maanantai 29. marraskuuta 2010

Messuilua

Eilen:

* kiskouduimme S:n kanssa vajaan kuuden tunnin yöunien jälkeen ylös, revimme auton käyntiin pakkasukkoa uhmaten ja suuntasimme sen nokan kohti lemmikkimessuja

* matkalla tajusin unohtaneeni lainakamerani kotiin, joten kuvamateriaalia reissulta ei valitettavasti kertynyt

* Messukeskuksessa etsimme käsiimme N:n ja A:n, joiden kanssa sitten kiertelimme messualuetta

* näin elämäni ensimmäiset lemmikkihaisunäädät, jotka tosin vain nukkuvat (note to self: selvittelepä, onko näiden lemmikkeinä pitämisessä mitään mieltä vai meneekö erikoisuuden tavoittelun puolelle...)



* ihastelin kaneja, papukaijoja, shelttejä, schipperkejä, pyhiä birmoja, akvaarioita, leopardigekkoja, kilpikonnia... ja karttelin käärmeitä, hrrr!

* yritin löytää Iipulle neonpinkkejä Hurtan valjaita, jollaisiin ihastuin taannoin Mustissa ja Mirrissä. No success. Sen sijaan ostin lilan pannan (1e), siihen mätsäävän hihnan (5e) ja huivin (1e).


* olin ylpeä itsestäni tunnistettuani alakerran maatalousmessuilla herefordin, lapinlehmän, kyytön, ayrshiren ja friisiläisen! Tästä kuuluu kiitos eräälle genetiikan kurssin lehmäluennoitsijalle sekä häneltä saadulle lehmälehdelle. Oletteko muuten tienneet, että lehmillekin järjestetään näyttelyitä ja junior handlausta? Minä en. Seuraavaksi projektiksi pitää varmaan ottaa hevosrotuihin perehtyminen.

* eräällä pisteellä yritimme löytää endoskoopilla avaimen ja lukon suljetusta laatikosta. Oikeasti paljon houkuttelevampaa olisi ollut ottaa skooppi ja juosta niin kovaa kuin jaloista lähtee tutkimaan lähimmän lehmän ruuansulatuskanavaa, mutta siitä olisi saattanut tulla sanomista. Niin lehmän kuin järjestäjienkin taholta :D

* kotimatkalla haimme S:n kanssa kebabin salaatilla ja söimme sen puoliksi, jotta ateriaan sijoitettu rahallinen panostus olisi vastannut kutakuinkin kotipaikkakunnan hintatasoa

* otimme torkut ja sitten S lähtikin jo kotiin. Itse jäin kotiin haikailemaan. Oon aina ollut tosi huono hyvästien suhteen. Lisäksi viime aikoina kaipaus vanhoja kotipaikkakunnan ystäviä kohtaan on noussut ihan uusiin sfääreihin, kun elämä täällä on jo vakiintunut uomiinsa, eikä kaikki ole enää niin uutta ja ihmeellistä. Kaipaan niitä ihmisiä, jotka tuntevat mut läpikotaisin, niitä jotka ovat olleet mulle läheisimpiä nyt sen seitsemisen vuotta. Kaipaan kahvitteluja huoltoasemalla, autolla ajelemista, pitkiä yhteisiä koiralenkkejä, maailman parantamista, murheiden purnaamista ja sitä, että voi vain olla hiljaa toisen seurassa, ilman että kummallekaan tulee minkäänlaista tarvetta rikkoa hiljaisuutta.

"Vanhat jutut muistuu mieleen ku tapaa vanhat tutut
Vaan aika harvoin näkee noi ystäviksi kutsutut
On toki Nokia, silti viestit kulkee heikosti
Ei auta että joka jannulla on sähköposti

Ja niin elämä etenee
Puhelimet hiljenee
Välit viilenee
Mut niin se vaan menee..."
 (Seremoniamestari - Viesti)

Onko pakko, jos ei haluu? :(


* loppuillan raapustin kuumeisesti bakteriologian oppimispäiväkirjaa saaden sen ehkä kahden jälkeen yöllä valmiiksi. Hyvin ennakoitu taas!



Tänään:

* aamuherätys klo 6.15 ja seitsemän jälkeen nokka taas kohden Messukeskusta. Tällä kertaa vuorossa oli eläinlääkäripäivien perehdytys työntekijöille, jollaiseksi itsekin siis taas ilmoittauduin. Jeeee, en malta odottaa! :) Koulutus oli täysin samaa kauraa kuin viime vuonna, mutta aamu meni kyllä tosi nopeasti, kun oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa.

(Eläinlääkäripäivät 2009)


* klo 10 jälkeen paluu Viikkiin päivän viimeiselle luennolle, muutaman muun asian hoitamista ja kerrankin aikaisin kotiin :)

* kotona datailua, immunologian lukemista, datailua, nukkumista, immunologiaa, ruuanlaittoa, immunologiaa

* agility sujui tänään loistavasti: päästiin harjoittelemaan pussia ja ottamaan jo hiukan radanpätkiäkin. Iippu osasi välillä jopa irtaantua musta, mikä oli suurta edistystä :) Ja ihaninta oli taas nähdä se hallille tulon aikaansaama ilo pienessä eläimessä. Yksi ryhmäläisistämmekin kysyi, että mikä Iippua vaivaa, kun se on noin vilkas tänään :D  Yleensähän tyttö on varsin pidättäytyväinen vieraiden seurassa, eikä näytä sitä reippaampaa puoltaan, joten taisi tosiaan olla uusi näky :)


 

2 kommenttia:

  1. Nuo lemmikkihaisunäädät on ihan ylisöpöjä ja ihania, haluu myös! :)
    Tosi ihana blogi sinulla muutenkin!

    VastaaPoista
  2. Joo, tosin messuilla ne vaan nukkuivat kerällä :D Kenties hämäräaktiivisia? En ole vieläkään ehtinyt selvitellä...

    Mutta tackar :)

    VastaaPoista