perjantai 15. toukokuuta 2015

Lopun alkua


Suurkiitos ihanista kommenteistanne edellispostaukseen. Niistä rohkaistuneena päätin tulla jakamaan teille viimeaikaisia tuntemuksiani. Tänään ne nimittäin sitten ropsahtivat - vihoviimeiset opintopisteet rekisteriin. Valmistumiseni on nyt tosiasia.


Onhan siitä aika varma fiilis ollut muutenkin sen jälkeen, kun huhtikuun lopussa sain esitettyä lisurini ja palautin sen kansitetut versiot kansliaan päivää ennen deadlinea. Tai oikeastaan O palautti. Itse olin töissä.


Aiemmin mainitsemani ympäristöterveydenhuollon kaksiviikkoinen harjoittelu oli yllättävän mukava. Pääsin viettämään paljon aikaa eläinsuojelupuolen eläinlääkärin matkassa, mikä avasi jälleen erilaisen näkökulman eläinten pitoon. Siitä voin oikeastaan kiittää vain monipuolista koulutusohjelmaamme, joka on avannut ovia myös moniin muihin paikkoihin, joihin en varmasti muuten olisi koskaan tullut astuneeksikaan. Kaksi viikkoa sikalassa, kaksi viikkoa navetassa, kaksi viikkoa siipikarjateurastamolla, kaksi viikkoa sikateurastamolla, viikko kunnaneläinlääkärin matkassa ja nyt tämä. Unohdinkohan jotakin? Omanlaisiaan kokemuksia, mutta tavallaan olen aika onnellinen ja ehkä hieman helpottunutkin, että ne ovat nyt takana. Kyllä minun paikkani on pieneläinten luona.


Viimeisin valinnaiskurssi, hammaskurssi, oli pari viikkoa sitten. Hurjan hyödyllinen kaiken kaikkiaan. Opimme käyttämään hammasröntgeniä ja porayksikköä. Harjoittelimme hampaiden poistoja ja puudutuksia raadoilla. Sinne se päättyi, mistä se alkoikin - anatomian saliin.


Hammaskurssin viimeinen päivä - viimeinen opiskelupäiväni - oli kaiken kaikkiaan tunteikas. Viimeinen matka EE-talolle, viimeiset hetket raatojen parissa, viimeiset hetket Kuopiossa, viimeinen lounas Unicafessa, avaimien luovutus. Avainten, jotka ovat seilanneet avainnippuni mukana ympäri maita ja mantuja viimeiset kuusi vuotta. Nyt jonkun muun käytettävissä. Tippa silmäkulmassani saattoi olla jotakin muutakin kuin sadepisara.


Ihmiset, joita on tottunut näkemään joka päivä - maailmalle hajaantuneet, kotikonnuilleen palanneet. Kaveriporukastamme itseni lisäksi vain yksi jäi pk-seudulle. Valmistumme kuitenkin kaikki kevään juhlallisessa publiikissa parin viikon päästä, joten siellä vielä nähdään.


Tilasin itselleni jo valmistujaislahjan - Littmanin vadelmanvärisen ministetoskoopin, josta haaveilin  aikoinaan Master Cardiologyani tilatessa. Sopii niin eksoille kuin kissoillekin. Vielä ei tarvitse päättää.


Myös vanhemmilleni olen jo välittänyt valmistujaislahjatoiveeni - jotakin kaunista, pysyvää ja eläimiin liittyvää.

Valmistujaismekkoni seilaa jossakin Ruotsin ja Suomen välillä. Toivon, että se on kelvollinen. Ostin myös sarjassaan kolmannen laitteen, jolla toivon saavani kiharakampauksen aikaiseksi. Kaksi aiempaa olen jo toivoni menettäneenä myynyt pois.


Vanhempani ja O osallistuvat kanssani juhlalliseen publiikkiin ja kuulevat, kun vannon eläinlääkärin valan. Illalla olisi vielä mahdollisuus juhlia valmistumista kurssikaverien kanssa ja seuraavana päivänä olisi tarkoitus järjestää pienimuotoiset valmistujaisjuhlat.


