lauantai 16. huhtikuuta 2011

the PROJEKTI

2.3.2011 "Hiukan opiskeluun tai ylipäätään mihinkään keskittymistä häiritsee se, että jännitän ihan maanisesti erään projektin lopputulemaa. Oikeasti oon kyllä aika pessimistisellä mielellä sen suhteen tai yritän ainakin lietsoa itseni siihen mielentilaan. Ettei sitten tiputtaisi korkealta ja kovaa. Ehkä jo huominen tuo ratkaisun asiaan? "

7.3.2011 "Torstaina oli tosiaan töitä ja viimeinen tenttiinlukupäivä. Todella huono kombo. Ainakin tällaiselle, jonka opiskelurutiineista suuri osa pohjaa edellisen päivän kertausharjoituksiin. Voin kuitenkin kertoa, että työpäivän jälkeen parasitologian lukeminen ei enää napostellut. Ei sitten yhtään. En vain mitenkään saanut pakotettua itseäni tekemään tentin eteen enää mitään. Niinpä voikin olla, että että löydän sen uudelleen edestäni kuukauden-parin päästä.

Pahin syy totaalikieltäytymiseen opiskelusta ei tosin oikeasti tainnut olla työpäivä, vaan se, että uumoilemani projekti todellakin kosahti. Big time. Eipä siinä sitten pettymyksen kyyneleiltäkään vältytty. Lisäksi kaikki uudet yritykseni saada jotain vastaavaa alulle ovat sen jälkeen päättyneet yksi toisensa jälkeen umpikujaan. Hienoinen epätoivo alkaa siis melko vahvasti olla läsnä. Ja joo, on pyllystä puhua asiasta näin salamyhkäisesti, mutta siihen on syynsä - tämä kosahtelu tällä hetkellä ehkä se suurin. Jotain siitä haluan kuitenkin myöhempien aikojen hyvien toivossa kirjoittaa, koska sen verran tunnepitoisesta asiasta itselleni on kyse."

Voin kertoa, että tämä projekti on jatkunut yhtäjaksoisena jo melkeinpä parisen vuotta - vaikea enää muistaa, milloin se tarkalleen alkoi. Se on vaatinut multa jokapäiväistä etsintää, selvittelyä, kyselyjä, googletusta ja nettisivujen selailua. Useita kertoja toivo on noussut kuplimaan pintaan, kuten tuosta 2.3.2011 kirjoittamastani blogipäivityksestäkin käy ilmi. Yhtä usein olen tipahtanut naama edellä asfalttiin. Parasitologian tenttiä edeltävä päivä oli paras esimerkki siitä. Koitapa siinä sitten lukea Pneumonyssuksista ja Taenioista, kun mieli tekisi vain kirota maailmaan julmaa ironiaa ja unohtua viikoksi peiton alle itkeskelemään suklaarasian kanssa. Se, ken leikkiin lähtee, se leikin kestäköön, sanoo vanha kansa. Mutta kun seitsemän leikkiä päättyy saman vuoden aikana yhtä ikävästi, niin kannattaako leikkiin enää lähteä?

Jos joku kuvitteli, että mun projektini liittyi asunnonhankintaan, niin erehtyi kyllä pahasti. Vaikka Helsingin puolelle haluaisinkin, niin tämä nykyinen kämppä tuottaa mulle silti iloa päivittäin, eikä mulla ole pakottavaa kiirettä täältä pois.

Ei, mun projektini näytti tältä:

Täydellinen pieni sininen prinsessa. Paitsi että se ei hengitä! :'( (c) M.K.


Ylläoleva tyttönen oli se ihanuus, johon kaikki mun toivoni oli kulminoitunut. Erittäin kiva yhdistelmä, ihanan kuuloiset, terveiksi todetut ja näyttelyissä rodunomaisiksi tunnustetut vanhemmat. Vieläpä tuonti-isä. Ja aivan huippu kasvattaja!

