Kolmas syksy

On taas aika vetää yhteen taakse jääneen syksyn kurssit. Alussa kursiivilla opinto-oppaan kuvaukset.

Infektioepidemiologia
"Johdanto infektiotautien epidemiologiaan, eläinlääkintölainsäädännössä mainitut lakisääteisesti vastustettavat taudit ja zoonoosit, tautivastustusorganisaatio sekä Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) ja rajatarkastuksen rooli tautivastustuksessa, tilatason desinfektio, eläinrokotteet  tautivastustuksessa, valmiusharjoitukset, ajankohtaisia asiantuntijaluentoja."


Epidemiologiassa eli EPI:ssä kerrattiin kakkosvuoden bakteriologiassa, virologiassa, parasitologiassa ja patologiassa tutuksi käyneitä sairauksia epidemiologian eli tavallaan niiden esiintyvyyden näkökulmasta. Kurssi selvensi mukavasti, mitä tauteja meillä täällä Suomessa jo esiintyy ja mitkä uhkaavat levittäytyä tänne, mitkä ovat zoonooseja (tarttuvat eläimistä ihmisiin ja toisinpäin) ja ennen kaikkea: miten niitä vastustetaan maatiloilla, kansallisesti ja kansainvälisesti. Kurssista ei ollut varsinaista tenttiä, vaan se suoritettiin kotitentin ja koko eläinlääkisopintojeni laajimman ryhmätyöprojektin avulla.

Toisaalta perinteinen tentti olisi ehkä auttanut asioiden mieleenjäämistä, mutta toisaalta nykyisen suoritustavan johdosta kolmosen alkusyksy oli mielestäni todella rento ja pakollista opetusta huomattavan vähän, sillä lukujärjestyksestä oli varattu todella paljon aikaa oli ryhmätöiden tekemiseen. Oma ryhmäni kokoontui keskimäärin kerran viikossa - muuten hankimme tietoa itsenäisesti, joten kovin rankasta rutistuksesta ei ollut kyse. Jotkut ryhmät kokoontuivat huomattavasti useammin ja tuntuivat rasittuvan koko kurssistakin enemmän - on kai hiukan tuuristakin kiinni, millaiseen ryhmään sattuu arpaonni kolahtamaan. Mulla oli sitten kai hyvä onni matkassa, sillä meidän ryhmämme toimi hyvin yhteen ja kaikki hoitivat velvollisuutensa. Ryhmätyötä oli mukava tehdä ja samalla tutustui paremmin moniin kurssikavereihinsa, joiden kanssa ei muuten niin kovin tule pyörittyä.

Ideana oli siis laatia 45 minuutin esitys parista kurssilla käsitellystä sairaudesta ja esitystavan sai valita vapaasti. Useimmat päätyivät näytelmän ja slideshown yhdistelmään, mutta olivatpa toiset jaksaneet panostaa jopa videoon.

Kuva

Esitys piti rakentaa taudinpurkausesimerkin ympärille: mitä tapahtuu, kun Seppo Sikatilallisen sikalassa puhkeaa Aujeszkyn tauti. Mitä tekevät Seppo, kunnaneläinlääkäri, läänineläinlääkäri ja Evira? Miten käy possuparkojen, Sepon koiran ja naapurin minipossun? Voiko Seppo vielä jatkaa elinkeinoaan ja miten hän koko takaiskusta selviää? Esitysten purkutilaisuus oli ymmärrettävistä syistä hauskaa seurattavaa.

Kuva

Kotitentti koostui n. 4-5 epidemiologisesta tehtävästä, joihin piti vastata kirjallisesti ja jotka piti palauttaa määräaikaan mennessä. Kysymykset olivat pääasiassa mukavan käytännönläheisiä ja käsittelivät esimerkiksi rabies-rokotusohjelman riittävyyttä ja julkisuudessakin esiintyneen, lainvastaisesti maahantuodun alpakan tapausta. Aikaa kotitentin kirjoittamiseen oli useampi viikko, mutta itse aloitin sen tyypillisesti aika viime tingassa. Kurssin kohdalla opintorekisteriottessaani komeileva arvosana 5 kuitenkin kertoo, että kurssin arvostelu oli melko reilua.


