torstai 11. huhtikuuta 2013

Definition: barf [bɑːf]: to vomit


Lupasin kirjoitella, miten barffaus lähtee meillä sujumaan. Ylläoleva kuva on napattu viime lauantaina juuri ennen kuin kävimme täydentämässä ruokavarastoja Murren Murkinassa (ja siipien osalta Jumbon Citymarketissa). Reilu parisen viikkoa taidettiin siis tämän lauman kanssa pärjätä yhden pakastelokeron annilla.


Täydennyksen jälkeen eläinten ruuat veivätkin sitten jo 2/3 pakastintilastamme. Eipä ainakaan tarvitse olla ihan jatkuvasti selkä väärällään apetta kantamassa. Tosin nythän homma hieman helpottui, kun on tuo auto taas. Lisäksi hankittiin Clas Ohlsonilta pienenä heräteostoksena iso kankainen kylmälaukku ja kylmäkalleja pötköjen rehaukseen. Varmasti ihan kätsy etenkin kesällä ja jos ei pysty ajelemaan ihan suorinta tietä kotiin.

Koirat ovat ottaneet uuden ruokavalionsa riemulla vastaan. Näyttää ihan siltä, kuin ne eivät uskoisi onneaan iskiessään hampaansa oikeaan lihaan tai luuhun. Annoksia odotellaan kiltisti paikallaan maaten vaikka koko sulamisajan ja kun oma annos on syöty, vaihtavat tytöt täydellisessä yhteisymmärryksessä kuppejaan tarkistaakseen, josko toiselta olisi jäänyt jotakin syömättä. Taikkis saattaa nuolla kuppia huolellisesti vielä pitkän aikaa aterian jälkeen ja käydä keskellä päivääkin tarkistamassa, ettei siitä ole jäänyt milliäkään puhdistamatta.



Hammaskivistä osa on lähtenyt irti ja Taikkikselta rapsuttelin kärsimättömyyttäni eilen loputkin irti, niin että on helppo seurata, ilmestyykö sitä vielä lisää. Mitä nyt muiden barffaavien koirien suita olen tutkiskellut ja nappulansyöjien hampaisiin vertaillut, niin uskallan olla aika luottavaisin mielin. Luut ja raakaruoka eivät pääsääntöisesti kerää hampaiden pinnalle sellaista plakkikerrosta kuin jauhoiset nappulat.

Mitä tulee Iipun mahaan, niin hienosti on mennyt. Ripulia tai löysävatsaisuutta ei ole barffaukseen siirtymisen jälkeen esiintynyt - ei edes muutosvaiheessa. Sen sijaan luuoksennuksilta emme välttyneet, mutta siihen olimme onneksi osanneet varautuakin. Tuskallisilta luu-ummetuksilta välttyäksemme ajattelimme pitäytyä lähinnä broilerinsiivissä ja jauhetuissa lihaluu-seoksissa. 



Kissojenkin kohdalla olin kirjoittamassa hienosta menestyksestä, sillä pikku hiljaa Joda eli Jondekin on alkanut kelpuuttaa raakaruuan omakseen. Pientä oveluutta ja teollisen ruuan mukaan ujuttamista se on kuitenkin vaatinut.


Vaan enpä tiedä, mikä iski, kun Undo alkoi muutama päivä sitten oksennella, ripuloida ja masistella heittäytyen jälleen enaiosyödä-antakaamunkuolla -moodiin kököttäen vain paikoillaan ja antaen turkkinsakin rehottaa hoitamattomana.

No, ei me annettu.

Nutriplussaa, teollista toipilasruokaa ja elektrolyyttipitoista vettä vain ruiskulla suuhun, useampaan otteeseen parin päivän aikana. Lisäksi inupektiinitabletteja kiinteyttämään kakkaa. Vierasesineen vaaraa ei pitänyt olla, mutta palpoin silti reppanan masua säännöllisesti, mittailin kuumetta ja seurailin statusta, niinkuin meille on koulussa opetettu. Jotenkin onnistuimme pitämään dehydraation aisoissa (Undon kokoinen kissa vaatii vähintään n. 2 dl eli 20 kymmenen millin ruiskullista vettä päivässä ja siihen lisäksi vielä oksu- ja ripulimenetykset päälle...)  ja pikkuhiljaa saimme rakkaan hurisijamme takaisin. Undo kyllä pysyi tällä kertaa muutenkin paremmassa kunnossa kuin silloin viimeksi syksyllä ja jaksoi puskea ja työntyä iholle hellyyttä hakemaan taudista huolimatta.


Joda seurasi  päivää-paria jäljessä, muttei ajautunut vastaavaan kuntoon kuin Undo. Muutama pakkoruokinta ja -juotto riitti palauttamaan pikkujätkän elämänilon. Jos tästä nyt jotakin positiivista haluaa löytää, niin ainakin on tullut harjoiteltua kissojen lääkitsemistä ihan olan takaa! Osaapa taas opastaa asiakkaitakin asteen verran paremmin, kun on omakohtaista kokemusta. Niin ja tulipa hankittua nyt pojillekin lemmikkivakuutukset.

