maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kevätkuulumisia


Tämä kevät on edennyt nopeammin kuin yksikään edellinen. Fiilis on haikea. Samalla myös jännittynyt, odottava. Elämme muutoksen aikoja. Työelämä ja sen haasteet odottavat nurkan takana. Into tehdä töitä on kova ja jos hetkeen ei ole vuoroa, tulee vähän ikävä töihin. Kai tämä on merkki siitä, etteivät kuuden vuoden opiskelut ole valuneet hukkaan ainakaan siltä osin.


Tentit on tosiaan suoritettu jo jokin aika sitten ja tästä tiedon saatuani kippasin kasan kutosvuonna kertyneitä papereita paperinkeräykseen.


Omalta osaltani voin olla ihan tyytyväinen myös kuudennen vuoden opintomenestykseeni, vaikka kärsinkin ajoittaisista motivoitumisongelmista. Nyt ei kiinnostustaso korreloinut tenttitulosten kanssa, toisin kuin esimerkiksi viime vuoden loppuarvosanoissa, joissa pieneläinarvosanani (käytännön tentin tulosten perusteella) ovat vitosta, tuotantoeläimistä kakkosta ja hevosista kolmosta - ja sekin lähinnä vain koska hevosten sisätautikysymyksessä vinkattiin soveltamaan pieneläinpuolen oppeja vastauksessa.

Vihoviimeinen pakollinen, kaikille yhteinen kurssimme oli yleisluontoinen, työelämään siirtymistä käsittelevä kurssi, josta kerroinkin jo aikaisemmin. Luennoitsijoista suuri osa oli yrittäjä-eläinlääkäreitä, jotka kertoivat omasta työstään ja yrityksestään, mutta käsiteltiinpä siellä myös työeläkevakuutuksia, valvontatyötä, etiikkaa ja asiakaspalveluakin, noin muutamia mainitakseni.


Viimeisellä pakollisella viikolla juhlistimme myös vuosikurssimme kanssa "Ohi on 6/6" -bileitä. Perinne, joka aloitettiin ykkösvuonna ja jota on ylläpidetty siitä asti. Kandi-iltoja on myös ollut pari - toisessa meitä lahjottiin yllänäkyvällä leimasinkynällä, johon saa siis teettää oman nimensä ja eläinlääkärinumeronsa mukaisen leiman, ilmaiseksi luonnollisesti.

Viimeisen yhteisen kurssin jälkeen useimpien kevät on jatkunut valinnaiskurssien merkeissä. Ensimmäinen oma valinnaiskurssini käsitteli koirien ja hiukan hevostenkin akupunktiota.


Kurssilla käytiin läpi akupunktion länsimaalaista, mutta myös itämaista mallia ja pääsimme testailemaan neuloja itseemme ja koiriimme.


Mikäli akupunktio ei ole tuttu juttu, niin lyhyesti siinä on ideana laittaa neuloja sellaisiin pisteisiin, joissa esimerkiksi hermopääte tulee lihaskalvosta läpi pintaan. Kun tällaiseen pisteeseen laittaa neulan, saa akuutti tuntemus kehon "unohtamaan" kroonisen kivun. Ihanteellisia akupunktiopotilaita ovat esimerkiksi lonkkavikaiset koirat.


Tässä Iipulla on yksi ns. rauhoittava neula päälaellaan, pari lapojen kohdalla, pari kintereissä ja kolme kummankin lonkan päällä.


En minä akupunktioon ehkä vielä ihan täysillä hurahtanut, mutta tilasin kyllä itselleni neuloja ja ajattelin neulailla Iippua nyt muutaman viikon ajan. Sillähän on C:n lonkka, jossa nähtiin muutoksia jo nelivuotiaana, mutta nivellisäravinteella tyyppi on pysynyt oireettomana toistaiseksi. Lievää lihasatrofiaa jalassa on kyllä havaittavissa, eli kyllä se sitä varmaan ajoittain keventää.

Viime viikolla meillä puolestaan oli valinnainen ihokurssi. Se olisi ehkä voinut olla vähän kattavampikin, mutta ainakin tuli perehdyttyä kissojen yleisimpään autoimmuunitautiin pemphigus foliaceukseen, josta teimme kurssille esityksen. Muuten kaikki oli pitkälti aiemman kertausta.

Huomenna alkaa puolestaan onkologian eli syöpätautien valinnaiskurssi. Sitä odotan mielenkiinnolla. Kaiken kaikkiaan olen kyllä ollut hiukan pettynyt tämän kevään valinnaiskurssitarjontaan. Moni kauan odottamani kurssi oli jäänyt nyt pois. Ei esimerkiksi sanaakaan eksoista, ei tietenkään...


Muuten meille kuuluu hyvää, sellaista tavallista. Kissat ovat ottaneet kevätauringon kiitollisina vastaan ja kirmaavat päivittäin terassille tsekkaamaan päivän lämpötilat ja aurinkoisimmat läiskät.


Ja ollaanhan siitä toki päästy nauttimaan me muutkin. Viime sunnuntaina O lähti hakemaan eläimille ruokaa ja päätin yllättää tyypin kattamalla aamiaisen pöytään. Kun olin melkein valmis, soitti ystäväni T olevansa pihassamme ja pyysi päästä sisään. Oli siis ajellut Tampereen kupeesta ihan muutekseen meidät yllättääksemme tänne! Eipä siis muuta kuin ekstrakuppi ja -lautanen pöytään ja yksi mies lisää aamiaiselle.


Hetken sulateltuamme päätimme lähteä ns. makkararetkelle, koska kevät antoi parastaan. Oikeastaan olisimme lähteneet joka tapauksessa, koska puut ja makkaratkin oli jo hankittu. Sää oli vain plussaa.


Alkuviikosta oli puolestaan pakko avata grillauskausi. Tämä oli oikeastaan O:n yllätys minulle, sillä heräsin yhtenä aurinkoisena aamupäivänä siihen, että O oli aikaisin koulusta päästyään hakenut meille grillattavaa ja raahasi grilliä terassille. Samana päivänä kävimme myös pitkästä aikaa juoksulenkillä ja ihan jopa koirien kanssa. Taikkiksella oli maailman hauskinta.


Aurinkoista alkavaa viikkoa - toivotaan, että ne grillailulämpötilatkin palaisivat pian!

9 kommenttia:

  1. Mukava lukea kuulumisianne pitkästä aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet vielä siellä :)

      Poista
  2. Tuo eka kuva, kun tyttökoirat ovat ihan vieritysten ilman kuonokoppia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kyllä jänskätti ottaa tuota kuvaa, gotta be honest with you ;) Mutta on tämä kyllä kieltämättä todella onnellinen tilanne verrattuna vuodentakaiseen! :)

      Poista
  3. Iippu näyttää tykkäävän akupunktiosta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hän kyllä rentoutui silmin nähtävästi :)

      Poista
  4. tuli vaan mieleen, että monennellako pääsit sisään eläinlääkikseen ja kävitkö jollain valmennuskurssilla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisellä yrittämällä ja kävin juu vuoden mittaisen valmennuskurssin, koska olin lukiossa keskittynyt ihan eri aineisiin kuin ma/ke/fy/bi :)

      Poista
  5. Hitsit, olispa kiva päästä joskus testaamaan akupunktiota Myrninkin kanssa! :)

    VastaaPoista