kuin vaikkapa mun lukioaikaisessa lemppariaineessa psykassa :D Siinä istuinkin tenteissä yleensä sen 4h ja kirjoitin kolme konseptillista shaibaa. Nyt riittää puolitoista tuntia ja kokeeseen jätetyt kirjoituskentät vastauksille. Hiukan erilaista siis tämä luonnontieteiden opiskelu :)

    Ja kirjoja koitan lukea kurssin aikana - ennen tenttiä sitten lähinnä prujuja ja alleviivauksia. Vaikka mulla tentit onkin toistaiseksi menneet ihan kivasti läpi, niin tuntuu, että ihan liian vähän jää tietoa päähän. Siihen en ole keksinyt vielä ratkaisua :D

    Anne: Haha, eikös vain ookki :D Oikee superstara!

    Anonyymi: Hihi. Se on sellainen taulukko noista parasiiteista. Toistaiseksi se ei ole edennyt vielä kovin pitkälle, mutta jos etenee, niin otan vielä kuvan valmiina :D Ja joo, pieni oli ihan tohkeissaan :)


    Erika: Iippu ja minä kiitämme ja kumarramme nöyrästi! :D Kiva kuulla, että joku on noin inspiroitunut :) Pitäneepä käydä kurkkimassa siellä sunkin blogis puolella. Hurjasti voimia ja tsempityksiä pääsykokeeseen! :)

    Liiolii: Tuo löytyi ihan Tiimarin poistomyyntipuolelta ja maksoi n. 5e, kun lähtöhinta oli 15,90e. Mutta oi vitsi, magee idea! Ihania tuollaiset vanhat pikku esineet :)

    H: Läsnäolopakko vaihtelee hiukan kurssista riippuen. Pääsääntöisesti kaikki luennot ovat vapaaehtoisia, harkat, mikroskopoinnit ja labratyöt sitten pakollisia. Niitä on välillä joka päivä viikossa (3h kerrallaan), välillä pari-kolme kertaa viikossa, välillä voi mennä monta viikkoa, ettei ole ollenkaan.

    Poissaolojen korvaus riippuu jälleen opettajasta. Kyllä ne yleensä aina jollakin tavalla pitää korvata, mutta koska samaan aikaan pyörii aina useampi harkkaryhmä kerralla (kaikki 70 eivät mahdu samalla kertaa labraan/leikkelemään tms.), niin usein on mahdollista vaihtaa toiseen ryhmään, jos oma jää välistä tai on huonoon aikaan.

    Jos ryhmänvaihto ei onnistu, niin jonkun poissaolon voi pystyä korvaamaan esim. kirjallisilla tehtävillä. Joillakin kursseilla saa olla pois esim. yhden kerran mutta ne ovat aika harvassa. Viimeiseksi vaihtoehdoksi tosiaan jää mennä korvaamaan harkka sitten seuraavana vuonna saadakseen kurssin suoritetuksi.

    VastaaPoista