APEA eli aineistoperusteinen eläinlääketieteellinen argumentointi.
"Havaintotutkimukset ja kliiniset kokeet, taudin esiintymisen ja siihen liittyvien riskitekijöiden sekä taudin vaikutuksen mittaaminen, tutkimusaineiston tunnuslukujen laskeminen ja tilastollisen testaamisen periaatteet, otoskoko ja otanta, diagnostisten testien arviointi ja tulkinta, tutkimuksiin vaikuttavat harhat, kyselykaavakkeet, aineistojen kuvaileva analysointi, taudinpurkauksen selvittäminen, tutkimusetiikka." 

"APEA vetää mielen apeaksi" taisi lukea useammankin kurssikaverini Facebook-statuksena kurssin aikana. APEA pyöri yhtä aikaa EPI:n kanssa ja oli kurssimme antaman palautteen mukaan monen mielestä varsin sekava ja tällaisenaan hiukan turha kurssi. Sisältö käsitti evidence-based medicineä, eli tutkimustodisteisiin perustuvaa lääketiedettä, hiukan turhan syvälle menevää tilastotiedettä ja tietokoneharjoituksia, joista kukaan ei ymmärtänyt mitään - sen kun naputteli ohjeiden mukaisesti annetut luvut tietokoneohjelmien tai Excel-taulukoiden laskettaviksi. Itse en pistäisi ollenkaan pahaksi, vaikka tämä kurssi tuupattaisiin jonnekin lisurintyön yhteyteen, kenties valinnaiseksi. Vaihtoehtoisesti kurssin sisällön tarkistaminen voisi olla paikallaan - siitä kertoivat APEA:n lähes tyhjille saleille kaikuneet luennot.

Kuva

Eläinlääkäri virkamiehenä"Virkamiehenä toimiminen valtion, alue-, kunnan- tai EU-hallinnon alueella edellyttää virkamiesvastuun ja -vallan sekä virkamiesetiikan tuntemusta. Opintojakson aikana opiskelija tutustuu virkaeläinlääkärin työn kannalta keskeisiin käsitteisiin ja tehtäviin sekä ymmärtää eläinlääkärin roolin esimiestehtävissä teurastamoissa, teollisuudessa ja ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä."

Tämä kurssi oli lyhyt ja mukava, soljui mukavasti ohi "siinä sivussa". Luennot olivat aika yleisluontoisia ja käsittelivät mm. eläinsuojeluvalvontaa, johtamista, viestintää, työsuojelua ja -hyvinvointia. Lisäksi meillä oli jokusia kurssiin liittyviä harjoituksia, kuten eläinsuojelupäätöksen tekemistä taustakertomuksen perusteella, työyhteisön viestinnän suunnittelua ja tiedotteiden laatimista. Ihan mukava kurssi, jonka opit ovat varmasti tarpeellisia, mutta olisiko sen ajoitus voinut olla myöhempi? Työelämään siirryttäessä lienee suurin osa kurssin anneista jo unohtunut.

Eläinlääkärit tarkastavat myös maahantuotavia elintarvike-eriä |Kuva

Patologian obduktiot (Varoitus! Obduktiokuva!)
"Kurssilla obdusoidaan eläinpotilaita. Opiskelussa keskitytään aluksi obduktiotekniikkaan, topografiseen anatomiaan ja muutosten kuvailuun. Perusasioiden oppimisen jälkeen painotus siirtyy enemmän demonstraatioihin. Koko vuoden harjoitusten kulku on kuitenkin sama: muutosten kuvaus, differentiaalidiagnoosit ja muutosten tai taudin syntymekanismin läpikäyminen."

Leikkelyitä! Kukapa niistä ei pitäisi? Viime kevään yleis- ja elinpatologian opit vietiin vihdoin käytäntöön, kun pääsimme availemaan eri syistä kuolleiden eläinten ruumita - anteeksi siis raatoja. Obduktioita on vähennetty huomattavasti aiemmista vuosista lisääntyneen opiskelijamäärän vuoksi ja tätä pyritään sitten kompensoimaan sillä, että kustakin avatusta eläimestä tehdään tarkat avauskertomukset valokuvineen ns. wikipohjalle nettiin. Kunkin eläinlajin avaukseen on annettu tarkat ohjeet, jotka tulisi sisäistää ennen keväällä koittavaa koeobduktiota. Siellä ei nimittäin sitten enää voikaan kysellä, että mitenkäs ne sukupuoli- ja virtsaelimet nyt pitikään oikeaoppisesti irrottaa, mistä kohtaa suoli ligatoidaan tai miten sydämen kammiot ja eteiset leikataan auki.

