keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Kiinnostuskiikarit


Helmikuu on edennyt sellaista haipakkaa, että blogin avaaminen on jäänyt haaveeksi vain, eikä kameraankaan ole liiemmin tullut tartuttua. Nyt ajattelin kuitenkin vapaapäivän kunniaksi tulla hiukan päivittelemään opiskelukuulumisia. Tämä kuudes vuosi tuntuu hurahtaneen ohi aivan silmänräpäyksessä. Pitkälti ajatukset ovat jo työelämässä ja opiskelu tuntuu paljolti sellaiselta pakkopullalta, joka on vain pakko tahkoa läpi. Johtuu ehkä osittain näistä kuudennen vuoden aiheistakin. Vaikka onhan opiskelussa hyvätkin puolensa. Opiskelu on ihanan kiireetöntä ja stressitöntä, vastuullisista päätöksistä vapaata ja ennen kaikkea tuttua. Kuusi vuotta ala-astetta, kolme vuotta yläastetta, kolme vuotta lukiota, vuosi kansalaisopiston valmennuskurssia sekä viisi ja puoli vuotta yliopistoa. 18,5 vuotta opiskelua. Onhan sitä siinä tutuiksi tultu.


Näistä kirjahyllyistä sen kuitenkin huomaa. Siinä missä opiskelukirjojen määrä kutistuu (ensimmäinen kuva), ammattikirjallisuuden määrä lisääntyy (toinen kuva, josta itse asiassa uupuu vielä kassillinen töihin roudaamiani kirjoja). Katse on jo tulevassa.

Vihoviimeinen lukukauteni eläinlääkiksessä pyörähti käyntiin toksikologian tentillä tammikuun puolessa välissä. Toksikologia siis käsittelee toksiineja eli myrkkyjä ja myrkytyksiä, jos joku ei keksinyt nimestä päätellä. Enimmäkseen kurssi lähestyi aihetta elintarvikepuolen näkökulmasta, mutta laajensihan se toki näkökulmaa myös lemmikkieläinten myrkytysten ymmärtämiseen. Tentti oli helppo ja meni reippaasti vitosella läpi.

Seuraavalla viikolla alkoi ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö ja valvonta -kurssi, joka piti sisällään paljon lainsäädännön läpi tahkoamista, palautettavia lakitehtäviä ja ryhmätöitä. Pakollisia kunnallishallinnon luento-osuuksia ja eläinlääkintähuoltoa. Vapaaehtoisuuteen perustuneina piristysruiskeina toimivat Orionin järjestämä foorumi eksoottisista eläinpotilaista Hämeenlinnassa (erityismainintana siilit ♥), texmex-tarjoiluin höystetty lääkefirman kandi-ilta keskustassa (en ole varmaan milloinkaan syönyt itseäni yhtä suureen ähkyyn), parasitologian kertausluento (jollaista olimme pyytäneet huipulta dosentiltamme) sekä useat työvuorot. Töissä olen viettänyt myös viime viikkoina huomattavan paljon aikaa, ja täytyy sanoa, että se on kyllä ihan huippupaikka. Tykkään valtavasti.


Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö ja valvonta -kurssi päättyi tenttiin tuossa perjantaina 13. päivä, ja sikälimikäli tentti menee läpi pahaenteisestä päivämäärästään huolimatta, oli se sitten vihoviimeinen tenttini eläinlääkiksessä. Aika hullua!