Taustaksi kerrottakoon, että olen siis etsinyt toista koiraa jo todella kauan - alustavasti aloin seurata myyntipalstoja jo alle vuoden kuluttua Iipun saapumisesta. Se kun on koko elämänsä elänyt toisten shelttien kanssa, eikä musta tunnu ollenkaan hyvältä pitää sitä ainoana koirana. Koira on laumaeläin ja Iipusta etenkin huomaa erittäin selvästi sen ilon, joka siihen syttyy kaverikoirien seurassa. Muuten niin arvokkaasta ja rauhallisesta koirasta kuoriutuu porukassa sekopäisenä ympyrää juokseva ja riekkuva, koko naamallaan naurava koira. Ja samaa tahtia, kun Iipun ilo kasvaa, mun sydämeni sulaa. Miten mä voisin kieltää siltä sen ilon?


Niinpä olenkin jo melkein harrastukseksi luettavissa mittapuitteissa selaillut shelttikasvattajien,  ja -yhdistyksen sivuja sekä erilaisia nettipalstoja. Ne pitää tarkistaa 1-4 kertaa päivässä, koska jos esim. aikuisesta sheltistä tulee esiin myynti-ilmoitus , niin kun kahden tunnin päästä soittelet myyjälle, saat onnitella itseäsi mahtuessasi parinkymmenen ensimmäisen soittajan joukkoon. Loputon suo. Loputon.

Jotakin mun koiran etsinnän intensiivisyydestä ehkä kertoo se, että kun hiukan ajatuksissani yritän etsiä miltä tahansa alaspäin scrollaamaltani nettisivulta tiettyä sanaa ja painan ctrl+F, niin sormeni jatkavat noiden näppäinten painalluksen perään automaattisesti vielä kolme kirjainta: she. "She" niinkuin shetlanninlammaskoira tai niinkuin sheltti. Monta kertaa olen joutunut pyyhkimään nuo kirjaimet pois todettuani, että ei - nyt piti etsiä joku koulujuttu eikä shelttiä. Koiran etsintä tulee multa siis tavallaan jo selkärangasta.

Silti tulokset ovat olleet laihoja. Osakseen ehkä siksi, että mun vaatimukset koiran terveydestä ja väristä (bimerle, mustavalkoinen tai blue merle) ovat olleet aika kovat. Monen monta pettymystä olen silti matkan varrella ehtinyt kerryttää.

Palatakseni sitten takaisin aiemmin mainitsemaani pentueeseen: merlenarttuja syntyi vain yksi reppana, jonka pelättiin kärsineen pitkittyneen synnytyksen aikana hapenpuutteesta. Pentu selvisi ihmisten määrätietoisen avustuksen kautta lopulta elävien kirjoihin, mutta kasvattaja ei uskaltanut luvata mulle siitä normaalia koiraa. Olin täysin murtunut. Miksi näin käy kerta toisensa jälkeen? Miksi aina mulle? :(


Jokusen päivän itseäni keräiltyäni päätin kuitenkin jatkaa sinnikkäästi vielä eteenpäin. Tiesin, että lähiviikkoina oli syntymässä toinen hyvä trikki-merleyhdistelmä, jota jäin sitten odottelemaan. Rehellisesti sanottuna en kuitenkaan osannut edes yllättyä, kun seuraavalla viikolla kasvattajalta saatu viesti paljasti, että synnytys oli ollut vaikea, emä oli jouduttu leikkaamaan, pentuja oli syntynyt kaksi, joista molemmat olivat hiipuneet pois varsin lyhyesä ajassa ja viimeisin oli ollut vain pieni vajaakehittynyt mytty :(

Projektin kosahdeltua joka ikiseen vastaantulevaan karikkoon jouduin toteamaan, että ehkä sitä pentua ei sitten tule tänäkään keväänä. Olin ollut aivan varma, että viime syksy olisi ollut se pentusyksy. Tämän kevään piti sitten olla pentukevät. Olimme jopa suunnitelleet mukavan kotivapun sekä pentupiknikin A:n ja N:n ja kolmen koiranpennun seurassa. Nyt sitä ei sitten tulisi.

Päätin siis siirtää pennun hankinnan vasta ensi syksylle. Uudelle pentusyksylle. Samalla seurailin haikeana kasvattajien sivuilta tänä keväänä syntyneiden upeiden pentujen kehitystä ja kasvua. Niiden pentujen, joista joku olisi voinut olla mun. Etenkin sen yhden täydellisen prinsessan, joka heikosta alusta huolimatta näytti pureutuneen sittemmin tiukasti elämänsyrjään kiinni ja kasvavan ja kehittyvän normaalisti.

