lauantai 27. huhtikuuta 2013

Päiväysvanhaa


No oho. Onpas sitä oltu taas kiireisiä. Sain yllättäen työvuoroja lähes koko menneen viikon täyteen ja kaiken ylimääräisen ajan olen yrittänyt käyttää lehmäjuttujen pänttäykseen. Tentti olisi nimittäin edessä ylihuomenna. En silti kadu päätöstäni yhtään, sillä viikossa tuntuu pääsevän paljon tehokkaammin jyvälle asioista kuin satunnaisia vuoroja tekemällä ja viikkoon mahtui monia loistojuttuja, kuten eräs hurmaava frettipotilas!

Heittäydytään kuitenkin hetkeksi vielä edellisviikon tunnelmakuviin. Ensinnä Laidunkauden avajaiset eli laitsarit, Viikin kuuluisat latobileet ja mulle jo historiassaan neljännet, hui.


O:n ekat haalaribileet!


Laitsareiden suurin hauskuus piilee latoon kärrätyissä olkikasoissa, joissa voi mielensä mukaan painia. Olkea löytyy sitten haalareiden taskusta vielä seuraavana laskiaisenakin... Itse tosin pyrin tänä vuonna pidättäytymään turhalta olkien pöllyytykseltä, sillä hengitystieni ovat tässä opiskeluvuosien saatossa alkaneet reagoida pölyyn yhä herkemmin. Tunti kanalassa tai sikalassa riittää saamaan ne tukkoon...



Seinälle oli unohtunut hiukan väärä vuosiluku, haha.


Ostettiin kotimatkalle makkarat ja rämmittiin Viikin peltojen halki kotiin. Sitä maalaistunnelmaa!

Seuraavana päivänä approiltiin mun ja O:n koulukavereiden kanssa Laudaturin arvoisesti.


Suuri osa meidän porukasta suoritti tohtorin tutkintoa, joten aikamoista haipakkaa edettiin, mutta onneksi loppuillasta otettiin sitten vähän rauhallisemmin ja ehdittiin istuskella Kallion lukuisissa baareissa. Sitä alkaa tajuta, että kovin montaa vuotta ei enää tällä porukalla rymytäkään. Jatkokinkerit olivat jälleen mun makuuni aivan liian ahtaat ja tunkkaiset, joten ei muuta kuin haalarimerkki taskuun ja kotiin eläimiä viihdyttämään.

Viime viikonloppuna tuli räpsittyä lenkkien varrelta myös muutamia luontokuvia, joissa Viikkikin näyttää kauniimpia kasvojaan. Sulavien hankien keskeltä paljastuneita ruskeita joutomaita täplittävät nyt pienet keltaiset auringot, kevään ensimmäiset kukat, leskenlehdet!



Viime lauantaina olimme poikkeuksellisen aikaisin liikkeellä, koska menin illaksi päivystämään. Vaan olipahan kirkasta ja lämmintä! Koiratkin nauttivat olostaan ihan riemuidiootteina.


Muutkin eläimet olivat selkeästi liikekannalla: näimme pari jänistä, töyhtöhyyppiä, kanadanhanhia, västäräkkejä ja nokkosperhosen. Käärmeiltä onneksi vältyimme, vaikka niitä koko ajan pelkäsinkin. Kyitä on nimittäin jo nähty ja niiden puremia koiria toimitettu hoitoon, joten pysykäähän valppaina!


Taikkis oli ihan tohkeissaan kaikista ojista ja kuralammikoista. "Jee, vettä - long time no see!"

Käveltiin ohi myös laitsareitten pitopaikan, ladon ohi.


En ole tajunnutkaan, että tuolla ilmeisesti myydään kuusia jouluisin. Vai kuskataanko kuuset muualle myytäväksi? Yksi reppana siellä vielä nakotti pussissaan.


Keskellä peltoa pilkotti kandin silmään jotakin tutunnäköistä: hangen alta paljastunut tassuside. Eipä ihme, että on tippunut kyydistä, jos sen kanssa on pelloilla painettu menemään. Toivottavasti ei ole ollut paha vamma!


