tiistai 29. maaliskuuta 2016

Aurinkotervehdys


Heissan! Tämän vuoden pääsiäispäivystykseni rajoittuivat vain kiirastorstaihin ja pitkäperjantain aamuun, mikä tarkoitti pidennettyä viikonloppua ja jopa jonkinlaista pääsiäislomaakin pitkästä aikaa. Vaikka no, kertyihän noistakin sellainen leppoisa 27 tunnin työputki, että olihan sitä siinäkin.


Päädyimme viettämään koko pääsiäisloman kotona, koska quite frankly  - niin sitä rentoutuu parhaiten. En ollut kolmeen viikkoon saanut nukkua yhtenäkään aamuna niin pitkään kuin unta silmissä riittää, joten ihan ensimmäisenä missiona oli univelkojen kuittaus. Toinen tavoite oli syödä hyvin. Check ja check!


Kävimme pääsiäisostoksilla keskiviikkona ja Lidlistä tarttui kaikkea enemmän ja vähemmän tarpeellista matkaan. Nämä etanat yhtenä esimerkkinä. Olin syönyt etanoita vain kerran aikaisemmin ala-asteikäisenä Ahvenanmaalla etanafarmilla vieraillessamme. Tuolloin etanoista oli jäänyt ihan hyvä maku, mutta nämä pakasteversiot tuottivat kyllä pettymyksen. Sen sijaan perjantain pääruuan virkaa toimittaneet lampaanfileet ja punajuurilohkot olivat yhtä hyviä kuin aina ennenkin.


Iltapalaksi vielä juustolautanen ja lammasmakkaraa. Viimeksi mainitun tuhosi tosin O, itse en uskaltanut maistaa, kun en mikään makkaroiden suurin ystävä muutenkaan ole. Lauantain ateria oli yksinkertainen ja nopea: kanankoipia ja juuresranuja - tuli nimittäin sen verran kiire lenkiltä ja saunasta leffaan. Kävimme katsomassa Onnenonkijan, joka oli sellainen perussuomileffa - hyväntuulinen hömppä. Vaan onnistui se hiukan houkuttelemaan taas blogin ääreen, niin että kuvia tuli ainakin pääsiäislomalla räpsittyä. Alan vihdoin päästä sinuiksi uuden kamerankin kanssa. Alla olevia kuvia ottaessani tajusin jossakin vaiheessa, että kamerassa oli asetuksena videokuvaus ja tyynesti vaan napsin sillä still-kuvia. Haha, ei se aina lähde! Kamera-parka.

(Juu, en edelleenkään ole ehtinyt lukea sitä käyttöohjetta...)


Sunnuntain suhteen puntaroimme pitkään, toteuttaako perinteinen pääsiäisateria silloin vain lähteäkö brunssille. Päädyimme jälkimmäiseen - sen verran houkuttelevalta näytti Hertsikan metroaseman vieressä sijaitsevan Treffipubin menu. Teemana oli street food ja alkupalaksi tarjolla mm. kanavartaita paprikamajoneesilla, coleslawia, chilihärkää, kalapyöryryköitä, juureksia ja asioita, joiden nimiä en osaa tähän kirjoittaa.


Pääruuaksi oli tällaisia minipurilaisia tai sen kaltaisia asioita. Tuo sämpylä oli ilmeisen pullamainen ja taisi kulkeakin nimellä bun. Itse tulin jo alkuruokasetistä niin täyteen, että skippasin pääruuan kokonaan. 


Jälkkäriksi oli mm. kuppikakkuja, suklaamunia, marjarahkaa, suklaashakea ja jotakin mämmistä tehtyä asiaa. Tämä oli nyt toinen visiittimme ko. paikan brunssille ja täytyy sanoa, että ruokaan siellä ainakin panostetaan! Ruuat ovat tavallaan melko brunssisia, mutta sen sijaan, että kattaus olisi yhdistelmä breakfastia ja lunchia, koostuu se ennemmin tietyn teeman ympärille kootuista naposteluruuista. Hyvin erilainen siis kuin monet muut brunssit, mutta laadukas ja suosittu! Itse tykkäsimme enemmän muutaman viikon takaisesta Välimeri-kattauksesta, mutta kyllä tähänkin oli hyviä makuja saatu koottua.


Brunssilta jatkoimme Herttoniemen rantaan lenkille. Ulkoilimme noilla seuduilla useinkin Viikissä asuessamme, sillä Viikin ympyrät kävivät aika nopeasti (liian) tutuiksi. Oli siis hauska käydä verestämässä vanhoja muistoja - etenkin, kun sää oli noin upean keväinen.


Koirilla oli käytössä uudet hihnat, jotka ostin taannoin "osta kolme, maksa kaksi" -hintaan eläinkauppareissultamme. Oikeasti oli tarkoitus ostaa Taikkikselle uusi panta, mutta toisaalta tyyppien hihnatkin olivat niin nuhjuiset, että uusien hihnojenkin hankinta oli ihan perusteltua. Näissä on vielä se kiva ominaisuus, että nuo valkoiset tekstit loistavat pimeässä. Syyskelejä odotellessa!


Vaan nautitaan nyt ensin tästä keväästä. Joda muutti eilen terassille, mikä on aina varma kevään merkki. Aiempina aurinkoisina päivinä kissat ovat tehneet ulkokiipeilypuuhunsa lyhyitä täsmäiskuja, mutta nyt Joda vietti sen huipulla monta tuntia nukkumassa ja taisinpa itsekin pienet ruokatorkut terassilla vetäistä.


Ilta puolestaan on kulunut vanhojen, rästiin jääneiden luentomateriaalien läpikahlauksen ja kiireettömän ulkoilun parissa. Olemme asuneet nykyisillä sijoillamme nyt puolisentoista vuotta, mutta silti moni kolkka ihan kävelyetäisyyden päässä on vielä näkemättä. Tämän viikonlopun jälkeen nyt kaksi vähemmän.

Kokoan vielä oman postauksensa, mutta näiden kuvien myötä aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

PS. Mukava kuulla, että edellispostauksen jälkeen useampi teistäkin hankki Neaton kotiapulaisekseen ja on ollut siihen tyytyväinen! Mekin olemme edelleen kovin tyytyväisiä omaamme.

2 kommenttia:

  1. Kivaa, että blogin päivittäminen jälleen maistuu! Aurinkoista kevättä koko laumalle!

    VastaaPoista