Tänään aloin suunnitella niiden menuta. Suuruudenhulluja ajatuksia niin kovin pieniin juhliin. En oikeastaan haluaisi kutsua ketään, vaan mennä avoimet ovet -tyyppisillä järjestelyillä. Tulkoon paikalle, ken eläinlääkäriksi valmistumistani haluaa muistaa. Muutama on juhlista ainakin jo kysellyt, joten tuskin ihan yksin tarvitsee kuitenkaan olla. Haluan, että paikalle tulevat tulevat omasta tahdostaan, eivät minkään virallisen kutsun pakottamina. Vaikka se tarkoittaisi kuinka pieniä juhlia - yhtä pieniä kuin eläinlääketieteelliseen pääsyni kunniaksi järjestetyt. Ne olivat mukavat juhlat, ne.


Kaikin puolin olo on varsin haikea ja hieman epäuskoinenkin. Tässäkö tämä nyt oli?


Elämäni parhaat kuusi vuotta.

47 kommenttia:

  1. Hurjan paljon onnea tulevasta valmistumisesta ja kaikkea hyvää uuden alkavan elämänvaiheen seikkailuihin! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea valmistumisen johdosta jo nyt hieman etukäteen! :)

    VastaaPoista
  3. Voi apua! Olin sun blogissa matkassa mukana jo joskus alkuaikoina. Silloin kun omatkin haaveet oli eläinlääkiksessä.. :D Totesin itseni liian tyhmäksi ja turhautuneena luonnontieteisiin lopetin lukionkin. Tää blogi on ainoa lifestyletyyppinen blogi jota jaksan lukea, ehkä just siks että messissä pyörii tää eläinlääkisteema ja sheltit. Ihan mahtava matka sulla takana ja vielä mahtavampi edessä, tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  4. Tiedätkö, tämä tuntuu haikealta myös minusta, sillä olen seurannut blogiasi ja opintojesi edistymistä varmaan ihan sieltä alkumetreiltä lähtien. Haikeeta ja huikeeta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olit juu niitä ihan ensimmäisiä, uskomatonta että oot pysynyt mukana näin kauan :) Huikeeta todellakin <3

      Poista
  5. Vau. Kerta kaikkiaan vau. Itse jouduin pyyhkimään kyyneliä silmäkulmista, kun luin tämän. On ollut niin hienoa seurata sinun opiskelujasi ja toivon, että pääsemme lukemaan vielä elämästäsi ja ammatistasi täällä! Pidä hauskaa ja onnea työnhakuun. <3

    VastaaPoista
  6. Mustakin tuntuu ihan epätodelliselta, kun aloitin kuitenkin blogisi lukemisen jo silloin kun olit ihan opintojen alkuvaiheessa. Luin ennen omaa sisäänpääsemistäni yhä uudestaan ja uudestaan kaikki juttusi, jossa kerroit miltä tuntui päästä sisään ja hain niistä voimaa lukemiseen, ensin kirjoituksia ja sitten pääsykokeita varten. Muistan, miten kihelmöi vatsassa, kun ajattelin että joskus minäkin vielä pääsen sisään ja koen noi samat tunteet. Nyt oon itse eläinlääkiksessä ja sää valmistut! Ja taas kihelmöi vatsassa. Onneksi olkoon!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kuulla, että niistä on oikeasti ollut jollekulle iloa :) Ota ilo irti eläinlääkisvuosista, ne kuluu ihan liian nopeasti! :)

      Poista
  7. Onnittelut valmistumisesta, nyt on iso urakka takanapäin ja nokka kohti uusia haasteita! (työelämää :D)

    VastaaPoista
  8. Voi ei, varmasti on todella haikea olo!! Pitkä matka takana, onnea valmistumisesta! ♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kiitän <3 Haikeaa todellakin! :)

