keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Eloa ja syystä


Hei vain hei! Juu, Sveitsistä olisi vielä paljon kerrottavaa, mutta pakko kai välillä päivitellä vähän muutakin elämää. Ei muuten, mutta kun tuo syksy on niin sydäntä lähellä...

Totta puhuakseni päivitysmotivaatiota ovat syöneet huolet töistä ja tulevaisuudesta - sekä omistani, että O:n. Huoli iski heinäkuussa ja myllersi läpi elo- ja syyskuun. Nyt kuitenkin mieli on jo sen verran toiveikkaampi, että jatkokoulutusjutuista ja kaikesta muusta kevyemmästä kirjoittelu ei tunnu enää niin hölmöltä. O nimittäin sai viime viikon alussa kuulla saaneensa oman alansa töitä, mikä ei ollut ollenkaan itsestään selvää tässä työtilanteessa hänen alallaan. O jos kuka on paikan kuitenkin ansainnut - sen verran kovasti herra puursi viime vuodet opintojensa ja kesätöidensä parissa. Omat kuvioni ovat edelleen hiukan leväällään, mutta toivo on sentään jo pilkahtanut.


Elokuun alussa oli vielä täysi kesä päällä. Leivottiin banaanineliöitä ja nukuttiin perhosissa...


... sekä nautittiin kesäkodin hempeydestä.


Lenkit heitettiin vielä näinkin kesäisissä maisemissa.


 Mutta ensimmäisten sienilöytöjen myötä ajatukset alkoivat vähitellen kääntyä kohti syksyä.


Niinpä suutarin lapset saivat kerrankin ihan vimpan päälle olevat vermeet!


Vaan enpä olisi arvannut, miten hankalaksi oikean kokoisten valjaiden ja niihin mätsäävien remmien metsästys tällaisten myynnistä poistuvien tuotteiden kohdalla voikaan osoittautua... No, kolmen tai neljän eri nettikaupan jälkeen loppu hyvin, kaikki hyvin.


Marjat saivat satunnaisia lenkkivälipaloja lukuunottamatta jäädä tänäkin vuonna metsiin...


... sienet sen sijaan eivät! Ensimmäiset suppilovahverot nousivat jo elokuun alkupuolella, mutta parasta satoa antoi syyskuun alkupuoli. Nyt on ollut jo niin monta viikkoa kuivaa, että sienet ovat kuivuneet metsiin...


Teimme myös viikonloppuvisiitin kotipuoleen viemään myöhästyneet synttärilahjat veljen lapsille.


Kirahvi päätyi kuvauskohteeksi veljeni perheen asuntovaunulla ilman  sen suurempaa filosofiaa.


Kotipuolen lempilenkkipaikkaani (etenkin syksyisin) oli pystytetty melkoiset puurakennelmat kulkureiteiksi. Harmi, tykkäsin siitä enemmän luonnontilaisena ja vähemmän suosittuna.



Tässäpä tällainen pikakelaus alkusyksyymme. Ehkä tämä vielä tästä.

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa, onnea O:lle ja toivottavasti sinunkin työllisyystilanne vakaantuu! :)

    VastaaPoista