tiistai 24. tammikuuta 2012

Ups and downs

Huomenna koittaa paluu sorvin tai paremminkin luentoprujujen ääreen varsin vaiherikkaan viikonlopun jälkeen. Tänään mulla oli vapaapäivä (oi kolmosvuoden autuutta!), jonka olen viettänyt kuin sunnuntain konsanaan. Ensin kuitenkin muutama sananen viikonlopusta.


Perjantai oli aika normipäivä: käytiin O:n kanssa kaupassa ja tehtiin iltapalaksi tortilloja - mulle ilman sitä tortillaa. Lauantai oli sen sijaan vastoinkäymisten täyttämä. Käytimme aamupäivästä pari tuntia opiskeluun. O syventyi kemian reaktioyhtälöihin ja minä farmakokinetiikkaan. Olen aina pitänyt itseäni huonon häiriönsietokyvyn omaavana, täydellisen hiljaisuuden vaativana lukijana, mutta yllättävän hyvin se onnistui noinkin, vieretysten.

En ole kuitenkaan täällä blogissani tainnut vielä mainita, että viime viikolla se taivas päätti sitten revetä ja tipauttaa lumilastinsa kertarykäyksellä Vantaankin ylle. Nyt puhutaan siis jo ihan kunnon kinoksista - aivan kuten kahtena edellisenäkin vuonna.

Eikä se sitten jäänyt siihen. Äiti Luonto muisti meitä myös lauantaina ja palautti elävästi mieleeni yksityisautoilun riemut: kinoksen alle hautautuneet ja sinne jumiin jääneet koslat. Niinpä hiihtolatua etsimään lähtiessämme vietimmekin arviolta reilun tunnin seuraavissa merkeissä - taisteluvarustuksenamme ainoastaan muoviämpäri ja rikkasihveli:




Toisin kuin kuvista voisi päätellä, kannoin myös minä heiveröisen korteni kekoon auton esiin kaivamiseksi. Itseasiassa useammankin korren ja kuusenhavun. Esitykseni ei tainnut kuitenkaan vakuuttaa, sillä lopulta viereemme kaarsi auto, josta marssi esiin pari salskeaa nuorta miestä, joiden voimainponnistusten ansiosta auto saatiin lopulta nousemaan kuopastaan tielle asti. Eläköön lähimmäisenrakkaus ja myötätunto!

Vaan eipä käy kateeksi näiden omistajia:



Koirat jouduttiin sulkeman odotettua pidemmäksi venähtäneen operaation ajaksi autoon ja lopulta kyytiin hypättyäni huomasin, että Taikkis oli huolellisesti tyhjentänyt mahalaukkunsa takapenkille. Vastoinkäymisistä huolimatta päätimme kuitenkin toteuttaa alkuperäisen suunnitelmamme ja lähteä etsimään koiralatua läheisestä urheilupuistosta. Lienee sanomattakin selvää, että sitä ei koskaan löytynyt.

Yksikään hiihtäjä, koiranulkoiluttaja tai lenkkeilijä ei tiennyt ladusta mitään. Yksikään epätoivoinen, puhelimella suoritettu googletus ei tuottanut tulosta. Lopulta löysimme erään hiihtäjän koiraladuksi arveleman reitin, mutta eipä siellä näkynyt minkäänlaista koirat sallivaa kylttiä - eikä muuten sitä latuakaan. Vajaan parin tunnin kuluttua annoimme periksi ja palasimme lannistettuina takaisin kotiin. Koirien oli tyytyminen hihnalenkkiin ja minä lohduttauduin pitkään suunnittelemallani salmiakkitoffee-kokeilulla. Ja kyllä: purkillisesta kermaa, tilkasta voita, vajaasta pussillisesta sokerittomia salmiakkeja sekä rahtusesta Steviaa sai kun saikin salmiakkikuorrutetta aikaiseksi!

Lopputulos ei ainakaan näin tuoreeltaan muffinssien päällä ole mikään silmäähivelevä, mutta ehkäpä karppijätskin joukossa...?

Sunnuntaina olikin sitten hiihtämään päästävä vaikka väkisin - sen verran kovasti olimme nähneet vaivaa oikeanlaisten suksien ja sauvojen haalimiseen. Tällä kertaa tyydyimme suosiolla umpihankeen pellolla, enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut yhtä kovasti. Yksi suksia lumikenkien tapaan käyttävä mieshenkilö reittiä raivaamassa - perässään lumikuopasta toiseen gasellin tavoin pomppiva shelttipentu ja muodostuvan uran kapeutta tai kenties koko idean mielipuolisuutta mielessään sadatteleva shelttineiti - oli mitä koomisin näky! Hiihtämistä ei tämä lenkkimuotomme tuolla puolimetrisessä, upottavassa hangessa ollut nähnytkään, mutta kyllä sillä reidet ja vatsalihakset kipeiksi sai!


 Lopulta löysimme pienen, koiranulkoiluttajien tallaaman polun, mikä kevensi matkantekoa huomattavasti.


































Lenkin väsyttämät koirat jäivät tyytyväisinä kotiin nukkumaan, kun me lähdimme O:n aloitteesta juhlistamaan kk-päiväämme (hehe) Flamingoon - ja tällä kertaa ihan kylpylään asti!



Edellisestä kylpylävisiitistäni oli ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, joten kyllä vain oli ihanaa! Lämmin vesi helli hangessa rämpimisestä uuvahtaneita lihaksia ja mielikin sai levähtää. Itse allasosasto ei ollut mikään suurensuuri, mutta sai ehdottomasti multa plussaa hienoista valaistuksistaan, musiikeistaan ja moderniudestaan.

Tarpeeksemme pulikoituamme jatkoimme Flamingon Amarilloon syömään. Matkalla sinne saimme päähämme mennä ruuan jälkeen vielä leffaan, joten kävimme varaamassa ylemmästä kerroksesta liput 40 minuutin päästä alkaneeseen Sherlock Holmes -pätkään. Niinpä syömisen kanssa uhkasikin tulla hieman kiire, mutta kiitokset Amarillon väelle, joka pisti tuulemaan, niin että saimme ruokamme nopeasti ja ehdimme kuin ehdimmekin ajoissa!

Leffa oli ihan jees, joskaan en pitänyt siihen ympätystä ylenpalttisesta räiskimisestä. Eikö mikään enää tunnu miltään ilman aseita, väkivaltaa ja tappamista? Olin kuvitellut meneväni seuraamaan salapoliisileffaa, joten yllätyin hieman sen toimintapainotteisuudesta. Lisäksi olin muista blogeista lukenut, että kyseessä olisi ihan huippuhauska leffa, joten odotin jotain hiukan hykerryttävämpää. Semihyvä, semihauska.

Tämän päivän olen sitten ottanut ihan lepäilyn ja rästipänttäyksen kannalta.




On ollut erikivaa lukea kerrankin suomenkielistä oppikirjaa, joka on lisäksi kerrankin mukavan ohut ja kevyt. Harvinaista herkkua eläinlääkiksessä!

Huomenna on sitten luvassa luentoja ja tapaaminen yhden tieteellisen lehtiartikkelin kirjoittamisen tiimoilta, hui! Keskiviikkona suuntaan koulupäivän jälkeen kotipuoleen, pidennettyä viikonloppua viettämään. Ihanan lyhyt viikko siis kyseessä, mutta eiköhän se ensi viikolla koittavan tenttiinlukuhässäkän myötä tasoitu. 

Mutta nyt - hyvää yötä tai huomenta, milloin ikinä näiden sanojen pariin eksyttekään!

15 kommenttia:

  1. Ha, luulisi, että kun muuallakin tulee nyt lunta, se kaikki ei sataisi enää täällä. Vielä mitä, jatkuvaa lumimyrskyä tämä elämä! Me käytetään autoa kerran-kaksi viikossa ja silti se on monesti jouduttu lapioimaan esiin. Onneksi ei ole vielä tullut kaivettua siitä identtisten lumikasojen rivistä naapurin autoa, sen verran kova työ siinä on ettei mielellään kaivele kahdesi. :D

    Mun ruokablogin puolella on muuten karppien tacokuorten resepti, jos joskus kaipailet täytteillesi kuljetusalustaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha voi ei :D Mun tekstistä ei ehkä välittyny kauheen hyvin se, että meidän ongelma ei niinkään ollut kaivaa autoa sieltä lumen alta, vaan saada se liikkeelle kuopasta, johon se oli jumahtanut. Eturenkaat vaan pyöri tyhjää, kunnes tosiaan saatiin työntöapua. Onneksi ei ollut arkiaamu! :D Kiitti vinkistä, pitääpä käydä kurkkimassa! :)

      Poista
  2. Sun postaukset on niin ihania, kun näissä on arkea ja paljon tapahtumia sanoin ja kuvin. Mulla ei tapahdu mitään elämässä, en voi tehdä tällaisia juttuja. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awww, kiitos <3 Aika tavallista arkeahan mäkin elän, mutta jostain syystä kaikkia kommelluksia sattuu tielle aika usein - etenkin, jos vain O:n kanssa lyödään "viisaat" päämme yhteen :D Vaan kyllä mua hämmästyttää, että mun arkilöpinöitä jaksaa näin moni seurailla :)

      Poista
    2. (Ja näin pitkään, säkin!)

      Poista
  3. onko kolmosvuosi ollut mielestäsi rankka verraten edellisiin kahteen vaiko letkeämpi? :) mikä on keskimääräinen koulupäivän pituus, entä onko paljon vapaita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti letkeämpi - tai ainakin syksy oli. Nyt keväällä opiskellaan farmakologia eli lääkkeitä, joten odotettavasti tämä kääntyy tästä hiukan rankemmaksi. Nyt alkuvuodesta on kuitenkin jokusia vapaapäiviä (tälläkin viikolla tosiaan vain kaksi koulupäivää, muuten vapaata), kuten ehkä jostain rivien välistä on selvinnyt :) Koitan kirjoittaa yhteenvetoa syksystä heti kun vain kynnelle kykenen! Postaus on jo tekeillä, ei vain tunnu etenevän :D

      Poista
  4. Blogger taas halusi pitää mulle oma-aloitteista sensuurihetkeä
    eväämällä kommentoinnin jokuseen aikaan :D No ei se, en ota
    henkilökohtasesti :DD

    Erittäin hauskan näköstä toi auton kaivelu tuolta.

    Kun sun ahkeroimista koulun kanssa täältä katselee, niin
    saa itsekin opiskeluinspiraatiota, tämä on vähän kun
    Jutta ja superdieetit mutta opiskeluun :D
    (Ja oon samaa mieltä kun edellä: tää on yksi harvoista lukemista blogeistani enää, koska tässä on vain sitä jotain -fb-peukku-)

    MOH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin siellä! <3 No mä en kyllä oo ollut mikään hyvä esimerkki opiskeluiden suhteen viime aikoina :D Mutta täällä on kyllä sellainen pieni paine persiissä koko ajan, että opiskella pitäisi, jos haluaa olla hyvä. Tai siis mun päässähän sen paine on, hehe.

      Ja kiitos taas - en tiedä, mitä se jokin voi olla, mutta kiva jos kelpaa :D

      Poista
  5. Mulla oli kanssa tiukat paikat tänään aamusta, unohdin ihan täysin, että meillä oli koiran kanssa Viikissä fyssari kello 10, eikä kello 11. Nooh sitten äkkiä kaivamaan 15 vaikke 10 auto lumen alta ja onneks oli tyhjä tiensivu autoista, sai hetken heijaa edestakaisin autoa, että sai sen nousemaan. Tulipa hurjasteltua sitten hieman, mutta "onneksi" Anna tuppaa olemaan aina myöhässä..

    Meillä on kundin kanssa karppikokeilu, lähinnä mulla terveydellisistä syistä. Ainoa oikeestaan ero, jonka olen huomannut normidiettiin verrattuna, että en enää lysähdä kuolaamaan kirjan päälle kesken lukujen! Eli pirteyttä on tullut tasaantuneesta verensokerista wippii! :) Olenkin kahlaillut reseptejäsi läpi, kokeiluun menee, kunhan päästään tästä atkinsin alotusvaiheesta.. :)

    VastaaPoista
  6. Ooh, hyvän fyssaripaikan ootte valinnut ;) Onneks me tajuttiin tosiaan kaivaa toi auto tuolta jo vkl, O ois muuten myöhästynyt aika mojovasti töistä. Tsemppiä karppailuun - kyllä niitä terveysvaikutuksia alkanee pikku hiljaa ilmetä muitakin, mutta toi on kyllä yks parhaista! Ja se, ettei ole jatkuva nälkä ja heikotus :) Plus turvotus, ihon kunto jne jne. Terveyssyistä mä siis itsekin tätä ruokavaliota toteutan - ärsyttää vähän kun tätä pidetään nykyään pelkkänä laihdutusdieettinä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä tää on aika kivaa, toisaalta oon niin hemmetin makeanhimoinen, että välillä kärsin jo siitä, kun valmennuskurssilla ihmiset syö vaikka appelsiinia. Ja se kun on vielä aloitusvaiheessa kiellettyä.. :D Ja mun lempparikarkit.. snif :')

      Poista
    2. Mulla taas ei ollu sen suhteen vaikeeta, ku tumma suklaa on sallittua :) Ja sai vaihtaa kaikki kevyttuotteet rasvaisiin - partajugu+marjat, mmmm...! Asennoitumisesta pitkälti kiinni :)

      Poista
  7. Kasautuuko sun shelttien anturoiden väliin lumipaakkuja noilla lenkeillä? Kun meidän neiti tuskin voi kävellä sataa metriä niin jo pitää alkaa kaivelemaan lunta tassuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasautuu kyllä, mutta siihen auttaa, kun pitää anturoiden väliset karvat niin lyhyinä, että paakkuja ei pääse kertymään :) Pienet kynsisakset ovat tässä puuhassa kätevät!

      Poista