maanantai 16. tammikuuta 2012

Just another weekend

Whii, eksokurssin viimeisetkin päivät olivat huikeita! Pääsimme kuuntelemaan esitelmiä vielä porosta, laamoista, alpakoista, kameleista, linnuista, tiikereistä, kirahveista, norsuista sekä vesinokkaeläimistä ja kurkkimaan mm. hylkeen, ruusukaijasen, jonkin eksoottisen pienen märehtijälajin, pöllöjen sekä riistalintujen sisälle. Oli hämmästyttävää, miten helposti pieneltä, kämmenelle mahtuvalta kaijaseltakin pystyi löytämään kivekset, munuaiset, muut elimet ja jopa nuppineulanpään kokoiset laululihakset henkitorven bifurkaation kohdalta. Hylje oli vielä poikanen ja sen vatsaontelossa vallinneet sikiöaikaiset rakenteet, kuten urachus herättivät opiskelijoissa aluksi suurta hämmennystä. "Mikä ihme tämä piuha on ja mihin se menee?"

Pöllön mahasta löytyi hiiren jäänteet ja rusakon kohdusta viisi sikiötä. Toisen elämä on toisen kuolema.

Perjantaina koulun jälkeen suuntasin kesätyöhaastatteluun, joka "perjantai 13. päivää" uhmaten sujui varsin mallikkaasti: ensi kesän vuokrarahat on nimittäin nyt turvattu! Pääsen siirtymään nykyisen työpaikkani kassalta vihdoin klinikan puolelle, joskaan en vielä kaikkein vaativimpiin tehtäviin. Oikeastaan se on ihan helpotus - ei tarvitse olla heti valtavassa vastuussa sairaalaan saapuvista heikkokuntoisista potilaista ja paineistua siitä, miten paljon pitäisi osata kesällä kun kukaan ei kuulemma irtaannu opettamaan. Sen sijaan saa rauhassa alkaa opetella eläintenhoitajien työtä sieltä helpommasta päästä lähtien. Ilmeisesti työajatkin ovat siten säännöllisemmät. Me so happy!

O porhalsi töidensä jälkeen Vantaalle viikonlopun viettoon mukanaan - mitäs muutakaan kuin - sukset! Ja sauvat ja monot. Kertaa kaksi.

 Mähän en tosiaan ole hiihtänyt sitten lukion jälkeen - sain koko lajista kouluaikoina jotenkin tarpeekseni, mutta O on mitä ilmeisimminkin lajin ystävä. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin kiskaista monot jalkaan ja lähteä sunnuntaihiihtämään ihan vain perjantaiyön (klo 23-01) kunniaksi.




Huomatkaa megahieno "hiihtovyö"!


Taika sekosi suksista ihan täysin. Se haukkui ja murisi ja yritti jahdata niitä ensimmäisen puoli tuntia. Kun pääsimme tarpeeksi kauas asutuksesta ja teistä, uskaltauduimme päästämään koirat irti ja Taikkis tuntui olevan onnensa kukkuloilla päästessään kerrankin juoksemaan koko matkan ajan kovaa. Parin tunnin lenkin jälkeen koko lauma oli aivan naatti ja ainakin itse taisin nukahtaa jo ennen kuin pää oli ehtinyt osua tyynyyn.

Lauantaina sallimme itsellemme (liiankin) pitkät ja makoisat unet, niin että tuli kiire ehtiä Flamingolle hakemaan aiemmin varaamiamme lippuja 50/50-nimiseen leffaan. Mehän saatiin tosiaan sen verran leffalippuja nyt joululahjaksi, että on pakko käydä vähintään pari kertaa kuussa leffassa, sillä lahjaliput on käytettävä toukokuuhun mennessä.


50/50 oli kyllä leffa mun - ja O:n - makuun. Itkeä pillitin räkä poskella ja yritin estää O:ta näkemästä tätä ihastuttavaa näkyä. Elokuva kertoo syöpään sairastuvan nuoren miehen tarinan ja jonkinasteisesta ennalta-arvattavuudesta huolimatta onnistuu välttämään pahimmat kliseisyyksien sudenkuopat. Kannattaa käydä katsomassa - ainakin jos aihe mitenkään koskettaa!

Leffan jälkeen pyörittelimme evästä voissa paistetuista kasviksista ja broileri-ananas-persikka-sinihomejuusto-kermakastiketta. Oon nyt viime aikoina tottunut sinihomejuuston makuun ja alkanut pitää siitä, niin että sitä on tullut ostettua kotiinkin.


 Ei ole vanhaksi tulemista.

Illaksi lähdimme Viikkiin viettämään viini-iltaa yhdelle mun kurssikavereista ja moikkaamaan lomalta palailevia kavereita. Oltiin valmistauduttu lähtemään ihan tanssimaankin asti, mutta oltiin molemmat sen verran naatteja, että tultiin kiltisti viimeisellä normitaksaisella dösällä kotiin.



 Sunnuntai olikin sitten ihan luvallinen sluibailupäivä.


Ihana, kiireetön, raukea sellainen. Toki pyykkiä ja tiskejä riitti pestäviksi ja O syventyi mun vanhoihin kemian matskuihin.




Nauratti, kun huomasin, että olin kirjoittanut hapetuslukujen kohdalle "Vaikea!" tai johonkin muuhun, nykyisin ihan simppeliltä vaikuttavan asian kohdalle kolme huutomerkkiä marginaaliin. Nyt kirjapolo sai tuntea niskaassaan vielä O:n vetämät punakynämerkinnät, kun tuuppasin herralle ohutkärkisen tussin käteen ja sanoin, että suttaa pois. Ei se tieto ilman työstämistä päähän hyppää.

