keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Throwback Wednesday


Heip! Teki mieli tulla postaamaan vähän ajankohtaisempia ja keväisempiä juttuja mm. aiheista, jotka ilahduttavat juuri nyt tai jo pidempään mielessä hautuneita ajatuksia ammatinvalinnastani, mutta koska blogi on alusta asti toiminut myös jonkinlaisena säilöntäkammarina, josta käyn itsekin välillä muistelemassa, miltä meillä on milloinkin näyttänyt, mitä olemme syöneet tai mitä olemme puuhanneet, on pakko varmaan postata nämä joulukuvat pois alta.


Mehän olemme dilemmoineet jo pidempään, olisiko joskus kiva kokeilla viettää koko joulu kotona. Tänä vuonna pääsimme lähemmäs kuin koskaan aikaisemmin, sillä vietimme lähes koko aaton kotona. Ja pakko kai se on myöntää: aika ihanaa oli, vaikka tietysti yksi joulun olennaisista elementeistä onkin kai perheen kanssa vietetty aika. Vaan koska tänä vuonna päivystin vielä aatonaattona, tuli  jouluaamun lastenohjelmiin herättyä ensimmäistä kertaa muualla kuin lapsuuden kodissa. O oli tuupannut aatonaattoiltana kinkun uuniin ja minä keitin meille aamupäivällä puuroa. Myös ihka ensimmäinen aito kuusemme sai aamulla koristeensa.


Kuusi tosin tuotti hienoisen pettymyksen ja oli aivan liian massiivinen ja pystyoksainen meidän pieneen kotiimme. Ja voi sitä neulasten määrää, hyvänen aika! Olen nähtävästi tottunut jo liikaa tekokuusiin.


Joulusaunan jälkeen laitoimme pöydän koreaksi, koska perheeni kotipuolessa halusi tänä vuonna syödä niin aikaisin, ettemme mitenkään olisi ehtineet siihen kattaukseen.


 Graavisiika oli mainio löytö Helsingin joulutorilta.


Sillit olivat jälleen itse tehtyjä.


 Murea kylmäsavuporo oli niinikään joulumarkkinoilta peräisin.


Sienisalaatin väänsin ensimmäistä kertaa itse.


Ihana joulusalaatti: kiiviä, omenaa, päärynää, viikunoita, sinihomejuustoa, emmentaalia, kurkkua, salaattia ja rucolaa.


Itsetehtyä joululimppua. Tämän ja suurimman osan muistakin jouluruokavalmisteluista tein kovalla kiireellä aatonaattona ennen työvuoroni alkua. O-reppanalle jäi sitten siivoaminen.


Kun lopulta maltoimme irroittautua joulustamme ja lähdimme ajamaan kotipuoleen, niin eikös auto sitten keksinyt hajota noin 30 km ennen perille pääsyä. Kiitos molempien meidän perheidemme yhteistyön, pääsimme lopulta joskus puolenyön jälkeen kotipuoleen, jossa jaoimme lahjat. Joulupäivän vietimme kotipuolessa jouluruokaa syöden, tapaninpäivänä kävimme O:n perheen luona ja ajoimme takaisin kotiin. Seuraavana päivänä koitti paluu takaisin töihin.


Uuden vuoden vietimme jo totuttuun tapaan kotona keskenämme lähiseudun rakettitarjontaa puolen yön aikaan ihaillen ja raclettea nauttien.


Ja koska joulunpyhät tänä vuonna vilahtivat ohi luvattoman nopeasti, vietimme post-joulua jälleen jonnekin tammikuun lopulle asti. Meillä kyseessä taitaakin olla enemmän asenne kuin pelkkä juhlapyhä.

Sellainen lämminhenkinen, tunnelmallinen nautiskelu ja fiilistely. Joka kestää kaksi kuukautta. Haha!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti