Pidän itseäni jonkin sortin puuhastelijana. Näen aina kehittämisen varaa itsessäni ja kodissani. Yleensä innostun inspiraatioistani valtavasti ja suunnitelmia syntyy paperikaupalla. Valitettavasti näihin mun hullutuskohtauksiin tempautuvat yleensä mukaan myös mun läheisimmät ihmiset - halusivatpa tai eivät. O pääsi osalliseksi mun halloween-huumaan lauantaina, kun kävimme ensin aamupäivällä poistamassa Heureka Shopista neljä koeputkea. Niiden kohtalosta kuulette myöhemmin. Lisäksi kävimme metsästämässä Jumbosta tarjottavaa ja Anttilasta yllänäkyvät tekokurpitsat hintaa 1,99e/kpl (lähtöhinta 9,90e).
Ruuaksi teimme rapeita kanankoipia (koipien pinnalle ripotellaan juustoraastetta ja soijarouhetta, nam!) sekä grillikasviksia, mutta tähänkin ateriavalintaan liittyi pieni kikka, joka selvisi O:lle vasta jälkikäteen.
 |
| Otin nimittäin luut talteen ja keitin ne kunnolla. Rekvisiittaa, rekvisiittaa... |
Taikkis toimi virallisena valvojana ja koemaistajana.
 |
| Miten tästä siemenmössöstä pitäisi saada piirakka aikaan? |
 |
| Kurpitsojen kovertaminen oli yllättävän helppoa ja O aika yllättäen jopa tykästyi puuhaan. |
 |
| Elämäni ensimmäinen kurpitsalyhty! Suu on liian iso ja liian alhaalla, mutta muuten ihan kelvollinen. |
 |
| Vasemmalla puolella O:n taidonnäyte. Pieksee kyllä ton mun tekeleen :) |
 |
| Kuva |
Lenkin jälkeen kävimme Tiksissä kebulla välttääksemme ruuanlaiton vaivan ja yritimme muistella lukiomatematiikan polynomilaskuja O:n itseopiskelumateriaaleista herran tulevaa tekniikan alan pääsykoetta silmällä pitäen. Tehokkaasti olivat jo muistikaavat ja jakokulmat unohtuneet meiltä molemmilta. Illaksi syvennyimme vielä leffan pariin.
Aivan ihanan viikonlopun jäljiltä paluu arkeen on ollut aika rankka. O lähti taas aikaisin maanantaiaamuna, joten yöunet jäivät katkonaisiksi. Aamulla oli viimeinen eläinlääkäri virkamiehenä -kurssin ryhmätyö, jossa käsiteltiin erilaisia työyhteisössä vastaantulevia viestintätilanteita, kuten uuden työntekijän saapumista tai usean toimipisteen välistä yhteydenpitoa.
Iltapäivällä alkoivat sitten patologian leikkelyt. (Varoitus, luvassa taas ei-herkille-sopivia kuvia + kuvausta!) Saimme vetää päällemme myssyt, saappaat, suojatakit ja -essut, suojahanskat sekä vasempaan käteen viiltosuojahanskan ehkäisemään (tai lieventämään?) hutiviiltojen aiheuttamia vahinkoja. Näine varusteinemme marssimme sitten patologian saliin, jossa saimme ensimmäiseksi avattavaksemme hevosen.
 |
| Kuva |
Osa porukasta osallistui hevosen pään ja kieli-nielu-henkitorvi-ruokatorvi -paketin irrottamiseen, osa avasi vatsaontelon ja ryhtyi poistamaan valtavaa suolistoa. Siinä kuluikin sitten meiltä ensikertalaisilta huomattavan suuri osa ajasta. Muut elimet poistettiin pöydälle tarkasteltaviksi ja samoin toimittiin rinta- sekä lantio-ontelon kohdalla.
| Kuva |
 |
| Kuva |
Lisäksi eri elimistä otettiin näytteitä, joiden tulokset varmistuvat myöhemmin ja asiantunteva patologi antaa ruumiista vielä lausuntonsa. Lopuksi kirjasimme havaintomme koneelle, minkä jälkeen olinkin aivan naatti. Alkusyksyn lyhyisiin päiviin tottumisella on varmaan osansa asiassa, samoin kuin tällä pimeydellä (jo silloin klo 16 jälkeen oli hämärää). Niistä 3,5h yöunista puhumattakaan. Loppuilta menikin aikalailla koomaillessa ja torkkuessa.
Tämä tiistai oli ainoa hiukan lyhyempi (4h) päivä, muuten samaa on luvassa koko viikon ajan! Mielenkiintoista, mutta varmasti aika rankkaa. Onneksi S tulee huomenna kyläilemään ja pusertamaan läpi jälleen yhden pääsykoerumban, joten saan kivaa seuraa ja tekemistä illoiksi. Ja tekemistähän vielä ennen lauantain H-hetkeä riittää!
Nyt kuitenkin anatomian kertailujen ja lämpimien voileipien kimppuun, sleep tight!
Salassapitovelvollisuus!!!
VastaaPoistaItse en nähnyt tuossa mitään, mikä paljastaisi avatun "henkilöllisyyden", mutta poistin nyt ne kolme sanaa, jotka kertoivat ylimalkaisesti pari hevosen oireista. Nyt ei kerrota kuin hevosen obduktiosta yleensä ja nämä tiedot ovat ihan yleisiä. Hyvä, että joku siellä toimii kuitenkin poliisina, niin ei tule kömmähdyksiä ;)
VastaaPoistaOlipas mielenkiintoisia kuvia! Miten noihin leikkelyihin muuten tottuu? Eikö aluksi ainakin kauhistuta tai jotain :D
VastaaPoistaAika hurjan näköistä kyllä... nimim. heppahullu :D ja samat kysymykset tähän kuin yllä olevalla anonyymillä! -rea
VastaaPoistaAnonyymi: Joo, kyllä alkuun (ykkösellä), mutta yllättävän vähän ja lyhyen aikaa :) Nykyisin on vain kovin mielenkiintoista, mutta toki alkuun mietti, miten tähän pystyy. Lisää aiheesta postauksissa: http://tassunjalkiasydamessa.blogspot.com/2010/02/dissectioning.html ja http://tassunjalkiasydamessa.blogspot.com/2011/02/ikina-en-mitaan-silmia-leikkele.html
VastaaPoistarea: Toivottavasti ei liikaa järkyttänyt :) Koitan sillä aina viljellä noita kuvavaroituksia. Mutta samat vastaukset sulle kuin anonyymille tuossa yllä :)
Noi kuvat on tosi mielenkiintosia, kiva kun jaksat niitä laitella (: Oon miettinyt, että jos joskus pääsen eläinlääkikseen, niin vaikeinta tulee varmaan olemaan piikkien kanssa. Kun pitäisi verta ottaa jostain pikkuisesta koirasta niin sekin jo tekee pahaa kun omaa koiraa on pitänyt pidellä kiinni eläinlääkärillä ja verta on sitten roiskunut sinne tänne kun koira ei oikein ole yhteistyöhaluinen :D Mutta kai sitä piikkikammostakin voi vieroittautua :p Kiitos muuten kivasta ja inspiroivasta blogista muutenkin :)
VastaaPoistaSaara: Kyllä siitä voi vieroittua, samaa ongelmaahan on esim. sairaanhoitajilla, mutta kaikkeen tottuu ja se on ihan eri asia katsella kuin olla itse tekemässä :)Mutta kiitos ja tsempityksiä, jos olet nyt jo hakemassa!
VastaaPoista