Kunnes sitten eräänä päivänä silmiini osui pentublogista teksti, jossa pyydettiin prinsessasta aiemmin kyselleitä ottamaan uudelleen yhteyttä, mikäli olisivat vielä kiinnostuneita pennusta. Naputtelin samalta istumalta kasvattajalle mailin yrittäen taistella silmiini nousevia kyyneliä vastaan (Herkkis? Jep.), sillä tuo pentu oli jostakin syystä iskeytynyt mun sydämeeni heti, kun näin siitä ensimmäisen kuvan.  

En olisi ehkä antanut itselleni anteeksi, jos en olisi edes yrittänyt.

Kasvattaja tuntui ilahtuvan mun yhteydenotostani, muttei uskaltanut luvata vielä mitään, vaan sanoi harkitsevansa edelleen pennun kotiin jättämistä. Se oli kuulemma kehittynyt hienosti: oli normaalikokoinen, terveen oloinen, todella kaunis, yksi pentueen vilkkaimmista ja fiksuimmista ja erityisen ihmisrakas. Tässä vaiheessa jo melkein arvasin: pentu tulisi jäämään kotiin kasvattajan luokse tai lähtisi johonkin toiseen kenneliin.

Juttelimme jokusia kertoja kasvattajan kanssa vielä tämän jälkeen ja osasin jo psyykata itseäni pettymykseen. Tämän viikon tiistaina lopullinen päätös sitten tuli.

(c) M. K.
 Meille muuttaa ensi kuussa tällainen! ♥

Iipun uusi pikkusisko (C) M. K.

(c) M. K.

Hetkittäin mun on ollut vaikea uskoa onneani. ♥

30 kommenttia:

  1. Tekstisi oli niin ihana!! Sitä ihan täälläkin jo pettymyksen kyyneleitä melkein nieleskeltiin, kunnes.. paljon onnea suloisen hurmaavasta pennusta!! :)

    VastaaPoista
  2. Sydän kurkussa luin tuota alkua. Sitten kasvokuva pikku prinsessasta ja naamani oli yhtä hymyä!! Ihanaa! Isot onnittelut pennusta! Kärsivällisyys ja yrittäminen palkitaan :)Innolla odotan postauksia pikku prinsessasta :)

    VastaaPoista
  3. Voi että, tämä herkkis melkein jo tirahteli tuossa blogauksen alkuosassa. Sitten ruutuun pelmahtikin niin suloinen nassikka, ettei mitään rajaa! Ihan hirmuisesti onnea sinne ja isot onnitteluhalit! :)

    VastaaPoista
  4. Olen miettinyt eläinlääkistä ja sitä mitä teen jos pääsen sisään. Kuinka hankalaa susta on elää opiskeluelämää koiran kanssa? Joutuuko koira olemaan paljon yksin, tylsistyykö onko aikaa? Kun itselläni on paimenkoira, joka tarvitsee kuitenkin virikkeitä ja treenaillaan tavoitteelisesti.

    Niin ja hieno blogi, en malttais odottaa ens kevään pääsykokeita!

    VastaaPoista
  5. Yritin jo keksiä erilaisia lohdutuksen sanoja, mutta tarina saikin onnellisen lopun!
    Olen niin niin niiin iloinen sun puolesta!! Ja toki Iipun, joka saa uuden pikkukaverin, sekä uuden tulokkaan, joka tuskin voisi edes saada parempaa kotia muualta kuin sinun luotasi. Ja ihan todella vilåittömästi tarkotan tuota.
    Koskaan ei saa luovuttaa!
    :)

    -s

    VastaaPoista
  6. Mistä kennelistä kaunis tyttö on? :)

    VastaaPoista
  7. Onnea tulevasta perheenlisäyksestä! :)
    Meilläkin kovasti odotin pentua tänä keväänä, mutta se siirtyykin sitten ehkä ensi kevääseen.. Sitä odotellessa! :)

    VastaaPoista
  8. Voi että kun on niiiiin suloinen penttu!!! Paljon onnea:)

    VastaaPoista
  9. Ihana teksti! Onnea kovasti pennusta! Tunne on aivan varmasti mahtava. :) Toivottavasti saan itsekin vielä joskus kokea sen, pennunetsintä kun on jatkunut mielestäni jo tuskallisen pitkään. Toisaalta, itsepähän olen asettanut omat tiukat kriteerini, ja haluamastani rodusta syntyy vuodessa alle 100 pentua Suomessa. Mutta eiköhän se mullakin käy onni joskus kohdalle.

    Onnea odotukseen ja pentuaikaan. :)

    VastaaPoista
  10. Onnea pennusta! Sheltit on niin uskomattoman suloisia, olen itsekin miettinyt sellaisen hankkimista :) Toivottavasti maltat odottaa kunnes saat sen kotiin, mä en ainakaan jaksais :)

    VastaaPoista
  11. Kyllä tuli tippa linssiin lukiessa tätä juttua :,)

    MIKÄ IHANA PUMPULATASSU ja terhakannäköinen neiti, eiiiih... :D

    ONNNEA ja IIPULLE erityisesti siskosta. Voi että.

    T: MOH

    VastaaPoista
  12. Kääk ihanata! Onpahan pörheä pentu :D Varmasti ihana kesä pennun kanssa tulossa. Itse nautin tässä nyt työn hedelmistä kun syyspentuni alkaa jo näyttää aikuistumisen merkkejä, ja kadutkin ovat vihdoin kuivaneet! Olipahan märkä ja tuulinen syksy, sen kyllä pennun kanssa ulkona kerrostalon ylimmästä kerroksesta ravatessa pisti merkille.

    Onnea koko sakille!

    -Mäykky

    VastaaPoista
  13. Tippa silmässä täällä myös:) Sä sitten osaat kirjoittaa!!!

    Kiitos! Ja Paljon Onnea!!

    Ja Iipulle paljon moisku-haleja uudesta siskosta;)

    T:)

    VastaaPoista
  14. Mäkin olin ihan mieli maassa tota alkutekstiä lueskellessani, mutta onneksi oli sitten onnellinen lopetus :) Ihan älyttömän suloinen pentu, tällaiset merkinnät pahentaa omaa koirakuumetta ihan liikaa...

    VastaaPoista
  15. Tulin haasteneeksi myös sut blogissani. ;) Tosin sulla lienee paljon muutakin ajateltavaa nyt! :)

    VastaaPoista
  16. Niin ihana ja suloinen. Eikä helpota yhtään mun heräilevää pentukuumetta... olen taas alkanut selailemaan kasvattajien nettisivuja, imenyt itseeni pentukuvia, haaveillut, unelmoinut. Toisaalta tahdon keskittyä vielä ainoastaan Nanaan, antaa kaiken itsestäni vain hänelle. Silti tiedän, että jossain vaiheessa Nana saa pikkusiskon.

    VastaaPoista
  17. Ihan hirmusti onnea :)
    Ihanaa että tarina sai näin onnellisen lopun. On kyllä varmasti aivan erityinen Prinsessa <3

    VastaaPoista
  18. Paljon paljon onnea pennusta!! :))

    VastaaPoista
  19. Ihana postaus, niin surullinen ja silti ONNELLINEN loppu. Onnea pikku pennusta!

    VastaaPoista
  20. Onkos ristiäiset olleet jo tai muuten nimi tiedossa? Aivan valloittavan näköinen. Sheltin omistajana en saisi katsoa näitä ihania pentuja tai saan pentukuumeen. Mutta onnittelut! Ihana kuulla sitten jatkossa, miten pikkuinen kasvaa ja kehittyy.

    VastaaPoista
  21. annnn: Awws, kiitti! :)

    triksu: Kiitos kiitos! Ei kannattanut antaa periksi, ei! :)

    Marika: Hihi, kiitoskiitos :) Toivotaan, että teillekin pian eksyisi oma pörriäinen!