Heti tentin jälkeen alkoi vihoviimeinen pakollinen, työelämään valmistava kurssimme. Ensimmäisen päivän luennoilla puhuttiin erikoistumisohjelmista - niin suomalaisista, eurooppalaisista kuin amerikkalaisistakin, väitöskirjan kirjoittamisesta eli tohtorin tittelin havittelemisesta sekä työhakemusten ja CV:iden kirjoittamisesta. Oli kyllä inspiroivaa kuunnella etenkin noita erikoistumisluentoja. Itselläni on suunnitelmissa suorittaa ainakin se kansallinen erikoistuminen pieneläimiin, mutta kyllä se eurooppalainen erikoistumistutkinto olisi se unelma. Satuinpa vielä löytämään aivan täydellisen erikoistumisohjelmankin tuossa pari viikkoa takaperin, mutta residenssiksi pääseminen voikin sitten olla melkoinen haaste. Vaan ehkä nyt edetään kuitenkin askel kerrallaan. Lisurikaan ei ole vielä valmis, joskin erittäin hyvällä mallilla sentään. Lähinnä muutamaa hikikarpaloita nostattavaa kuvaajaa vailla. Sekä mahdollisia ohjaajan esittämiä korjausehdotuksia. Tavoitteenani olisi valmistua juhlallisessa publiikissamme toukokuun lopussa. Sitä ennen olisi kuitenkin luvassa vielä valinnaiskursseja (vihdoinkin puhdasta pieneläinpraktiikka-asiaa, can't wait!) sekä kahden viikon ympäristöterveydenhuollon harjoittelu.

Kivaa kutosvuodessa on ollut se, että nyt on vihdoin ollut aikaa lueskella paremmin myös rakastamiani eksojuttuja, joille olenkin jo tämän vuoden aikana ehtinyt omistaa kokonaista kolme uutta vihkoa.


Tuntuu siltä kuin koko eksopuoli olisi itselläni lähestulkoon uinunut perusopetuksen ajan, koska piti opiskella niin paljon kaikkea muuta ja nyt sitten yritän ottaa menetettyä aikaa kiinni. Viime vuosina mulla nousivatkin kissat taistelemaan siitä ykköspaikan herruudesta ja jossakin vaiheessa olin jo melko vakuuttunut, että kissapraktikkohan musta tuleekin. Nyt, kun olen päässyt työn makuun, niin olen päässyt toteamaan, että kyllä ne eksot edelleenkin niin lähellä sydäntä ovat, että vaikeahan niistä olisi kokonaan luopua. Etenkin, kun olen aikana ennen eläinlääkistä tullut imeneeksi kohtalaisen laajan määrän tietoa etenkin kaneista, siileistä, sokerioravista ja jyrsijöistä noin niinkuin lemmikkeinä, niin tuntuisi vähän kummalta olla hyödyntämättä sitä tietoa ja olla ottamatta näitä lempieläimiini lukeutuvia lajeja vastaan. Vaan nykyisin sama pätee kyllä kissoihinkin. Aina, kun huomaan, että ajanvarauksesta löytyy kaikkien koirapotilaiden keskeltä yksittäinen ekso- tai kissapotilas, läikähtää sydämeni seutuvilla lämpimästi. Tämä siitäkin huolimatta, että enemmistö omasta laumastani koostuu tällä hetkellä juurikin niistä koirista. Koiriinhan ei kukaan sinällään  erikoistu (koska perusopetus antaa kaikille varsin laajat tiedot koirien sairauksista), vaan niiden kohdalta pitäisi sitten valita jokin vielä kapeampi sektori, kuten ortopediset, sydän- tai ihosairaudet, kiinnostuksen kohteeksi ja hoitaa siinä ohella myös kissojen ja mahdollisesti muiden lajien vastaavia ongelmia.

Positiivista tässä ammatissa on kuitenkin se, että ei minun ole pakko rajata itseäni tiukasti kummallekaan puolelle. Ei ainakaan vielä. Nyt vain nautin siitä, että saan tyydyttää tiedonjanoani juuri niillä asioilla, joista olen kiinnostunut.

Eiköhän kohtalolla sitten lopulta ole painava sanansa sanottavana.

16 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla sinusta! Hieno homma, että opiskelut sujuvat ja motivaatio työelämään on korkea, olisi se varmasti minullakin tuossa tilanteessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tackar :) Onhan tämä ihan kiva vaihe juu!

