Time well spent

Joku kyseli edellisen postauksen kommenteissa koiran ajallisesta sovittamisesta eläinlääkisopintoihin, ja koska tätä aina säännöllisin väliajoin joku käy utelemassa, niin ajattelin vastailla kokonaisen postauksen verran. Saanpa sitten jatkossa aina linkitellä tämän postauksen vastaaviin kyselyihin, haha ;)


Perusajankäytöstä:
Prekliinisessä vaiheessa eli ensimmäisinä vuosina, samoin kuin ymmärtääkseni kutosella, päivät koostuvat pääosin vapaaehtoisista luennoista ja pakollisista harjoituksista (joskus on myös äidinkieltä, ruotsia, englantia, tutkimuksen laatimiseen liittyvää opetusta tms. pakollista). Harjoitukset ovat käynnissä olevan kurssin käytännön harjoittelua, kuten mikroskopointia, laboratoriotöitä tai anatomian/patologian leikkelyjä, ja niitä on yleensä 3-4h kerrallaan (1-5x/vko, tavallisimmin ehkä 3x/viikko) eli iltapäivän tai aamun tunnit ryhmästä riippuen. Ykkösvuonna näitä oli paljon, kakkosella ei vielä niinkään, mutta lähempänä joulua ja keväällä taas alkavat. Poissaolojen korvaaminen on hankalaa, muttei välttämättä mahdotonta. Leikkelyjä saattoi korvata vapaaehtoisten leikkelyjen kerroilla (yleensä perjantaisin), joitain muita töitä esim. jokusen esseen kirjoittamalla tai viimeisenä vaihtoehtona osallistumalla välistä jääneeseen harkkaan seuraavana vuonna. En koe, että meillä olisi täällä mikään natsimeininki, mutta käytännöt toki vaihtelevat hiukan opettajista riippuen.


Luennot puolestaan ovat pääosin täysin vapaaehtoisia ja samat asiat ovat aika lailla omaksuttavissa myös oppikirjoista ja luentotiivistelmistä, joten esim. jokuset pitkän matkan takaa tänne kulkevat osallistuvat niille varsin harvoin. Parhaimmillaan päivät voivat siis olla 3-4 -tuntisia, loppu on itsestä, omasta viitseliäisyydestä ja oppimistyylistä kiinni! :)

Miten koira(/kissa/kani/jyrsijä/*keksitähäneläin*) sitten mahtuu kuvioihin mukaan?
Oman näkemykseni mukaan varsin hyvin. Tässä muutamia pointteja:

1) Suurimmalla osalla elukkalaisista on koira (tai kissa) - nekin, joilla ei omaa lemmikkiä aiemmin ollut, nähtävästi elukan vaikutuksesta tulevat sellaisen täällä hankkineeksi ja pärjäävät ihan ongelmitta. Elukkalaiset ovat myös pääsääntöisesti eläinihmisiä - eivät vain "ihmisiä, joilla on eläimiä" (vissi ero) - joten kyllä täällä kaikki huolehtivat tarkkaan lemmikkiensä hyvinvoinnista, eli siitä ei kannata olla huolissaan ;) Lemmikkiensä lisäksi useimmat ehtivät harrastaa myös jotakin muuta, eli kyllä tämäkin vain on ihan opiskelupaikka muiden rinnalla.

2) Elukkaan valikoituu nykymuotoisella pääsykokeella varsin paljon tunnollisia opiskelijoita. Sisään päästyään on kuitenkin syytä lopettaa kaikenlainen kilpailu, pingotus ja itseruoskinta. Kukaan ei halua jo kandivaiheessa itsensä loppuunpolttaneen eläinlääkärinalun hoitavan eläintään, eikä se tietenkään ole toivottavaa omankaan mielenterveyden kannalta. Yliopistossa on opittava priorisoimaan, asettamaan asioita perspektiiviin ja tärkeysjärjestykseen, eikä kenenkään opiskelumenestys kaadu siihen, että jättää välillä luentoja välistä. Itse (kuten suurin osa elukkalaisista kuitenkin) pyrin osallistumaan luennoille ja etenkin tänä vuonna olen hiukan skarpannut asian suhteen. Siinä vaiheessa, kun kuitenkin löytää itsensä torkkumasta luennoitsijan papattaessa läpi jo kolmella aiemmalla kurssilla käsiteltyä diffuusiota ja osmoosia, intoutuessa selittämään ydinfysiikasta perus biokemian luennolla tai lukiessa monotonisesti läpi oppikirjan tiivistelmiä, voi miettiä, olisiko senkin ajan voinut uhrata mieluummin koiralleen ;)