    Anonyymi: Ei ole musta sen hankalampaa kuin elämä koiran kanssa muutenkaan. Lyhyempiähän nää yliopistopäivät on kuin esim. työpäivät tulevaisuudessa. Meillä useimmilla opiskelijoilla on koira ja moni treenaakin tavoitteellisesti, eli ei siis ole este. Joskus saattaa koiran joutua priorisoimaan jonkun luennon tai iltamenon edelle, mutta itse koen sen vain koiraelämäksi, en mitenkään rajoittavaksi. Lisää mun ajatuksista liittyen ajankäyttöön ja koiriin elukassa: http://tassunjalkiasydamessa.blogspot.com/2010/11/time-well-spent.html

    Ja kiitos ja tsempityksiä jo ensi keväälle! :)

    s: Kiitos ihanista sanoista! Ihana huomata, että mulla on näin empaattisia lukijoita täällä! :)

    Anonyymi#2: En ajatellut julkistaa sitä täällä blogissani, toivottavasti ymmärrät :)

    Anna: Kiitos kaunis! :) Toivottavasti odotusaika hurahtaa ohi nopeasti!

    sarham: Eikös vain ookkin? Kiitos kiitos :)

    Sonja: Kiitti! Tunne todellakin on mahtava! Kyllä mä ainakin tän fiiliksen perusteella oon sitä mieltä, että kriteerit kannattaa pitää kovina ;) Koira on kuitenkin niin pitkäaikainen kumppani, että sen kohdalla on väärä kohta alkaa kiirehtiä!

    Ninsku: Kiitti, kieltämättä alkaa olla jo aika levoton olo tässä odotellessa :D Onneksi on koko ajan jotain häppeninkiä, niin on pakko välillä ajatella muutakin :) Ja suosittelen kyllä lämpimästi shelttiä rotuna!

    MOH: Aww, toinen herkkis siellä :D Eikös ookkin aika luttana? Kiitti paljon :)

    Mäykky: Hihi, on joo aika pörhäke :D Pentuaika on kyllä ihanaa, mutta niin vain on tuokin, kun koira vihdoin alkaa osoittaa fiksuuntumisen merkkejä! :) Kiitti paljon :)

    VastaaPoista
  22. ”T:)” (anteeks, en oo ihan varma, mikä tuosta oli nimimerkiksi tarkoitettu :D): Kiitos kiitos, ihanaa kun on niin empaattisia lukijoita :D Iippu sai halinsa! :)

    gravitaatio: Hihi, juuri niin se meni oikeestikin: pitkä masis ja sitten vihdoin onni :) Ja pentukuumeeseen ei muuten ole kuin yksi lääke ;)

    Marika: Ohhoh, pitääpä käydä kurkkaamassa :D

    Janita&Nana: Äääääk, meidän lenkki! Pitäisi nyt oikeasti ottaa itseään niskasta kiinni, että päästäisiin käymään joku päivä! On vaan niin hirmuisesti koko ajan jotain ohjelmaa. Mutta joo, yhden kun ottaa, niin pitäähän se jossain vaiheessa sitten ottaa se toinenkin ;) Kuulostaa kyllä fiksulta plääniltä tuo! Ja kiitti :)

    Anonyymi#3: Kiitti, kyllä se vaan erityinen on jo nyt <3

    butteri: Paljon paljon kiitoksia! :)

    Anonyymi: Ei ole vielä mitään päätetty, mutta pari ehdotusta kyllä jo pyörii mielessä :) Voi olla, että varmistuu vasta, kun pentu tulee kotiin! Ja kiitti kovasti :) Pentupäivityksiä tullaan kuulemaan varmasti eli kannattaa ehkä suosiolla pysytellä poissa… ;D

    VastaaPoista
  23. Oivoivoi kun on aivan ihastuttava neiti kuvissa! Onnea ihan kauhiasti sekä emännälle toisesta vauvasta ja Iipulle siskosta :)

    VastaaPoista
  24. Voi, minunkin puolestani onnea tuosta ihanasta pikku pörhiäisestä!

    Odottelu on kyllä aika hurjaa.. Muistan sen hyvin kun viime keväänä/kesänä odoteltiin omaa pentua kotiin, nyt se täyttää ensi maanantaina jo vuoden :)

    VastaaPoista
  25. Eksyin mutkan kautta blogiisi ja heti kolahti. Kurkkua kuristi ja kyyneleet kohosivat silmiini, kun luin tekstiä. Perheemme, etenkin puolisoni, on etsinyt, jossitellut, haikaillut, turhautunut ja miettinyt ajankohtaa usean vuoden ajan saman kysymyksen kanssa. Lopetimme etsinnät kysymysmerkkiin viime vuoden puolella. Ja nyt sattumien kautta meille sopiva pentu kotiutuu pääsiäisenä :)

    Joten tuhannesti onnea uudesta perheenjäsenestä ja ihanaa pentukevättä!

