perjantai 18. heinäkuuta 2014

Love is all around


Muutama kuva viime viikonlopulta. O oli keksinyt jostakin, että Kirkkonummen suunnilla on kaunis luontokohde, jonne lähdimme heittämään koirien kanssa pienen päiväretken.


Kyllä se vain on oppinut, että tie sydämeeni käy merenrantakallioiden kautta. Eivät tehneet poikkeusta nämäkään maisemat. Myös rakkaalle mummokoiralle kelpasi!


Oli mieltä ilahduttavaa saada olla liikkellä koko porukalla. Tämä parivaljakko, eli Iippu ja Ledi, kulkevat meidän välisessä viestinnässämme eli esimerkiksi lenkityksistä sopiessamme lyhenteellä "rauhalisto", erotuksena Taikkiksesta ja Ledistä, jotka kulkevat yhdessä nimellä "nuoriso". Koska rauhallisia ja fiksusti käyttäytyviä nuo ovat sinne tänne silkasta elämänilosta sinkoilevan sherrierin rinnalla. Tyypillisempiä rotunsa edustajia, sanoisinko.


Mansikoita piisasi tuollakin yllin kyllin, mutta mitä ihmeitä ovat nämä marjat?


Niitä oli yksi rantakivikko tulvillaan. Olen tänä kesänä yrittänyt opettaa varsin heikon biologian tuntemuksen omaavalle O:lle erinäisten tavallisimpien kasvien nimiä. Koko homma lähti siitä, kun miehen piti opetella töitään varten tunnistamaan yleisimmät puulajit ja nyt homma on levinnyt puista hiukan matalampiinkin versioihin. Itse kun olen pienenä ollut niinkin kiinnostunut aiheesta, että luin kasvioppaita iltalukemisenani. Haha! Mutta on hurjan hauska törmätä kasveihin, joiden nimistä tai olemassaolosta ei itsellä ole hajuakaan. Yksi syy lisää rakastaa rannikkoa.


Rakastan myös tätä koiraa. Ja se rakastaa monia asioita. Esimerkiksi vettä, rantakallioita ja koko lauman kanssa tehtyjä päiväretkiä. Jos koira voi nauraa koko naamallaan, Taikkis nauraa. Usein ja kovaa.


Lediltäkin on vihdoin alkanut löytyä useita ilmeitä. Muuttaessaan meille se oli varsin vakava koira - huomasi, että kodinvaihto stressasi. Viimeisten kuukausien aikana se on kuitenkin vapautunut ihan tosissaan - on kai vihdoinkin ymmärtänyt tulleensa kotiin. Muistelen, että Iipun kohdalla koettiin samankaltainen kehityskaari. Viime viikonloppuna näimme esimerkiksi ensimmäistä kertaa, miten Ledi painautui kalliota vasten ja vaani Taikkista tehden sitten yllätyshyökkäyksiä kuin kissa konsanaan. Hauska tyyppi!


Sää muuttui iltaa kohden juuri niin pilviseksi kuin tälle kesälle ominaista tuntuu olleen.


Lauantai huipentui iltasaunaan ja grillailuun. Menu oli niin basicci, että ei tullut kaiveltua kameraa sen takia esiin. Sunnuntaina sen sijaan kokkailimme grillillä jotakin meille uutta - hampurilaisia. Tämä oli taas sitä tie miehen sydämeen -kategoriaa.


Sekoittelin kasaan At Maria's -blogista löytyneen ohjeen mukaan herkullisen hampurilaiskastikkeen.


Ruuan kylkeen valmistin coleslawia tai jotakin sen kaltaista. En ole ihan perillä alkuperäisestä reseptistä.


Karppiversio rakentui salaatinlehtien väliin. Juustojen alla grillissä paistettuja jauhelihapihvejä ja kyljessä lantturanskalaisia, jotka onnistuin salaattia samalla pilkkoessani lähes polttamaan.


The real deal.


Tämä kesä on jälleen osoittanut, miten tärkeää roolia voikaan tällaisissa muutoksen tuulissa hyvä parisuhde näytellä. Välillä siivottuun kotiin, katetun ruokapöydän ääreen, lenkitettyjen onnellisten koirien ja leikitettyjen onnellisten kissojen pariin töistä rättiväsyneenä palatessani olen pohtinut, mitä olen tehnyt oikein tämän kaiken ansaitakseni. Mikä saa miehen pyytämättä tulemaan koirien kanssa työpäivieni jälkeen vastaan - vaikka tietää, että saatttaa joutua odottelemaan ulkona tovin jos toisenkin, ennen kuin todella pääsen lähtemään kotiin? Tai etsimään minulle oma-aloitteisesti juuri oikeanlaista terää kanien hampaiden hoitoon ympäri kaupunkia, tuomaan sen minulle töihin ja liittämään mukaan vielä pienen yllätyksen työpäivääni piristämään? En ole vielä keksinyt vastausta.

Joku vanha inttipastori joskus neuvoi nuoria pariskuntia kilpailemaan tavoissa, joilla osoittaa rakkautta ja kunnioitusta toinen toistaan kohtaan. Viisas, viisas mies. Niinpä yritän aina muistaa kiittää ja kehua toista kaikesta siitä hyvästä. Usein ja vuolaasti. Aina säännöllisin väliajoin yritän myös maksaa kiitollisuudenvelkojani takaisin.

Tämä hampurilaisateria oli yksi osamaksuerä.

6 kommenttia:

  1. Ihan tulee tippa linssiin, ihania asioita!

    VastaaPoista
  2. Emäntä: Nam, kuinka hyvän näköinen hampurilainen! Tuo lopputeksti oli ihana. Olet onnellinen, kun omistat tuollaisen miehen. Niitä ei kasva joka oksalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pelottavan tietoinen asiasta... :)

      Poista
  3. Tuo kasvi, jonka nimeä kysyit, on ruohokanukka

    VastaaPoista