      Poista
  2. Niin mielenkiintoista! :) Millainen tämä erikoistumisohjelma on, erikoistutaanko siinä eksoihin? Pitääkö ensin erikoistua pieneläimiin, jotta voi jatkaa eksoihin? Tiedätkö pystyykö näitä eurooppalaisia erikoistumistutkintoja suorittamaan Suomessa vai pitäisikö niitä opiskella paikan päällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En halua paljastaa vielä haaveilemani ohjelman tarkempia speksejä, en edes sitä liittyykö se itse asiassa ollenkaan eksoihin vai ihan johonkin muuhun ;) Mutta kansallinen erikoistumisohjelma (eli Suomen oma pieneläimiin erikoistuminen -> titteli pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri) ei ole edellytyksenä eurooppalaisen tai amerikkalaisen erikoistumisen suorittamiselle, vaan voi tehdä myös pelkästään eurooppalaisen tai tehdä ensin sen eurooppalaisen ja sitten vasta suomalaisen :) Ja kyllähän noita kansainvälisiä aika pitkälti pitää lähteä Suomen ulkopuolelle suorittamaan :)

      Poista
    2. Jaksaisitko joskus kirjoittaa noista erikoistumisista ihan yleisellä tasolla? Olisi mukava kuulla, minkälaisia mahdollisuuksia on Suomessa ja ulkomailla. Täällä yksi eläinlääkiksestä haaveileva kyselee, vaikka sisäänkään ei olla vielä päästy :)

      Poista
  3. Tulee niin hyvä mieli näitä siun opiskelu- ja työjuttuja lukiessa, olet todellakin oikealla alalla! :) Hieno kirjakokoelma, varmasti mielenkiintoista luettavaa ja onnea viimeisestä tentistä! :) Toivottavasti saat pian töitäkin valmistumisen jälkeen, luulisi, että sinunlaisillesi on kysyntää. Hienoa kun eksotkin kiinnostaa, aina plussaa näin meidän eksojen omistajien kannalta jos/kun yhä useampi eläinlääkäri/ellasema alkaa näitäkin ottamaan vastaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olipa ihasti sanottu, kiitos <3 Kyllä tuo työasia nimittäin koko ajan hiukan takaraivossa painaa, mutta ei auta kuin yrittää parhaansa ja katsoa, minne se riittää...

      Poista
  4. Hauska näin kissaihmisenä lukea, että olet sinäkin hurahtanut kissoihin, vaikka joskus blogisi alkutaipaleella olit muistaakseni aika vannoutunut koirafani! :D Onko muuten eläinlääkiksessä mitkä eläimet niitä suosituimpia, joihin erikoistutaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, totaalisesti :) Kissojen suhteen olen tehnyt 180 asteen käännöksen :D Kuka olisi uskonut? Tosin ajattelen, että aika lailla kaikkien eläinlajien hienouden ymmärtää, kun niihin pääsee lähemmin tutustumaan :)

      Määrällisesti eniten erikoistutaan varmaan pieneläimiin - tuntuu, että aika harva tuotantoeläinpraktikko suorittaa erikoistumiskoulutusta, vaikka heitä määrällisesti lieneekin ainakin saman verran kuin pieneläinlääkäreitä. Hevoserikoistujia on sitten taas enemmän, mutta heille on ilmeisen rajallisesti töitä tarjolla. Pieneläinten sisällä ei kauheasti mihinkään tiettyyn eläinlajiin erikoistumista harrasteta - ihan yksittäisiä matelija-, lintu- ja kissalääkäreitä toki löytyy, mutta varsinaiset erikoistumistutkinnot ovat aika harvassa :)