Nyt kuitenkin pohdin, että olisiko ruuassa voinut olla jotakin, mikä taudin laukaisi. Silloin syksyllä ja nyt tällä kertaa oli tarjolla ollut hiljattain kaupasta ostettua munuaista, jonka viimeinen käyttöpäivä oli jo lähellä. Munuainen oli toki käynyt pakastimen kautta, mutta silti... voisiko sitä syyttää? Päätin nyt joka tapauksessa, että sitä meille ei ainakaan enää osteta. 

Pitkän linjan kissabarffaajat, löytyykö teiltä kokemusta tällaisesta?

EDIT: Jos tekstistä jäi epäselväksi, niin Utu oli siis kolmisen päivää täysin ruokahaluton ja kliinisesti dehydroitunut, ennen kuin aloitimme pakkojuotot. Kissa ei saisi paastota ainakaan vuorokautta kauempaa ilman maksavaurion riskiä, enkä halua etenkään munuaissairauksiin taipuvaisen kissarodun edustajan kärsivän kuivumisesta. Siksi ankarat vastatoimet.

39 kommenttia:

  1. Liotitko munuaista vedessä? Maksaa ja munuaisia ihmiset suosittelee liottelemaan vedessä, jotta siitä vähän liukenis veteen mököä. Itse en ole koskaan antanut munuaista, eikä tuollaisesta yleisvoinnin huononemista ole koskaan ollut. Ripuliakaan meillä ei näinä viitenä vuotena ole muistaakseni kertaakaan ollut.. Ollaan siis säästytty vähällä. :)

    Kannattaa muuten kissoille kokeilla kanakauloja, niitä on helppo leikellä pienemmäksikin, jos kissa nirsoilee. Meillä tosin tuo ahmattikatti syö miltein kaiken mitä se nenän eteen saa.. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ollaan lioteltu pitkään ja huolella, välillä vettäkin vaihtaen. Mene ja tiedä...

      Haluaisin kokeilla noita kanankauloja, mutta miksi ihmeessä ne pakastetaan sellaisiksi isoiksi könteiksi, jotka vaatisivat kirveen kanssa riehumista? :(

      Poista
    2. Evira on käskenyt pakata ne pusseihin ;) Ennen sai myydä irtotavarana. Itse tykkäisin kans vähän pienemmistä paketeista, mutta niitä tosi harva kyselee kun kaikki tuntuu haluavan isoja pakkauksia. Halvemman kilohinnan vuoksi??? Ehkä niitäkin aletaan saamaan pienemmissä kun pienten koirien ja kissojenkin barffaaminen alkaa yleistymään.
      Ei tarvi kirvestä; Hyvä veitsi ja vasara. Veitsi vaan paikoilleen ja naputat vasaralla veitsen selkään niin irtoaa suht nätisti ilman että kananveri lentää pitkin kattoja :D Sillai mäkin olen pilkkonut isojakin pötköjä ja sulattanut vaan osan kerrallaan.

      Poista
    3. Pussi on ihan jepa joo, mutta olis nyt edes niin väljä, että sais taitettua muutaman kaulan kerrallaan sulamaan :D Tai jotenkin riviin vakuuumipakattuja, niinkuin isot kalkkunankaulat Faunassa. Tietty se näkyisi varmasti sitten hinnassa... Pienemmät pussit kelpaisivat myös, tuollainen möhkäle lohkaisee ison palan pienestä pakastinlokerosta! :<

      Mutta kiitti vinkistä tuon veitsen ja vasaran suhteen, kuulostaa O:n hommalta :D Ihanko jotain isoa vihannesveistä oot käyttänyt? Tylsyykö?

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ööh, ai kissan suojeleminen syömättömyyden aiheuttamalta maksavauriolta? Mulle se riittää oikein hyväksi motivaattoriksi reagoida ja mieluummin yli- kuin alakanttiin. Tykkään, että kissoillani on toimivat sisuskalut.

      Kiitos kuitenkin tästä rakentavasta kommentista!

      Poista
  3. Kanankauloja saa siitä köntistä ihan hyvin irti kun sulattaa niitä jonkun aikaa jääkaapissa, mutta vaan sen verran, että se niiden välinen neste sulaa ja itse kaulat on vielä kohmeisia. Ne lähtee toisistaan aika hyvin irti kun vaan vääntää sieltä yhden kaulan kerrallaan irti. Itse siirtelen ne sitten pienempiin pakastepusseihin n. 6 kpl kerrallaan ja pistän takaisin pakkaseen. Olipas kiva lukea teidän barffaamisen edistymisestä (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä, ehkäpä nappasen noitakin seuraavaksi matkaan :) Kissat eivät tosin ole kelpuuttaneet ainakaan siipiä, mutta koirille varmasti maittaisi!

      Poista
  4. Mietin, että oletko varma ettei toi koirien ruuan norkoaminen johdu siitä, että niillä olisi vain kovempi nälkä? Kuinka paljon sheltille pitäisi antaa raakaruokaa päivässä, kun noistahan suurin osa on vettä?
    Ainakin omalla ahmatti sheltillä tuntuu jatkuvasti olevan kauhea nälkä ja käyttäytyy juuri noin. Ihan nappulaa syötetään.
    Ja kun tuon pitäisi ennemmin laihtua kuin lihoa, joten ei uskalla antaa enempääkään.. Ja tuossa nappulamerkissä tulisi olla ihan hyvin lihaa (Canagan merkkistä). Nyt sekoitin mukaan sitten vähän ei-niin hyvää nappulaa sekaan, jotta tulisi sitten "turhaa mahantäytettäkin", mutta ei auta. Sitten se vetää ulkona kakkakikkareita, vaikka saa ties mitä vitamiinijauheita...
    Tiedätkö onko tähän mitään ratkaisua? >.<

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varma en tietenkään voi olla mistään, mutta ollaan siis laskettu koirien annokset ihan taulukoiden mukaan ja määrällisesti saavat isompia annoksia kuin nappuloilla, joten mahan pitäisi kyllä täyttyä. Sitä paitsi proteiinit ja rasva pitävät tunnetusti nälkää kauemmin loitolla kuin hiilarit. Lisäksi molemmilla on tällä hetkellä hiukan massaa, mistä ottaa pois, mutta ainakaan vielä ei ole juuri paino tippunut...

      Ulosteiden syömiseen voi olla useampiakin syitä (googlaa koprofagia), tosiaan ihan puutoksista käytöshäiriöön, mutta yksi mikä tulee tuosta nälkäisyydestä ja kakan syömisestä, on jonkinasteinen haiman vajaatoiminta, joka on erityisen tavallista collieille, mutta jota esiintyy myös shelteillä. Kun ravinteet eivät imeydy suolesta kunnolla, on koira nälkäinen ja syö kakkaa, koska näkee sen ns. käyttökelpoisena ruokana.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta. Luulisi koiran pikemminkin laihtuvan kuin lihovan jos ravinteet eivät imeydy kunnolla. Muistan että viime vuonna samoihin aikoihin alkoi myös syödä kakkaa. Onkohan olemassa ruunasulatusentsyymi-lisäravinnetta jos haima ei hoitaisikaan hommaansa?
      Tai auttaisikohan sitten antaa suurempi määrä jotain raakaa lihaa yms, jos pitää nälkää poissa.

      Poista
    3. Joo, lihominen ei kyllä sovi kuvaan, mutta pitäisin tuon vaihtoehdon silti mielessä :) Haimavaivaisille syötetään entsyymivalmistetta tai pakastettua sian haimaa, mutta tietysti vasta sitten, jos tila oikeasti diagnosoidaan.

      Jos oot kiinnostunut, niin voisithan sä kokeilla perinteistä raakaruokintaa esimerkiksi kuukauden verran ja katsoa, onko sillä mitään vaikutusta. Raakaruuan pitäisi ainakin olla hyvin sulavaa, etenkin jos kokeilee ensin vaikka jauhetuilla luu-lihaseoksilla ja jauhetuilla siivillä kokonaisten luiden sijaan. Jos kakan syönti ja nälkäisyys sulavasta ravinnosta huolimatta jatkuu, harkitsisin eläinlääkärikäyntiä ruuansulatushäiriöiden poissulkemiseksi.

      Päivittäisestä ruuan määrästä ja lihan sekä luun osuuksista löytyy valmiita taulukoita esim. täältä: http://www.musch.fi/ohjeita-koiran-barffaukseen

      Poista
  5. Hyvä teksti! :) Meillä Pusu stö päivän toisena aterianaan naudan rustoluuköntin. Ihan suoraan pakastimesta, sillä tuon koiran mielestä kaikki jäinen on herkkua. Ja aikaa siihen kimpaleeseen saa upotettua jopa pari tuntia. Joskus alussa koiran uloste meni luusta kuivaksi ja vaaleaksi, mutta meni nopeasti ohi eikä ole sen jälkeen enää ilmennyt. Muun ravinnon tuo saa mun keittämää puuroa ja taste of wildin nappulaa, jonka olen todennut kelvolliseksi. Noin ison koiran puhtaaseen barffaulseem ei meillä pakastin riitäisi. Kissatkin syövät puolet raakaa, mutta punainen liha ei kelpaa ja mieluusti nuo vetäisivät vain kalaa ja katkarapuja.. Kanakin maistuu vain luuttomana, siipiä eivät syö. Brpilerin sydämet on ok, mutta jäisen möltin pilkkominen tosiaan tuskaa...

    Onko kissoille muuten olemassa hyvän makuista matolääkettä? Täällä on käyty Mirrixin kanssa suurta taistoa. Olisivatpa ne yhtä helppoja kuin koira, jolle lääkkeet voi vain paketoida kinkkusiivuun :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin sä laitat Pusun järsimään tuota luuta? Ihanko vaikka matoilla saa olla? Mä pelkään tuota luu-ummetusta lähinnä siksi, että noita tapauksia näkee klinikalla välillä ja sitten sitä luumassaa yritetään saada kaikin keinoin suolesta liikkeelle mm. perähuuhteluin. Joskus voidaan joutua leikkaamaankin, jos koira on niellyt jonkun isomman palasen. Samoin on mahdollista, että joku terävä sirpale lävistää suolen. Tässä oppii väkisinkin aika varovaiseksi :D

      Meilläkään ei kissuille siivet kelpaa, eikä kala (seiti) tai ravutkaan.

      Nopealla googlauksella ainakin Flubenolia ja Milbemaxia väitettiin hyvänmakuisiksi. Lisäksi on tietty Profender, joka vain valellaan iholle. Mutta jos haluat olla oikein edistyksellinen kissanomistaja, lopetat rutiinimadotukset kokonaan ja testautat kissojen kakat säännöllisesti loisten varalta ja madotat vain tarpeeseen, mahdollisimman kapeakirjoisella valmisteella. Tää on pieneläinpuolen uusimpia tuulia, joista harmillisen harva klinikka puhuu. Hevos- ja lammaspuolella rutiinimadotukset ovat saaneet jo pahoja resistenssiongelmia aikaan ja pieneläinpuolella haluttaisiin nyt välttyä samalta kohtalolta. Eihän antibioottejakaan syötetä ilman bakteeritartuntaa ;)Tutkimusten mukaan sisäloiset ovat muutenkin suomalaisilla kissoilla harvinaisia, myös niillä harvemmin madotetuilla.

      Jos sua kiinnostaa, niin esim. täältä voi lukaista lisää: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/32822/tutkielmaSaarinen_Puomio.pdf?sequence=1

      Poista
    2. Hehe, näköjään mulla oli aika vahva luotto siihen, että sä nimenomaan haluat ryhtyä edelläkävijäksi, kun tosiaan jäi mainitsematta, että musta helpoin tapa lääkitä kissuja on ottaa kissu selin syliin, suu auki toisella kädellä nenu kattoa kohden ja toisella kädellä pilleri mahd. pitkälle kielen päälle, vaikka voilla liukastettuna. Annetaan kissan oikaista päänsä, muttei avata suutaan, ennen kuin on nielaissut. On toiminut meillä :)

      Poista
    3. Hei! Meillä 3 shelttiä syö luunsa jokainen omalla pyyhkeellään. Ihan tavallisia kylpypyyhkeitä ovat ja nakkaan ne pesuun kun on syöty. Hyvin on toiminut :-)

      Poista
    4. Me kokeiltiin alunperin siirtää koirien pesä olkkariin, niin että saisivat siinä jäytää, mutta yrittivät joka käänteessä raahata herkkunsa matoille, joten luulen että pyyhkeiden kanssa kävisi samoin :D Ellei sitten laittaisi pyyhettä maton päälle, hmm...

      Toistaiseksi ollaan syötetty siivet kylppärissä, mutta siihen ei tosiaan paria tuntia mene, enkä niin pitkäksi aikaa raaskisi koiria sinnekään sulkea :)

      Kiitti vinkistä, ehkä me koitetaan tuota matto+pyyhe -yhdistelmää! :)

      Poista
  6. Pusu on aina ollut a, sosiaalinen syöjä ja b, mielellään mukavasti ruokansa nauttiva - siis mielellään pentuna olisi vedellyt puruluut ja muut ei-kipporuuat karvalankamatolla. Ratkaisuna me tarjottin vielä mukavampi ruokailupaikka eli meillä on peti olohuoneessa. Pusu oppi nopeasti sen olevan ruokailupaikka, meillä jos avaa pakastimen (muissakin asioissa) koira suhahtaa salamana petiin odottamaan. :D Koska raa'at rustoluut sotkevat, meillä on pari ikean halpaa fleecepeittoa kiertämässä pedin suojana. Ne on helppoja pestä ja kuivuvat nopeasti.
    Me emme syötä siis lihaisia putkiluita vaan rustoluita. Putkiluita ostettiin joskus erehdyksessä, muttei koira saanut niitä syötyäkään. Rustoluut menevät kokonaan.

    Siellä oppii toki varovaiseksi, mutta muista, että sähän näet luun syöjistä vain ne pahimmat tapaukset. Siis suurin osa syö niitä kotona ilman mitään ongelmia. ;) Mun pitää välillä yo-sairaalassa muistuttaa itseäni siitä, että mun silmien alle päätyvät ne graavit tapaukset eivätkä mun havainnot näin ole mikään edustava osa potilaista.

    Kiitos, pitää laittaa korvan taa jatkoa varten nuo lääkkeet! Mä muuten olen edistyksellinen kissanomistaja. ;) Tämä madotus tehdään ihan aiheesta, sillä toinen kissoista pyöräytti suolinkaisia ulos... Hyi yök! Ja mä en ymmärrä, mistä tuo sisäkissa on moisia voinut saada?! Sen verran ylimadotan, että nyt lääkkeet sai koko konkkaronkka. Resistenttiongelmat ovat tuttuja ab-hoidoissa ihmispuolellakin, joten en osannut itselleni turhia madotuksia perustella. Sua lukuunottamatta en ole muuten asiasta kuullut, monet nettisivut ja täkäläiset ell kehottavat säännöllisiin mahdotuksiin yhä edelleen.

    Tuota neuvomaasi tekniikkaa on yritetty, mutta nämä veljekset muuttuvat sellaisiksi villipedoiksi, ettei mitään rajaa... :D Kiitos tuosta voivinkistä! Mä en uskaltanut tablettia ottaa, kun kuvittelin sen olevan ihan mahdoton ja tahnan helpompi. Tuo tahna-annos vain on niin iso, ettei sitä saa kerralla annettua. Ja ruisku huono. Toki toivon, etten enää joudu moisia loishäätöjä miettimään. :P


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mullakin on aiemmissa kämpissä toiminut pesä automaattisena herkuttelupaikkana, mutta en tiedä, miksei uusi pesä tässä kämpässä ole ajanut itseään läpi. Taikkiksen kanssa sai rehata luuta takaisin pesään n. 3 min välein, kun tätä temppua yritin. Matto olisi ollut niiiiiiin paljon kivempi.

      Jea, suurin osa varmaan syö luita ongelmitta, mutta kun noita kuitenkin näkee aika usein, niin mieluummin pelaan varman päälle ja syötän noita hiukan pienempiä, sheltin hampaillekin sopivia osia. Hyvänä hammasharjana tuntuvat etenkin jäisinä toimivan :)

      Ja hienoa, mä arvelinkin, että sä osaat olla edistyksellinen! :D Suolinkaisia, yöörgh :x Oisko jäänyt pentuajalta, jos on ollut hiukan niukat madotukset silloin?

      Jos menee rimpuiluksi, niin sitten vaan tiukka paketti pyyhkeestä tai lakanasta ympärille ja kaveri pitämään kiinni. Yleensä kissojen kanssa helpommalla kuitenkin selviää, jos ei tee asiasta isoa numeroa. Tabletin voi myös murskata ja liottaa vaikka veteen ja ruutata sitten ruiskulla suuhun. Me kanssa pyydettiin Utulle syksyllä nestemäinen antibiootti, kun jotenkin noita pikkueläimiä historiassani lääkittyä kuvittelin, että sen saisi tablettia helpommin annettua. Voi miten väärässä olinkaan :D Undo purskutteli lääkkeen vaahdoksi, jota tursusi sitten molemmista suupielistä. Sottaista ja tehotonta! Jatkossa osaan valita tablettimuodon ja tosiaan voilla päällystettynä vastustuskaan ei ole ollut mahdotonta ;)

      Poista
    2. Apua, miten paljon kirjoitusvirheitä aiemmassa! Syytän kännykällä näpyttelyä. ;)

      Nyt kun oikein mietin, voi olla, että pedissä syömisen kouluttaminen on osittain tapahtunut samaan aikaan, kuin matot ovat olleet poissa (Pusulla sisäsiisteys oli työn ja tuskan takana ja ainakin karmean kennelyskän tuoman limaoksentelun vuoksi matot olivat välillä poissa). Muistan kyllä palautelleeni sitä petiin ahkerasti aikansa, ennen kuin oppi. Mutta se pyyhe matolla voisi toimia teillä myös! Pusu ruokaile esim. reissussa niin ja pysyy kyllä paikallaan, mutta välillä syödessä se verinen köntti lipsuu maton puolelle sotkemaan.

      Niin ja toki koiran koko vaikuttaa tähän ruokintajuttuun, Pusu on nielaissut saamansa broiskun siiven kokonaisena, joten siksikään ei niitä anneta. Kokonaisena on hulahtanut myös iso kanan rintafilee ja (varastettu) kokonainen makkara... Että sellainen lokki tuo. Onneksi se ei harrasta niiden rustokönttiensä kanssa samaa lokkimaista ruokailutapaa.