      Poista
  9. Onnea valmistuneelle :) Otsikko tosin on epäsopiva (varmaan viittaat blogin lopettamiseen?), tässä tilanteessa sen pitäisi olla loppelämän alku tms. :) Äkkiä ne vuodet menevät, ja osaan niin samaistua tuohon tunteeseen yhden tutkinnon suorittaneena. Kaikki tuttu jää taakse, tutut ihmiset, paikat, asiat, ja edessä on koko loppuelämä. Hyvin se menee, yksi aikakausi päättyy ja toinen alkaa. Mulla on eläinlääkiksessä vielä edessä 3 vuotta, mutta äkkiä nämäkin vuodet vaan ovat vierineet. Nauti, elämän käännekohdat ovat parhaita sen ihanan tutun arjen lisäksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeammin valmistuVAlle :) Ja kyllä mä nimenomaan koen, että jotakin loppuu. Tämä opiskelijaelämä on ollut niin mukavaa ja olen nauttinut täysin rinnoin. Tulevaisuus on niin auki, että siitä ei oikein uskalla vielä iloita :) Muista ottaa ilo irti edessä olevista vuosista! Ja kiitos kommentistasi :)

      Poista
  10. Hurjan paljon onnea opintaipaleen päättymisestä! Vaikka työ ja käytäntö tulevat vielä jatkossa opettamaan niin paljon enemmän kuin koulun penkillä istuminen, niin hyvät pohjat elinikäiselle oppimiselle on rakennettu :)
    Toivottavasti jatkat blogin pitämistä vielä jatkossakin. Kaikkea hyvää sinulle ja laumallesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :) Tähänastinen työkokemus on jo opettanut valtavasti. Kiitos kovasti!

      Poista
  11. Voi tämä postaus sai minut tunteikkaaksi. :') Onnea todella paljon valmistumisen johdosta! Minkälaisia suunnitelmia sinulla on blogin varalle? Moni valmistuva opiskelublogin pitäjä on lopettanut bloggaamisen, kun alkuperäistä pääpuheenaihetta ei enää ole. T. Uskollinen lukijasi vuodesta 2009

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suunnitelmat ovat auki. Alunperin olin kai ajatellut, että blogi päättyisi valmistumiseen. Mutta kuten aina, blogin päivittyminen ja jatkuminen ovat fiilispohjasta kiinni. Tällä hetkellä en koe pakottavaa tarvetta lopettaa, mutta katsotaan, katsotaan. Mahtaako ketään enää kiinnostaa jos eläinlääkisjutut loppuvat? Töistäni en toivottavasti ymmärrettävistä syistä aio kirjoittaa :)

      Poista
    2. Hei muuten saako lisäkoulutuksista kirjoittaa julkisesti? Entä erikoistumisopinnoista? Niistähän ei liene kukaan eläinlääkäri pitänyt blogia.

      Ja onnea valmistumisen johdosta täältäkin :).

      Poista
  12. Onnea ja menestystä tulevalle uralle! Lisää näitä ihania postauksia!

    VastaaPoista
  13. Aiothan jatkaa blogia hieman opiskeluiden jälkeenkin? Olisi kiva tietää miltä sitten tuntuu olle eläinlääkäri etenkin näin alkuvaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasin tuossa ylempänä hieman pidemmästi, että suunnitelmat ovat blogin suhteen vielä auki. Fiilispohjalta mennään :)

      Poista
  14. Ooh, uskomatonta, nopeasti se aika menee. Jo vuosien ajan olen ammentanut blogistasi voimaa pääsykoeurakkaani ja toivotaan että tänä keväänä vihdoin onnistun. Mitä enemmän olen lukenut tekstejäsi, sitä vakuuttuneempi olen, että tuo on se minun juttu. Suuri kiitos siis blogistasi ja oikein lämpimät onnittelut valmistumisesi johdosta! Onnea!

    VastaaPoista
  15. Hurjasti onnea valmistumisen johdosta, mutta myös onnen askelia sille polulle, minkä ikinä valitsetkaan!!! :)

    VastaaPoista
  16. Onneksi olkoon valmistumisen johdosta! Olen tosi onnellinen puolestasi. :) Ovatko nuo stetarit Littmannin Pediatric- vai Infant-mallia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Infantit ovat, pelkäsin, etteivät Pediatricit olisi riittävän pienet tarkoitusperiini :)

      Poista
  17. Jee, paljon onnea valmistumisen johdosta! :) Ja antoisaa eläinlääkärin uraa :)

    VastaaPoista
  18. Täälläkin käytiin tunteikkaiksi! Ihana lukea sun tulevasta valmistumisesta. Samalla "rentoilen" itse ennen huomista pääsykoekoitosta. Toivottavasti, niin toivottavasti, aloitan itse sitten syksyllä tuoreena varsana. Valtavan paljon onnea päättyvistä opinnoista, ja valoa tuleviin koitoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, tsemppiä kovasti huomiselle! :) Ja kiitos!