Kuva

Obduktiot venyivät usein pitkiksi ja tuntuivat varsin raskailta - niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ainakin silloin, kun kyykimme tuntikaupalla lähes lattiatasossa vuohen kimpussa. Selkäni ei ole ehkä koskaan ollut yhtä jumissa! Ja se henkinen rasitus aiheutui pitkälti siitä, että kun avauksia on vain melko rajallinen määrä, yrittää jokaisesta oppia mahdollisimman paljon ja samalla pelkää, ettei se riitäkään. Avauksien jälkeen meidän piti tietysti jäädä vielä kirjaamaan havaintomme koneelle. Mielenkiintoinen, vaativa, raskas, mutta palkitseva kurssi, joka jatkuu nyt vielä keväänkin puolella.


Lihantarkastus
"Luennoilla perehdytään tarkastuseläinlääkärin tehtäviin. Laboratoriotyöt koostuvat lakisääteisistä lihantarkastusmenetelmistä ja lihantarkastusmikrobiologiasta. Ryhmätyöt koostuvat lainsäädäntötehtävistä, lihantarkastuspäätöksistä ja seminaaritöistä. Lainsäädäntötehtävien avulla opiskelija joutuu soveltamaan lihantarkastuslainsäädäntöä käytännön toiminnassa ja lihantarkastuspäätösten tekoa harjoitellaan kuvamateriaalin avulla. Seminaaritöissä opiskelijat perehtyvät kriittisesti lihantarkastukseen ja laitosvalvontaan."

Syksyn ensimmäinen kurssi, josta pidettiin tentti - juuri ennen joulua. Tentin läpäisyyn vaadittavista pisteistä suurimman osan pystyi tosin kokoamaan jo kirjoittamalla referaatin tiettyyn aihepiiriin liittyvistä luennoista, esim. eläinsuojelusta ja arvostelemalla jonkun toisen referaatin. Näin suurin osa kurssista kai tekikin. Oli kuitenkin mukava palata jälleen vanhaan kunnon opiskelurytmiin koko syksyn sluibailun jälkeen, vaikkei tähänkään kurssiin mitään varsinaista, luettavaa kirjaa ollut paitsi joku huono englanninkielinen, jonka harva hankki. Luennot käsittelivät monipuolisesti koko lihantarkastuksen kenttää: lihantarkastuspatologiaa, -parasitologiaa, laitosvalvontaa, lainsäädäntöä, lihantarkastuspäätösten tekemistä, eläinkuljetuksia jne.

Kuva

Laboratoriotöissä otimme ja viljelimme näytteitä lihanpaloista, elimistä, kerhotiloistamme ja jopa koulun vessasta. Lisäksi saimme harjoitella tutustua lihantarkastuslainsäädäntöön lakitehtävien ja lihantarkastuspäätöstehtävien muodossa. Kurssin ja neljän viikon teurastamoharjoittelun suorittaminen antaa eläinlääketieteen opiskelijalle oikeuden toimia tarkastuseläinlääkärin sijaisena teurastamolla esimerkiksi loma-aikoina.



Kaikkiaan syksy oli siis eläinlääkisaikojeni rennoin. Vapaapäiviä, -aamuja ja -iltapäiviä oli enemmän kuin koskaan ennen ja tentit loistivat poissaolollaan. Ilman tenttipainetta ei tullut juuri pänttäiltyä ja tuntuu, että oppiminenkin jäi ehkä vähäisemmäksi. Toisaalta esim. EPI:n ryhmätöiden tekemisestä ja toisten esitysten kuuntelemisesta jäi luullakseni parempi näppituntuma käytännön taudintorjuntaan kuin mitä pelkiltä luennoilta olisi saanut. Virkamieskurssin tai APEA:n tenttiminen ei olisi edes kovin järkevää.

Ja täytyykö aina olla itselleen näin ankara - kyllähän sitä tällaisessa koulussa saa välillä olla hiukan kevyempää! Itselläni jäi ainakin huomattavasti paremmin aikaa koiranpennulle ja O:lle kuin ehkä aikaisempina syksyinä olisi jäänyt, joten en valita. Sitä paitsi opiskelumotivaatio huitelee tällä hetkellä taas ihan uusissa sfääreissä, kun sai välillä hiukan hengähtää!