      Joo, onhan pentuajan madotus voinut kissoilla jäädä vajaaksi. Näiden emähän on ihan pyytävä maalaiskissa. Enkä mä toisaalta ihmettelisi, vaikka tämänkertaisestakin annoksesta olisi perille mennyt vain murto-osa ja loput löytyisi vaikka ikkunaverhoihin syljettynä. :P Kuulostaa hyvin tutulta tuo purskuttelu!

      Poista
    3. Kokeilin tuota pyyhejuttua tänään ja hienosti toimi! Ilmeisesti petimme on liian pieni luiden teurastukseen ;)

      Joo, meillä ei kyllä siivet mene kokonaisina ja siinä missä kaverin lapinkoira vetäisee tavallisen nahkarullan ehkä vartissa, meillä ne kestää vajaan vuoden :D Ei ehkä ihan isojen koirien tasolla tuo puruvoima... :) Luulen, että laitetaan kuitenkin nuo rustot harkintaan ja kauloja varmaan kokeillaan nyt saatujen sulatusvinkkien avulla.

      Poista
  7. Olisiko kissoilla voinut olla ihan mahatauti, virus tai bakteeri? Onneksi kaikki on jo hyvin, kiva lueskella teidän barffikokemuksistakin. Meillä ainakin koirista osa reagoi alkuun taukojen jälkeenkin ja yksi ei pureskele luita tarpeeksi ja oksentelee luut pois, joten se ei kovia luita saa. Silti pidän sitä luonnollisimpana ja parhaan aruokintavaihtoehtona, vaikka laiskuus saa toisinaan taipumaan nappulalinjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvinkin voinut olla. Tartuntalähdettä vain pohdiskelen, vaikka aika useinhan se jää näissä mysteeriksi. Kyselin tuosta munuaisesta lähinnä sillä, että jos se olisi muillakin aiheuttanut ongelmia, mutta ei ainakaan tämän otannan perusteella :)

      Poista
  8. Pysytäänpäs vielä anonyyminä, vaikka blogia olen lukenut vajaan vuoden. :)

    Oma collie barffaa ja kaksi kissaa syövät ihan teollista kissasafkaa, tosin täysin viljattomia merkkejä. Saavat silloin tällöin raakaa possua suikaleina. Vanhemmalla kissalla esiintyy oksentelua raa'an jauhelihan antamisesta, toinen kissa syö ihan nätisti mitä eteen pistetään ja käy välillä ryöstämässä collien lihaisat luut. Olen vain olettanut, että koska tuo vanhempi kissa ei yksinkertaisesti ole tottunut niin rasvaiseen ruokaan (tai ehkä bakteeristollakin on tässä asiansa), joten oksentelee sitten. Eli varmaan hyvin pitkällä totuttelulla saattaisi tuo oksentelu loppua, kissat muutenkin tuntuvat olevan herkempiä ruokavaliomuutoksiin kuin koirat.

    Collie on taas barffannut koko ikänsä ja ainoastaan on oksentanut ruokaa silloin kun on hotkinut liian isoja paloja (... mm. pari broiskun siipeä kokonaisena...). Kyllä se varmasti lähtee siitä sujumaan! Itse joutuu taas opettelemaan, että miten paljon sheltti syö kun on pentu tulossa taloon - barffaavalta kasvattajalta onneksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, paljasta itsesi! ;) Ensinnäkin onnea tulevasta pennelistä ja hyvästä rotuvalinnasta! :) Kerro ihmeessä, jos sulla on blogi, josta päästä vakoilemaan laumanne edesottamuksia ;) Iipun oksentelu on tosiaan jo helpottanut, eikä koirilla ole tällä hetkellä mitään hätää. Omistaja vain hiukan huolii noista luumassojen komplikaatioista :D Onneksi niitäkin voi suht helpolla hiukan kiertää.

      Ja kissuilla mua ei satunnainen oksentelu hätkäytä, etenkin kun siitä on varoiteltu kaikkialla barffauksen aloitusvaiheen kuuluvana ilmiönä, mutta tuo syömättömäksi heittäytyminen on kyllä viheliäistä. Siinä vaiheessa ei kelpaa edes teollinen tai raksut (herkkua) ja nyt kun tuli ripaliakin, niin oli ihan selkeästi joku masutauti päällä. Pikkuhiljaa tässä kuitenkin palaillaan taas raa'an puolelle :)

      Poista
    2. Kiitoksia! Ei ole vielä olemassaolevaa blogia, mutta perustaminen on kyllä pyörinyt mielessä. Ehkäpä ensi viikolla kun selviää tässä kohta puoliin, että mikä pennuista tulee meille. Osaa asennoitua sitten jo yksilötasolla, eikä "mitä pentu tarvitsee" vaan "mitä tämä pentu tarvitsee". :)

      Tautejahan on keväisin paljon liikkeellä sekä ihmisillä ja elukoilla, joten hyvä että siellä aletaan jo olla terveitä!