      Poista
  19. Voi että, miten sitä ihan tälläkin puolen ruutua liikuttui! Sä olet saavuttanut ihan huikean virstanpylvään.
    Hurjan paljon ONNEA valmistumisen johdosta, eläinlääkäri!! :)

    VastaaPoista
  20. Tippa tuli linssiin tekstiäsi lukiessani. Olo on hyvin haikea, vaikkakin onnellinen. Mieleeni tuli monia hauskoja ja ikimuistoisia yhteisiä hetkiä opiskeluvuosiemme varrelta ja kyynelten läpi alkoikin hymyilyttää <3 En voi vieläkään uskoa, että kuusi vuotta meni jo.. Halauksin A

    VastaaPoista
  21. Tippa tuli linssiin, oli tunteikas postaus ♡ itsekin valmistuin yliopistosta viime vuonna ja pystyn niin hyvin samaistumaan tämänhetkisiin fiiliksiisi. Olen ollut blogisi mukana melko alusta asti ja tuntuu kyllä huikealta kuinka nopeaa aika on mennyt ja mitä kaikkea meille kummallekin on tapahtunut sinä aikana. Onnea valmistuvalle ja häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja :) Nauti publiikista ja juhlista kunnolla! Toivottavasti saamme vielä seurata elämääsi.

    T. Jokaisen postituksen lukenut ja liian harvoin kommentoinut T

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aika on todella mennyt nopeaan, liiankin nopeaan :)

      Poista
  22. Onneksi olkoon, kylläpä nopeasti meni kuusi vuotta blogisi matkassa. Kaikkea hyvää tuleviin koitoksiin; nythän se kaikki vasta alkaa..! -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... se, mikä alkaa, on jotenkin vielä niin harmaan peitossa, että siitä on vaikea osata iloita :) Mutta hauskaa huomata, että olet pysytellyt matkassa näin kauan :)

      Poista
  23. Onnittelut valmistuvalle! Olen seurannut blogiasi melkein alusta alkaen (ja lukenut joka ikisen päivityksen). Eläinlääkis-blogeille on selvää kysyntää, mutta oikeastaan kukaan ei ole kirjoittanut yhtä pitkään ja kattavasti kuin sinä. Iso kiitos siitä! Tämä blogi on ollut oikea henkireikä pääsykokeisiin lukijalle ja olet tarjonnut sellaista tietoa opiskelusta elukassa, jollaista ei mistään muualta ole saanut. Toivottavasti jatkat kirjoittelua, harmillista ettei tällaisella alalla voi kirjoittaa itse työstä - sellaiselle blogille vasta käyttöä olisikin.

    En usko, että pitäisimme toisistamme IRL, koska vaikutamme aika erilaisilta ihmisiltä, mutta silti huomasin näitä paria viimeisintä tekstiä lukiessani, että olet muodostunut minulle vähän samanlaiseksi "kaveriksi" kuin vaikkapa tv-sarjojen tai kirjojen hahmot :D Olen kai vain lukenut juttujasi niin pitkään, että tuntuu siltä kuin oikeasti tuntisin sinut. Oho, toivottavasti en kuulosta ihan stalkkerilta. Sitä vain yritän sanoa, että toivon kaikkea hyvää elämääsi ja nöyrimmät kiitokset näistä vuosista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana kuulla :) Se oli yksi blogin tärkeimmistä tavoitteista. Itsekin koen, että bloggajista tulee jollakin tapaa "tuttuja", etenkin sellaisista, joiden edesottamuksia seuraa vuosikaupalla. Ymmärrän siis täysin, mitä tarkoitat, eli samassa stalkkeriveneessä sitten ollaan :D Kiitokset itsellesi mieleenpainuvasta kommentista!

      Poista