Prejoulu

Olen aina rakastanut tehdä suunnitelmia, listoja ja menuita. Omassa kodissa toteutettavia joulumenu-suunnitelmia löytyy inspiraatiovihostani jo kolmelta vuodelta, mutta vasta tänä vuonna pääsin oikeasti toteutuspuuhiin asti. Jouluateriaa valmistellessamme katsoimme loppuun Disneyn A Christmas Carol -animaatioleffan, joka oli perjantaina jäänyt kesken O:n nukahdettua, polttelimme kynttilöitä ja varjelimme niitä kissoilta, jotka kaikeksi onneksi sattuivat olemaan kiinnostuneempia jälkilämpöisestä saunasta ja kuuntelimme joululauluja.

Kattaus oli poroaiheinen, kuinkas muutenkaan. Joku innokas pikkutonttu on käynyt tuunaamassa tuon Saksasta tuodun poroparan sarvia uuteen uskoon. Onhan se nyt paljon hienompi noin?! Hehe.

 Serveteissäkin poroa.

Löydettiin istuintuoleihin pehmusteeksi tuollaiset aidot minitaljat. Tuovat mielestäni kivaa pehmeyttä niin sisustuksellisesti kuin ihan kirjaimellisestikin!

Pakko laittaa vielä kuva meidän väsähtäneistä pikkuapureista. Tähän näkyyn ei vain kyllästy!

Ja sitten itse asiaan.

Joulumenu 2014
- katkarapu-mätihyydyke
- ranskalainen sipulisilli
- kylmäsavulohitartar
- glögisilli
- sienisalaatti
- punajuurisalaatti

- joulukinkku sinappikuorrutteella
- kermainen suppilovahverokastike
- keitetyt, voissa kieritellyt babyporkkanat
- juustoinen juuressoselaatikko
- punajuuri-aurajuustolaatikko

- jälkiruuaksi luumurahkaa
- O:lle myös joulutorttuja ja konvehteja

Ajatus joulumenun toteuttamisesta seuraavana päivänä syntyi luonnollisestikin meille vieraassa ruokakaupassa lauantai-iltana klo 17.30, jolloin minulla ei tietenkään ollut menu-suunnitelmaa saati tarvittavia raaka-aineita listattuna mukaani. Vasta kassalla O muisti kysäistä, että pitikö meidän tänäänkin syödä jotain. Olisi varmaan pitänyt.

Lähtökohdat ja sen päättömän puoli tuntia kaupassa kestäneen sinkoilun huomioonottaen olen oikein tyytyväinen lopputulokseen.

Katkarapu-mätihyydykkeeseen pyydettiin resepti O:n siskolta. Oltiin syöty tätä O:n perheen luona pari joulua takaperin, enkä ollut saanut sitä pois mielestäni. Minusta tästä tuli aika kivan näköinen ja tykkäsin kyllä maustakin.

Sillit ovat ihan kaupan valikoimista. Abban ranskalainen sipulisilli on ollut yksi suurimmista jouluherkuistani jo pitkään ja nyt O:kin antoi sille kiitosta. Glögisilli maistui minusta oikeastaan aika samanlaiselta (tai sitten maut sekoittuivat), mutta rakenne ei ollut ihan yhtä hyvä. Kylmäsavulohitartaria teimme ja maistoimme ensimmäistä kertaa ikinä ihan randomilla netistä löytyneellä reseptillä ja siitä tuli tosi maukasta!

Kaupan sienisalaatti ja punajuurisalaatti. Juuri sellaista kuin voisi odottaakin.

Kinkunpaistopuuhiin pääsimme niinikään ensimmäistä kertaa ikinä. Pikkukinkku, noin tunti 225 asteessa, vajaa tunti 125 asteessa, kunnes sisälämpö näytti xyz astetta. Kinkku uunista, verkko pois, (olisi kannattanut ottaa myös silava pois), sinappihuntu ja mantelijauhetta koristeeksi. Vielä hetkeksi uuniin ja sitten jäähdyttelyä terassilla. Onnistui todella hyvin ensimmäiseksi kinkuksemme - tosin en taida olla mikään kriittisin kinkunmaistelija muutenkaan.

Kinkun päälle piti tietysti värkätä myös perinteinen suppilovahverokastike - itse poimituista sienistä. Aina yhtä herkkua!

Juustoinen juuressoselaatikko, ohje karppaus.infosta. Laitoin tähän 100g enemmän porkkanaa kuin ohjeessa sanottiin, joten tästä tuli hiukan tavallista oranssimpaa. Ihan hyvää, mutta jäi pikkuisen punajuurilootan varjoon.

Punajuuri-aurajuustolaatikko (ohje niinikään karppaus.infosta) oli epäilyttävästä ulkomuodostaan huolimatta O:n suosikki. Ja olihan tuo punajuuri-kinkku-suppilovahvero-kombo kieltämättä minustakin aika taivaallinen.

Koko setti.