      Barf on niin monimuotoinen ruokintatapa, että sen saa säädeltyä helposti omille eläimille sopivaksi. Ei kannata liikaa tuijotella niitä 60-80% lihaisia luita ja loput lihaa/kasviksia/sisäelimiä. Oma koira voi paljon paremmin suhteilla 30-40% lihaisia luita ja loput sitten liha-kasvissosetta ja maitotuotteita. Mutta ainakin jos koirilla on jatkossa löysää mahaa, niin luiden syöttäminen auttaa (en tosiaan kissojen barffaamisesta tiedä, olettaisin saman skenaarion). Siitä vain venkslaamaan kunhan elukat (ja omistaja ;)) tottuu.

      Poista
    3. Linkkaahan tänne, jos blogin perustat! :) Joo, ihan milligramman tarkkuudella en mäkään ajatellut pelata, mutta kalsium-fosfori-suhteen vääristyminen pitkällä ajanjaksolla on kyllä omiaan aiheuttamaan sen verran ongelmia, etten tuota luiden osuutta uskalla kauheasti vähentää, ainakaan ilman kalkkilisää :) Kalsiumiahan pitäisi saada hieman enemmän kuin fosforia ja sitä löytyy nimenomaan luista, kun taas lihat ja sisäelimet ovat fosforipitoisia.

      Poista
    4. Juu, kalkkilisä kannattaa olla, jos vähentää luita noista ohjeistuksista. Itsellä tulee niin automaattisesti aina tuo luujauheen lisääminen koiran ruokaan, ettei muista mainita sitä edes. :D Öljyä lisään myös aina ruokaan hyvien rasvojen takia. Lisänä ovat myös silloin tällöin merilevä ja omenaviinietikka (myös satunnaisesti monivitamiinia ja biotiinia varsinkin karvanlähdön aikaan). Omenaviinietikan opin koiran kasvattajalta, vähentää kuulemma virtsatietulehduksia. No, eipä ole näkynyt niitä, eli ei haittaakaan voi hirveästi olla. :)

      Mutta hyvin tuo collie on kasvanut ihan pennusta asti, liikkuu hyvin ja karva on oikein muhkea. Barffaavan pennun kasvu oli kyllä paljon tasaisempaa kun nappulalla kasvavat tuntuvat olevan pelkkiä jalkoja.

      Kyllä mä taidan sen blogin väsätä, olisi muutenkin kiva vähän enemmän dokumentoida pennun kasvua, varsinkin kun barffaavia pentuja ei paljoa ole vastaan tullut. Palaillaan astialle. :)

      Poista
    5. No niin, hyvä sitten :D Meillä varmaan joudutaan kanssa pelaamaan tuon jatkuvan kalkkilisän kanssa kissojen kohdalla loppuikä, kun ei tahdo nuo luut maistua :< Koirien kanssa on helpompaa, kun kaikki uppoaa ja nopeasti sittenkin! :D

      Heitähän tosiaan sitten linkkiä, kun on valmista! Barffausjutut ja pentujutut kyllä kiinnostaa! :)

      Poista
  9. Moi! Mun reilu puolivuotiasta shelttiä ilmeisesti närästää, ell:ssä ei olla vielä käyty. Puhelimessa sain ohjeeksi antaa parin viikon ajan biobakkia ja nutri plussaa. Syö todella huonosti, hikkailee, maiskuttelee välillä, nuolee sohvaa.. Vatsa myös usein löysällä. Syönyt aiemmin puolet ja puolet lihaa ja nappulaa, nyt olen antanu pelkkää napua turvotettuna. Varmaan joudutaan sinne ell menemään, osaatko yhtään arvailla, että millasia tutkimuksia siellä saatetaan tehdä? Kiitos jos jaksat/ehdit vastata :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, paha lähteä arvailemaan klinikan diagnosointirutiineja, enkä muutenkaan ole kauheasti törmännyt närästysvaivoihin vielä :) Ehkäpä kurkkaavat nieluun ja ehdottavat röntgenkuvia esim. närästystä aiheuttavien nieltyjen vierasesineiden löytämiseksi? Ehkä määräävät Antepsinia, Pepcidiä (ovat kyllä reseptivapaita) tai jotain muuta mahansuojalääkitystä...

      Täällä oli hyvää maallikkotason pohdintaa aiheesta: http://allergisenkoiranblogi.blogspot.fi/2011/03/narastys-gastriitti.html

      Voisko teilläkin nuo (huonosti sulavat?) nappulat olla syypäänä. Oon kuullut, että raakaruokinta ois auttanut useammankin herkkävatsaisen sheltin vaivoihin ja tuntuu meilläkin nyt toimivan :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Jotain ton tapaista arvailinkin :) Eilen ei syönyt kuin ruokalusikallisen nappulaa ja kermaviiliä, kävin sitten tänään ostamassa kotiruoka-aineksia ja päätin että nyt saa nappulat riittää. Jopas maistui kun sai taas lihaa(jota on kyllä saanut ennenkin mutta aina nappuloihin sekoitettuna). :) toivottavasti nyt löytyisi sopiva ruokavalio!

