Loppuviikon kuulumisia

EE-talo eli eläinlääke- ja elintarviketieteiden talo, "meidän" talomme.



Ja aivan naapurissa Evira...



...jolla on hauskat kuviot (muistuttavat soluja!) kyljissään :)

Keskiviikkona meillä alkoivat tunnit 9.15 tvt- eli tieto- ja viestintätekniikan(?) opintojen esittelyllä. Yksi ensimmäisistä suoritettavista opinnoistamme on nimittäin tietotekniikan ajokortti, jolla varmistetaan, että kaikilla on yliopisto-opinnoissa tarvittavat perustiedot tietokoneen käytöstä ja viestinnästä sekä yliopiston sähköisistä tietoverkoista (Moodle, Alma-intranet, WebOodi, BSCW, webmail...). Samalla pääsimme ilmoittautumaan sähköisesti koko vuoden kursseille WebOodissa - vain tuota tvt:tä jäin miettimään, että osallistuako kaikille luennoille vai lukeako jotain kotona. En ole päässyt mihinkää lopputulokseen vieläkään. Nyt viikonloppuna noita lähtötasotestejä ja materiaaleja pitäisi kuitenkin kahlata läpi.

Syömisen jälkeen lähdimme Mäntsälään Saaren tuotantoeläinklinikkaan tutustumaan (valitettavasti oma kamerani unohtui kotiin...). Kyseinen paikka on siis Helsingin yliopiston eläinklinikoista kolmas (Viikissä sijaitsevien hevos- ja pieneläinsairaalan ohella), ja siellä mekin tulemme sitten viettämään ainakin 2-viikkoisen rupeaman jonakin lukuvuonna ja ilmeisesti myös muita harjoittelujaksoja. Matkalla tutustuimme toisiimme - kukin sai käydä esittelemässä lyhyesti itsensä bussin mikrofoniin ja vastaamassa satunnaiseen esitettyyn eläinlääkis-aiheiseen kysymykseen. Opin mm., että skapula tarkoittaa lapaluuta ja lehmällä on kolme etumahaa - pötsi (vasemmalla puolella), verkkomaha ja satakerta sekä juoksutusmaha.

Saaren klinikka oli hieno ja itse kartano vaikuttava. Pääsimme mm. näkemään alpakkavauvan emoineen ja kumisaappaisiin ja suojatakkeihin sonnustauduttuamme kuuntelemaan lehmän sydän- ja pötsiääniä! En ollut ikinä ollut niin lähellä lehmää :D Vähän jänskätti, koska kyseessä oli vieläpä potkiva yksilö. Sydänäänet löytyivät helposti, mutta pötsin "murahtelua" emme kuulleet. Moni lehmäpotilaista oli juoksutusmahaongelmaisia, joten bussissa opittu uusi sana todisti heti tarpeellisuutensa :D

Lisäksi Saarella meille luennoi eräs kaupungineläinlääkäri tyypillisistä työpäivistään ja mielenkiintoisesti sen tekikin! Kuulimme hauskoja potilaskertomuksia mm. saksalaisista turisteista, jotka eivät puhuneet ollenkaan suomea tai englantia, mutta kaipasivat apua ummetuksesta kärsineelle koiralleen. Elekielellä siitäkin oli sitten selvitty, voi vain kuvitella miten koomiselta asian selittäminen on näyttänyt :D Kyseinen eläinlääkäri kertoi myös siitä, miten hän oli alunperin ollut vain hevos- ja koiraihminen, mutta oli kuitenkin ajautunut lehmäpuolelle ja piti lehmistä ja työstään kovasti. Se jätti mieleen ajatuksen, että ehkä sitä itsessäkin voi joku kiinnostus lehmiin vielä syttyä :)

Keskiviikkoiltana meillä oli sitten nyyttärit EKY:n eli ainejärjestömme kerhohuoneella Kuopiolla. Ilta oli ihan kiva ja tuli tutustuttua jälleen paremmin opiskelutovereihin, mutta meno hyytyi jo 23 maissa - toisin kuin aika monilla muilla tiedekunnilla ;)



Suttasin kaikkien naamat, niin eivät ole tunnistettavissa :)



Torstai-aamuna pääsimme sitten tutustumaan pieneläin- ja hevossairaalaan Viikissä. Kierros oli melko nopea, mutta heti kun se desinfiointiaineen ja eläinten haju tulvahti vasten kasvoja, levisi kasvoilleni leveä hymy: tuntui kuin olisin tullut kotiin :) Olin siis aiemmin ollut harjoittelijana eläinklinikalla ja todennut, että se oli se ympäristö, jossa haluaisin tulevaisuudessa työskennellä. Vaikka siis edellispäivänä olivat lehmätkin vaikuttaneet varteenotettavalta vaihtoehdolta, tunnen edelleen, että pieneläimet ovat ehdottomasti minun juttuni. Myös erikoistuminen pieneläinlääkäriksi (4v), erikoistuminen eksoottisiin pieneläimiin ja/tai johonkin tiettyyn erikoisalaan (esim. kardiologia), tohtorin väitöskirjan tekeminen, tutkimusprojektit ja moni muu kiinnostaisi :D Toivottavasti innostusta riittää tulevaisuudessakin.



