maanantai 8. elokuuta 2011

Tassunjälkiä hiekalla

Taakse jäänyt viikonloppu oli lopulta varsin ihana ja rentouttava. Tulimme hyvin vieraani, O:n, kanssa juttuun ja tekemistä riitti. Perjantaina tutustuimme lähinnä Tiksin alueeseen ja kävimme terassilla yksillä, Porkussa sekä legendaarisessa Hotelli Vantaassa (haha).

Lauantaina nukuimme pitkään, viihdytimme koiria, kävimme hiukan ajelemassa ja kokeilimme Hohtominigolfia Flamingossa - vieraani kun on innokas golffaaja.
Radat valoineen ja liikkuvine överitehosteineen olivat hienoja, mutta turhan helppoja. Ilmeisesti paikka oli suunniteltu niin, että kaltaiseni keltanokkakin lähtisi sieltä hyvin mielin yllettyään säkällä muutamaan hole-in-oneen. Tai vaihtoehtoisesti siellä olisi ehkä kuulunut olla pikku maistissa - se olisi voinut tuoda kaivattua lisähaastetta, heh.

Kuva

Mailojen heiluttelun jälkeen kävimme syömässä Flamingon Parillassa, joskin pitkä odotusaika sai meidät melkein jo kävelemään pois. Olisin luullut, että normaalit ihmiset olisivat iltakymmeneen mennessä jo ehtineet käydä täyttämässä kupunsa, mutta ei, jouduimme odottamaan annoksiamme yli tunnin, niin että jopa viisihenkinen, meidän jälkeemme saapunut perhe sai ruokansa ennen meitä. Kyllä sapetti, etenkin kun tuohon aikaan oli jo ehtinyt kertyä mukava nälkä!

Illan lopuksi lähdimme vielä Stadin yötä nuuhkimaan. Tiemme vei Aussie Bariin, joka oli tapansa mukaan ääriään myöten täynnä. Saatuani varpaannahkani rullalle jonkun ulos pyrkineen kanssasiskon piikkikoron osumasta, päätimmekin pian siirtyä väljemmille vesille Mikonkadun Amarilloon (haha). Kummasti siellä näkyi taas tuttuja liikkeellä, vaikken tunnekaan täältä kuin kourallisen ihmisiä. Vieraani tykkäsi Amarillosta muutenkin huomattavasti Aussieta enemmän - mahtuihan siellä vihdoin shufflailemaan (O jopa oikeastikin osaa, oon vähän kade!), joten siinä mielessä ihan onnistunut vaihto.

Palasimme kotiin yödösällä, jossa oli vähintään yhtä paljon seisovia kuin istuvia matkustajia. Nukahdin jo alkumatkasta kuin pikkulapsi, mutta onneksi heräsin paria kilometriä ennen omaa pysäkkiä. Odotan kauhulla sitä päivää, kun heräänkin uudestaan Rautatientorilta kierrettyäni ensin koko lenkin Vantaalla... Mun tapauksessa se lienee vain ajan kysymys :D


Sunnuntaina nukuimme jälleen pitkään, haimme kebut ja päätimme tarjota laatuaikaa tytöille. Vuosaareen, Uutelaan vei siis tie. Metsälenkille ja merenrantakalliolle istuskelemaan ja fiilistelemään. 







Kahlailimme ja heittelimme myös lämpimällä hiekkapohjaisella luonnonrannalla Taikalle frisbeetä veteen ja siitäkös pieni oli ihan tohkeissaan! 





Illan kruunasi jälleen Flamingo - tällä kertaa tosin leffan, Bad Teacherin, muodossa. Ihan viihdyttävä komediapätkä, joka nousi siivilleen loppua kohden. Ei siitä sen suurempia elämyksiä saanut, mutta hyvää, kevyttä, aivojen nollausviihdettä kylläkin. Leffa loppui puoli kahdentoista maissa, jolloin O ei enää jaksanut lähteä ajamaan kotipuoleen, vaan jäikin vielä yhdeksi yöksi. Heräiltiinkin sitten molemmat kuuden maissa valmistautumaan töihin ja työmatkaan. Mä 10 km mittaiseen ja O parinsadan :D




Muita ihania asioita tässä päivässä:
- kirpeän viileä ilma, joka sai aamulla kiskaisemaan jo hiukan syksyisempää (=tummansinistä, hui) vaatetta päälle
- kuulaan kirkas aurinko ja syksyn tuoksu
- alkavan lukuvuoden kirjatilauksen tutkailu - tänä vuonna kirjoja ei muuten ole montaa!
- Taikan kanssa pentukurssille ilmoittautuminen - nyt peukut ja varpaat pystyyn, että mahtuisimme mukaan!












4 kommenttia:

  1. Onpa Taika jo iso tyttö! Pennut kasvavat niin hurjaa vauhtia!

    VastaaPoista
  2. Juu, niinpä :( Onneksi se on kuitenkin mieleltään vielä niin pentu, että hymyilyttää, kun vain ajatteleekin! :)

    VastaaPoista
  3. Voi taivas Taika on kaunis! Ihan täydellinen ruumiinrakenne ja upea turkki!! Kohta on ruusukkeita ja pokaaleja hyllyt täynnä;) Sen näkee jo nyt vaikka Taika onkin vielä kasvuiässä oleva nuori neiti:) t. Maaria joka kanssa fiilistelee Vantaalla vierailleesta syksystä

    VastaaPoista
  4. Maaria: Kiitos, mäkin tykkään :) Tosin mitä oon ymmärtänyt, niin merlet ei yleensä pärjää näyttelyissä yhtä helposti kuin esim. soopelit - ei etenkään puolipystykorvina ;) Mutta voi kun saataisiin jotenkin tuo korva asettumaan, niin kehtaisi lähteä kehiin pyörimään! Olikos sulla muuten itelläs shelttejä? :)

    VastaaPoista