Viime vuonna skippailinkin joka kurssilla osan luennoista, koska tiettyjen luennoitsijoiden tyyli ei vain sopinut minulle ja koska opin muutenkin paremmin lukemalla itse asiaa kirjasta alleviivaillen ja tehden omia muistiinpanoja. Joudun joka tapauksessa tekemään näin luennoista riippumatta, joten joskus on vain ajankäytöllisesti järkevämpää (saati sitten mukavampaa: kuvittele itsesi viltin sisään ja teekuppi kouraan) sisäistää asiat itsekseen koira kainalossa :)

3) Pisimmillään päivät yliopistolla venyvät n. 8-tuntisiksi, mikä vastaa normaalia työpäivää. Harvemmin näitä kuitenkaan on, vaan omat päiväni ovat ehkä 5-6 - tuntisia, joten itselläni riittää nyt kyllä luultavasti paremminkin aikaa olla koiran kanssa kuin sitten työelämään siirryttyä. Eläinlääkärin päivät kun tunnetusti saattavat hieman venähtää. Then again, missäpä ammatissa ei?

4) Elukassa on hyvät mahdollisuudet harrastaa lemmikkinsä kanssa: koirakerho järjestää agilityvuoroja, arki- ja kisatokoharkkoja, yhteislenkkejä, koirahierontakursseja, retkiä koirakylpylään, muiden lajien kokeilua (esim. keväällä vinttikoiraradalla irrottelu)... Lisäksi koirat saa ottaa mukaan ainejärjestön tiloihin, joissa suuri osa tiedekunnan omista iltamenoista järjestetään, eli leikkikavereita riittää. Nimeäpä toinen paikka, jossa olisi tällainen tilanne ;)

5) Toki jossakin vaiheessa opintoja tulee tilanteita, joissa koira joutuisi olemaan turhan pitkän ajan yksin kotona. Eläinsairaalalle, jossa vietetään käytännössä koko viides vuosi, saa kuitenkin ottaa oman koiransa mukaan (siellä on oma osastonsa henkilökunnan lemmikeille) ja yleensä koiralle löytyy hoitaja ihan oman vuosikurssin sisältä sitä tarvittaessa. Ja jos sattuu muuttamaan samanhenkisen kämppiksen tai seurustelukumppanin kanssa saman katon alle, niin suurin osa ajankäytännöllisistä ongelmista on jo sillä ratkaistu!

6) Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että tulevalla eläinlääkärillä tulisi olla ihan omakohtaistakin kokemusta hoitamistaan eläimistä - ainakin niistä tavallisimmista. Harrastuspohjan ja "piirien" kautta kun omaksuu paljon enemmän käytännön tietoa eläimistä kuin perusopinnoissa on koskaan mahdollista käsitellä. Tietenkään pelkäksi harjoittelukappaleeksi ei mitään eläintä saa hankkia, mutten kyllä jaksa uskoakaan sen riittävän kenellekään motiiviksi. Jos ei lähtökohtaisesti muutenkin pidä eläimistä, on todennäköisimmin valikoitunut muille aloille :)



Kenen sitten ei mahdollisesti kannattaisi elukassa hankkia eläintä?

Kärjistettynä:
1) Kokopäiväisen bilettäjän.
2) Pakkomielteisen pingottajan (ihan oikeasti maailma eikä edes kurssisuoritus kaadu välistä jääneisiin luentoihin eikä niitä kirjojakaan ole tarkoitus lukea 24/7...).
3) Ujon erakon, joka ei saa solmittua kurssikavereihin/muihin kanssaihmisiin sellaisia suhteita, että uskaltaisi pyytää koiralle tarvittaessa hoitajaa/pissattajaa.
4) "Joojoo"-ihmisen, joka ei osaa sanoa yhdellekään riennolle, harrastukselle tai luottamustehtävälle ei.
5) Ihmisen, joka ei malta lähteä erinäisistä tapahtumista x ja y muita aikaisemmin kotiin huolehtimaan koiransa hyvinvoinnista, eli yksinkertaistaen ihmisen, joka on kyvytön priorisoimaan lemmikkinsä tarpeet omiensa edelle.

Pätee muuten lemmikin hankintaan ihan noin ylipäätäänkin ;)