Iltapäivällä HYY eli Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja Yliopistoliikunta esittelivät toimintaansa. Tällä hetkellä harkitsen, että aloittaisin Yliopistoliikunnan kursseilla joogan, josta olen jo kauan haaveillut. Samoin olisi kiva alkaa käymään salilla, mutten tiedä, tekisinkö sen Vantaalla vai Viikissä. Ja voi olla, että tästä vuodesta tulee niin tiukka, että ylimääräinen urheilu jää jossakin vaiheessa. Mutta kyllä se hyvää tekisi opintojen vastapainona :) Onneksi koira sentään vie päivittäin lenkille, se tekee hyvää! Samoin harkitsen tällä hetkellä hämäläisten osakuntaan liittymistä. Pääsisi tutustumaan poikkitieteellisesti ihmisiin, mitä meille elukkalaisille onkin moneen otteeseen suositeltu.







Tänään myös saimme tarjouksia käytetyistä tarvitsemistamme lukuvuoden kirjoista. Uutena kuuden tai seitsemän hyödyllisimmän kirjan kimppatilauspaketti maksaa n. 466 euroa (ensi vuonna kuulemma jopa 600e - huh huh!), mutta onneksi onnistuin saamaan neljä käytettyinä selvästi edullisemmin, sillä olin nopea. Pari täytynee kuitenkin ostaa uutena (anatomian ja fysiologian kirjat - ehkä tärkeimmät, minkä vuoksi niitä ei kukaan myykään...). Biokemian kirjan koetan saada kirjastosta. Odotan jo kovasti, että pääsen tutustumaan näiden sisältöihin :)

Illalla oli sitten pizzailta Kuopiolla. Itse en pitsaa syönyt, mutta osallistuinpa kuitenkin. Nyt meno oli vielä rauhallisempaa kuin edellispäivänä (tosin parilla tuutorilla meni kovaa...) ja kotiin lähdin jo puoli yhdentoista bussilla (näitä menee minun kotiseuduilleni puoli kahteen asti ja sittenkin tuohon lähelle vielä pari yölinjaa eli ihan kivasti - esim. Suutarilaan viimeinen lähtee klo 21 aikaan) erään tästä läheltä olevan tytön ja hänen koiransa kanssa.

Niin - Kuopioon saa siis ottaa koiransa mukaan :) Itsellänikin oli Iippu matkassa ja yhteensä koiria oli paikalla kuusi: englanninbuldoggi (uskoakseni), walesinspringerspanieli, sheltti (Iippu siis), chihuahua, saksanpaimenkoira ja belgianpaimenkoira - kaikki sulassa sovussa. Tämä on tosi mahtava asia, koska itselläni oli jo koko viikon kiireiden takia huono omatunto Iinan takia. Se ei ollut pitkään aikaan joutunut viettämään niin paljon aikaa yksin. Edellispäivänäkin olisin sen siis voinut ottaa mukaan, mutten vielä tohtinut, koska paikalle oli tulossa niin paljon ihmisiä. Mutta hienosti tyttö pärjäsi - kiersi vain kerjäämässä kaikilta rapsutuksia :)

Perjantaina pääsimme tutustumaan Viikin tiedekirjastoon ja voi mikä motivaation houkuttelija se olikaan! En ollut tajunnut, kuinka paljon eläinlääketieteestäkin on julkaisuja painettu. Toivottavasti saan Lyyra-korttini pian käsiini, jotta pääsen penkomaan kirjarivejä :) Eksoottisista eläimistäkin näytti olevan sarjoja jo 90-luvulta alkaen.







Sitten meille annettiin palautetta HOPS-ennakkotehtävistämme ja opintopsykologi antoi neuvoja opinnoissa jaksamiseen. Kuulemma olemme kaikki varsin kilpailuhenkisiä (tottuneet olemaan hyviä/parhaita), perfektionisteja, syväsuuntautuneita opiskelijoita ja erittäin motivoituneita sekä tietenkin eläinrakkaita. Aika homogeenista väkeä siis ja tämän on kyllä huomannutkin :) Juttua riittää aika lailla kaikkien kanssa, vaikka nimiä ei vielä muistakaan.