      Poista
  5. En tiedä pidätkö ikävänä asiana jos sinulta kysytään blogin kautta neuvoa, mutta ajattelin nyt kokeilla kepillä jäätä kun sulla on opiskelujenkin takia tieto ehkä paremmin muistissa kuin jo vuosia töitä tehneellä eläinlääkärillä :D Eli mulla on 4,5v itämaisen lyhytkarvan ja maatiaisen sekoitus, varhaiskastroitu kolli. Sisäkissa ja madotuksista huolehdittu Axilurilla. On n. puolivuotiaasta asti yskinyt 1-3 kuukauden välein, nyt viime vuonna n. 1-2kk välein. Mitään karvapalloja ei siis tule ja on ihan yskimistä (ei kakomista) ja kuulostaa ihan kissan astmakohtaukselta (katsoin youtubesta esimerkkivideoita). Yskänkohtaus kestää n. 10-30 sekuntia. Keuhkoröntgen otettiin joulukuussa ja verikokeet helmikuun puolessa välissä, molemmat ok. Mitä olen googlettanut niin itämaisilla/siamilaisilla on astma ilmeisesti melko yleinen ongelma. Miten se diagnosoidaan? Keuhkoröntgenissä ei siis näkynyt mitään. Eläinlääkäri sanoi ettei astmaa näe röntgenistä ellei astmakohtaus ole juuri sillä hetkellä päällä, mutta jossain englanninkielisellä palstalla mainittiin että astma aiheuttaa keuhkoihin "donitsin" muotoisia muutoksia?

    Nyt helmikuussa onkin käynyt sitten niin että kissa on oirehtinut useammin, mutta koska olen koko ajan kotona, ei mahdollinen yskänkohtaus ehdi sitä asennon ottamista pidemmälle. Kohtaus siis keskeytyy täysin eikä jatku jos työnnän kissan nokan alle mallastahnaa ja kissan keskittyminen herpaantuu syödessä. Asennon ottamisella tarkoitan sitä että kissa ns. kyykistyy ja työntää kaulaa pitkälle ja yleensä tätä seuraa yskimiskohtaus jos en sitä keskeytä. Paikalliselta Animagin elliltä olen saanut ohjeeksi vain tilanteen seurailun koska astmalääkitystä ei aloiteta jos oireina on muutaman kymmenen sekunnin yskä kerran kuussa :D

    Eli pitäiskö jatkossa varmistaa että kissa oikeasti aloittaa yskimisen ja antaa sen yskiä (vaikka voisin helposti sen keskeyttää?), jotta tiedän kuinka usein oikeita kohtauksia tulee? Millaisia tutkimuksia kissalle voisi vielä tehdä, onko ehdotuksia? Oletko kuullut suolahuonehoidoista eläinten hengitystieongelmien helpottajana ja mitä mieltä niistä olet?

    Huhhuh kiitos ja anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juu, pääsääntö on se, että blogin kautta en vastaile näihin, kun saisin sitten jatkuvassa olla näihin vastaamassa ja totuus on, että hoitava ja eläimen tutkinut eläinlääkäri osaa yleensä neuvoa paremmin kuin kukaan netin välityksellä. Aihe on kuitenkin niin lähellä sydäntä, että vastaan nopeasti :P Astman diagnoosi perustuu pitkälti kliiniseen kuvaan, röntgenkuvista ja veristä voidaan saada vihiä, mutta aina niistä ei ole apua. Ja tietysti muut syyt pitää ensin poissulkea. Kortisoni-hoitokokeilu yleensä sitten varmistaa diagnoosin. Lääkitystä ei tosiaan aloiteta heti, jos yskiminen on harvaa, koska siihenkin tietysti liittyy sivuvaikutuksensa. Joskin inhaloitavalla valmisteilla (astmamaski) niitä on huomattavasti vähemmän kuin suun kautta otettavilla. Mutta siitäkin on toki vaivansa omistajalle ja (alku)stressinsä kissalle. Suolahuonehoidoista en tiedä sen enempää, mutta meillä tehokas ilmankostuttaja on toiminut mainiosti ja lopettanut kissojemme muutekseenkin todella harvan yskimisen lähes kokonaan :) Useinhan oireilu on pahimmillaan juuri syksyllä/talvella, kun ilmankosteus laskee.