    - Erika

    VastaaPoista
  26. ^ Ihana kuulla aina kaikenlaisia onnellisia tarinoita, paha vaan että oma pentukuume kasvaa kovaa kyytiä samalla eikä tänne saa ottaa lemmikkiä :D

    VastaaPoista
  27. tata: Kiitos kiitos! Jaan näkemyksesi neidin ihastuttavuudesta ;)

    Mau: Kiitti :) Kyllä tässä kieltämättä välillä toivoo, että aika juoksisi hiukan nopeampaa :D

    Erika: Awww, kiitti! :) Ihana tarina, onnea paljon teillekin pentuajalle! :)

    tata: Niinpä! :) Ja joo, pentukuume tuskin laskee, sitten kun alan oikein olan takaa suoltaa pentujuttuja ja -kuvia ;)

    VastaaPoista
  28. Täällä onnesta sekaisin oleva sinisen pienen enkelin kasvattaja yövuorossa nieleskellen lukee blogia, jonka tänä iltana vasta löysin. Sininen prinsessa todellakin alkunsa vuoksi yhdisti shelttikasvattajia ja -omistajia ympäri Suomen maan ja sitä taidetaan tulla seuraamaan mielenkiinnosta vielä pitkään. Se, että saan lukea olevani "huippukasvattaja" laittaa kyyneleet silmiin, sillä kyseessä on ihan ensimmäinen pentueeni sellaisesta emästä, joka on toteuttanut nimensä mukaan kaikki unelmani. Sinisen Angel-prinsessan emä on vienyt palan sydämestäni, samoin isä, jonka toin todella kaukaa -ihan eri kulttuurista ja joka samoin on tuplannut kaiken mitä siltä odotin. Puhumattakaan tästä prinsessasta, joka vei koko perheen sydämet mennessään. En voinut ikinä kuvitella, kuinka vielä itken tämän tytön perään, mutta tänä yönä siitäkin tuli totta. Ei tosin siksi, että olisin surullinen -vaan siksi, kuinka onnellinen olen sen vuoksi, että se sai niin rakastavan kodin Iipun sisarena. Täytyy todeta, että oma "noita-akka-vaisto" toimi jälleen kerran, koska "se jokin yhteys" mailatessa tuntui heti keväällä löytyvän. Se parin tunnin hieronta ja lämmitystyö tätä kaunista henkeä haukkovaa tytärtä ensimmäisten tuntien ajan antoi sellaisen yhteyden tähän tyttöön, ettei mitään rajaa. Sitä muistellessa, tämä toinen herkkis itkee jälleen (ja työkaveri kattoo ihmeissään, että mitä tämä iso akka vollaa..). :)
    Minun puolestani voi kennelnimen paljastaa täällä. Rakkain terveisin; pienen prinsessan kasvattaja <3

    VastaaPoista
  29. Paljon onnea ihanasta pikkuprinssessasta ja ihanalle prinsessalle itselleenkin!
    Tuo neiti vei minunkin sydämeni kun seurasin vaikeaa alkua. En olisi uskonut, miten pieni koiranpentu, jota en ole koskaan nähnyt muuten kuin kuvissa, saa painettua tassunjälkensä minunkin sydämeeni...
    Ihanasti kirjoitettu blogi, kyyneleet tulivat sitä lukiessani, mutta vielä piti tihrustaa lukiessani tuon Maikin hyvin kirjoittaman kommentin.

    VastaaPoista
  30. Maikki: Awww, mikä kommentti, ihana! :) Kyllä sä vain oot huippukasvattaja jo nyt ;) Ei sitä nimitystä ansaitse mun puolelta mikään näyttelytähtiä liukuhihnalta suoltava pentutehtailija, kyllä siihen vaikuttaa ihan muut meriitit ;) Kiva kuulla, että olet edelleen tyytyväinen valintaan, täällä ollaan ainakin niin onnessaan tästä tytöstä, että huhhuh! Taika hurmaa kaikki ihan mennen tullen olemalla avoin ja touhukas oma itsensä! :) Jopa Iippu nauraa jo pennun seurassa :D Rakkaita terveisiä sinne takaisin! :)

    Virpi: Voi kiitos :) Taikan tarina kyllä kosketti varmasti monia. Kiitos ihanasta kommentista :)

    VastaaPoista