Lisäksi meille on nyt useampaan kertaan painotettu sitä, ettei meidän tulisi kilpailla toistemme kanssa vaan tehdä yhteistyötä, käydä opiskelijariennoissa, hankkia eläimiä ja elää muutenkin. Kahdeksan tuntia unta, kahdeksan tuntia opiskelua (sopiva määrä ihmisen kognitiolle, paljon enempää ei kestä) ja kahdeksan tuntia vapaa-aikaa oli psykologin nyrkkisääntö. Hyvältä vaikutti. Etenkin tuohon unen määrään olen itse nyt päättänyt panostaa ja alkanut mennä nukkumaan 00-00.30 väliin. Toivottavasti saan pidettyä tästä kiinni - ehkä jopa vielä aikaistettua, koska haluaisin pysyä virkeänä päivät.

Opintopsykologin pakeilla käy ilmeisen paljon juuri itsensä piippuun ajaneita elukan opiskelijoita, joten suositukset on hyvä ottaa tosissaan. Meille myös painotettiin, että 3 on hyvä arvosana, kaikesta ei tarvitse saada 4-5 :D Kukaan ei voi osata kaikkea ja vähemmän kiinnostavista voi ottaa 1-2 tai jopa hylsyjä - näitä ei juuri valmistumisen jälkeen enää katsella, ellei nyt sitten hae esim. ulkomaille töihin. Mutta tuutorien puheista ymmärsin, että ainakin heidän vuosikurssinsa joukossa on ollut jopa sellaisia, jotka eivät ole juuri luennoilla käyneet tai kirjoja lukeneet - luentoprujuistakin kun saa tenttiin tarvittavat tiedot. Ihan tälle linjalle en kuitenkaan haluaisi lipsahtaa, sillä haluaisin todella olla hyvä eläinlääkäri tulevaisuudessa, en vain päästä tenteistä läpi... tietysti suurin osa nippelitiedosta unohtuu nopeasti, mutta että sitä olisi edes joskus tullut luettua, olisi kiva.



Iltapäivällä sitten teimme retken Korkeasaareen, jossa en aiemmin ollutkaan käynyt. Siellä Korkeasaaren eläinlääkäri (ainoa eläintarhaeläinlääkäri Suomessa) kertoi meille työstään ja mielenkiintoisia potilaskertomuksia mm. lumileopardeista, leijonista ja hevosista samalla kun kiertelimme saarta ympäri. Työtään hän ei kenellekään suositellut - kuulemma hieman epäkiitollinen koiran virka huonolla palkkauksella ja vähäisellä arvostuksella. Mutta suurella rakkaudella hän sitä teki :)



Vähän kyllä suretti, että suurin osa tarinoista päättyi eläinten lopetukseen - villieläimiä kun on hieman hankala hoitaa ilman diagnoosia (kun taas esim. koirille tehdään paljonkin tutkimuksia diagnoosin selvittämiseksi ennen lopettamista). Samoin jäi surettamaan se, että tarhan vanhemmat visentit, joilla olisi vielä 10v. potentiaalista elinaikaa jäljellä lopetetaan, kun niiden tarhaa aletaan uusia. Nuoremmat sentään saavat uuden kodin.



Visenttien tarha, joka ei enää täytä eläinsuojeluvaatimuksia, vaan uudistetaan 2009-2010.

Kun vihdoin pääsin kotiin siinä puoli seitsemän aikoihin, olin aivan poikki, joten tein tuota em. marjapaistosta ja linnottauduin vihdoin vain telkun ja netin ääreen koko illaksi :D Viikko oli ollut todella antoisa, tsemppaava ja valaiseva, mutta myös rankka - niin kuin kai arkirytmiin palaaminen aina. Suurella mielenkiinnolla odotan kuitenkin ensi viikolla alkavia luentoja sekä koirakerhon ensimmäistä koulutuskertaa. Ja josko sen Lyyra-kortinkin kävisi maanantaina hakemassa keskustasta, kun koulua ei yliopistojen avajaisten vuoksi silloin ole.

Mutta aivan ihanilta tuntuvat nämä kirpeän raikkaat ja aurinkoiset syyspäivät. Vantaakin alkaa jo tuntua kodilta ja tästä kämpästä tykkään kovasti :) Uusia seikkailuja odotellessa!