      Poista
    3. No niin, käy myöhemmin ihmeessä kertomassa, että auttoiko! Pidän peukut pystyssä! :)

      Poista
  10. Hei, tosi kiva tää uus ulkoasu!

    Meilläkin puolbarffataan, eli yks ateria tulee barf-lihapötköillä ja sitten kuivanappuloita lisäks, ja ajatuksena on kans jossain välissä siirtyä kokonaan barffaukseen. Nyt tiedänkin jo mitä voi odottaa, ja ehtii hieman varautua mahdoliseen siivousurakkaan, kun on kaksi oikein herkkävatsaista koiraa. :D Harmi vain et sielläpäin voi niin moni huonosti.

    Asiasta kukkaruukkuun. Minkä kokoiset muuten noi sun sheltit on ku ne vaikuttaa niin kovin pieniltä? Tai sitten mulla on vaan tollanen jättiläinen, joka ei edes millään lakkaa kasvamasta....

    Voiko enempää sekavampaa tekstiä saada aikaiseksi :D

    VastaaPoista
  11. Joo, onneks tällä hetkellä voi koko porukka oikein mainiosti :) Iipulla oli tuota oksentelua tosiaan vain alkuun, ei nyt enää ainakaan viikkoon. Se jäi tuossa tekstissä sanomatta. Ja kissatkin ovat onneksi kokonaan jo parantuneet, niin että raaka maittaa jälleen! :)

    Meillä on tosi pieniä nää sheltit :D En enää muista virallisia säkänmittaustuloksia, mutta siis luokkaa 30-34 cm tais olla. Taikkis on himpun korkeampi. Shelteillähän on hulluna noita kokoeroja, osa on kuin pieniä collieita ja sit mun kaverin minisheltti on lähes puolet näitä pienempi vielä :D Ei voi ainakaan väittää täysin homogeeniseksi roduksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä etä olivat huonovointisia vain sen pari päivää. :)

      Ja ei kyllä kovin homogeeninen ole... :D

      Ite olen kans nähny luokkaa 28cm olevan sheltin, oli siis mun oman kleinin kokonen :D ja Milo oli nyt viime mittauksessa 38cm. Suurin sheltti jonka olen kadulla ikinä kohdannut, vaikkei ole vielä isänsä mitoissa. Tosin suurin sheltti josta olen kuullut/lukenut oli huimat 48cm korkea! Toivottavasti nyt mun jätkästä ai tulis yli 40 senttistä.

      Tulee nyt anonyyminä kun puhelimella yhtäkkiä kirjoitan ja en vain jaksa juuri nyt muutella asetuksia. :D

      Poista
    2. Huu, 48 cm on jo aika huima :D Tosin vissiin jotkut nyt haluiskin nostaa niitä ihannekokoja, kun tosi moni tuntuu kasvavan ylimittaiseksi, eikä näyttelyissäkään näitä kirppuja arvosteta :D

      Poista
  12. Heips, ajattelin kommentoida vaikkei meillä barffausta harrastetakaan. Meillä annetaan toisinaan raakaa jauhelihaa koiralle ja ennen myös kissalle (ihan pieniä maistiaisia), mutta kissa oksensi sen joka kerta. Voisiko olla mahdollista että naudan ta sian liha on yksinkertaisesti liian tuhtia tavaraa kissalle? Jos miettii kissan "luonnollista" ruokavaliota, niin sehän koostuu pääosin pienjyrsijöistä ja linnuista. Eli pakastettuja hiiriä samaan tapaan kuin käärmeille? No joo, huumoria tai ei, niin teoriassa voisi toimiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ihan varmasti pienempien elukoiden liha ois luonnonmukaisempi ja parempi vaihtoehto, mutta eipä mulla olis sydäntä niitä jyrsijöitä kissojen ruuaks kasvatella :< Ostettuna taas tulis taloudelliset rajat vastaan. Jäljelle jäis lähinnä broitsku ja kalkkuna, mutta sitten taas tullaan siihen, että monipuolisuuskin on hyve...

      Mä veikkaisin näin mututuntumana, että teillä on saattanut olla kyse myös kissan ruuansulatuskanavan tottumattomuudesta raakaan lihaan. Barffausta aloitellessahan varoitetaan, että alkuvaiheeseen kuuluu oksentelu, ennen kuin ruuansulatuskanava tottuu uuteen ravintoon. Jos kissa saa lihaa vain silloin tällöin, tulee se aina tavallaan "uutena", eikä kissa ehdi tottua siihen.

      Meillä Iippu on oksennellut lähinnä luunpaloja ja kissuille iski melko varmasti joku suolistopöpö/"ruokamyrkytys", koska siihen liittyi myös ripuli ja huonontunut yleisvointi.

      Poista