Illalla käytiin tyttöjen kanssa ulkona, riipaistiin kasaan vuuallinen kesäkurpitsalasagnea ja inspiroiduttiin kokoamaan mun reseptikirjojen perusteella lista erilaisista ruuista, joita haluttaisiin kevään aikana kokeilla. Arki rojahti kasvoille sitten tämänaamuisen työvuoron ja farmakologian ensimmäisten luentojen muodossa. Harvinaisen kuivalta vaikutti, hrrr.

Mutta loppuun vielä: miltäs näyttävät tämän vuoden pääsykoelukijoiden urakat? Joko kemia alkaa olla selätetty?  

R U still there?

15 kommenttia:

  1. Onko O hakemassa eläinlääketieteelliseen? Vai miksi hän ihmetteli kemiankirjojen parissa. :) on kyllä ihanaa, ettei tarvitse lukea enää pääsykokeisiin... huoh. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun AMK:uun, tekniikkaa lukemaan :) Ja niinpä, tosin nyt saa jännätä toisen puolesta!

      Poista
  2. Ah kevään urakka välillä hieman ahdistaa. Kemiaa ei todellakaan ole selätetty, se on itselleni se vaikein :( En ole lukiossa mitään vaadittavista aineista lukenut pitkänä ja sen huomaa.. Onneksi otin intensiivisen valmennuskurssin, joka kestää sitten pääsykokeisiin asti. Eiköhän se siitä, hopefully!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti valmennuskurssilla moni asia selkiintyy! :) Oot jo pitkällä, jos ymmärrät fysiikkaa, sitä on kuitenkin paljon useampi kurssi - kemia on loppujen lopuksi aika tiivis paketti ottaa haltuun, eikä vaadi kuin istumalihaksia :)

      Poista
    2. Tästä on kovat toiveet, paljon on opittavaa, mutta onneksi tuntuu, että alan pikkuhiljaa löytämään sen oikean opiskelutyylin, jolla tuntuu, että opin parhaiten. Pitkän ajan jälkeen on opiskeluun todella hankala päästä käsiksi!

      Poista
    3. Uskon, mutta siinä juuri se valmennuskurssi auttaa - lukemisen rytmittämisessä ja rutinoimisessa. Ainakin jos vain jaksaa ahkerasti lukea kurssilla läpikäydyt asiat (ja mielellään seuraavankin päivän aiheen) kotona ja tehdä kaikki annetut tehtävät. Tosin itse ainakin omalla kurssillani priorisoin ja tein enemmän niitä tehtäviä, joista mulle oli hyötyä ja jätin tekemättä joitain (esim. matikka), joita en kokenut hyödylliseksi. Mutta meillä olikin hiukan erilainen kurssi :)

      Poista
  3. Ei ole mullakaan kemia vielä taskussa :D Oon nyt keskittynyt lähinnä fysiikkaan kun siitä on enemmän kursseja ni ahdistaa kun niitä on vielä niin monta käymättä. Ja kemia on kivempaa kun fysiikka :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin kemia oli kivempaa ja suppeampana alueena siitä saavutti helposti ns. hallinnan tunteen :) Fysiikka ahdisti mullakin, siinä on niin paljon muistettavaa. Mutta onneksi aikaa on vielä rutkasti, jaksuja sinne! :)

      Poista
    2. Joo fysiikka on ainakin mun päässä vielä sekalainen sillisalaatti ja liikaa muistettavia juttuja. Kiitti tsempityksestä (:

      Poista
  4. Tiedätkö yhtään virallista latua, jossa voi harrastaa koirahiihtoa täällä pääkaupunkiseudulla? Tekisi niin mieli lähteä yhdessä koiran kanssa hiihtämään, mutta ei nuille yleisille laduille kehtaa mennä, kun varmaan tulisi heti sanomista. Joillain paikkakunnilla ollaan niin ajattelevaisia, että koiraihmisillekin on omat ladut, mutta en oo löytäny täältä semmosta :(

    - H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vantaalla on ainakin Hakunilassa (sinne meinattiin lähteäkin) ja Simonkalliossa (tsekkaa tarkemmin täältä: http://www.vantaa.fi/fi/liikunta_ja_ulkoilu/liikunta-_ja_ulkoilupaikat/hiihtoladut), Paloheinässä on vetokoiralatu (http://www.hel.fi/wps/portal/Liikuntavirasto/Artikkeli?WCM_GLOBAL_CONTEXT=/Liv/fi/Ulkoilu/Helsingiss_/Palohein_) ja Hertsikassa on koiralatu (http://www.hel.fi/hki/liv/fi/Ulkoilu/Helsingiss_/Herttoniemi) :)

      Poista
    2. Oi löytyypä niitä monta. Mä en oo näköjään osannu etsiä oikeista paikoista. Kiitti vinkeistä :) - H

      Poista
    3. No problemoz, hyviä hiihtolenkkejä! :)

      Poista
  5. Kemiaa en lukenut lukiossa kui yhden kurssin, mutta nyt olen käynyt kaikki paitsi 4. kurssin. Ei vaikuta liian vaikealta, mutta pitäisi kyllä treenata. Pääsykoetyyppisistä tehtävistä ei sitten ole hajuakaan.
    Fysiikasta on vielä paljon jäljellä vaikka ne lukiossakin kävin. Kertausta siis riittää. :) Mutta ihana kun kevät tulee niin toivonmukaan jaksaa taas paremmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvällä mallillahan tuo jo kuuluu olevan, kun kevät on vasta aluillaan :) Aikalailla lukion opeilla ne kemian tehtävät on olleet ratkaistavissa - tänä vuonna varmasti vielä paremmin! Ihanaa kevään odotusta pääsykoeressistä huolimatta, kyllä se helpottuu, kun valon määräkin lisääntyy! :)

      Poista