Aloin vasta ruuat lautaselle lapattuani miettiä, että nämä varmaan kuuluisi syödä sivistyneesti niin, että ensin kylmät ja sitten lämpimät? Tehdäänkö jonkun luona jouluisin näin? Meillä ei ole koskaan tehty, mutta ehkä se voisi olla ihan fiksua.

Jälkiruoka nautiskeltiin upouusista jälkkärikipoista, jotka mätsäävät kivasti neliskanttisiin pääruokalautasiimme.

Tykkäkö joku muu laittaa jouluruokaa kotona jo ennakkoon?

Minä veikkaan, että tästä tulee meillä perinne.

That time of year

Heipä hei ja tunnelmallista joulukuuta kaikille! Täällä alkavat jouluvalmistelut olla hyvällä tovilla: koristeet ja joulukuusi ovat olleet paikoillaan ja hyvän aikaa. Kuusi koristeltiin pari päivää sitten ja tänään olisi toiveissa saada siihen valotkin. Edellinen kuusi meni rikki viime vuonna, kun sitä purettiin, mutta pitkällisten etsintöjen jälkeen kelpuutimme sille vihdoin jatkajan.

Joulukalenterista on tullut meille molemmille kovin mieluisa juttu ja yleensä luukku on avattu jo heti puolen yön jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Omista luukuistani on paljastunut lähinnä erinäköisiä kynttilöitä ja joulukoristeita, joista olen mahdollisesti saattanut O:lle kaupoilla vinkata (haha) ja O:n luukuissa on so far ollut ainakin herran lempikarkkeja, jääskrapahanska ja lukkosulaa (voisko sitä lunta jo hei tulla?), itsenäisyyspäivänä Suomi-konvehteja ja minipullo Finlandiaa, joululimu, polkkakarkki-purkkapaketti ja liitutaulunmusta sydämenmuotoinen kuusenkoriste, johon kirjoitettu romanttinen lupaus.

Viime viikko oli ns. lomaa, eli koulun puolelta ei ollut järjestettyä opetusta. Praktiikkaoikeudet pompsauttivat eläinlääkäripäivien hinnan sille tasolle, että kaikkina kolmena päivänä osallistuminen ei vielä näillä tuloilla houkutellut, eikä siellä toisaalta keskiviikkona mitään kovin mielenkiintoista olisi tapahtunutkaan. Torstaina sen sijaan olisi kyllä tapahtunut, mutta tuon hinta-asian huomioiden menin kyllä erittäin mieluusti myös töihin, kun sellainen mahdollisuus tarjoutui.

Vaan perjantaina pääsin, ihanaa kyllä, poikkeamaan eläinlääkäripäivilläkin. Pieneläinosuuden luennot käsittelivät tänä vuonna endokrinologiaa, eli esimerkiksi diabetes mellitusta, Addisonin ja Cushingin tauteja, akromegaliaa sekä kissojen primääriä hyperaldosteronismia. Ainakin perjantain luennot olivat odotetusti ihan huiput, tykkäsin kovasti! Huomasin, että luennoilta sai nyt vielä selkeästi paljon enemmän irti, kun pystyi heijastelemaan ja yhdistelemään asioita vastaan tulleisiin tapauksiin ja kirjoittelin asioita ylös kynä sauhuten.

Lauantaina olimme suunnitelleet viettävämme itsenäisyyspäivää pitkän kaavan mukaan ja hankkineet jääkaapin täyteen ruokaa. Aamupäivästä minua pyydettiin kuitenkin töihin tuuraamaan ja siellä se päivä oikein mukavasti sitten vierähtikin. Vaan pitihän ne ruuatkin syödä pois, joten juhlistimme lopulta Suomen itsenäisyyttä tänä vuonna hieman myöhässä ja vaatimattomammin puittein. Karjalanpiirakat jäivät esimerkiksi kokonaan tekemättä.

 Alkupalakeitto.

Sisäfileepaisti.

Porkkana- ja palsternakkatikkuja - älyttömän hyviä myös O:n mielestä!

Perinteinen leipäjuustosalaatti aina yhtä ihanalla puolukkakastikkeella.

 Lisukkeina sienisalaattia, lämminsavulohisalaattia ja graavilohta.

Jälkkäriksi tummasta minttusuklaasta tehty karppi suklaakohokas - vähän kuin mini- ja pikaversio mutakakusta. Nam!

Ja katsokaa: meillä on tapahtunut joulun ihme ♥

What we've been up to

Kuulumisia ja kuvia viime viikonlopulta sekä menneeltä viikolta. Piti jo alkuviikosta postailla, mutta keskiviikon tentti ja muut pikku projektit vaativatkin huomionsa...

Yllä yksi tämän hetken kivoimmista projekteistamme: joulukalenteri, jonka parilliset luukut täytän minä O:lle ja parittomat O minulle. Jännä nähdä, mitä toinen keksii, kun kuulemma ei ole vielä yhtäkään luukullista ostettuna ja kun yritin antaa vinkkejä, minkä tyylisiä juttuja pusseihin voisi ujuttaa, tuli pyyntö, etten ohjailisi enempää. Ei sitten, ollaan hiljaa ja odotellaan!

Mulla on jo melkein kaikki, jotain pientä täydennystä pitäisi vielä hakea. Kalenterin pussit askarreltiin siis ihan valmiina saatavista joulupusseista, joihin liimattiin palat tuollaista koristepaperia numeroiden rustaamista varten.

Toinen kiva juttu: kissojen ensimmäinen uusi puu saapui. Tai no, puu ja puu - raapimistynnyrihän tämä. Zooplussan perinteinen Diogenes XXL. Toivottavasti se ei lahoa ihan samaa vauhtia kuin Atlakset. Utu yritti purra siinä roikkuneet höyhenlelut välittömästi irti, joten katsoin viisaammaksi irrottaa ne heti alkumetreillä naruonnettomuuksilta välttyäksemme. Lelut saavuttivat suuren suosion ihan irrallisinakin ja niiden perässä onkin menty kovaa koko viikko!

Vaikka Utu varsinaisesti omikin tynnyrin itselleen, on kaverikin hyväksytty yläpetiä jakamaan muutaman kerran. Ja välillä Utukin pääsee vierailulle Jodan linnaan, eli terasilta väliaikaisesti makuuhuoneeseen siirrettyyn Catherine-puuhun, josta on hyvä tiirailla lintuja. Tämähän hankittiin alunperin pentu-Jodan turvapaikaksi ja sellaiseksi se todellakin on vuosien saatossa muodostunut. Sitäkin tosin jouduimme madaltamaan ylimmän tolpan huojumisen vuoksi.

Perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina ehdimme nauttia lumisesta säästä metsälenkkien muodossa. Löysimme pari kivaa uutta lenkkipaikkaakin.

Loppuviikosta saimme vihdoin tytöille myös tilaamamme kuonokopat, jotka mahdollistavat koko lauman yhtäaikaisen irti pidon. Törmäsin jollakin koirapalstalla keskusteluun, jossa monet kertoivat käyttävänsä useinkin kuonokoppia (sellaisia muovisia, väljiä ristikkomalleja, joissa saa juotua ja oltua muutenkin normaalisti) lenkeillä tai muissa tilanteissa, joissa koiriin ei voi täysin luottaa. Samalla hetkellä muistin, että ongelmakoirakouluttaja oli suositellut meillekin kuonokoppien hankintaa koulutustilanteita varten (ja sen teimmekin, mutta kouluttajan suosituksesta hankimme kankaiset versiot, jotka häiritsivät koiria), joten päätimme kokeilla. Ja kas, eivätpä kopat tyttöjen elämää haitanneet, vaikka tulikin tilattua vähän turhan suuret. Eivät ottaneet kertaakaan yhteen, eivät edes yrittäneet. Sen sijaan näimme jopa pari leikkiin kutsua ja yhdessä juoksentelua. Ehkä ne aistivat meidän koppien luomasta turvallisuuden tunteesta aiheutuneen rentoutuneen mielentilamme? Niin tai näin, yhteenvetona: jee!

Illalla päätin kokeilla karppia rahkajuustoreseptiä toivoen, että tästä saisi uuden herkun joulupöytään. Resepti koostui purkista rahkaa, kahdesta purkista kermaviiliä ja mausteista.

Yön yli siivilässä valumassa ja tässä lopputulos.

Maku oli ihan hyvä ja ulkomuodollisestikin tuo muistutti kotijuustoa, jollaista olisin halunnutkin siitä tulevan. Harmillisesti rakenne vain jäi todella pehmeäksi ja tuorejuustomaiseksi. Sääli!

 Vuoden ensimmäiset heisse Elsässerit sen sijaan onnistuivat ja viime joulun lahjalasit pääsivät ensimmäistä kertaa käyttöön.

Saunan jälkeen uni maittoi uusissa puhtaissa lakanoissa. 

Maanataina esitimme seminaarityömme lehmistä vesivälitteisten epidemioiden tartuntalähteinä ja antibioottiresistenssin leviämisestä kotieläinten ja jätevesien välityksellä ja keskiviikkona oli tosiaan tentti vesi- ja sisäilmahygieniasta. Se olikin sitten viides tentti tälle lukukaudelle ja toiseksi viimeinen sellainen. Vielä olisi jäljellä lopputentti joulukuussa sekä yksi ryhmätyö, joiden jälkeen alkaa olla tämä lukukausi taputeltu.

Tänään olisi luvassa vielä joulukorttien askartelua ja eksovihon täydentelyä jatkokoulutuksen materiaaleista. Päädyin nyt kokoamaan eksoasioita, eli diagnostiikkaa, lääkityksiä, tukihoitoja ynnä muita tärkeitä juttuja ihkauuteen, Barcelonasta hankkimaani vihkoon ja onnistuin vieläpä löytämään siihen teemaan sopivia kiiltokuvia tulevien työpäivien piristykseksi.

Eipä siis muuta kuin ihanaa alkavaa viikonloppua itse kullekin!