Kissat nauttivat auringosta omalla tavallaan. Oli hyvä idea siirtää yksi kiipeilypuista parvekkeelle, siitä on nimittäin tullut nyt supersuosittu!

Ruuistakin tuli napsittua muutama kuva. Perjantain iltasapuska ei ollut kovin yllättävä, kun O sai valita.


Päivälliseksi sen sijaan nautiskelimme lampaankaretta ja uunijuureksia. Oli sen verran mureaa, että jotain vastaavaa voisi harkita ensi pääsiäisen lammasateriaksi. Normaalihinta oli tosin tyyris: vajaa 12e neljä kylkiluuta sisältäneestä pienestä palasesta, mutta me siis löysimme jonkun viiden euron tarjouserän.


 Sunnuntaiaamun aamupala nautiskeltiin puolestaan ihanan aurinkoisissa tunnelmissa parvekkeella.




Oli niin lämmintä ja kirkasta, että oli pakko heittää bikinit päälle ja ottaa vähän aurinkoa - niinkuin siitä nyt vielä mitään rusketusta saisi. Sielunhoitoa ja D-vitamiinia sen sijaan roppakaupalla!

Illalla kävimme koirien kanssa kävelemässä Herttoniemenrannassa, ihan uusissa maastoissa meille.


Tältä viikolta ei ole kuvamateriaalia, mutta kaiken kiireen keskellä korkkasimme grillikauden aloitetuksi ja minä tulin hakeneeksi erästä kiinnostavaa lisuri-aihetta, jonka sitten lyhyen sähköpostihaastattelun perusteella sainkin! Nyt olisi sitten 150 sivua valmiiksi kerättyä dataa käsiteltävänä ja siihen kylkeen pitäisi etsiskellä vielä artikkeleja ja kirjoitella luokkaa 30-50 sivua tekstiä. Deadline olisi näillä näkymin kesän lopussa, joten postauksen toinen "no oho" ja vielä "hupsista" tähän kohtaan. Onneksi aihe on mieleinen, vaikka alunperin olinkin kaavaillut jotakin eksoihin liittyvää juttua - nimittäin täällä blogissakin viime aikoina vilahdellut eläinten raakaruokinta. Kivaa päästä tonkimaan aihetta hiukan tieteellisemmästäkin näkökulmasta!

Koitan päivitellä tämän omankin lauman ruokintakuulumisia ja uusia havaintojani taas lähiaikoina, mutta nyt takaisin lemmujuttujen pariin! Viettäkää te hauska lauantai, munkin puolesta!

EDIT 20:25. Lisätty bilekuvat.

4 kommenttia:

  1. Joo toi on totta. Kun tekee silloin tällöin on koko ajan semmosella "melkeen osaan tän jutun", mutta kun pääsee kunnon työkylpyyn niin perushommat menee aivoihin kuin itsestään perille. Rutinoituminen on hyvästä. Itsekin duunipaikassa tuntityöläisenä on tullut oltua epämukavuusalueella pitkään sen takia ettei vain voinut oppia kaikkea.. varsinkin potutti kun jotkut perus lähes jokapäiset asiat tuntuvat vuorelta joka pitäisi ylittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juuri näin :) Ihan samoja tunteita. Odotan suurella innolla kesää, jolloin toivottavasti alkaa jo osata paremmin :)

      Poista
  2. Voi vide kun toi Joda on niiiiin nätti *syrän*. Kuvissa edelleen näyttää väri erittäin hienosti jakautuneelta ja selvät pointit. Maski vähän levinneen näköinen, mutta taitaa valot ja varjot tehdä kepposen kun ei se liian ylös näyttäis nousevan. Namnam <3
    Ja Utukin poseeraa niin mallikkaasti kauniin profiilinsa kanssa. *slurps*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, on se ehkä aika levinnyt(?) :D Oon kyllä ihan kuutamolla näistä väritysasioista. Pitäisikö sen sitten olla jotenkin kapoisampi? Komia se kyllä omaan(kin) silmään on, mokoma huristelija <3

      Poista