      Poista
  6. Kiitos Nea heinosta blogista, olen sitä lukenut jos ties kuinka kauan ja aina se vaan on niin inspiroiva! Haluaisin kysyä vähän neuvojasi. Olen nyt viimeisiä kevään kirjoituksia vaille oleva abi. Eläinlääkärin ura on kiinnostanut minua suuresti jo monta vuotta, mutta olen aina vaan lytännyt sen ajatuksissani epäillen omia kykyjäni päästä sisään. Eläinlääkäriksi minusta varmasti olisi, mutta ongelmana on se, että fysiikan ja kemian opinnot ovat minulla jääneet tosi lyhyiksi, koska halusin panostaa kieliin (3 kurssia fy, 2 ke). Olen kuitenkin opiskellut pitkän matikan ja kaikki biologian kurssit sekä kirjoittanut bilsan. Nyt kun kohta pitäisi hakea opiskelemaan meinaa haave eläinlääkärin ammatista vain vahvistua. Kuitenkaan minun ei ole sinne nyt järkeä hakea, johtuen fysiikan ja kemian puutteellisista taidoista. Onko sinulla tietoa mahdollisista kursseista joita voisin käydä ja missä? Asun pääkaupunkiseudulla enkä voi sieltä nyt muuttaa, joten Etelä-Pohjanmaan opistonkaan en ainakaan tänä vuonna voi lähteä. Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

    VastaaPoista
  7. Kiitos Nea heinosta blogista, olen sitä lukenut jos ties kuinka kauan ja aina se vaan on niin inspiroiva! Haluaisin kysyä vähän neuvojasi. Olen nyt viimeisiä kevään kirjoituksia vaille oleva abi. Eläinlääkärin ura on kiinnostanut minua suuresti jo monta vuotta, mutta olen aina vaan lytännyt sen ajatuksissani epäillen omia kykyjäni päästä sisään. Eläinlääkäriksi minusta varmasti olisi, mutta ongelmana on se, että fysiikan ja kemian opinnot ovat minulla jääneet tosi lyhyiksi, koska halusin panostaa kieliin (3 kurssia fy, 2 ke). Olen kuitenkin opiskellut pitkän matikan ja kaikki biologian kurssit sekä kirjoittanut bilsan. Nyt kun kohta pitäisi hakea opiskelemaan meinaa haave eläinlääkärin ammatista vain vahvistua. Kuitenkaan minun ei ole sinne nyt järkeä hakea, johtuen fysiikan ja kemian puutteellisista taidoista. Onko sinulla tietoa mahdollisista kursseista joita voisin käydä ja missä? Asun pääkaupunkiseudulla enkä voi sieltä nyt muuttaa, joten Etelä-Pohjanmaan opistonkaan en ainakaan tänä vuonna voi lähteä. Kiitos jo etukäteen vastauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli sama juttu, halusin panostaa kieliin, enkä lukenut edes bilsaa. En osaa sanoa tämän hetken valmennuskurssitarjonnasta, mutta itse koin vuoden mittaisen valmennuskurssin erittäin hyödylliseksi. Siellä kerrattiin juurikin lukion kemia ja fysiikka. Toinen vaihtoehto on tietenkin iltalukion kurssit. Tsemppiä! :)

      Poista
  8. Moro Nea! :)
    Vieläkö sä käytät sukraloosia? Mistä ostat sitä? Mä olin reissussa ja ostin sukraloosia ja totesin sen olevan paljon parempaa kuin aspartaamipohjaiset makeutusaineet! Netistä sitä ei näämmä voi tilata kuin ulkomailta, ja näyttää olevan melko kallistakin.. Kiitos ihan tosi paljon! Tsemppiä opintoihin! Aatella, että sä oot kohta valmis ELL!!!! :D

    Sape

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vähän, enempi menee erytriolia ja steviaa :) Ja sitä aspartaamiakin kyllä... Sukraloosissa oli joku juttu, miksi siitä luovuin, mutten jaksa muistaa enää :D Kiitos ja ajatella, aikamoista! :)

      Poista